[ 115 - Vuosi lähenee loppua ]

Tää on ollut kyllä hurja vuosi. Sain ensimmäisen oman hevoseni, suoritin ensimmäiset tentit ja näytöt tutkintooni, oon kehittynyt ihan mielettömästi ratsastajana ja hevosten käsittelijänä. Silti ei olo tunnu vanhemmalta ja viisaammalta, ihan yhtä pöljähän mä oon kun vuos sitten.

Joulu meni hyvin. Menin aamulla Raden luo, mentiin joulufiiliksillä n. 1h maneesissa ilman satulaa köpöttelyjä. En vaatinut mitään suurempaa, rentoutta ja aktiivista takaosaa.

Sunnuntaina oltiin varattu maneesi, ihan hyppymielessä. Mitään valmennusta ei ollut, päätettiin Fannin kanssa hypätä, kun mun edellinen valmennus päätty hiekanmaisteluun ja Fannillakaan ei viimesimmästä hyppykerrastaan mitkään parhaat vibat ollu. Tehtiin ihan helppo tehtävä, puomi - 3m - kavaletti - 3m - puomi - 3m - okseri. Tarkotuksena vaan saada suora linja, pidettyy homma hallinnassa ja nauttia. Toisaalta myös tavotteena oli puomien ylhäällä pysyminen, sillä pudonneet puomit piti itse käydä nostamassa. Ratsastettiin yhteensä joku tunti, hyppyjä ei tullut paljoo per naama. Tavotteena tosiaan eniten se hyvän fiiliksen saaminen ja itsluottamuksen rippeiden kerääminen.

Huomenna kelasin mennä ihan normituuppailuu, mielessä olis tällä hetkellä temponmuutokset kaikissa askellajeissa. Avojasulkujaväistöjä etc on menty nyt niin paljon että ne saavat hetkeksi riittää.

[ 114 - Joulukisa! ]

On tullut aika paljastaa Hevosunelmia:n ja ESTEISTUNNASSA:n yhteinen joulukisa!
Jouluisia yllätyspalkintoja on kolme kappaletta, ja osallistuminen on helppoa kuin lumen syönti;

1. Vastaa kysymyksiin.
2. Valitse molempien blogista paras postaus ja perustele valintasi.
3. Lähetä kommenttiboxiin osallistumisesi tiedot: sähköpostiosoite johon voimme ilmoittaa mahdollisesta voitosta, vastauksesi ja nimesi. Muistathan, että osallistuminen on mahdollista vain jos olet molempien blogissa rekisteröitynyt lukija!

Superhaastavat kysymykset ovat seuraavat:

-Mistä Judy ja Veera tuntevat toisensa?
-Milloin he saivat omat hevoset, ja mitkä ovat hevosten nimet?
-Mitä/Missä Judy ja Veera opisekelevat?


ONNEA KISAAN! MUISTATHAN OSALLISTUA VAIN TOISEN BLOGISSA, JOTTA VÄLTYMME YLIMÄÄRÄISILTÄ HARMAILTA HIUKSILTA! ♥

[ 113 - Omenatuuppailua ]

Hahah, sori otsikko. Koitin olla todella ovela. Radella oli eilen hieronta ja hyvässä lihassa mennään edelleen. Ei jumeja tai muuta sellasta.

Tänään sain kaveriltani lainaan omenan makuiset kolmipalat, heti suitsittuani Raden niillä, mun oli pakko köyttää suu kiinni, sillä ne kuolaimet maistu herkkujakin paremmalta. Se imi ja koitti syödä niitä epätoivon vallassa. Saatuani sen suun kiinni, se tyytyi jatkamaan imeskelyä ja kuolaamista. Ratsastaessa se oli todella hyvä! Paljon tasaisempi, eikä yhtään kiinni edes oikealta. Vähän se vielä heiluttaa, mutta oon huomannu sen johtuvan ihan omasta ratsastamisesta. Liian vähän jalkaa, liikaa painetta. Onneks mulla on hevonen joka oikeasti selkokielellä sanoo kun teen väärin.
     

CR-kurssilta tänä syksynä, tais ujottaa ku katse alas.

Mentiin maneesissa joku 1,5h. Ensin tein pientä laukkatyöskentelyä, vähän vaihtoja. Saatiin muutama puhas vaihto, kunnes alko taas mennä sähläämiseks. Välikäynnit ja sen jälkeen avoja, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Otin myös pariin otteeseen laukassa uraa pitkin, molempiin suuntiin yksi onnistunut pitkäsivu riitti. Avojen jälkeen siirryttiin väistöihin. Lyhyen sivun keskeltä radan poikki ja väistö uraa kohti, käynnissä ja ravissa oikeen onnistuneesti. Yleensä väistöt on helppo mokata, lähtee aivan liian jyrkkään, nyt saatin tosi hyvää loivaa ja rentoa väistöä. Väistöjen jälkeen vielä laukkaa ja siinä sitten innostuttiin kokeilemaan avoja & sulkuja samalla reitillä kuin väistöjä. Sulut eivät onnistuneet ihan nappiin, mutta avot menivät ihan mielettömän hyvin. Sain niillä Raden kunnolla avuille ja päätin jatkaa laukanvaihtoharjoitusta. Eli avossa uralle, suoristus ja vaihto. Onnistui lähes joka yrittämällä saada heti hyvä ja puhdas vaihto. Vähän rentoa, pitkää laukkaa uralla ja kunnon loppuverkat. Tosi hyvää ravia, takaosa alla ja Rade oli tosi rento ja rehellisesti venytti itseään. Tänään saatiin taas se kauan kaivattu fiilis tuuppaamiseen, alkanu jo epätoivo lähestyä kun hetkeen mikään muu ei oo oikeen sujunu. En tiedä onko kaikki kiinni kuolainvaihdosta vai siitä, että muistin opit ja keskityin omaan istuntaan ja apujen selkeyteen. Pitäs kyllä saada jotain valmennusta taas itelleen järkättyä.

Pitkät loppukäynnit joiden aikana kuivattelin Raden. Talliin päästyä koitin olla ripeä, kello oli siinä vaihessa jo puol9. Jalkojen kylmäys, kamojen pikapyyhkäsy ja Raden pikaharjaus. Vähän yli 9 päästiin jo lähtemään, oon alkanut nopeentaa tahtia.

Kävin muuten hakemassa itselleni uuden kypärän & takin. Kypäräksi valitsin Charles Owenin GR8-mallin ja samalla reissulla mukaan lähti todella mukava ja lämmin Equilinen untuvatakki.

[ 112 - Ulkoasukriisi ]

Oon todella pitkään halunnut muokata blogin ulkoasua, mutta bloggerin ulkoasuautomaattiapurimuokkausohjelma ei ole halunnut toimia. Nyt sain sen viimein toimimaan, mutta kesken kaiken kuvanmuokkausohjelma sekä ulkoasuohjelma alkoivat sekoilemaan. Kiitos tästä. Uusi ulkoasu on siis kesken ja tule valmiiksi heti kun noi ohjelmat suostuu mun kanssa edes jonkinmoiseen yhteistyöhön.

Mitä mieltä ootte tästä ulkoasusta (vaikkei se nyt £@$€${ valmis ookkaan)? Oisko jotain parannusehdotuksia tms?

Tänään Radella oli vapari. Päästettiin se juoksemaan erään kaverinsa kanssa maneesiin, Radelta meni hetki hoksata mitä tehään, mutta lopulta oli ihan messissä koko hommassa. Huomenna meen sen ihan normaalisti ja Mari meneekin koko viikonlopun.

[ 111 - Vapaapäivä ]

Tänään mulla oli vapaapäivä, ja vietinkin sen tosi epähevosmaisissa merkeissä. Yeah Right. Mentiin Katrin kanssa aamupäivästä ensin hakemaan hepalleen satuloita, jonka jälkeen Horzeen ja sieltä mäkkärin kautta Hööksiin. Mukaan lähti Radelle herkkuruokaa ( suom. Energoilia, Hippolaxia ja Banaanin makuinen LickIt-karkki) sekä Hööksistä nappasin jalkapainot (näiden avulla lisää voimaa takaosaan, toivottavasti).

Käytiin Katrin kanssa sovittamassa satuloita ja muutama istuikin aika kivasti, siitä sitten Raden luo. Kuitenkin ennen Radea, menin B:n. B on tosi ihana kimo tammamuori, joka on vertymisen ja rauhallisen verryttelyn jälkeen aivan mielettömän herkkä ja ihana ratsastaa. B:llä menin viimeksi kesällä ja voi että kun se on nyt paremmassa kunnossa. Jaksoi tehä paljon enemmän ja virtaa löytyi.

Viimekesäistä tuuppailua

Sitten koitti viimein Radekin vuoro. Harjasin sen, laitoin painot jalkaan (samalla leikittiin uudella karkilla).  Rade sai hetken olla karsinassa ihan vaan ne jalassa, jonka jälkeen vasta laitoin suojat & muut kamat. R tuntui todella raskaalta ratsastaa. Takajalkoja piti jo alkukäynnissäkin komentaa polkemaan ja ponin asenne oli luokkaa "Ota noi pirun renkulat pois, niin voidaan neuvotella". Tein vähän laukka-käynti siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravissa punttien kanssa, jonka jälkeen ne otettiin pois ja voi että kun oltiin niin kevyttä hevosta sen jälkeen. Takajalat polki kunnolla (ilman jatkuvaa muistuttelua) ja askellajit eteni. Työskenneltiin hetki ravissa, jonka jälkeen pieni hetki laukkatyöskentelyä (pienillä temponvaihteluilla lisää voimaa taakse, laukassa varsinkin takajalkojen voimansaanti vaikeaa). Rento loppuverkka reippaassa ravissa, Rade oli tosi hyvän tuntunen; Kevyt edestä, kuunteli istuntaa ja pohkeita kunnolla. Vaikka se olikin kovan työstämisen takana, niin jäi todella hyvä fiilis.

Hoidin Raden yökuntoon, tein ruuat loppuun ja lähinkin sitten kotiin. Nyt uuden kypärän etsintää ja Tapiolalle viestiä Owenin poismenosta.  Ihan mukava maanantai, vaikka sääkään ei ole ollut mikään ihailtava. Päähänkään ei ole tänään särkenyt yhtään.

[ 110 - Vieläkin esteitä ]

Taas on hurahtanu monta päivää niin ettei oo todellistakaan. Oon potenu tässä samalla vähän syysflunssaa ja tajuton yskä on vähentänyt mun yöunet puoleen. Viime lauantaina oli teemana erikoisesteet, videossa alkutunnista pätkiä, valitettavasti kuvaaja-Veeran piti lähteä Husöseen kerhotäteilemään, joten lopputunnista (jossa asiat alkoivat sujua paremmin), ei ole materiaalia. Menin Radella ekan kerran mitään normaaliesteitä erikoisempia. Aluksi mentiin kavalettia, jonka päälle oltiin laitettu videossa esiintyvän valkoisen hevosen ratsastusloimi. Hevosista tämä taisi olla pahin, tai ainakin sille tuli eniten kieltoja. Heh, myönnettäköön nyt tähän että ratsastajiakin kauhutti, ei se este, vaan hevosten reaktio, joten odotettavissa oli suuri kieltojen rykelmä aluksi. Viimein hoksattiin että eihän ne yli mene ellei ite olla menossa, alkuun hypyt oli mitä oli, hämmentäviä kaninloikkia, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujua. Radekin kerranki viitsi nostella jalkojaan, eikä tiputellut!

Muita erikoisuuksia oli aita, laine ilman (oikeasti todella paljon helpottavaa) yläpuomia, sekä mulle hankalimmaksi osoittautunut ruotsalainen okseri. Vaikka se oli helppo sinänsä, näki konkreettisesti mihin tähdätä ja sille tuli paljon hyviä hyppyjä, kuitenkin joku pieni ääni mun sisällä kilju pelosta aina sitä estettä lähestyttäessä.

Mentiin mutkittain, yksittäisinä, kaikkina mahollisina ja lopulta mentiin ratana. Kuten videosta voi huomata, vaikka olin yli menossa niin jännitys vei voiton ja todella paljon turhia virheitä ja sähläämisiä. Samalla huomasin että mun jalka pysyy hypyssä paljon paremmin holleilla, ylävartalo heijaa vieläkin, mutta entistä vähemmän. Rutiinin puutetta, tästä se lähtee.

                            

Lopuksi otettiin vielä yksittäisiä hyppyjä videossa näkyvälle normaalille okserille. Otettiin edessä oleva loimikavaletti pois ja nostettiin okseri ensin metriin, sille muutama hyvä hyppy ja lopulta nostettiin vielä 105cm korkeuteen. Tässä tulee jännä kohta, metriä oltiin menty ennenkin, metri meni hyvin, ei pelottanut ja ratsastin. Este nousee vaivaiset viisi senttiä ja BAAM alkaa jännittää ja lopetan ratsastamisen. No kieltohan sille tuli, se on sanomattakin selvää. Uus yritys ja tällä kertaa ratsastin liikaa, lähin puskemaan kovempaa vauhtia ja tahti hajos. Yli päästiin, tultiin ihan juureen ja oudolla hissihypyllä vedettiin koko okserin takaosa maahan. Hups. Kolmannella yrittämällä laskin tahtia, vaikka jännitti niin vähemmän, oltiin menty jo yli kerran ja tiesin että selvitään siitä, tahti säilyi paremmin, ponnistuspaikka löytyi ja yli vaan. Löysä hyppy tuli, mutta siinä vaiheessa en malttanut keskittyä siihen.

Seuraavana päivänä menin Radella kevyesti ilmansatulaa jolkotellen, se on esteiden jälkeen aina niin mahottoman hyvä, reipas ja kuuntelevainen että helposti tekisi mieli alkaa kunnolla tuuppaamaan. Tämän vuoksi oon ottanut kikkakolmosen käyttöön ja jätän aina satulan pois, mulla on niin kova homma sillon istua edes kyydissä mukana, että haaveet keskiraviliipotuksesta katoaa aika pikaiseen.

Viime viikko meni rennosti, valmistautuen kisoihin. Torstaina oli vielä "hyvänmielen treenit", tarkotus oli vähän hioa taktiikkaa, teitä ja lähestymistä helpoilla tehtävillä ja saada onnistumista. Alkuun menikin hyvin. Oli yhen askeleen sarja. Ensin pidin laukan liian heikkona ja lyhyenä, joten tuli kaksi huonoa askelta, kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen aloin saamaan laukkaan tarvittavaa voimaa ja pituutta ja alkoi sujua. Opettaja sanoi aika hyvin puhuttaessa lähestymisistä, toinen tunnilla ollut hevonen ponnistaa mielummin kaukaa, kun taas Radesta voi aina ottaa yhden askeleen lisää.

Tämän jälkeen otettin hyppyjä yksittäiselle okserille, ensin ihan vaan tultiin ja mentiin yli, sitten ruvettiin miettimään omaa painoa, lähestymistä, suoruutta ja tahtia. Tää onnistu muuten heti tosi hyvin, mutta kuten tavallista; tultiin aivan liian juureen. Siirtämällä yhdeksi hypyksi ponnistuspuomin paikkaa taaemmas esteestä nähtiin molemmat konkreettisesti mistä kannattaa lähteä hyppyyn. Seuraavalla kerralla osattiinkin jo itse katsoa oma paikkamme.
                        
Okserin jälkeen alettiin tulemaan rataa kuvan osoittamalla tavalla. Esteet oli jotain 60-80cm väliltä. Ensimmäisellä kerralla tultiin ihan okosti, lävistäjä meni tosi hyvin, samoin okseri, muuten vähän turhaa häseltämistä ja kiirehtimistä. Toisella kerralla ei mennytkään ihan niinku piti. Sarjan A-osalle loistavasti, löyty paikka heti, kuitenkaan en saanut alastulossa pidettyä tahtia, Rade otti väliin yhden kirotun lisäaskeleen, mä olin jo hyppäämässä ja Rade hyppäs perässä. Tasapaino petti ja lävähdin kaulalle roikkumaan ja sit en tiiäkkään mitä tapahtu ja HUPS oltiinkin maistelemassa maneesin hiekkaa. Reilu puolvuotta siihen menikin että toi sai mut tiputettua. Nousin heti istumaan ja totesin ettei satu, kuitenkin noin 20 sekunnin päästä kipu alkoi ja vaihoinkin mielipiteeni jotenkin näin "Eiku ny sattuuki tohon ja nyt tohon ja nyt tohon ja nyt tohon vähän enemmän". Jotenkin siinä tohinassa Rade oli päässyt kolauttamaan mua jalkaan ja nyt mulla on sääressä mojova kavionmallinen mustelma.

Pudistelin hiekat päältä ja pienen lepo- sekä Raden kiinnijahaamis tauon jälkeen takasin selkään. Mulla oli vähän hutera olo ja jalkaan sattu armottomasti, joten todettiin että on parempi tehä vähän ja sitten lopettaa. Tulin eka sarjaa puomeina, sitten niin että puomi ja este, este ja este ja lopulta sama este ja okseri. Meni todella hyvin. Tulin sen pari kertaa uudestaan ja sitten vielä kerran lävistäjän.

Tallissa aloin tutkimaan varusteita mahdollisen tuhon varalta, no kypärähän natisi. Nice. Fiksu tyttö olis tässä vaiheessa mennyt lääkäriin mutta "Emmä voinu päätä kolauttaa! Mitä ny vähä humisee". Seuraavan yön vietinkin oksennellen ja naiivina vielä seuraavan aamun lääkärikäyntiin asti. Siellä sitten todettiin että mulla onkin aivotärähdys ja pitää levätä ainakin koko viikonloppu. Samoin mua piti vahtia 48 tuntia. Tän johosta päätin kerrankin olla fiksu, enkä lähteä tökkimään heikkoa jäätä, joten peruin tän päivän kisat.

Tosta kaikesta huolimatta, oon alkanut oikeesti pitää esteistä, enkä malta oottaa seuraavaa kertaa. Oonkohan sekoomassa?

[ 109 ]

Ai kamala kun mä olen taas laiska kirjottamaan. En kestä. Motivaatiota ja kerrottavaa kyllä olis, mutta sitten jos sais vielä sitä aikaakin vuorokauteen vähän lisää. En kyllä tiedä tuleekö tästä kovin fiksu teksti, mulla on ollut äärettömän huono ja ärsyttävä päivä, joten pahoittelen mahdollista sekavuutta.

Viime estevalkku meni ihan ylihyvin. Tehtävät oli kivoja (ja tosi vaikeita), mut ei kuitenkaan liikaa. Oli innari, missä oli puomi-3m-este-3m-este-3m-puomi-6m-este-3m-este-6m-puomi , yksi 21m sarjaväli ja yksi 6 metrin sarjaväli. Tästä kunnolla videota, heti kun blogger on sen lisäämisestä kanssani samaa mieltä. Tossa kuitenkin joku pikakyhäelmä, ei mitkään parhaat pätkät, mutta eihän niiden katselusta ikinä opikkaan ;)

Muuten viimeviikko oli Radella tosi rento, nyt on ollut taas niin paljon treenailuja ja kisat ja kaikki. Pikkuhiljaa alettu taas tällä viikolla palailemaan normaaliin. Lauantaina uudestaan estetunti, samoin ensi viikolla estetunti torstaina ja sunnuntaina estekisat! Johan mä repäsin. Taisin näköjään oikeesti innostuu noista koulukisoista.

Rade elämä jatkuu normaaliin tapaansa, poni kehittyy päivä päivältä vieläkin ja aletaan oikeesti löytämään sitä kokoomista ja lisäämistäkin! Muuten vähän syysmasis pukkaa ja jotenkin turhauttaa ja ärsyttää kun kokoajan on pimeetä ja mutasta. Sitä lunta kiitos, huomenna on jo joulukuukin!

Jos jotain hämmentää päivät tässä, niin kyseinen teksti on oikeasti kirjoitettu eilen, videon lataaminen kesti niin kauan että sain sen nyt vasta postattua.

[ 108 - Koulukisat ]

Viimeviikko on ollut ihan sikakiireinen. On ollut pitkää työpäivää, valmennusta, varusteiden puunaamista ja vielä eiliset kisat.

Eilen herätys oli 6.15, suoraan suihkuun, vaatteet ylle, aamupala ja hiusten sekä naaman siistiminen. Noin sutjakkaasti se ei tosiaan mennyt, sängystä ylös kampeamiseen meni reilu vartti, suihkussa sain shampoota silmään, kisapaita oli hukassa ja pelkäsin jatkuvasti sotkevani itseni tai unohtavani jotain. Pakkasin laukun ja eikun matkaan. Autossa huomasin unohtaneeni kokonaan nostaa rahat kisamaksuun, no eikun uukkaria tekemään ja automaatille. Matkan jatkuttua taas hetken kuski huomasi että bensa loppuu kohta ja taas uukkari ja lähimmälle bensikselle. Matka meiltä husöhön menee normaalisti vartissa, mutta meillä meni siihen reilu 30 min. Tais vähän jännittää.

Tallilla otettiin Rade sisälle, putsattiin kaviot karsinassa ja sitten käytävälle puunattavaksi. Kavioiden putsaamisessa käytävällä ei oo mitään vikaa, inhoon vaan sotkea vastalakastua käytävää. Mun ahkerat kisatiimiläiset harjas ja kiillotti Radea, samalla kun itse vääntelin sykeröitä harjaan. Radesta tuli oikein siisti ja komea. Katottiin vielä että kaikki tärkee on mukana, laitettiin Rade kuntoon ja vaihoin omat kamat. Kävelin Raden kanssa Husöseen jalan, matkaa kun on joku alle 4 kilometriä. Turhaa sen takia traikkuja säätää. Matka meni hyvin, paitsi loppusuoralla n. 15 metriä ennen Husön kenttää poni sai jonkun kohtauksen. En oikeen saanut selville kyttäyksen syytä, mutta jotain aivan hirveää siinä kohtaa oli. Etupää keveni, peruutus onnistui sujuvasti (askelkin lisää niin oltaisi ojassa oltu). Siinä vaan pohjetta eteen. Kyllä me siitäkin sitten eteenpäin päästiin.

                             

Verryttelyä kentällä, Kiitos kuvasta Eerika K.

Verryttelin Raden ensin kentällä, sillä maneesin yhteisessä verkassa oli aikaa n. 15 minuuttia. Hitaasti lämpenevälle hevoselle ei tommonen aika riitä, joten otettiin vähän etumatkaa. Kentällä Rade näytti hyvältä, pyrki eteenpäin ja oli tahdikas. Kuitenkin jokin siinä mättäsi, se ei vaan tuntunut oikeen omalta itseltään. Rentojen laukkojen jälkeen alko taas meno muistuttaa normaalia, ja huokaisin helpotuksesta.

Maneesiin päästyämme näytin heti paikat. Kierreltiin rataa ja katseltiin aitoja, kirjaimia, tuomariautoa ja etenkin pieniä kukkakimppuja aidan vierellä. Hetken siinä pällisteltyämme pystyttiin huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei mikään edellämainituista syö kumpaakaan meistä, pysty verkkaaminen jatkua. Tässä vaiheessa Rade alko olla aika hyvä, joten testasin vaan että kaikki avut on varmasti läpi. Nyt alkoi se kamalin vaihe, verkka on ohi ja eikun omaa vuoroa odottelemaan. Tässä kohtaa se pahin paniikki iski, aloin jo kuvittelemaan Raden olevan epäpuhdas ja minun saavan jonkun sairaskohtauksen. No eihän mulla tai ponillä mitään hätää ollut ja pian olikin jo meidän vuoro astua estraadille.

Kaikki alkoi hyvin, sain suoristettua, pysyttiin linjalla. Kuitenkin odottelun aikana oltiin jo unohdettu tuomarin auton kiltteys, ja sitä vähän pelättiin. Onneks vaan vähän, pieni tahtirikko ja oikominen ja meno jatkuu. Radasta en kauheesti sen enenpää muista, paitsi että jossain vaiheessa tajusin että pitää rentoutua ja hengittää. Päässä pyöri vaan neuvo "kun kaikki menee hyvin, hengitä ja nauti kyydistä" ja samalla "se on vaan rata tittidfididdidi mitä tapahtuu apuaaa". En sählännyt ja rentouduin jopa hetkeksi radan aikana, niin myös ponikin. Yleisesti oon todella ylpeä ja Rade oli tosi hieno. Parhaiten onnistui laukat ja ravilisäys. Tuomari myös taisi pitää radasta, 66,67 % ja luokan voitto! Hyvä me.
                               

C-Merkin kouluohjelma 66,67% 1. Sija
Kiitos kuvasta Eerika K.

Palkintojenjaon jälkeen alkoikin jo toinen verkka. B-merkin kouluohjelma (ensimmäinen rata oli siis c-merkki). Mulla alko keskittyminen ja jaksaminen herpaantua, samoin huomasin että Rade alkoi väsähtää. Se oli jo niin hyvä, että otettiin vaan vähän ravailua ja siirtymisiä toisessa verkassa. Meidän vuoroa odotellessa aloin jäätyä kunnolla ja viimein radalle päästyä olin jo aivan syväjäässä. Alkutervehdys oli hyvä, eikä auto enää jännittänyt tippaakaan (tosin sen sisällä oleva, edellistä tuomaria tiukempi kyllä pisti kuskin tutisemaan). Rata muutenkin meni oikein kivasti, ainoostaan toinen väistö levähti ja toisella laukkalävistäjällä otin liian aikaisin kiinni ja siirryttiin raviin askelkaks liian aikasin. Siitä huolimatta oon Radesta enemmän kuin tyytyväinen, prosentteja tästä tuli 53,91%.

Toka luokka taisi olla vielä meille liikaa, kumpikaan ei oikeen enää jaksanut täysillä, mutta nyt tietää että ens kerralla mennään vaan se B. Silti toisaalta oon ilonen että mentiin molemmat ja vielä hyvillä fiiliksillä. R on vaan niin hieno!

[ 107 - CR valmennus vol. 2 ]

Tänään taas pääsi unohtamaan kaikki vanhat opit ja keräämään uutta tilalle. Oon parantanu tapojani viimekerrasta, mulla ei ole enään niin paha 'yliryhti' (selkäranka notkolla & lapaluut törröttää taakse) samoin jalat alkavat jo pikkuhiljaa hakea omaa paikkaansa. Hengitys onnistuu jo, se toisaalta ei ollut mulle viimekerrallakaan ongelma. Eniten vaikeuksia tällä kertaa tuotti kevennys, nousen liikaa satulasta ja samalla notkistan alaselän.

Kevennystä sitten treenattiinkin lähes koko kaksituntinen, ei se vielä onnistu halutulla tavalla (miten tommonen asia voi olla niin vaikeeta?!), mutta suunta alkaa olla oikea. Sain hyvän harjoituksen mitä tehdä ilman hevosta treenatakseni oikeita kevennyslihaksia.

Estekisat peruuntu, mutta viikon päästä olevat koulukilpailut lähenee huimaa vauhtia. Onneksi sain mulle ensi viikolle kaksi (!!!) valmennusta ennen kisoja ja vielä lauantaina meen loppuverkat Radella Marin jälkeen ja se saa karjua vielä viimeset sanat. Pitää muistaa kattoo ennen sunnuntaita kaikki kamat valmiiks, valkoset housut puhtaaks, joku kisapaita ja Radekki kauniiks.

[ 106 - Millainen hevosenomistaja olet? ]

Kiitos vaan haasteesta Veera, tätä piti oikeesti miettiä.

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

Mussa on hevosenomistajana paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon parannettavaa. Olen täsmällinen, tarkka ja vaativa Raden hoidon suhteen. Haluan asioiden menevän ja toimivan tietyllä tavalla. Sen huomaa Raden hoidossa, varusteissa (mitä, eiks kaiken pidäkkään mätsätä tai kimaltaa?!) ja mun viesteissä Marille, joka on ihme ja kumma kestänyt kiltisti mun ihmeellisimmät viestit ja tarpeet tehä kaikki itse tai tarkistella ja varmistella onhan kaikki hyvin ja rauha maan päällä. Kuten maastoon lähtiessä huolehdin kuin äiti jonka lapsi menee ekaa kertaa kouluun. Pitäs välillä oppia vaan relaamaan ja antaa mennä.

Haluaisin kuitenkin olla ahkerampi valmentautumisen suhteen, vuorotyöt tekee tästäkin erittäin hankalaa. On vaikea saada vakituista päivää ja aikaa valmennukselle kun työajat vaihtuvat viikoittain. Samoin Marin hoito/vuokrauspäivät sovitaan viikko kerrallaan. Samoin tarvitsisin enemmän kärsivällisyyttä. Niin ratsastaessa kuin maastakäsin. Pitää vaan oppia siihen, että hommien mennessä pieleen osaisi sulkea silmänsä, hengittää syvään ja aloittaa uudestaan. Eilen todistettiin taas kerran tämä. Tehtiin kentällä laukkatyöskentelyä, käynnin kautta vaihdot menivät todella hyvin. Lopulta käyntiaskeleita oli enää yksi. Päätin koittaa askeleessa. Ensimmäinen meni sinneppäin. Vaihto ei tullut haluamassani pisteessä, mutta puhdas vaihto kuitenkin. En tyytynyt vaan lähdin hakemaan parempaa, säädin, hermostuin, eihän siitä mitään tullut. Onneksi huomasin taas oman epäselkeyteni, keräsin itseni kasaan ja tehtiin muutamat hyvät käynnin kautta tapahtuneet vaihdot.

Tuossa mainittiinkin jo tuo ajoissa lopettaminen, oon välillä turhan suuruuden hullu innostuessani. Niinä hetkinä joudun pettymään kovasti.

On mussa paljon hyvääkin, oon vaan aina ollut erittäin huono kehumaan itseäni. Ehkä se tekee tästä haastavaa, tekis mieli vaan keksiä kritiikkiä kritiikin perään. Rade on aina hoidettu viimesen päälle, se kiiltää, sen harja & häntä on siistit. Varusteet on aina hyvässä kunnossa ja rakkautta riittää. Mä olen ehkä halinut Raden pilalle, mulle tullessaan se oli aika negatiivinen halipusuootniinmussukka-tuokioiden suhteen, nykyään se on ihan hirvee huomion kerjääjä. Ja saadessaan sitä liian vähän sen kyllä huomaa. Raden kautta mä olen muutenkin oppinut niin paljon. Oon kehittynyt ratsastajana, oon saanut paljon enemmän itsehillintää (en alakkaan räyhäämään jos lisäykset ei onnaa. aina.), nykyään luotan itseeni enemmän hevosten lähellä sekä selässä. Samoin omat päätökseni millä ruokin, millä putsaan, mitä tähän tai tohon ovat järkeistyneet. Samoin piilotan tähän todisteen urheudestani, kisaputki jatkuu. Tän kuun lopulla näyttäs olevan estekisat tiedossa! Nii.

En ole täydellinen hevosenomistaja, vaikka kuinka yritän ja sitä tavoittelen. Onneksi osaan myös nauttia pitkistä maastokävelyistä, siitä tunteesta kun jahtaamisen jälkeen hevonen antaakin laitumelta kiinni, ilmansatulaa köpöttelystä ja ihan vaan karsinassa rapsuttelusta. Raden kanssa on tehty pian täyteen tulevan puolivuotisen aikana kovaa työtä ja tulokset alkaa näkyä, pää ei ole enää arkapaikka, kaikki ei olekaan niin tyhmää ja pelottavaa ja aina kun mä vähänkään ylpistyn yhtään mistään, muistaa Rade palauttaa mun maan pinnalle. Toiveenanikaan ei ole olla täydellinen ja kaikkien yläpuolella, tavoitteenani on olla juuri minun hevoselleni sopivin ihminen.

Tätä haastetta pääsee jatkamaan worryrock, Emmi sekä Terhi

[ 105 - Ruokinnalla tuloksiin(ko)? ]

Mulla on jatkuva tarve tutustua erilaisiin ruokintamenetelmiin, teoksiin ja hevosen tarpeisiin. Pyrin kokoajan parantamaan Raden ruokintaa ja takamaan kaikkien tärkeiden vitamiinien,hivenaineiden,kivennäisten,proteiinien,jatiesminkämuun saannin. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, en ole joka päivä vaihtamassa peacemakerista kauraan ja kaurasta builderiin.

Tavoitteenani on saada pieniä muutoksia tekemällä täydellinen päivittäisannos hevoselleni. Ruokinta on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin edeltäjistä, mikä on helppo pilata ja pienen vaivan avulla myös helpohko saada optimitilaansa. Toisin kuin ihmiset, hevoset eivät pidä suurista ja radikaaleista muutoksistaan ruuassaan, ne eivät samalla tavalla kyllästy jokapäiväiseen saman laadun mussuttamiseen. Niiden elimistö ei ole tottunut käsittelemään radikaaleja muutoksia ja suuria määriä sokereita tms. Hyvä, perusruokinta on helppo saada ja jokainen ilman suurenpaa perehtymistä pystyy sen hevoselleen takaamaan, tosin mun perfektionistin luonne herää tässä kohtaa.

Pyrin ideaalitilanteeseen, missä hevonen saa kaiken tarpeellisen, ei yhtään liian vähän, eikä yhtään liikaa. Rade kuuluu valitettavasti "syö kunnes räjähdät" -kategoriaan ja ahmaisee iltaheinänsäkin vajaassa tunnissa. Siihen ongelmaan tosin heinäverkko oli paras ratkaisu, nyt on ponilla tekemistä ruokansa saamiseksi, eikä ylenpalttinen ahmiminen onnistukkaan. Julia - Rade 1-0. Kuitenkin Rade on suhteellisen hyvä rehunkäyttäjä, mikä helpottaa annosten laskemista. Monista tuntuu että syötän vähän, kuitenkin laskemalla tulee todistettua hevoseni saavan kaiken tarpeellisen. Älä ikinä syötä mitään, ellet tiedä miksi juuri sitä ja miksi juuri sen verran. Sen avulla minimoidaan yleiseksi tullut liika- sekä päällekkäissyöttö.

Uskon mahdollisimman yksinkertaiseen, sekä korsirehupainotteiseen ruokintaan. Heinä on hevosen perusravintoa, täysrehuna annamme vain sen, mitä perus heinä-annoksesta jää vajetta. Ja älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, en analysoi joka heinäkortta erikseen, pidä tallinpihalla saarnoja ruokinnan tärkeydestä ja pakota ihmisiä liittymään ruokinnan laskemis -kerhoon. Olen vain tarkka.

Tällä hetkellä mulla on niin hyvä tilanne, että pitkän tutkinnan ja erilaisiin rehuihin tutustumisen jälkeen olen löytänyt juuri Radelle sopivan ruokinnan. Sen karva kiiltää, se on energinen, kerää massaa juuri oikealla tavalla (ilman lihomista), se on joka suuntaan hyvinvoivan hevosen näköinen ja oloinen. Kuitenkaan ruokinta ei ole ainoa asia talliympäristössä ja hevosen hoidossa mihin vaikutamme. Valitettavaa on se, että jokainen päätöksemme, lähtien tarhailukavereista, tallipaikasta, satulasta, itsestämme, mistä vaan, on osana hevosemme hyvinvointia ja viihtymistä.

Itse kannatan yksinkertaisuutta, rauhallisuutta, täsmällisyyttä, pitkiä ulkoiluaikoja, luotettavuutta ja hevosten rakastamia rutiineja. Mitkä ovat omat valttisi hevosesi hyvinvoinnin suhteen? Mitä syötät ja miksi? Mistä tiedät onko hevosesi onnellinen?

Mun piti etsiä tähän jotain hienoja kuvia, mutta en jotenkin löytänyt tähän mitään sopivaa.

[ 104 - Valmennus ]

 

Tänään oli pitkästä aikaa valmennus. Jasmin tuli mukaan tallille kattomaan Radea ja kuvaamaan tuntia. Tultiin ajoissa tallille, mutta lagiminen ja hitaus vei voiton, eli kiirehän siinäkin sitten tuli. Kuitenkin oli ihan pakko kääriä uudet pintelit jalkaan, tottakai.

Tunnilla mentiin suoristusta ja taivutusta, ensin neliöllä käynnissä, sitten ympyrällä kaikissa askellajeissa. Keskityttiin todella paljon takaosan aktiivisuuteen ja selän käyttöön. Samalla sain todella hyviä vihjeitä millä saan oikean puolen avut paremmin läpi. Radella oli todella "yhteistyöhaluinen" päivä, sitä ei olisi kiinnostanut sitten tippaakaan. Kyllä se lopulta alkoi rentoutua ja työskentelemään ihan kivasti. Pitäis vaan oppia enemmän keinoja motivoida Radea, se 'kyllästyy' todella nopeasti ja alkaa häsläämään omiaan. Täytyy alkaa kokeilemaan erilaisia tapoja pitää tehtävät mielenkiintoisena ja samalla pysyä itse rauhallisena ja sitä kautta pitää hevonen aktiivisena mutta kuitenkin rentona.

Tänään taas todettiin että kun on rauhallinen ratsastaja, on myös rauhallinen hevonen. Paljon ollaan menty takapakkia ratsukkona tän taukoilun aikana. Nyt ei auta muu kun treenata,treenata ja treenata vähän lisää. Niin ohjatusti kuin itsekseen. Tänään tuli taas mielettömästi vinkkejä ja oon Kyran kirjasta kattonu pari kivaa tehtävää mitä aletaan nyt työstää.

Kiitos kaikista kuvista Jasmin L.

[ 103 - Shoppailuhimoa, ilman kuvia]

Torstaina oltiin Karjalohjalla ostoksilla. Matka oli pitkä ja väsynyt. Samoin en suosittele kellekkään tankata hesessä litran limua elimistöönsä ennen ajomatkaa. Ollaan me vaan niin viisaita. Viimein paikanpäällä kaikkien meidän sisäinen blinginrakastajashoppailuhullu heräsi. Kuitenkin hillittiin itsemme yllättävän hyvin. Itselläni lähti mukaan vain yksi heräteostos. Tähän voisin listata minkä avulla lompakko oheni, kuvia tulee heti kun jaksan järkkärin tallille raahata. Eli tosiaan, ostin Hansbon ohuen tummansinikeltaisen sisäloimen, liilaruudullisen fullneck 300g ulkoloimen, pinkkimustat muovisporrat, ratsastushanskat ja ne ah-niin-ihanat Gersemin farkkuratsastushousut. Kyllä nyt neidin kelpaa.

Perjantaina mun vanha ystäväni tuli aamupäivästä klippaamaan Raden. Meni todella hienosti, ainoastaan poskien ja yläkaulan ajeleminen tuotti pientä keskustelua. Oon todella ylpeä ponista! Samoin Raden kankkua koristaa tällä hetkellä sydän. Tosi kliseistä tiiän, mut haluamani kuvio tuotti lieviä ongelmia ison koneen kanssa, joten tyydyttiin helppoon ja aina aika suloiseen ratkaisuun.

Viikonloppu meni tosi nopeasti ja onnistuneesti. Kisat meni hienosti, samoin lauantainen ratsaselu. Mari onkin sitten liikutellut Radea eilen ja tänään.

Tänään työpäivän aikana-jälkeen, millonlie sain huisin ajatuksen lähteä Horzeen tutkailemaan. No, soittoa Sannalle ja menoks. Horzesta mukaan lähti satulateline (nyt saan tuunattua kaapin niin että molemmat satulat mahtuu), maitohappobakteereja, neljän kappaleen pintelipatjasetti ja neljä kappaletta pinteleitä. Tämän jälkeen koukattiin Hööksistä ettimään kauan ihastelun kohteena ollutta heijastinratsastusloimea. Mukaan sieltä lähti pinkki heijastinloimi (Rade varmaan arvostaa mua todella paljon kun puen sen kaikkeen ällösöpöön), otsapanta, uusi nyppimiskampa hukatun tilalle sekä kauan metsästämäni korvahuppu. Rahaa meni ehkä turhan paljon, mutta oon optimisti ja oletan saavani myynnissä olevista loimista (joista väsään myös tännekkin ilmoituksen, kuhan saan kuvat niistä!) rahat ees osittain takasin.

Tosiaan noista loimista, jos jollain kamala vaje niin voi laittaa kommenttiboksiin että mitä tarvitsee, mulla lojuu tarpeettomana laidasta laitaan 155cm kokosia loimia. Turhaan mä niitä nurkissa pölytän kun joku voi olla just semmosen tarpeessa!

Huomenna pitkästä aikaa valmennukseen. Ihanaa, Raden kanssa ollaan oltu viimeks kesän leirillä ohjatulla tunnilla, eli viimekerrasta on laittoman pitkä aika. Ensin mä olin kipeenä, sit oli koulu, sit R sairasteli. Siinä tää syksy sitten menikin. Huomenna kuitenkin startataan taas säännöllisen epäsäännöllinen valmennus ja sainpa jopa kuvaajankin saapumaan paikalle, eli uusia ratsastuskuvia tiedossa. Kyllä nyt kelpaa.

Tähän loppuun voisin vielä laittaa äsköisestä mielenhäiriöstäni ilmoittautua marraskuun lopulla pidettäviin koulukisoihin. Pitää alkaa tosiaan treenaamaan, jos edustuskunnossa meinataan siihen mennessä olla.

[ 102 ]

Viikonloppu meni HIHSissä hienoa ratsastsusta seuraillessa. Torstaina tai perjantaina en päässyt ollenkaan katsomaan, mutta lauantain ja sunnuntain vietinkin kokonaan paikanpäällä. Seura oli hyvää, ratsastus mielenkiintoista, mutta expo alue surkea. Lähdin reippain mielin etsimään hanskoja, sekä tavallista tilpehööritöntä tummansinistä korvahuppua. Tuloksetta.

Mukaan lähti kuitenkin Kingslandin harmaa/hiekanvärinen tupsupipo, sekä ovikyltti Radelle. Todellinen shoppailureissu on torstaina edessä.

Oon jo todella pitkään himoinnut Gersemin farkkuratsastushousuja ja viimein päätin toteuttaa haaveeni. Toivottavasti ne on hyvät päällä, muuten oon haikaillut niitten perään aivan turhaan. Samoin torstaina olisi tarkotus ostaa ohut ulkoloimi/paksu sadeloimi kaulakappaleella Radelle, sekä puuvilla tai vohveliloimi.

Rade klipataan perjantaina, joten loimiremontti tulee tarpeeseen. Samalla voisin investoida tämän hetkisiä loimia ja pistää muutamat myyntiin, aika paljon sellaisia mitä en tarvitse, mutta mistä voisi olla jollekkin muulle iloa.

Eilen ratsastin Radekin pitkästä aikaa hikeen asti, siihen ei tosin paljoa vaadittu. Tein alkuverkat kentällä, siirtymisiä ja avoja käynnissä. Samoin tein muutamat väistöt käynnissä ja ravissa. Tämän jälkeen siirryttiin maneesin puolelle, jossa temponmuutoksia ja laukkatyöskentelyä. Tehtiin taas laukassa samaa, hyödylliseksi todettua harjotusta, kolme askelta laukkaa, käyntiin - käynti kuntoon ja takaisin laukkaan. Toistelin tota hetken molempiin suuntiin ja lopuksi jatkettiin vastalaukkojen harjottelua. Ne alkaa nousta jo aika hyvin ja niiden ylläpitäminenkin alkaa sujua paljon paremmin. Vaan kerran tuli vaihto ristilaukalle. Hieno R! Laukkatyöskentelyn jälkeen rennot loppuravit eteenalas, paljon taivuttelua samalla. On mulla vaan niin hieno hevonen, vaikka se aika paljon koetteleekin mun kärsivällisyyttä.

Hoidin Raden yökuntoon ja lähin kotiin.

Tänään mulla on iltavuoro, huomenna meen aamuun ja loppuviikko onkin vapaata! On mulla silti aika paljon hommia. Torstaina aamulla ratsastamaan, iltapäivällä ostoksille. Perjantaina ridailua ja klippaus, lauantaina kevyempi ridailu ja illalla tallin saunailta ja sunnuntaina kattelemaan kisoja.

[ 101 - Kiirettä pukkaa ]

Tää viikko on ollut ihan yhtä hullunmyllyä. Oon ollut päivien jälkeen niin poikki, että en oo ees konetta jaksanu availla. Lähetään kuitenkin järjestyksessä viime viikon sunnuntaista lähtien.

Sunnuntaina oli pitkään odotettu CR valmennus. Minni oli hyvä opettaja ja saatiin paljon hyviä neuvoja ja ehkä vähän lisää viisautta. Aloitettiin tunti siitä, että käytiin oikeaoppinen hengitys ja jalka-asennot läpi. Tämän jälkeen hiottiin ryhtiä ja katsetta. Kokoajan keskittyen myös hevoseen. Ape oli oikein hieno varaponi, ja pisti mut todellakin hommiin. Valmennuksen jälkeen siivottiin tarha ja liikutin Raden nopeasti ilmansatulaa kentällä. Käyntiä, vähän ravia ja aavistus laukkaa.

Sunnuntain valmennuksesta, näytän ihan ponitytöltä :D

Keskiviikkona jouduin taas hyvästelemään yhden hyvän ystävän, Jukin. Juki, oikealta nimeltään Gjuki, saapui Husöseen n. 4 vuotta sitten ja on siitä päivästä lähtien sairastellut vähän väliä. Jukia yritettiin ja yritettiin vähän lisää parantaa ja viime talven se jaksoi porskuttaa terveenä menemään, kuitenkin kesällä Jukin jalka meni vielä pahempaan kuntoon ja eläinlääkärin kehotuksesta se jouduttiin lopettamaan. Tätä hevosta tulee suuri ikävä, Jukilla oli suuri sydän ja se tykkäsi jokaisesta.

Kiitos kuluneista vuosita ja hyvää matkaa Jukille ♥

Torstaina olikin edes hetkittäin vähän parempi mieli, kykenin jo hiukan järkeistämään asiaa. Tämä vaihtoehto oli todellakin paras Jukille, joskus on vain päästettävä irti. Illalla menin moikkaamaan Radea ja mentiin maneesiin kevyesti tuuppailemaan. S-lomansa takia poni on notkea kuin näkkileipä, ja tehtiin vajaa tunti taivuttelua. Otin jo pikkaisen enemmän laukkaa ja vaadinkin siinä jo muuta kuin eteenpäinpyrkivyyttä. Rade oli oikein hieno, vaikka sen työmotivaatio on osittain vielä tarhan puolella. Kyllä se siitä.

Mulla on piiiitkästä aikaa kokonaan vapaa viikonloppu, sillä Mari lupautu hoitamaan Raden ja mulla on liput tälle ja kaiketi myös huomiselle HIHSiin. Eli pääsen sinne rentoutumaan ja katkerana kattelemaan kaikkea mitä olisi ihana ostaa, pistin rahat piiloon ja mukaan olis tarkotus lähteä vain ja ainoastaan uudet rökkelit. Sehän nähdään.

Blogi kasvaa hurjaa vauhtia, munhan pitää alkaa jo hankkimaan arvontaan palkintoja!

[ 100 - Harmia, Stressiä, Syksyä ]

Viime viikko on ollut aika outo, se kului nopeasti ja mua stressasi kauheesti. Ypäjältä päästiin hengissä kotiin ja sunnuntaina kun menin moikkaamaan Radea, odotti tarhassa räkäinen ja väsynyt poni. Otin sen sisälle, annoin tasaantua ja mittasin lämmön, no lievää kuumeilua. Jatkoin tarkkailua ja parin tunnin sisällä nousi yli 39 asteen. Siinä vaiheessa alkoi mietityttämään, että onko jotain vakavempaa kyseessä.

Soitto EKK:lle ja sieltä rauhottavat ohjeet, perusflunssaa. Äiti kävi hakemassa viikistä lääkettä ja sillä kuume laskikin heti pois, eikä noussut enää takaisin. Rade sai reilun viikon mittaisen sairasloman, ja eilen alettiin jo vähän kävelemään.

R viime juhannuksena

Mun ja Raden suhteelle toi loma on tehnyt hyvää, ollaan puuhailtu paljon, ennen R ei edes oikeen pitänyt lellimisestä, vähän vaan uteliaasti tutkaili kesken harjauksen että mitä siellä tapahtuu. Nyt se tunkee päätä syliin ja oikeen kerjää haleja ja rapsutuksia. Se antoi jopa leikata otsatukkansa, siihen ei oo oikeen ees kammalla saanut koskea. Nyt on siisti ruuna.

Vaikka R ei ole pahasti ollut kipeenä, oon mä kauheesti stressannu tätä. Kokoajan vähän mieli maassa, kun pelkäsin vähän että mitä jos kehkeytyykin joksikin vakavemmaksi. Näin ei onneks käynyt.

Kävin Husössä mun vanhalla tunnilla viime torstaina, pääsin pitkästä aikaa Aronin selkään. Poni oli hieno, niinkuin aina. Ratsastajasta tosin huomasi, että on tottunut tuuppaamaan täysin erilaista hevosta. Eniten ongelmia tuotti se laukka, en enää yhtään muista miten siinä tuli istua.

Tähän loppuun tulee selkeesti monta asiasta kukkaruukkuun juttua, sori, oon poikki ja silmäilen samalla X-Factoria. Muttaniin. Tänä sunnutaina meillä on Östersundomin Ratsastajien järjestämä CR valmennus! Tarkotus oli mennä Radella, mutta sen ollessa vielä pitkään toipilaana, sain varaponin käyttöön, vaikka en Radella pääsekään, niin ehkä ihan kiva saada opit vähän tasasemmalla ratsulla ja kokeilla niitä sitten itsekseen Radelle. Siitä sunnuntaina lisää, toivottavasti menee mallikkaasti ja jos saisi vaikka jotain videoa kurssista.

[ 99 - Myynnissä ! ]

Kauppaan nyt tätäkin kautta Raden koulusatulaa.

Myynnissä olisi musta Passier Hannover merkkinen koulusatula, 17´´, leveydeltään kapeahko/normaali.
Satulan saa sovitukseen ja koeajalle sopimuksen mukaan.

Jos kiinnostaa ota yhteyttä kommentoimalla tähän, tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen julia.reid@luukku.com .

Sähköpostilla myös mahdollisuus saada kuvia satulasta.

[ 98 - Ekat näytöt ohi! ]

Ihan melkeen nappiinhan ne näytöt meni! Tallinäyttöä en stressannut missään vaiheessa, meni ihan putkeen, paitsi sain lähes totaalisen blackoutin kun piti kertoa heinistä. Seivasin hyvin itteni siinä tilanteessa ja sain lopulta ihan kivasti seliteltyä. Sen jälkeen olikin varustenäytön vuoro. Vähän jännäsin siinä venaillessani, mutta kun saatiin näyttö käyntiin, olin aivan liekeissä. Kerroin ummet ja lammet varusteista, näytin miten ne sovitetaan ja tsekkasin että kaikki on ehjää. Löysin jopa "killerin", joka tosin ei ollut tarkoituksenmukainen. Yksi vastinhihnoista lähti lähes irti kun kokeilin ompeleita. Hyvä että oli se satula testattavana...

Sitten tuli se pahin. Kengitysnäyttö. Mä jännäsin sitä ihan hirveesti, tärisin näkyvästi päästä varpaisiin ja opettajakin tuli jo ihmettelemään että mikä mulla on kun oon ihan kalpeena ja tutisen. Siinä sitten koitin kerätä itteeni hetken, kunnes mut kutsuttiin aloittamaan. Alku meni huonosti. Meinasin ottaa väärät pihdit, enkä meinannut saada hakattua kotkauksia pois, kun kädet tärisi niin paljon. Vasta raspailun ja kengän suoristamisen jälkeen alkoi ees vähän tärinä helpottaa. Naulaus meni hyvin, samoin kotkaaminen. Hevonen ei vaan ollut kovin yhteistyöhalunen (ei voi syyttää, se oli seissyt siinä jo 2 tuntia). Nojaili muhun kunnolla, ja sillon kun ei nojannut niin repi jalkaansa tauotta. Nyt on reisilihakset hitusen kipeenä ton takia.

Kengityssession jälkeen multa vielä kyseltiin kaikkea, piti selittää mm. mikä on jänispatti, missä on takapolvi, paljon niveliä on etupolvessa ja vastata jalka-asentopommitukseen. Osasin vastata jokaseen kysymykseen, hyvä minä!

Siitäkin näytöstä pääsin läpi! Siis ihan oikeesti minä, joka oon kengittänyt kerran marraskuussa, toukokuussa ja viimeviikolla. Enkä sillonkaan tehnyt kokohommaa. Ei se oikeasti ollutkaan niin hankalaa kuin kuvittelin, aika simppeliä ja ihan hauskaakin puuhaa. Nyt ollaan taas askelta lähempänä valmistumista!

Tänään viimesen kokeen, tuotantoympäristö, jälkeen en lähtenykkään kotiin vaan jäin tänne kisahengailemaan. Veera ja kummpanit saapu tentin aikana huudeille ja menin sieltä kurssarin kautta puunaamaan Sissiä. Tänään luokkana oli 90cm, yks tyhmästä virheestä johtuva kielto tuli, mutta muuten rata meni tosi hienosti. Sai taas istua ylpeenä kattomassa. Radan jälkeen Veera käveli Sissin selästä ja mä oottelin tallissa. Otettiin Sissiltä kamat pois ja pesasin sen vesarissa. Laitettiin linimentit jalkaan ja jätettiin poni kuivumaan karsinaansa. Kateltiin 110cm ja 120cm luokan alku.

Tosi kivoja ratoja monella, paljon hyviä suorituksia ja ihanan vähän tippumisia. Lyhyesti sanottuna aika onnistunut ja kiva kisapäivä. Nyt hengaillaan Veeran kanssa hotellissa (ei enää kurssaria!) ja analysoidaan videokamerasta sen rataa (samalla BB:tä kattoen..).

[ 97 - ypäjäelämä jatkuu ]

Sunnuntaina taas saavuin tänne, tekis mieli sanoa keskelle ei mitään, mutta sanotaan nyt että koulun penkille takaisin. Onhan täällä paljonkin, me ei vaan niistä oikeen hyödytä. Muutenkin koko viikko on vietetty nenä kirjassa (yritetty ainakin..).

Osalla oli tänään jo ekat käytännön kokeet, oli kengitystä ja varusteoppia. Mulla noi edessä vasta huomenna. Semisti kuumottaa, ei toi varusteoppi, mut se kengitys. En oo kertaakaan päässy Husössä kengittään, ja täälläkin kolme kertaa yhteensä sitä treenattu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Toivottavasti herra näyttöylitarkastaja on armollinen ja kiltti. Ei mulla ihan hukassa toi kengitys oo, pelkään vaan tekeväni jonku kaameen mokan. Mut sitä mä taidan pelkää aina.

Aika hassu tunne, et oon pari kertaa esim koulun ruokalassa kuullu ohimennessäni jonkun kuiskuttelevan mun olevan "se yks heppabloggaaja". Blogi on kyllä kasvanut tosi paljon, jo melkeen sata lukijaa. Kelasin sadan lukijan kohalla pitää suuren arvonnan, josta lähtis jotain kivaa hevostavaraa ja jotain normaali-tavaraa, ettei palkinto rajota osallistujia.

Joo, takasin aiheeseen (musta taitaa huomata että heräsin puol6 ja että koulu loppu puol5?). Tänään oli anatomian koe, stressasin sitä ihan kauheesti, mut sain siitä ihan kivasti pisteitä, 22,5/30. Numeroksi 2 (arvosanat on siis 2-3). Mulla oli ihan semmonen olo, etten osannu mitään, mut toi olikin yks parhaista pisteistä. Ihan siistii.

Oli tarkotus tehä pidempi postaus, mut nyt on pakko mennä jatkaa huomisiin tentteihin lukemista. Toivottakaa onnee!

ps. Viikonloppuna tänne kisoihin tulevat voi bongailla mua ja veeraa täällä! Kisahoitaja taas paikalla.

[ 96 - Ypäjälaiffii ]

Eka viikko takana. Päivät on pitkiä, tunnit osittain puuduttavia, huumori tajuttoman hyvää ja ilta pyörii Big Brotherin ympärillä. Siinä lomassa vähän tentteihin lukemista ja muka yrityssuunnitelman tekemistä. Oli kyllä ihan jees viikko, oikeesti. Päästiin ratsastaa muutaman kerran. Ekan tunnin menin Stikkanilla ja tokan Röllillä. Molemmat aivan ihania pikkusuokkeja. Käytiin myös ajelemassa, mä taisin ajaa jotain Tähti tms nimistä, sekä juoksutuksessa hevosena toimi Petteri.

24.9. © Veera

Tänään näin Raden! Ikävä oli kova, ja poni osotti rakkautensa ja ikävänsä juoksemalla tarhassa karkuun. Kiitokset siitä. Siellä sitten mudassa mentiin perässä. Onneks sain sen lähes heti kiinni. Tallii pästyä siivosin karsinan ja harjasin Radea reilun tunnin. Otin mun anatomian monisteet mukaan ja koitin paikantaa Radesta lihaksia ja luita. Kyllä ne lopulta löytyi.

Pian Veera tulikin tallille. Oltiin sovittu estevuoro. Veera piti jöötä yllä, mä koitin saada pikkupossua kuriin. Alkuun meni tosi hyvin, mitä nyt oli vähän pidätysongelmia. Hetken kamppailun jälkeen alko pidätteet menemään läpi ja homma alko luistaa. Kuitenki jossain vaiheessa R alkoi sikailemaan kunnolla. Nostoissa se alko keulii ja peruuttaa, sekä koitti kokoajan kiellellä. Hetken me siinä kamppailtiin ja muutaman kerran meinasin alaskin valahtaa. Kädenväännön jälkeen alko homma taas luistaa ja lopulta oli estekorkeus metrissä. Oma yhteinen korkeusennätyksemme!

100 cm ! © Veera

Pakko todeta, että ihan turhaan oon sitä korkeutta kammoksunut. Isompiin hyppyihin on parempi päästä mukaan ja ne on pehmeämpiä. Ainoa kuumottava on ratsastaa kohti isompaa estettä, mutta itsevarmuuden ollessa täysillä ja menon ollessa rentoa ja hauskaa, onnistuu se tuuppariltakin luontevasti. Tosin aika paljon ärräpäitä lenteli siinä samalla.


Huomenna taas viikoksi takasin ypäjälle. Ens viikko onkin melkeen pelkästään näyttöä näytön perään.

[ 95 - Blogitunnustus ]

Sain Peninalta tunnustushaasteen. Ihan muikee idea, joten tottakai oon mukana tässä!

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

 

1. Suosikkiväri: t.sininen, harmaa, pinkki 2. Suosikkieläin: Puput, hevoset, Koirat, melkeen kaikki paitsi undulaatit. 3. Suosikkinumero: 9 ja 21 4. Suosikki alkoholiton juoma: Pepsi Max ♥ 5. Facebook vai Twitter: Facebook. Jaksoin Twitteriä noin viikon. 6. Intohimosi: En nyt keksi, kyllä niitä löytyy. 7. Saada vai antaa lahja? Molemmat! On kivaa saada lahjoja ja niiden antaminenkin on ihanaa. 8. Suosikkikuvio: ..... Enkkuvilttiraidat 9. Suosikkiviikonpäivä: Oon aina jotenki tykänny torstaista. 10. Suosikkikukka: Auringonkukka, kun se on niin iso ja näyttävä.

Kuvassa oma kääpiöjänikseni Epsu ♥

Haaste lähtee edelleen:

http://hurriponi.blogspot.com/

http://kynnelle.blogspot.com/

http://muusana.blogspot.com/

http://kanimaisetvarit.blogspot.com/

http://herotobe.blogspot.com/

http://monnasunshine.blogspot.com/

http://yampanprosessi.blogspot.com/

http://valojenjavarjojentarinoita.blogspot.com/

http://emmurampe.blogspot.com/

&

http://lifemusicandphotography.blogspot.com/

[ 94 - Kysymyspostaus ]

Kysymyksiä tuli lopulta ihan kivasti ja pahoitteluna tän viikon kiireisyydestä (ja tän hetken kipeydestä) saatte kaks postausta samana päivänä! Tällä viikolla on ollut ihan kiva työviikko ja Rade on toiminut tosi hienosti. Sain viimein myös omat kanget ja nyt on niilläkin pistetty tuupaten menemään.

Mutta nyt niihin kysymyksiin !

MINÄ / SEKALAISTA

Kuinka pitkä oot?
- 167 cm, tosi kiva pituus. En oo pätkä, mut en erityisen pitkäkään!

Millaista musiikkia kuuntelet?
- Aika laidasta laitaan. Tällä hetkellä eniten kuuntelussa taitaa olla Anberlin, Muse, Cascada ja Foo Fighers. Lempibändi on kuitenkin Nirvana.

Luetko paljon? +millaisia kirjoja luet.
- Yritän lukea paljon. Pääasiassa hevoskirjallisuutta (Monty Robertsit ja Kyrat), mutta muita lemppareita on The Boy in Stripped Pyjama. Psyko ja Harry Potterit. Luen aika paljon kaikkea, mutta tosi vähän kauhukirjoja, koska ne on pelottavia.

Lempileffa?
- APUA. Tää on vaikee. Death Proof ja Dude Where's My Car on ainakin kärkisijoilla. Ja melkeen kaikki missä on Johnny Depp ( ♥ )

Millaisia blogeja luet?
- Mielenkiintosia. Semmosia joiden kirjottaja saa tylsistäkin jutuista mielenkiintosia. Lifestyleblogit kiinnostaa tosin vähiten.

Lempiblogisi?
- Suurin osa lempiblogeistani on kavereitteni kirjoittamia. Nyt voisin mainita kuitenkin  jonkun semmosen, joka ei niihin kuulu. Sanotaan vaikka Pennie's .

Pahin pelkosi?
- Hämähäkit ja pimeä. Niin ja okserit.

millä kameralla noita kuvia on otettu? :)
- Canon eos 450D

Opiskelet blogisi mukaan ypäjällä oppisopimuksella tuleeko rade mukaan kun teillä on lähijakso? :)
- Tarkoitus olisi, tällä kertaa Rade ei tosin mukaan pääse. En pysty ton olkapään takia vielä ratsastamaan täyspäiväisesti, joten Radelle on parempi jäädä kotiin muiden liikutettavaksi.


HEVOSET

Ootko koskaan perehtyny LH:seen, eli luontainen hevosmiestaito?
- Mahdollisimman paljon.


Kuinka usein juoksutat Radea?
- Todella vähän. Suurinpana syynä se, että mulla ei ole kunnon juoksutusvälineitä. Lähinnä juoksutan hetken liinassa "avut läpi" ja sitten päästän vapaana riekkumaan.

Kuinka usein käyt Raden kanssa valmennuksissa/tunneilla?
- Mahdollisimman paljon, mutta silti liian vähän. Mulla on aika vaihtuvat työajat, mitkä hankaloittaa vakituisen valmennusajan pitämistä. Pyrin saamaan valmennuksia aina kun aikataulut kohtaavat.

Miten usein käytte maastossa?
- Käydään lähes päivittäin edes kävelemässä. Meillä omat maastot on tosin vähän nihkeet, että siellä ei paljon muuta voi edes tehä. Pari kertaa oon ravaillu ja kerran vähän laukkailinkin. Sänkkärit olis, mutta sateiden takia ne meni ihan pilalle. Mutta joo, ellei nyt tuu tikkuja taivaalta niin joka päivä.

Missä rade asustaa?
 - Rade asuu Östersundomissa sijaitsevalla yksityistallilla.

Mitä merkkiä suosit omissa ja raden varusteissa?
- Omissa KL ja B // Vertigo, myös todella paljon Horzen vaatteita tulee ostettua. Radella on aika paljon Eskadronin, Gold Medalin ja Claridge Housen varusteita. Niin ja ratsastushanskoissa käytän ainoastaan Roeckliä. Se on vähän niinkun tapa jo.

oon varmaan kysynny aikasemminkii mutta mistä löysit Raden ?
ja sitten vielä montaa hevosta kokeilit ennen kun Raden valitsit vai oliko ekalla valinnalla hyvä?
- Rade löytyi Ht.netin keskustelupalstalta. Tais olla Ratsastusosio. Kerran vaan kävin kokeilemassa ja olin niin myyty, että päätös oli heti varma. Samoin fakta, että Rade asui sillon 300 kilometrin päässä minusta pisti ylimääräset kokeilukerrat jäähylle.

Alunperin mun piti ostaa mun kaverin estehevonen, mutta sen ollessa epäsopiva aloin oikeasti etsimään. Rade taisi olla 5 mitä kokeilin. Mulla oli samaan aikaan muutama muukin harkinnassa, mutta R vei voiton.

Hej, mitä kirjoja suosittelet, jos haluaa opiskella jotain hevosen eleistä ja käyttäytymisestä? Tai ylipäänsä tutustua hevoseen?
- Monty Robertsin Hevoskuiskaajan käsikirja. Sillä pääsee hyvin alkuun ja pärjää pitkälle.

kerro radeliinin treenistä sillee niiku et mitä teette.
- Itsenäisesti tehään aika paljon kaikkea. Parina kertana viikossa on "kunnolla hikeen" teema, samoin on kaksi palautuvaa päivää ja 2-3 "normaalia" ratsastuskertaa. Valmennuksissa keskitytään kaikkiin miljooniin virheisiin ja treenataan katse loppukokeissa.

potrapoika hän on iha itte, mutta mitkä sun tavotteet on tän syksyn aikana?
- Tän syksyn aikana ois tarkotus hyppää esteissä kasikymppii, ehkä ysikymppii ratana ja kisailla helppoa B:tä. Eli yleisesti kehittyä ratsukkona ja oppia tuntemaan toisiamme paremmin.

miksei radeliinista tullu raipea?!?!?!?!
- Koska kaikki tuns sen jo Radena, tosin kun kukaan ei nää tai kuule niin sanon sitä Raipeliiniks.

Voisit tuntea mun tuskan jonka joudun kokemaan videopostauksen muodossa, ja kertomaan Raden loimituksesta nyt kun tulloo syksy ja sitte myös talven suunnitelmista ;D
- Radea ei vielä loimiteta, sillä se viettää vielä laidunkauden rippeitä ja sinne ei saa loimittaa. Kuitenkin heti tarhoihin siirryttyä olisi tarkotus alkaa sadeloimittaa. Samoin talvella koittava klippaus pistää loimihärdellin voittoonsa ♥ Ja videopostauksia tulee heti, ku joku tulee videokuvaamaan meitä!

[ 93 - Blogihaaste! ]

Team Horseblogs on hevosbloggaajille tarkoitettu blogi. Idea on mielenkiintoinen ja kokeilen nyt minäkin lähteä tähän ketjuun mukaan. Katotaan mitä tästä tulee. Ensimmäinen haaste (mihin itse osallistun) on nimeltään Kumpi vai kampi.

MIELUMMIN -KYSYMYKSET

Ostatko mielummin yhden merkkivarusteen vai monta halppis varustetta?

 - Riippuu ihan mun mielestä. Ostan lähinnä aina sitä mitä tarviin, mielellään satsaan laatuun, mutta välillä on kivempi saada useampi tavara kerralla. Kuitenkin esim nahkavarusteissa satsaan laatuun.

 Jos saisit valita ostaisitko mielummin yhden hyvin koulutetun ja valmiin hevosen vai kaksi vähän halvempaa projektia?

- Projekti! Mä en oo ikinä tykännyt valmiista paketeista, enkä tuu varmaan ikinä tykkäämäänkään. Kivointa on kun pienellä (tai isolla) vaivalla saa hepasta juuri omanlaisensa ystävän. Projektit myös kasvattavat luonnetta ja taitoja.

 Menetkö mielummin hieman liian helppoon vai hieman liian vaikeaan luokkaan kilpailuissa?

- Liian helppoon. Mulla on niin pahat kisapelot ja samoin Radekki jänskättää kisoissa, joten tällä hetkellä hankitaan ihan vaan kokemuksia ja hyviä fiiliksiä. Tosin harjotuskisoissa repäsin ja menin heA.

OLETKO KOSKAAN -KYSYMYKSET

Oletko koskaan itkenyt hevosesi vuoksi?

- Oonhan mä jo ton takia kerennyt tirauttaa muutaman kerran. Vihasta ja ilosta.

 Oletko koskaan ollut kateellinen jollekkin hevosystävällesi? ja miksi?

- Monellekkin. Suurin osa sai omat hevoset ennen kuin täyttivät 15, rikkaat vanhemmat takasivat paljon ratsastusta ja paremmat varusteet ja muutamalle olin kateellinen ihan vaan koska he olivat minua parempia. En onneksi ole ikinä antanut sen häiritä ja nykyään osaan jopa iloita toisten puolesta.

Oletko koskaan antanut kavereittesi (jotka eivät ratsasta vakituisesti) ratsastaa hevosellasi?

- Radella ei oo vielä mennyt. Mutta muutamalle mun kaverille oon jo luvannut heppailupäivän.

Oletko koskaan yrittänyt hypätä liian isoa estettä? Mitä siitä seurasi?

- Oon aina mennyt opetuksessa, paitsi muutaman kerran Radella ja sillon mentiin max 90cm, eli enpä kai. Vaikka usein tunneilla esteet ovat tuntuneet liian isoilta, on niistä silti aina selvitty.

MILLOIN VIIMEKSI -KYSMYKSET

Milloin viimeksi tipahdit hevosesi selästä? Miten se tapahtui?

- En oo vielä tippunut Radelta. Sitä odotellessa.

 Milloin viimeksi halusit myydä hevosesi esim. suutuksissasi?

- Ekan rokotuksen jälkeen, kun poni ei olis saanu riehua ja mulla oli kiire, niin se juoksutti mua 1,5 tuntia laitumella eikä antanut kiinni. Siinä vaiheessa teki mieli soittaa Atrialle että täältä sais paljon lihaa.

Milloin viimeksi kaduit jotain omaan ratsastukseen liittyvää? ja miksi?

- Eilen, olin epäselkeä ratsastaessani, Rade ei tietenkään älynnyt ja hermostuin ja Rade hermostuu silloin. Onneksi en lähde enää runttaamaan väkisin vaan annan tilanteen rauhoittua ja kokeilen sitten uudestaan. Hyvin se lopulta meni.

Milloin viimeksi kävit tallilla?

- Eilen

Milloin viimeksi siivosit hevosesi karsinan?

 - Sunnuntaina, meillä siivotaan viikonloppuisin itse karsinat.

[ 92 - Istunnalla vaikuttaminen osa 1 ]

Oon käsitellyt jo Puolipidätteen, ratsastajan avut sekä satulassa istumisen perustan. Jatketaan siitä istunnalla vaikuttamiseen, minkä pyrin pitämään oman ratsastukseni perustana.

Puhuttaessa istunnasta, tulee minulle mieleen koko paketti, ei vain se missä asennossa lantio on. Istunnan oikeaoppisuuteen vaikuttaa ryhti, kylkien suoruus, käsien sekä jalkojen asennot. Tämä aihe on kuitenkin jo käsitelty, joten ei siitä sen enenpää.

Yleisimmin ratsastaessa monet sortuu ns. passiiviseen istuntaan. Se tarkoittaa suoraan sanottuna matkustamista, liikkeen mukana kulkemista. Tällöin istunnalla ei vaikuteta hevosen millään tavalla. Itse myönnän valitettavan usein tekeväni tätä, välillä se on ihan hyväksikin. Kuitenkin haluan kehittyä mahdollisimman pienieleiseksi ja oikeaoppiseksi apujen osalta - on siis minunkin poistuttava mukavuusalueeltani. Aktiivinen istunta, jossa hevoseen pyritään vaikuttamaan istunnalla. Hevosta pystyy nopeuttamaan, hidastamaan, kääntämään, pysäyttämään, muuttamaan askeleen laatua - pelkästään istunnan avulla. Tähän pyrin itsekkin.

Jotta päästään vaikuttamaan lantion avulla kunnolla, on vatsalihasten sekä kehonhallinnan oltava timmissä kunnossa. Tähän suosittelen monipuolista urheilua ja pilatesta. Itselläni on ensimmäinen hoidossa, mutta puolentoistavuoden "Vitsi kun pilates olis kiva alottaa.." - toitotuksella en ole saanut hankittua edes "tee se itse"-dvdtä. Omasta kokemuksesta kuitenkin voin sanoa, että lihaskunnon ja kehonhallinnan parantuessa on paljon helpompi joustaa ja pistää liikettä vastaan. Selässä oltaessa on myös tarkkailtava, ettei lonkat/polvet purista ja ettei kantapäät kaivele hevosen kylkiin koloja. Virheitä oppii helpommin, ja niiden korjaaminen on suorastaan veemäistä. Liian monet valitsevat kädellä ratsastamisen jalon taidon.

Taas lähti metsään, takaisin aiheeseen.

Lonkkien ollessa auki ja jalkojen ollessa rennot, mutta lähellä hevosta, kylkien ollessa suorat ja lantion ollessa joustava, muttei lötkö aletaan päästä vaikuttamisen alkuun. Helpoimmat istunnan avulla tehtävät asiat ovat askeleen nopeuttaminen ja hidastaminen. Koitan neuvoa tämän yhtä elävästi (kuitenkin missaatte hyvin harjoitellun demostraationi) kuin teen sen tuntia pitäessäni. Otetaan harjoitusaskellajiksi ravi.

Istu ensin ihan tavallista harjoitusravia mahdollisimman passiivisessa istunnassa, mieti miltä se tuntuu. Lantion liike on rento ja tasainen. Vauhtia lisätessä, tahtia rikkomatta, jatka samaa liikettä lantiolla, mutta tee se isompana ja pidempänä. Hevonen pyrkii mukailemaan istuntaa ja menee sen mukana. Istu isoa voimakasta liikettä, lantio joustaen. Varo takanojaa! Suurin virhe mitä tässä näkee ja mitä itse myös aina sillointällöin harrastan. Lantion voi työntää eteen, ilman että ylävartalon tarvitsee hievahtaakkaan.

Mieti nyt se tunne, mikä ravissa on (oletan sinun onnistuneen ensimmäisessä harjoituksessa). Se on voimakas, eteenpäinpyrkivä. Nyt rupea istumaan liikettä vasten. Säilytä sama tahti, mutta pienemmässä liikkeessä. Lantion liike on hidas ja vahva. Tässä vaiheessa on tärkeää ettei ravia päästetä löysäksi! Sama voima säilyy takajaloissa mikä se oli äsken nopeammassa vauhdissa. Istu ravia, kuin se pompottaisi todella paljon. Tämä saattaa olla aluksi vaikea ymmärtää (ainakin minulle oli), mutta suosittelen kokeilemaan. Tämän sisäistettyään sujuu kokoaminen huomattavasti kivuttomammin. Hidas vauhti, korkea askel. Tahti pysyy kokoajan samana.

Teen usein itse, ja teetän monesti valmennusta pitäessäni, kyseistä harjoitusta. Lantion käyttöä ei ikinä voi painottaa tarpeeksi. Suoralla uralla tehtäessä kyseinen tehtävä on yksinkertainen, mutta lisättäessä puomeja, erilaisia teitä, väistöjä etc saa siitäkin pähkinää purtavaksi.

Seuraavaksi pysäytetään hevonen. Syvä uloshengitys, pohkeet lähellä ja lantion liike seis. Taas pidetään se paino keskellä satulaa, ei lähdetä nojailemaan mihinkään suuntaan, varsinkaan taakse. Kyseistä tehtävää ei voi yksinkertaisemmin selittää, enkä halua sotkea ketään lähtemällä hienosäätämään tässä. Yksinkertaiset, selkeät, hienostuneet avut ovat kaiken lähtökohta ja perusta. Samoin istunnalla kääntäminen, siirtele painoasi satulassa sinne suuntaan minne haluat hevosesi menevän.

Painoavut ovat siitäkin syystä tärkeät, että niitä tarvitaan valitettavasti ihan kaikessa. Hevonen pyrkii mukailemaan ratsastajaa, eli jos ihmettelette että okeista pohje ja ohjasavuista huolimatta ei väistöt onnistu, tarkistakaa missä oma painonne on!

Tästä aiheesta tulee tekstiä vaikka kuinka paljon, kuitenkin nyt on mentävä nukkumaan, joten tämä saa jäädä part ykköseksi. Laittakaa mielipidettä ja kommenttia mitä haluatte part kakkosessa käsiteltävän. Tai mitä minun pitää selventää. Osaan olla innostuessani enemmän kuin epäselkeä. Kuvat ovat vaan satunnaisesti napattuja, ei mitenkään vaivalla väännettyjä tähän. Sori.

Edellisen postauksen luki 122 ihmistä, ja kuitenkin vain kolme laittoi kysymyksiä (kiitos niistä ♥), jos kysymyksiä ei tule enenpää niin en valitettavasti tee kyseistä postausta. Bloggeria vähemmän käyttäville tiedoksi, että kysymykset voi laittaa myös anonyyminä, sekä sellaiset joilla ei ole tunnusta tänne.

[ 91 - Kysy, minä vastaan ]

Pyydän vielä niitä kysymyksiä, noin vähistä tulee aika lyhyt postaus! Kysykää mistä vaan. Lupaan vastata ihan kaikkiin kysymyksiin (paitsi ehkä muutamaan mitä Sankari esittää)


ja hei, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan!

[ 90 - Pantsun valmennus ]

Olin tänään Veeran ja Sissin matkassa Pia Pantsun valmennuksessa. Mun mukaan tulosta oltiin puhuttu jo aikasemmin, mutta koska Veerasta ei kuulunut mitään, niin oletin ettei mua tarvitakkaan, kuitenkin heräsin aamulla pirteään viestiin missä ilmotettiin missä ja millon mun on oltava. Vastasin takasin jotain etten kuulemma ehdi, käänsin kylkeä ja katsoin sitten hetken päästä kelloa. Niin kaks tuntia aikaa lähtöön, hyvin ehtii.

Valmennus meni hienosti! Pitää joskus kattoa jos pääsis Raden kanssa mukaan, ois tosi hienoo. Tehtävät oli aika kivoja, tosin meille tällä hetkellä liian haastavia. Oli erilaista lähestymistä, kääntöä, sarjoja ja radat vaihteli kokoajan. Ei ehtinyt kyllästyä kentän laidallakaan. Vaikka edellisellä kerralla valmennuksia katsellessa ei oikein mitään irti saanut, nyt oli toisin - onneksi.

Kiitos kuvasta Hanna S.

 Radepieni pääsi eilen hierontaan. Lihasta on tullut, nyt on kuulemma jo jotain mitä hieroa. Ihan hyvä että saatiin nyt hieronta, poni meni nimittäin maanantaina nurin. Se oli kamalan ylienerginen, ja vaikka oli tarkotus olla vapaapäivä niin pakko oli liikkua, juoksutin sen ensin pikaisesti liinassa kunnes päästettiin se Marin kanssa kentälle vapaana juoksemaan. Ponistä lähti vauhtia vaikka muille jakaa ja lopulta se kokeili tehdä uukkaria täydestä vauhdista. Etupää kääntyi, mutta takapää jatkoi suoraan ja muks. Heti se nous ylös ja tuli mun luo hölmistyneen näkösenä, paijasin vähän ja lähetin taas matkaan, heti ravas puhtaasti ja hienosti. Kuitenkin noistahan tulee helposti myöhemmin jotain jumeja. Vähän oli kireyttä, mutta ei mitään pahempaa, onneks!

Hieronta meni muutenkin hyvin ja Rade selkeesti nautti. Mäkin yritän vähän palauttaa itseäni jo arkeen ja testailla mitä käsi kestää ja mitä ei, maanantaina kuitenkin takasin töihin. Kyllä mä jo vähän pystyn tehä, olkapää vaan väsyy kauheen nopeesti ihan pienestäkin.


Ajattelin tehdä postauksen jossa vastaan teidän esittämiin kysymyksiin, joten antaa tulla! Mitätahansa saa kysyä, kokoan ne yhteen pakettiin ja vastaan kaikkiin parhaani mukaan. Nyt ihan oikeesti kysytte niitä, turhauttavaa pyydellä jotain, kun ei vastailla, mur.

[ 89 - Toivepostaus #1 - Mistä kaikki alkoi? ]

Hevoset ovat olleet minua lähellä pienestä pitäen. Kuulun siihen kastiin jotka pienenä rakensi omat leikkitallinsa, teki vihkotalleja, kiinnitti polkupyörän ohjaustankoon narut ja leikki niiden olevan hevosia. Palo tähän harrastukseen minulla on ollut aina, en tiedä sitten että miksi tai mistä se on tullut, en ollut hevosten ympäroimänä aina.

Lego laitumella, kuvan ottanut Saila K.

Harrastuksen aloitin Husön Ratsastuskeskuksessa täytettyäni 6 vuotta. Sen hetkiset kaksi parasta kaveriani harrasti siellä ratsastusta ja piiitkän suostuttelun jälkeen pääsin minäkin mukaan. Ensimmäisen ratsastustuntini menin ponilla Qualin De Brande, Lego, joka asuu Husössä vieläkin. Peli oli menetetty, siitä hetkestä lähtien tajusin olevani heppatyttö hautaan asti. Ratsastustunnit olivat silloinkin kalliita, joten pääsin ensin kesäleirille, jossa vähän sain esimakua harrastuksesta, haluanko aloittaa sen kokonaan. Kyseisen leirin aikana paloni vain syttyi, ja löysin kaksi minulle tärkeintä ponia ikinä; Hans Helle, Särkänniemen (siis sen huvipuiston) kasvattama Welsh B-poni sekä Sultan Providence, Ranskasta suomeen tuotu New Forest.

Samana syksynä aloitin vakituiset viikkotunnit, aluksi kehityin epävarmuudestani huolimatta kovaa tahtia, kunnes tuli ensimmäisen putoamisen aika. Muistan sen vieläkin kuin se olisi käynyt eilen. Opettelimme laukkaa, ensimmäistä kertaa, Rolle - valkoinen, kiltti poni - säikähti koiran haukuntaa ja otti pienen (silloin suurelta tuntuvan) sivuloikan ja muks. Siellä olin maassa, leuka auki ja kyyneleet silmissä. Tässä kohtaa tehtiin ensimmäinen virhe, minut pakotettiin satulaan takaisin. Tästä seurasi pitkä laukkakammo, sekä putoamisen pelko. Lopulta kuitenkin pääsin niistä yli ja oppiminen pystyi jatkua.

Minä&Turre maaliskuussa 2004

Minä&Turre keväällä 2011

Ratsastettuani kolme vuotta, oli aika saada oma hoitoponi. Kysyin opettajaltani jotain kilttiä, pientä, suloista ponia (toiveena Sulttis..) ja Turre sieltä tuli. Sillä hetkellä olin 9 vuotias. Ariel, tunnetummin Turre/Purmi on suomenhevosruuna, tällä hetkellä 20 v ja vieläkin elämäni tärkein hevonen. Radella on kova homma jos meinaa ikinä päästä yhtä tärkeäksi osaksi elämääni.

Vuodet kului, hoitelin iloisesti Turrea, tykkäsin enemmän koulusta, mutta oli esteetkin ihan ok. Vaihdoin aika pian hevosiin, kun ponikatras vaihtui. Joko kasvoin lemppareille liian isoksi/ ne myytiin pois. Viimeinen tikki oli Chocon lähteminen. Turre oli hevostunneilla, joten nyt oli mahdollisuus mennä sillä. Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, sillä sain hevosvuosieni alussa ne isot ponit jotka meni heppatunteja. Kyllä onneksi pääsin aina välillä Turrellakin ratsastamaan. Jossain vaiheessa kehittymiseni lakkasi, en tiedä oliko se opetus, hevoset, oma mielenkiintoni puute vai mikä. Aluksi se ärsytti, kuitenkin jossain vaiheessa tajusin ratsastuksen olevan muutakin kuin kehittymistä. Aloin nauttimaan pelkästä hevosten kanssa olemisesta ja köpöttelystä. Ei minua oikeaoppiset pohkeenväistöt tai korkeat esteet enää kiinnostanut. Tämän kauden aikana menin hurjasti takapakkia, koko tämä  puskailuinto kesti useamman vuoden. Vuonna 2005 minulle rakkain poni Hans lopetettiin ja usko koko hommaan karisi.

r. Hans Helle, kuva otettu viikkoa ennen ponin lähtöä

 Kuitenkin samana vuonna Husöseen saapui Belgiasta tuotu puoliveritamma Roeffie "Ruusu". Tämä muutti kaiken. Ensimmäinen kerta kun rakastun ensisilmäykseltä. Ruusu oli iso, kaunis ja oman pään omaava. Aloin myös hoitamaan Ruusua, heti sen saapumisen jälkeen. Nyt olin hyvässä opetuksessa, alla hyvät hevoset ja puhkuin intoa ja palavaa halua oppia. Sen huomasi. Seuraavan muutaman vuoden kuluessa kehityin aivan tajuttomasti, lopetin esteiden pelkäämisen, ymmärsin yhteistyön käsitteen ja aloin oppia myös omista virheistäni. Hyppäsin isoja esteitä nauttien hommasta, kävin koulukisoissa ilman jännitystä.

Minä&Ruusu keväällä 2007

Sitten kaikki rutinoitui. Jämähdin "kerran viikkoon ratsastustunnilla" tasolleni. En kehittynyt, mutta en myöskään huonontunut. Luulin kohdanneeni huippuni, mikä ketutti enemmän kuin mikään. Pelot alkoivat palata. Lopetin kisaamisen, aloin inhota hyppäämistä. Kuitenkin yritin, yritin, yritin. Ratsastin aina kun minulla oli siihen mahollisuus. Hitaasti, aloin taas kehittyä.

r. Poika-Rallaus "Kalle"
Lepää rauhassa ♥

Kuitenkin viimeiset kaksi vuotta ovat olleet koko historiani edistysvuodet. Olen kasvanut henkisesti ratsastajana, oppinut kuuntelemaan hevosta ja ymmärtämään miksi jotain tehdään ja miksi ei. Nyt osaan istua ryhdissä ja ylpeänä, vaikka homma menisikin pipariksi. Osaan nauraa omille virheilleni ja ottaa oppia niistä. Toki aloin päästä ratsastamaan useammin, minkä huomasi. Mitä enemmän jotain tekee, sitä paremmaksi siinä tulee.

Aloittaessani työt Husössä (kyllä, olen nähnyt tooosi paljon maailmaa..) aloin kehittymään. Liikutellessani hevosia yksin tyhjässä maneesissa ehdin peilailla itseäni, mikä istunnassa mättää. Sain rauhassa kokeilla erilaisia apuja ja niiden yhdistelmiä ja huomata itse että mikä toimii ja mikä ei. Se tunne kun hoksaa jotain uutta on aivan mahtava.

Minä&Aroon II , Keväällä 2011

Nykyään on kiva katsoa taakseen ja miettiä sitä arkaa pikkutyttöä, joka sähelsi ihan kaikessa. Joka luuli että esteratsastuksessa tavoite on korkeus ja kouluratsastuksessa oot paras, kun osaat keventää ja nostaa laukat, samoin ratsastusteiden tietämyksellä päteminen oli hienoa. Kaikki opettajat ovat sanoneet miettiensä uuden alkeisryhmän aloittaessa, että kuka lopettaa ja kuka pääsee pitkälle. Olisi joskus kiva tietää että mitä minusta uskottiin. Itse en olisi uskonut että tässä sitä ollaan, hevosvuosia takana 14, viimein oma hevonen, alan opinnot menossa ja tulevaisuus hevosalalla selkeä.

Nöyryys on asia millä pärjää pitkälle, pitää osata kuunnella kaikkia oppeja, hevosta ja omia virheitään. Pitää muistaa pysyä rauhallisena, vaikka koko homma tuntuisi hajoavan käsiin. Kuitenkin pieni röyhkeys on hyvästä, on oltava ylpeä saavutuksistaan ja onnistumisista. Mä en usko, ja tiedän, että mun kehittymisen matka alkaa häämöttää. Toisinpäin, viimein mulla on resurssit oppia ja tehdä. Nyt se vasta alkaa.

[ 88 - Bloglovin' ! ]

Rade liikkui eilen paremmin kuin hienosti uusilla popoilla, toivotaan nyt että saadaan pidettyä kengitys tavallisena. Tai ainakin mahollisimman lähellä sitä.

Sekä oon viimein saanut jotain aikaseksi, tästä hetkestä eteenpäin Hevosunelmia voi seurata myös Bloglovinin kautta !

Mutta joo, takas etätehtävien pariin.

[ 87 - Leirikuvat ]

Otin nyt facebookistani muutamia onnistuneinpia otoksia leiristä, lisää tulee jahka saan niitä vanhalta koneelta poies. Tässä nyt ainakin esimakua!

© Daniela T.

Kavalettitunnilla, todistusaineistoa siitä
etten minä aina tuupparilta näytä..

© Nelli M. - r. Tartaan BEL / Remy Royal 


Remy, josta on blogissa aikaisemminkin puhuttu. 
Oli jalkaongelman takia liikutuksessa tallilla. 
Nyt menin sillä ekaa kertaa moneen vuoteen ohjatusti. 
Erittäin tammamainen poitsu.

© Noora P.

Tosi epädustava kuva semionnistuneesta tunnista.

 

 

 

 

 

 

 

© Päivi S.

Sade yllätti kesken uittoreissun.
Noi pisarat oli ihan tajuttoman kokosia, eikä onneks tullu ees kylmä.