[ 46 - Vuos 2010 pähkinänkuoressa ]

Kauheen monella on fb, twitteri ja kaikki mahollinen täynnä näitä ihania "oikeesti oon ens vuon yhtä söppänä ja haisen pahalle" sekä "kerro muistosi minusta tältä vuodelt koska oon ihana!!!" - päivityksiä. Itse en koe tarvetta niille, mutta voisin tähän koota vähän tätä vuotta.

Vuoden aikana oon kehittynyt kauheasti, niin hevosten käsittelyssä kuin ratsastamisessa. Tammikuussa löysin itselleni uuden ystävän, Kallen, josta tosin jouduin tässä kuussa luopumaan. Toukokuussa tutustuin myös Aaroniin, josta toivottavasti en joudu vielä pitkään aikaan hyvästelemään. Keväällä aloitin työt ns. Jokerina Husössä (eli jonkun ollessa sairaana, olin mun vuoro tulla to the rescue) ja nyt syksyllä alkoi oppisopimus, jonka loputtua mun olis tarkotus olla ratsastuksenohjaaja.

Kesällä suoritin viimein B-estemerkin ja syksyllä vaihtui ratsastusryhmä ja opettaja. Kuitenkin jatkoin vanhan opettajankin tunneilla ns tallitähti-tuntien merkeissä. Samoin oltiin Violan kanssa perinteisellä Vironretkellä ratsastelemassa, talli oli täyttynyt vuoden aikana monellaisella uudella hevosella, joista torin Francis oli ehdottomasti kesän paras.

Syksyllä mulle tuli Turren kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja alotinpa kisaamisenkin pitkän tauon jälkeen, huonommalla menestyksellä tosin. Tai itse olin tyytyväinen, sillä toiveena oli saada pidettyä itsensä rauhallisena ja saada Aaronilta nousemaan oikeat laukat (ne kun osaa välillä olla vähän hukassa....). Kävin myös HIHSissä ekaan kertaan moneen vuoteen. Pakkohan sinne oli päästä omiaan kannustamaan.

Alotin jahtaamaan itselleni omaa hevosta ja lähiopintojen aikana ypäjällä tutustuin moneen ihanaan ihmiseen ja opin paljon uutta.Tämä vuosi on ollut rankka, mutta ihana. Toivottavasti ensvuosikin tois jotain kivaa tullessaan.

Nyt onkin aika lähteä vuoden viimeiseen iltavuoroon, josta sitten suoraan kaverille juhlimaan. Olkaa rauhassa ja säästelkää niiden rakettien kanssa!

[ 45 - Paluu arkeen ]

Euro, Virossa kesällä 2007

Joulu tuli ja meni, tänään alko taas työt mun pitkän viikonlopun jälkeen. Fiksuna tyttönä pistin mun unirytmin sekasin (heräillen viikonlopun sekä alkuviikon kahen aikoihin..) ja tänään herätyskello huus viideltä aamulla. Kampesin itteni ylös ja aamupesun sekä aamupalan kautta kohti Husötä.

Perillä olin joskus 15 vaille kuus, mikä oli ihan jees, sillä uuden lukko teki taas temput (kiitos pakkanen!) ja jouduin kiertää takaoven kautta sisään talliin takas etuovelle ja potkimaan sen sisäpuolelta auki. Tohon koko hommaan meni aika paljon aikaa, joten se ekstra 15 minuuttia tuli tarpeeseen.

Jaoin heinät perusrutiinilla tallista toiseen ja menin sitten viemään eväät jääkaappiin ja hakemaan toimistosta listat. Alotin sitten siivoomaan Vanhaa ennenkun aloin jakelemaan aamukauroja. Seittemän aikoihin paikalle saapuikin jo lisävoimia ja saatiin päivä kunnolla käyntiin.

Päivä meni tosi nopeesti, kuuden vuorot menee aina, vaik niihin herääminen onki yhtä tuskaa.

Aaron, Husö toukokuussa 2010

Selailin viimekesäsiä heppakuvia, ihanan näköstä kun vetelee t-paita päällä ja aurinko vaan paistaa, päätin laittaa kuvat samaan teemaan. Alkaa mennä hermot tähän kylmyyteen ja vaatekerrosten lisääntymiseen (tällä hetkellä 3housut ja 3paitaa + takki, niin ja yhet housuista toppikset ofcrs).

Amigo, Husö kesällä 2010

[ 44 - Joulutunnelmissa ]

Vielä tälleen myöhässä hyvät joulut kaikille. Itse vietin jouluaattoaamun sekä päivän töissä, jonka jälkeen saunaan ja ruokapöytään.

Aluks vähän harmitti olla jouluaattona töissä, mutta se oli ihanin päivä tähän asti. Menin aamulla jakamaan uudelle väkirehut ja jäin sinne siivoamaan, pistin radion pauhaamaan ja joululaulut raikas. Hepat höristeli ja ulkona pauhas pakkanen. Parempaa joulufiilistä tuskin mistään voi saada.

Hevosaiheisia lahjoja en saanut, paitsi aikasemmin horzesta tilatut huppari, hanskat sekä sukat. Mennään äitin kanssa kyllä ostamaan mulle jonkunnäkönen topparatsastustakki vielä. Lahjat tosin olivat muuten ihan supereita, tuli villasukkia, lämpöpukua, kirjoja ja lakanoita♥

Kuva viimevuoden jouluratsastuksesta

Tänään meillä oli jokavuotuinen jouluratsastus. Vaikken enää ookkaan hoitaja, niin pakkohan mun on siihen osallistua. Herätys oli aamulla 7.45 ja puol ysiltä tultiin hakemaan kohti Husötä. Koristeltiin Oonan kanssa ponit hienoiksi. Vanhaan teemaan kangistuen, oltiin (jälleen) Turren kanssa keijukaisia. Tein sille pahvista sarven jonka kiinnitin suitsiin ja letittelin harjaa sekä häntää, vaaleanpunaisten rusettien kera, tottakai. Ton tuulen takia ei päästy maastoon, joten vedettiin sitten maneesissa itsenäisesti leikkejä ja koulua. Meitä ei Oonan kanssa tosin panostaminen kiinnostanut, joten kisattiin niin nopeudesta kuin hitaudestakin lähes kaikessa mitä keksittiin.

Oon muuten kokonaan unohtanut kertoa mun hevosenetsinäprojektista! Mulla on ollut haku päällä ja aivan mielettömiä tapauksia on tullut, yksi tosin yli muiden. Kyseessä on kaverini vanha kisahevonen, 13-vuotias kimoruuna. Aivan mieletön tapaus. Ei mikään automaatti, mutta "pienen" kaksintaistelun jälkeen on joka kerta löytynyt se yhteinen sävel. Just mun tyylinen poitsu. Paljastan kyseisestä hevosesta lisää kun varmistuu että ostanko sen vai en. Mutta ainakin tällä hetkellä oon ihan myyty.

[ 43 - Hyvää yötä, lepää rauhassa ]

Hevosia tulee ja menee. Asia joka piti oppia jo hevostelun alussa, silti rakkaan ystävän poismeno on aina kamalaa. Tällä viikolla jouduin hyvästelemään ja luopumaan yhdestä. Poika-Rallaus, tunnetummin Kalle, nukkui pois. Viimeset päivät on ollut aika vaikeita. On itkettänyt, v*tuttanut, ärsyttänyt, suututtanut, väsyttänyt (kuitenkaan unensaanti ei ole tullut kysymykseenkään) ja ikävä vaan kasvanut. Pakko vaan koittaa ajatella elämää eteenpäin ja muistella niitä hyviä hetkiä mitä Kallen kanssa koettiin paljon, mutta liian vähän.


Viime tammikuussa tapasin Kallen, enkä osannut odottaa miten paljon siihen tulisin kiintymään näin lyhyessä ajassa. Keväällä oli tarkotus aloittaa kisaaminen, pariviikkoa sitten meinasin ekaa kertaa pudota satulasta, Sänkkäreillä mentiin niin lujaa että pelotti ja viima pisti kyyneleet valumaan silmistä.

Poni ei koskaan ollut mikään maailmanluokan ratsu, eikä ravuri. Mutta minulle ja monelle muulle Husössä se oli juuri oikeanlainen ystävä. Ja olihan Kalle taitava, kuinka moni tuntemanne suomenhevonen osaa passia, tölttiä ja nelitahtisen laukan, mutta silti voittaa ysikympin ratoja, vastassaan hienot kisapeeveet. Kalle ei ehkä ollut taitavin, mutta rehellisempää hevosta, ystävää, työkaveria saatte hakea.

Sinua minä en tule unohtamaan.

[ 42 - Toka viikko ypäjällä ]

Nyt on jakso 1A sitten ohi, etätehtäviä tuli ihan reippaan olonen kasa. Mutta ihan mielenkiintosista aiheista, että alan varmaan pikkuhiljaa tekemään niitä ihan ilosesti. Tällä viikolla oli ruokintaa, laidunten pohjainfoa (tai yleisesti infoa pohjista), värejä, luita, anatomiaa, juoksutusta, lastausta ja kaikkea muuta kivaa. Viikko meni taas ohi niin että hujahti.

Tulee kyllä mieletön ikävä niitä kurssikavereita, hassua miten kahessa viikossa täysin toisilleen tuntemattomat ihmiset voi muodostaa niin yhtenäisen porukan. Onneks muutamat asuu suht lähellä, ja sovittiin jo yhteisistä uv-juhlista.

Tämä viikko ei tosin ollut ihan niin mielenkiintoinen kun edellinen, ehkä kanssa siksi kun kaikki ei ollut enää uutta ja jännää. Kuuntelin silti tunneilla ja tein jopa itsenäisestikkin tiivistelmiä. Monisteitakin tuli semmonen nippu että pakko hankkia jonkunnäkönen kansio.

Nyt oon ihan poikki, eilen meni vähän liian myöhään ja aamulla aikanen herätys ja armoton pakkaaminen. Huoneet piti luovuttaa jo kymmeneltä, eli tyhjennettiin ne jo ennen tunneille lähtöä. Oli kyllä kiva sotku meiän huoneessa, saatiin viettää tää viikko perhehuoneessa. Oma sisäänkäynti ja kaikkea.

Sori sekavuus, oon ihan just menossa nukkumaan, mut aattelin kuitenkin tehä tämmösen ns pikapäivityksen vielä. Huomenna Steisin ja Dotsin luo ja sunnuntaina kattomaan kisoja. Maanantaina onkin sitten jo paluu arkeen.

[ 41 - Uudestaan maastoon! ]

Mentiin tänäänkin maastoilemaan Staesyn ja Dotsin kanssa, onneksi sade loppu ennenkuin päästiin edes selkään. Hämärää oli tosin jo, joten vedettiin otsalampun valossa (josta ei kyllä ollut sitten mitään hyötyä) pitkin metsäteitä, kierrettiin sieltätäältä ja laukkasuoran & loppuravipätkän kautta takasin kotiin. Sade oli kyllä tehnyt tehtävänsä, ei saatu laukattua kun yksi pikkupätkä. Ravattiin tosin aika paljon.

Oli kyllä hauska ravailla ilman satulaa metsäpolkuja. Pääs oma tasapaino kyllä aika kovalle koetukselle ja nyt on vatsalihakset kipeenä. Sainpahan minäkin kunnon treeniä. Teki kyllä molemmille hevosille hyvää kun niidenkin piti kunnolla keskittyä siihen mihin sen jalkansa laittavat.

Steisi jo valmiina jatkamaan kotimatkaa

Puoltoista tuntia saatiin lenkillä vierähtää, oltiin hoidettu tallihommat jo etukäteen joten saatiin suoraan ponsut sisälle syömään. Jätettiin niille loimet niskaan, molemmat oli märkiä niin sateesta kuin hiestäkin. Vaihettiin omat kamat ja toivotettiin poneille hyvätyöt.

Nyt ihanan saunanraikkaana pientä leffailtaa ja huomenna taas suunta kohti ypäjää!

[40 - Ihana maastolenkki ]

Olin siis tänään mun rakkaiden Tinkeri-hoitsujen luona. Mentiin Dotsin ylläpitäjän kanssa mukava maasto, ite menin Steisillä ilmansatulaa. Ihan vaan koska se on mukavanpaa, ja mulla tosiaan sattuu olemaan ratsastushousut husössä, joten menin farkkulegginssit jalassa.

Laitettiin hevoset pihalle kiinni ja annettiin vähän heinää siihen, siivottiin ripeästi talli ja laitettiin ruuat ja vedet valmiiksi. Harjailtiin hevosia rauhassa, molemmat oli ihan yltäpäältä mudassa. Saatiin ne kuitenkin ennenpitkää valmiiksi ja heitettiin kamat niskaan. Ite könysin Steisin selkään vapaalla tekniikalla.

Tamma oli aluksi vähän jäykkä, mutta vertyi tosi nopeasti ja energiaa piisasi. Huomas että oli ollut paripäivää vapaalla. Ravailtiin suoria teitä, tuolla pimennossa ei uskallettu metsään lähteä. Otettiin muutama mukava laukkapätkä. Tosi ihana lenkki, eniten kyllä sade v*tutti, tai alkuun se oli ihan hauska juttu, mutta sen yltyessä ja itse ollessa täysin läpimärkä alko hymy hyytyä. Lenkiltä tultua vietiin tytöt sisälle syömään ja pistettiin loimet niskaan. Sanottiin hyvätyöt ja vaihettiin omat kamat.

Nyt on ihana olo kun sai kuivat vaatteet niskaa, ja ruokaa eteen. Mennään huomennakin ratsastaa ja jos saisin sillon jotain kuvia, kun tuolla sateessa en viittiny kameraa kastella.

[ 39 - Ypäjä, eka viikko takana ]

Turhaan jännitin koko reissua, kurssikaverit on mahtavia ja on ihanaa opiskella asioita jotka oikeesti kiinnostaa sua.

Sunnuntaina lähettiin ajelemaan siinä viiden aikoihin ja pienen pysähdyksen takia matkaan meni 2,5 tuntia. Kämppis oli jo saapunu paikalle, turhaan pelkäsin ettei tultais toimeen. Löydettiin samantien aaltopituus ja juttua vaan tuli. Muutkin ryhmäläiset oli tosi kivoja, muutamaa lukuun ottamatta. Mut eihän kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Maanantaina alko opiskelut, oli hevosen hoitoa sekä kengitysoppia. Muutenkin ekalla viikolla oli hevosen hyvinvointia, -peruskäyttäytymistä, ruokintaa sekä kengitystä ja yritysjuttuja. Kaikki tosi mielenkiintosia. Päästiin myös tekemään itse omat ketjuriimunnarut sekä irrottelemaan kenkää, vuolemaan ja laittamaan kenkää takasin. Tänään oli myös hevosen perushoidosta tentti, meni tosi hyvin, mutta jostain syystä en sillä hetkellä saanut millään päähän perussykettä ja hengitystä levossa. Ei kai se mitään, osasin kuitenkin muihin kohtiin vastata (ainakin omasta mielestäni) oikein.

Sillon ku ei vietetty aikaa tunneilla, hengailtiin yhteisessä tilassa jossa oli myös tv. Muutamat käväs myös ypäjän yöelämässä.

Viikko oli tosi hyödyllinen ja opettava. Otin muistiinpanoja tosi ahkerasti (mitä ennoo ikinä oikeen harrastanut), sekä ostin kaks uutta kirjaa; Hevosen ruokinta & hoito sekä Ruokinnalla tuloksiin nelosen. Tota ekaa oon jo alottanu lukemaan ja se on ihan mielenkiintosta tekstiä, suosittelen muillekkin.

Ekat päivät jo takana ja sunnuntaina alkaa uus rumba. Huomenna oon menossa hoitelemaan mun pikkutinkerityttöjäni, joita mulla on ihan kauhee ikävä. Otan kameran mukaan, toivottavasti illalla ei oo liian pimeetä kuvailuun.

[ 38 - Mä oon vaan niin huono päivittelijä ]

Taas on ollu vaikka mitä mistä kirjottaa ja kokoajan tapahtuu jotain, mut ehkä siinä syy miks en oo ehtinyt tulla raapustelemaan kuulumisia. Otetaan lyhyesti kaikki;

1 Oma hevonen
Mä tosiaan oon hankkimassa omaa hevosta, en ihan vielä. Ihanteellisin olisi että ensi kesänä olis oma kopu tallissa. Hevonenkin on mielessä, pitää vaan toivoa että se nyt varmasti on sopiva ja että omistajalle sopisi mahd vuokraus kesään asti, jonka jälkeen hevosen osto.

2 Carlo
Meiän pikkuihana oripoika Carlo palasti Husöseen, tai ei Carlo enää ole ori, se ruunattiin muutama viikko sitten. Kyseessä siis tosi sympaattinen ja hyväkäytöksinen, kohta kolmivuotias, Husön "kasvatti".

3. Aron kipeänä
Tästä en voi kauheasti kertoa, sillä en oikeen tiedä että mikä sillä on. Mutta mun pikkumussukka on satuttanut jalkansa jossain :(

(btw, hyppäsin sillä yks päivä ennen tota jalansatuttamista. Se oli mielettömän hieno, harmi ettei mulla ole kuvia siitä)

steisi & dodo keväällä

Muuten oon tavanomaisesti viettänyt aikani Husössä & Staesyn ja Dotsin luona. Oon menny nyt Aronin saikun johdosta Turrella, ja se on vaan niin hieno. Vaikka sen kunto onkin rapistunut. Se on siis joskus ollut ihan oikea koulusuokki ja kyllä sen siitä vieläkin huomaa. Eilen oltiin ratsastamassa Steisillä ja Dodolla, tehtiin illalla mukava, ehkä tunnin mittanen iltalenkki. Menin itse Steisillä ilman satulaa, sillä on niin ihana pehmeä tynnyriselkä sekä nojatuoliaskeleet. Mammuska oli superi ja innostu ravipätkillä tekemään oikeen milettömän korkeita askelia.

Huomenna lähtö ypäjälle, mun kahen viikon lähiopintoihin. En saa sinne konetta mukaan, mutta kerron täällä sitten kaiken siitä meiningistä ja opitusta. Oon välissä viikonlopun kotona, joten pyrin sillon pääsemään päivittelemään.

[ 37 - Kisatunnelmissa ]

Sunnuntaina meni rikki monen vuoden kilpailutauko. Jännitti aivan kamalasti jo edellisenä iltana, onneks hoidin kaikki kuntoon jo etukäteen joten aamustressailut saivat pitää oman aikansa.

Herätys oli kuudelta, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan. Siitä nopsaa suihkuun ja aamurutiinien avulla ittensä edustuskuntoon laitto. Vielä ennen lähtöä pakkasin vähän evästä sekä varmistin että kaikki tarvittavat on laukussa. Metrolla puotilaan ja siitä autokyydillä tallille. Ensin mentiin laittamaan kamat kasaan, siitä nimenhuutoon ja radanrakennukseen. Lopulta päästiin letittämään & tuunaamaan Aaron kuntoon. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken ja jättämään toisen kisaajan puunaamaan loppuun, sillä omat toimihenkilöhommani lähenivät. Olin siis kuuluttajana ekan helppoC:n (tosiaan jos joku ihmettelee että miksi meillä oli kaks heC-luokkaa, niin syynä että tuomari olisi vaihtunut kesken luokan, joten se päätettiin jakaa kahtia). Juontohommat meni ihan hyvin, vaikka alkuun jännittikin aivan kaameasti. Pian olikin mun verkan aika.Aaron oli aivan upea, se ei oo ikinä ollut heti alkuun niin loistava. Oli skarppina eikä sähläillyt turhia, peruutukset meni hyvin, laukat nousi hallitusti ja ravilisäyksetkin meni nappiin. Viimein päästiin radalle, alkoi tosi hyvin. Vähän oli tiet alkuun hukassa, muttei pahasti. Ensimmäinen lisäys oli vähän laimea, mutta toisessa ravilisäyksessä poni oikeen liisi. Ensimmäiset laukat meni hyvin, vähän hätäinen nosto & raviinsiirtyminen, mutta laukka pysyi kokoajan, jopa lävistäjän loppuun asti! Seuraavassa laukassa asiat alkoivatkin mennä pieleen. Nosto oli hätänen, kuitenkin vauhti tasapainottui hetkeksi. Sitten vaan tapahtu jotain. Poni hermoili, minä hermoilin, tuntu että kaikki hajoo käsiin ja sitten löysinkin itseni verryttelyalueen puolelta. Hylky siitä siis tuli. Mentiin kuitenkin rata vielä loppuun ja hylystä huolimatta olen tyytyväinen. Poni meni hienosti, mokia sattuu kaikille ja tästä ei voi muutakun oppia.
Arvostelupaperissa suurin osa kutosia & muutama vitonen, nopealla päässälaskulla prossat olisi olleet reippaat 55. Mun piti laittaa tähän vielä jotain kirjallisesta arvostelusta, mutta se on sen verran vauhdilla kirjoitettu etten saa siitä mitään selvää.

Oli muuten tosi outoa, kun monet tuli pahoittelemaan hylkäystä ja ihmettelemään tapahtunutta. Reippaan urheilijan tavoin en vaipunut itsesäälin, vaan kehuin ponia ja totesin että välillä vaan käy näin. Voittoa en muutenkaan mennyt kalastamaan, vaan kokeilemaan maistuisko kilparata näin pitkän tauon jälkeen (kyllä maistui, ens kisoja odotellessa!).

En oo kisakuvia vielä saanut käsiini, joten liitin tohon pari kuvaa lauantain irtotunnilta. Molemmista kuvista kiitokset Ella N. Kisakuvia tulee kyllä heti kun kuvaajat niitä sivuilleen laittavat.

[ 36 - Arkistojen helmiä ]

Sunnuntaisten kisojen tunnelmaan virittäytyminen on alkanut. Radan opettelu check, tunti varattu lauantaille ja kisavaatteet valittu. Päätin vielä nostaa tunnelmaa kaivelemalla youtuben arkistoja. Vaikka luulisi k.o. videoiden vaan masentavan ja tuhoavan viimeisetkin itsetunnon rippeet, niin tossa on tavotetta. Jotain jolle tasolle tuun tuskin ikinä pääsemään, mutta jotain mistä uneksia.



Itse olen nähny kyseisen videon vasta isompana ekan kerran, niin Matador on juuri niin hieno kun voi hevonen olla. Kyrakin on hyvä, tottakai, mutta tossa hevosessa on jotain niin suurta mutta hempeetä. Tosi kaunis liike jota on ihana katsoa. En oikeen osaa tohon rataan mitään lisätä, paitsi noi lopussa tulevat pilkunviilaushidastukset pilas tunnelman.



Vaikka Ankysta käydäänkin kiivasta keskustelua RollKurin puolesta & vastaan ja vaikka (jos nyt näin amatöörinä voin arvostella) en Ankyn ratsastustyylistä pidä, niin silti ylistän hevosta, kuten aina. Musta muuten Salinerolla on ruumiiseen nähden tosi tikkujalat, ihan tälleen btw, ja silti se käyttää niitä paremmin ku monet "sopusuhtaset".

Tosta RollKurista vielä, että voisin tännekkin siitä jotain kirjotella jos ketään kiinnostaa lukea.

Laitetaan nyt loppuun vielä yksi video, josta mulla ei oo kauheesti mitään sanottavaa. Toi hevonen on vaan niin upea. Kyllä, mä fanitan noita hevosia enemmänkin ku ratsastajia yleensä. Kuullostan ihan pikkulikka-sepitykseltä, mut kattokaa tota hevosta. Se on selkeesti syntyny kouluaitojen sisäpuolelle.

♥

[ 35 - Tuuppausta ja kerrankin tyytyväinen ]

Tänään menin kaksi tuntia putkeen, molemmat Aaronilla. Se on kyllä mun kanssa ihan yks yhteen, yhteistyö toimii ja ymmärretään toisiamme. Hauskinta musta on se, että mun "heikkopuoli" on Aronin vahva ja toisinpäin.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin itsenäistä herkistämisverryttelyä, jonka jälkeen pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja ravissa. Kummankaan pohkeenväistölahjoilla, niin minun kuin Aaroninkaan, ei mitään vuosisadan suoritusta tullut, mutta oon silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin sinne joukkoon hyviä askelia ja kumpikaan ei menettänyt hermoja. Normaalisti pelkkää kaahotusta oleva laukkakin alkoi muistuttaa jo normaalivauhtia ja sain jopa koottua sitä vähäsen. Muut tuntilaiset katso mua kieroon mun ylistäessä Aapoa maasta taivaaseen ihan tavallisen laukkapätkän jälkeen.

Toisella tunnilla oli samantyylinen alkuverkka ja sen jälkeen käytiin B-rataa läpi (ympyrää, volttia, keskiravia jiiänee). Kuulostaa helpolta, mutta open tuijottaessa ja vaatiessa parastasi muuttuu tavallinen pääty-ympyräkin yllättävän vaikeaksi. Mentiin myös kuuluisaa kymmenen-metrin-laukkavolttia, tai sai valita meneekö sen vai keskiympyrän. Mentiin Aaronin kanssa muuten keskiympyrää, mutta oikeaan kierrokseen mentäessä ja laukan ollessa hyvä sekä tasapainoinen päätin repästä ja kokeilla ympyrää. Odotuksista huolimatta se onnistui. Päätin jättää laukkaamiset siihen ja ylistää ponia taas kerran. Tommoset ns pikkuasiat, joista huomaa edistyksen on musta ne kaikista tärkeimmät. Tunnin jälkeen niin ratsu sekä ratsastaja rypivät ylpeydessä sekä omassa hiessään. Pesin Aronia ja lähdin kotia kohti hoitamaan oman hygieniatasoni lailliseksi.

Kuvaajia ei kentän laidalla näkynyt, enkä jaksaisi laittaa taas niitä samoja vanhoja kuvia. Yritin myös piirtää kuvaa, mutta sekään ei onnistunut.

Mentiin oikeesti kentällä eikä nurmikolla ja mulla oli satula, mut otin taiteellisen vapauden muokata totuutta, nyt kun taiteellisiks kerran ruvettiin niin pitihän sekin hoita (tosi) kunnialla loppuun asti.

[ 34 - Estetunti ja ruostuneet taidot ]

Estetunnista ei ole kuvia, onneksi. Nyt kun mulla on oppisopimus alkanut, on mun ratsastustyyliin ja taitoon laitettu enemmän huomiota ja vaikka tiesin että mun hyppytaidot on pahasti ruosteessa, niin eilen iski pienoinen paniikki.

Tehtävät eivät edes olleet vaikeat, suoristuksia ja innarilinjaa. Hevosena toimi säpsy tamma Molly, jolla oon ennen hypännyt aika paljonkin. Molly on omalla tavallaan tosi herkkä, mutta kuitenkin vaatii napakat ja terävät avut. Hyppytyyli on hyvä, kuitenkin loikat sen verran isoja ja oudon tuntusia että niissä on vaikea istua. En siis nyt yritä pistää mitään Mollyn niskaan, itse oon erittäin arka ja vinossa. Vähemmästäkin menee herkkä hevonen sekasin. Kyllä me onneks saatiin muutama "ihan ok" -hyppy. Kuitentin pisti harmittamaan tämmönen megamokailu hyvän tuntiputken jälkeen. Se on muuten tosi hyvä, että nyt jo aletaan harjottelemaan niin saan suoristettua itseni, parannettua asentoa sekä hyppytaitojani. Ehkä vielä joku päivä musta tulee rohkea hyppääjä!

Nyt huutaa jalat ja huomenna pitäisi selvitä vielä kahesta tunnista putkeen, onneks perjantai on vapaapäivä niin voin rauhassa palautua.

[ 33 - Eilinen iltavuoro & tää päivä ]

Eilinen iltavuoro meni odotusten vastaisesti putkeen. Ensin muutama tunti aamuvuorolaisten kanssa, kunnes neljältä jäin yksin. Söin, kävin siivoamassa kengitysjätteet käytävältä (kengittäjä oli siis käymässä), vaihtelin vesiä muutamassa tallissa ja katsoin että hevoset pääsee ajoissa tunneille.

Sitten olikin ns. kokkaamisen aika, eli muutama hevonen meillä syö normaalin kaura/peacemakeri -annoksen lisäksi myös "mössöjä" (turvotettu seos greenlinea, pellavaa jne.). Niiden tekoon ei kauaa mennyt, ja vein soseämpärit talleihin valmiiksi iltaruokintaa varten.

Siinä sitten siivoilin vielä tallipihaa ja puuhastelin kaikennäköistä kunnes oli aika alkaa jakamaan heiniä, eli ensin heinät hepoille ja sitten lakaisu. Sama toistuu joka tallissa. Sen kierroksen päätyttyä alkaakin väkirehukierros, joka ei mene enää ihan niin loogisesti. Viimeinen hevostunti päättyy yhdeksältä, eli saan ensin ruokittua plus suljettua ponitallit ja viimeisenä vanhan, uuden sekä hirsitallin. Viimeisen tunnin ratsastajien saavuttua kävin ruokkimassa viimeiset tallit, sulkemassa ne (sulkemisella siis tarkoitan tiettyjen ovien sulkemista & valojen kiinni laittamista) ja lopuksi vielä suljin satulahuoneen, toimiston ja ratsiksen. Iltakymmenenaikoihin, kaikki valot sammutettuna, Husö oli aika karmiva paikka. Eiköhän siihenkin totu.

Tänään mulla oli töitä kasista neljään, meni ihan putkeen. Ekaks karsinoitten siivousta ja kuivittelua, sitten hevosten laittoa tunneille, tallipihan siivousta, ruokintaa. Päivä oli yllättävän nopeasti ohi. Kuitenkaan en lähtenyt kotiin jo neljältä, sillä ratsastuspäivä!

(Huomatkaa ovelasti sijoitettu ratsastusaiheinen kuva. Kiitos Sanna K.)

Mentiin erilaisia hevosen herkistystehtäviä ja kumpikaan, Kalle tai minä, ei olla niissä mitään parhaita, tai siis herkimpiä, eli jouduttiin molemmat hommiin. Kuitenkin pitkän kaksinkamppailun ja tuskailun jälkeen homma alko toimimaan hyvin, molemmat ollaan kehitytty. Oon nyt kiinnittänyt tosi paljon huomiota, niin tunneilla kuin yksin ratsastaessa, mun taipumukseen jäädä sisäohjaan kiinni & tehdä liian pitkiä pidätteitä. Kuitenkin alan päästä tosta jo pikkuhiljaa eroon, onneksi.

Laitoin tohon sekaan nyt jotain vanhoja kuvia, kun kuitenkin pitkä postaus ja kuvattomana näytti kamalan ankealta.Viime talvena, kiitokset kuvasta Hanna S.

[ 32 - Julia ♥ Turre , 10v ]

Kymmenen vuotta sitten, olin 9 vuotias sekä lapsekas ponityttö joka unelmoi omasta esteappaloosasta sekä hoitoponista. Kysyin ratsastuksenopettajalta hoitsua ja sellaisen sainkin. Se ei ollut pieni, suloinen ja kiltti poni vaan karsinassa odotti pyöreä, silloin isolta tuntuva, 9 vuotias suokkiruuna. Se ei ollut mikään muotovalio, paitsi minulle. Sinä päivänä tapasin Turren.

Hassua että siitä päivästä on jo niin kauan, muistan miten pinteleiden kääriminen teki mut hulluksi, miten Turre ei suostunut nostamaan kaviota ja kuinka se hevonen testasi mua. Oon tullut itkien ulos Turren karsinasta, useammin kuin kerran. Silti jaksoin sinnitellä ja se palkittiin. Nykyään minulla on ystävä joka tuntee ääneni, kunnioittaa minua (ja on myös ansainnut minun kunnioitukseni itselleen), johon luottaa ja joka voi luottaa minuun.

Eilen jäin työpäivän jälkeen vähän puuhastelemaan Purmin kanssa, pesin sen hännän, selvitin & tasoitin sen. Selvitin myös harjan ja leikkasin niskasiilin sekä korvakarvat. Siinä samalla rapsuttelin Turrea, joka mielellään myös rapsutti mua takaisin.

Töissä on mennyt kivasti, ei kauheasti mitään uutta. Paitsi että otin itselleni toisen viikkotunnin. Sen tosin maksan omasta taskustani, mutta voin maksaa kerran kuussa ratsastamieni tuntien määrät ja ryhmä on pienenpi ja hinta alhaisempi. Kyseessä on siis työntekijöiden oma ryhmä, nyt oon muutaman tunnin ollut siinä mukana (Aaronilla ofcrs) ja oon tykänny tosi paljon.

Tänään oon iltavuorossa (klo 14-22) ja en oo sen menosta tainnut ikinä kirjottaakkaan, joten voisin tänään miettiä jotain kerrottavaa siitä.

[ 31 - Sänkkärikausi avattu ! ]

En torstaina jaksanutkaan tulla koneelle, mutta nyt pientä tuntipuimista. Kuten varmaan moni jo otsikosta tajusi, mentiin sänkkärille ratsastamaan. Ratsuna oli Kalle "liito-orava" finskaputte. Tosiaan uuden hevosen "Killen" saavuttua ollaan koettu suuri tarve antaa ns välinimet sekä sukunimet lemppareille. Killestä vielä sen verran, että se on jäätävän iso torinhevosruuna joka omistaa orikaulan. Tosi kiltti ja söpö, mutta iso.

Kalle oli jo valmiiksi tunnilla joten hengailin ja menin muiden kanssa laittamaan hevosia (suom. istuin käytävällä ja katsoin muiden puunaamista). Viimein päästiin tunnille, Ponsu oli aivan täpinöissä joten vaihdoin armottomat tuuppaussuunnitelmat rentouttavaan viipottamiseen. Kyllä huomas että Kallella on harrastettu startteja, nollasta sataan samantien. Mulla oli niin ihana fiilis siellä selässä että teki mieli nauraa ääneen. Lujaa menenimen on hauskaa, mutta jos siihen plussataan hevonen johon voi luottaa täydellisesti nousee kokemus aivan uudelle asteelle. Minun ponsu on hienoin.

Tänään olin kuudesta kahteen töissä, mutta siitä ei sen enenpää kuin että Husö on pelottava paikka ku on pilkkopimeää. Oli pakko käydä laittamassa kaikki maholliset tallivalot päälle kun pelotti niin paljon ja olin varma että jokapuolella oli karhuja ja mörköjä. Talvea odotellessa :D

Löysin muuten ihan mielettömän hevoskuvaajan, Tim Flachin. En tiedä kuinka tuttu kyseinen kuvaaja on, itselläni jo entuudestaan jonkun näköinen käsitys kyseisen valokuvaajan tyylistä, mutta hevoskuvat tulivat täytenä yllärinä (tosiaan nekään eivät 'uusia' ole, voisi ehkä seurata vähän tarkemmin). Loppuun vielä muutama Flanchin kuva;

[ 30 - Ryhtiä, ryhtiä ja nyppimisiä ]

Lucia & Miira tulivat moikkaamaan porttilaisia & ratavahtia ♥

Hepparintamalla menee hyvin, on ollut kisoja, vironreissua, tunteja, sänkkäreitä ja eläinlääkärivisiittejä.

Tossa muutama viikko sitten sunnuntaina oli harjoituskoulukisat. Tuomarointi oli erittäin tiukka, mutta onneksi myös ratsukot olivat hyviä. Pääsinpä myös ratahommiin peruutusten johdosta, mutta portinavailu on ihan hauskaa hommaa. Samalla reissulla pääsin kunnostautumaan ja nyppimään Mian (huomautan että mulla on ollut nyppimisestä yli viiden vuoden tauko.....), mutta tuloksesta tuli ihan sievä.

Toissapäivänä pääsin ratsastelemaan Korpulla, se on ollut toipilaana reilun viikon joten mentiin vaan käyntiä. Aluksi se oli aivan könkkönä ja jumissa, mutta 40 minuutin kiemurointien jälkeen alkoi pikkutamma tuntumaan jo lähes normaalilta. Muutenkin Korppu on aivan ihana tamma, kuuntelee hyvin apuja ja muutenkin erittäin hyväluonteinen. Nyt mulla on ollut eilinen, tänään ja huominen vapaata. Eilinen tosin jää ainoaksi hepattomaksi päiväksi; Tänään mulla on ratsastustunti ja ennen sitä menen moikkaamaan Steisiä & Dotsia ja huomenna menen auttamaan kentän kanssa. Meillä tosiaan on kenttäremontti menossa ja sinne tulevat kumi/kangas/mitkälie-palaset pitää levittää käsin ja ihan mielelläni meen jeesaamaan.

Otsikosta vielä sen verran, että meillä on ryhmässä teemana istunnan parantaminen ja kotiläksyksi saatiin ryhdin harjoittaminen. Nyt on istuttu koneella, bussissa ja tultu käveltyä ryhdikkäänä. Varmasti oon ollut omaperänen näky.

Kirjotan illalla vielä pienet jutut tunnista & tinkereitteni kuulumisista, jos jaksan/ehdin koneelle!

[ 29 - Aktiivikirjottaja... Aina välillä ]

Oon nyt jokapäivä päässäni keränny kivat mietteet ja tekstit muttamutta, oon ollu niin väsynyt töiden jälkeen. Olin myös tossa kipeenä muutaman päivän, ja mun lupaus nukkumaanmenosta ennen kymmentä vähentää mun koneenkäyttöä huomattavasti.

Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.

Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).

Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.

Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!

[ 28 - Vapaapäivä, silti tallille ]

Moni on ihmetellyt että miten jaksan ensin olla suunnilleen viitenä päivänä viikossa töissä hevosten parissa ja sitten vielä viettää vapaa-aikani tallilla, hoitaen toisten hevosia tottakai.

Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.

Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.

Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.

Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.

Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.

[ 27 - Saman tien kulkijat ]

Hassua, että siitä hetkestä kun uskalsin kysyä sen hetkiseltä ratsastuksenopettajaltani hoitoponia on muutaman kuukauden päästä jo kymmenen vuotta. Silti muistan sen hetken kuin eilisen. Hoitoponia en saanut, vaan jotain paljon parempaa; sain hoitohevosekseni silloin isolta tuntuvan, välillä ilkeän, mutta samantien sydämeni valloittaneen Turren.

Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.

Huhtikuussa 2007

Jouluna 2007

Marraskuussa 2007
(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)

Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.

Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.

Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.

Helmikuussa 2010

Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.

Miten paljon oonkaan kasvanut tuona aikana, Turren löytäessä minut olin 9 vuotias ponityttö ja nyt 19 vuotias hevosalaa aloittava ponityttö. Tuo hevonen on nähnyt mun kasvun varmaan yhtä hyvin kuin oma äitini, hassua. Samalla mä olen nähnyt Turren parhaat vuodet, joita tosin on vielä monta jäljellä.

[ 26 - Paluu töihin ]

Eilen siis alkoi taas 5 päiväinen viikko työn parissa. Tai oikeastaan neljä, koska sunnuntait lasketaan kahdeksi päiväksi, nice!

Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.

Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.

Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.

Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!

Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.

[ 025 - Reissupäivitys VIIMEIN täällä ]

Pahoittelen että päivityksen tänne saamisessa kesti näin kauan, säät vaan on olleet niiin upeat ettei koneen ääressä istuminen innosta.

Reissu oli upea. Säät oli lämpimät, mutta sietokyvyn rajoissa. Ratsastusta oli jokapäivälle kahdesta kolmeen tuntiin, ruoka oli hyvää ja hevoset mielettömiä. Suurin osa vanhoista tutuista odotti meitä ulkona ja oli ihana nähdä Ravuriveljekset Fanta sekä Games, Pikkuponit Apu ja Traxu, äiti sekä tytär Muusa ja Melodika sekä nuorukainen Hugo Boss. Ihanana yllätyksenä pikkupoika Falsu oli myös siirtynyt tuntikäyttöön. Kuitenkin pienten leiriläisten läsnäolon johdosta emme päässeet niillä ratsastamaan.Siispä käytössämme olivat

Latvialaistamma Leandra

Isokokoinen ruuna Lotoss (jota lopulta kutsuttiin MotoMotoksi)pikkupoika Fallen Star "Falsu"Sekä säpsy trakhennerruuna Francis "Rasse"

Kiitos Eckerölinen ja 25v ikärajan (KUKA laittaa noin korkean rajan 1,5 tunnin laivassaistumiselle?) matkustimme viikkarilla 2,5 tunnin matkan. Raahattiin suuret matkalaukkumme niissä sojottavine raippoineen, ja itsemme tietty, mukavaan nurkkapöytään laivakahvilan luokse ja viihdytimme itseämme muffinssien, limun, kahvin ja pelikorttien avulla. Perille Kurtnaan päästyämme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme tallia kohti. Yövyimme siis leirimökissä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka tallipihaan. Koko matkan kuljin sormet ristissä ja toivoin ettei ihana Albatrossini olisi kadonnut minnekkään, no eihän se ollut - siitä oli vain tullut yksäri. Pettymys oli suuri, mutta ei mun reissu siihen kaatunut. Hevostenjaossa minulle jaettiin Lotoss, ystävällinen ruuna joka oli suomessakin käynyt mutta "hulluutensa" vuoksi tuli maitojunalla takaisin. Koko viikko pohdittiin kyllä että mikä kohta siinä hevosessa oli hullua, kiltti kuin mikä. Ehkä vähän liikaenerginen mutta pysyi kuitenkin hallinnassa innostumisesta huolimatta.

Seuraavana päivänä menimme ensimmäiselle tunnille maastoon ja päätin kokeilla Falsua. Erittäin mukava, kokematon pikkupoika, mutta jostain syystä en silti syttynyt. Mukavaa oli, mutta jotain jäi puuttumaan. Se jotain löydettiinkin iltatunnilla. Mentiin omenatarhan ruohokentälle ja suostuttelujen myötä kokeilin Rassea. Säpäkkä, arka, hermostuva, 174 cm korkea ja vauhdikas. Kaikki mitä minä, arka ratsastaja pelkään, kuitenkin ollessa kaikkea mistä pidin. Jos Turrea ei oteta mukaan niin en ole ikinä oloani niin turvalliseksi minkään hevosen selässä. Vaikka mulla oli olo kuin pikkulapsella ison ponin selässä, kuunteli Rasse kaiken mitä pyysin ja toteutti sen parhaalla tavalla.

Keskiviikkona ratsastettiin ensin tunti maneesin viileydessä, menin taas Rassella ja ilman pörrääviä öttiäisiä oli meno vielä parempaa. Paitsi harjoitusravi. En ole ikinä kokenut mitään niin kamalaa. Ehkäpä lause mikään ei ole täydellistä pitää paikkansa. Iltapäivällä oli ohjelmassa kahden tunnin maastolenkki. MotoMotostakaan en voinut luopua, joten se pääsi kiitämään pitkin peltoja. Pellon ulottuessa silmänkantamattomiin, rajana vain pieniä metsäplänttejä ja ruohon ylttäessä hevosia mahaan tulee tunne, ettei maailmassa ole yhtään mitään muuta kuin juuri se hetki. Eihän me tietenkään osattu rauhassa semmosia pätkiä mennä vaan kaikkien piti päästä tuntemaan vauhdin huuma (ja karkoittaa ötökät). Jäi vain mietityttämään että miten kovaa Lotoss oikeen pääsee. Muiden laukatessa täyttä päätä jouduin pidättämään pojua kovin ottein ja tuntui kun mentäisiin tavallista harjoituslaukkaa.

Kylmägeelin käytön ylittäessä sallittua määrää ja auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää oli viimeisen maastolenkin aika, Lotoksella tottakai. Ötökät yrittivät syödä meitä elävältä ja hiki puski läpi. Kuitenkin reissu oli mitä ihanin ja jään kaipaamaan niitä maastoja, etenkin peltoja. Kuitenkin vähän jännitti, illalla oli estetunti. Opettajamme jouduttua äkkinäisesti lähtemään poikansa luo pitivät tallitytöt meille tunnin. Onneksi kaikki osasimme englantia, joten suurta kieliongelmaa ei ollut. Minä hyppäsin Rassella ja ystäväni Leandralla. Laittaessamme hevosia kuntoon tuli muutama tytöistä kysymään hyppykokemustamme ja korkeuksia. Ajateltiin ettei jaksa hinkuttaa, joten heitettiin korkeudeksi mukava 50/60cm. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain ihan muuta. Samoin radat.

Aloitimme hyppäämällä A estettä pikkuristikkona menemällä uralle ennen okseria. Muutaman hypyn jälkeen kyseinen este nostettiin n 90 cm korkeudelle ja poistuminen b ja c esteiden välistä. Loput esteet olivat n. 70-80cm. Sitten hypittiin sarjana ja okseria kunnes tulikin hauskojen kiuemuroiden vuoro. Esteeltä a linja okserille, esteeltä b okserille kiertämättä estettä a jonka jälkeen tultiin sarjana b,a. Se ei tässä kuulosta vaikealta, mutta kokeile isolla hevosella (jolla 10 metrin ravivoltti tuntuu lähes mahdottomalta) mennä sulakoita pikkukiemuroita. Olihan se hauskaa, pakko myöntää. Pahoittelen muuten hienossa ratapiirrustuksessani olevaa typoa, sarjaväli oli tasan kolme askelta, ei noin.
Viimein koitti perjantai, lähtöpäivä. Viimeinen ratsastustunti Rassella maneesin pimennossa. Tota jättiruunaa jaa kyllä mieletön ikävä. Tunti meni hyvin ja sen jälkeen vielä hyvästit ja halit kaikille uusille ja vanhoille hevosystäville. Suihkun ja pakkausten (sekä superalkon....) kautta laivaan ja laivalla helsinkiin. Oli ihana reissu ja voisin lähteä koska tahansa uudestaan.

Viimeisen tunnin loppuverkka. Laukkasi niin hienosti että alotettiin loppurauhottuminen muita aikasemmin.
Loppuun vielä muutama fiiliskuva reissusta

ps Lisätietoa hevosista sekä tallista saa kysymällä :)

[ 024 - Lomaa hevosista ja hevosten luo lomalle ]

Menossa koko kesän ainoa hevoseton viikonloppu. Viikko ei voi sanoa, sillä tehtiin Marin kanssa pieni hevostenmoikkaus -reissu Husöseen keskiviikkona. Sää oli ihana ja pojat viihtyi laitumella. Turre tosin pääsi tekemään pientä alkeiskurssi-keikkaa, muttei näyttänyt vaivaantuvan pienestä lisäliikunnasta.

Ensi viikolla lähdetään viroon ratsastamaan. Laiva lähtee maanantaiaamuna kello 8 ja perjantai iltana tullaan takaisin. Yritän kerätä pieniä muistiinpanoja itelleni ylös ja kotiin palattuani lupaan tehdä hienon päivityksen reissusta.

Kyseisessä paikassa olemme käyneet jo monena kesänä, ja syksynä. Maastot ovat upeat, opetus hyvää ja hevoset hienoja. Nyt on ollut pari vuotta väliä viimereissusta, joten saa nähdä onko hevosrintama paikassa muuttunut paljonkin. Toivottavasti edes joku 'vanhoista' suosikeista olisi vielä tallella!

[ 023 - Estekurssi, päivä 4 ]

Nyt on B merkin esteosuus suoritettu !
Tunti alkoi hyvin ja eiliset möröt ja stressaamiset poistui mielestä jo alkukäyntien aikana. Amigo oli reipas, ihana oma itsensä. Verkka meni hyvin ja pelkäämäni ympyrähyppy tuntuikin loogiselta.

Sitten tuli merkkisuoritusten vuoro ja "sain" aloittaa ekana. Amigo meni pörheenä ja reippaana esteeltä toiselle ja saatiin huipputiet. Ainoastaan huonosti meni este 5A. Lähestyminen olisi kuulunut olla ravissa, rikkoi kuitenkin laukalle ja juuri ennen estettä edeltävää puomia takas raviin. Vähän sähläämiseks meni mutta kunnialla kuitenkin hyvi. Muita muistikuvia mulla ei radasta oikein ole.Oltiin menossa tervehtimään tuomaria

Muidenkin ratasuoritukset meni yleisesti hyvin, yksi hylky ja muutama puomi kolisi. Muuten mallisuorituksia kaikki.

Mainittakoon vielä loppuun että ryhmästä kaksi ratsukkoa saivat ruusukkeen ja Amigo & minä oltiin niistä toinen. Amppari onkin ruusukehai! Kirjallista arvostelua en vielä ole saanut, mutta voin sen tänne myöhemmin postata.
Kuvista kiitokset menee Susalle & Vilmalle.