[ 123 - Kotona taas ]

Aluperäsestä lukkarista poiketen mun ja Raden ypäjäjakso loppu tänään. Olis ollut ihan kiva saada tietää siitä aikasemmin kun viimeviikon lopulla, oli aika kova kyytien järkkääminen kun kuskilta loppuu lähijakso vasta perjantaina. Onneks saatiin kyyti kotia ja täällä ollaan. Matka kotiin sujui hyvin, paitsi Radelta meinasi mennä hermo välipysäkillä, kun "lomaromanssi" Cleo ja Peppi jäi kyydistä pois. Pienellä raivarilla selvittiin ja loppumatka sujui mutkitta. Tultiin jopa traikusta ulos rauhallisesti jopa puoleenväliin lastaussiltaa. Aletaan oppia. Pihalla talutellessa pääsi pörheilevän Raden suusta kuitenkin muutama "Moi kaverit nyt ollaan kotona!"-huuto, eli reissu ei tainnu imeä kaikkea energiaa sittenkään.

Eilen meillä oli varsan koulutuksessa avustus-näyttö, joka pienistä valjastusongelmista (ei voi muistaa, edellisen kerran pistetty valjaita syyskuussa?) huolimatta meni ihan nappiin. Ryhmätyö toimi ja varsakin oli okein mallikas.

Tänään ennen kotiinlähtöä oli kasvatuksen tunti, etätehtävien palauttelua ja juoksutus- sekä lastaus näytöt. Näytöt meni hyvin, lastaus onnistui ongelmitta ja osattiin vastata kiperiin kysymyksiin. Juoksutus meni alun ongelmista huolimatta ihan nappiin. Hevonen oli aluksi levoton eikä malttanut keskittyä, olis vaan halunnut juosta pikkuympyrää mun ympärillä. Sain sen kuulolle ja työskentelemään suht nopeasti ja tuli näytön vastaanottajilta kehuja että olin määrätietoinen enkä hermostunut kun hevosella oli muut mielessä. Vaikka musta kuulemma huomas että välillä vedän syvään henkeä.

Nyt on kamat purettu, Rade nukkumassa ja reissun pyykkikasa järjettömän iso. Huomenna vielä käväsee huoltaa kamat ja kattomaan että poni varmasti palautunut reissusta. Kiitos taas ypäjälle; on opittu, ärsyynnytty, naurettu ja saatu kovaa palautetta. Nyt kova tsemppi ja treeni toukokuun ratsastuskokeita varten päällä. Tunnelmat niitä kohtaan sekavat, mut ainakin motivaatio huipussa.

[ 122 - Ypiksellä tapahtuu ]

Viimeviikon pe meillä loppu tunnit jo 12 aikoihin. Ensin meillä oli jalostuksen tentti, joka oli hämmentävän helppo. Kerrankin sain olla tyytyväinen mun laiskuudesta, sillä lukemiseen käytetty aika ois tällä kertaa ollu tuhlausta. Meni tosi hyvin, huomaa kyllä kun tunnilla jaksaa kuunnella niin jää ne asiat mieleenkin.

Eilen käytiin aamulla maastossa. Tehtiin kahen tunnin mittainen maastokävely, vain muutama pikkupätkä ravia. Sateestakin oli hyvä tauko just meiän lenkin ajaks, eli oltiin oikeaan aikaan liikkeellä. Vaikka huolimattomat kärrykuskit pistikin hevosten (ja meiän) hermot riekaleiks, Rade otti ihan rennosti mikä mua hämmens aika paljon. Se vaan katteli rentona ohikiitäviä kärryjä ja pari kertaa olis jopa halunnu lähtee kärryjen mukaan. Mukana ollu hevonen otti ekat ohitukset ihan rennosti, mutta kapealla tiellä isot koppakärryt ja ravissa ohittava kuski sai toisen hevosen lähes ojaan. Vois ihan oikeasti noi kuskit miettiä, että kaikki täälläpäin maastoilevat eivät ole täkäläisiä, ja miettiä miten hevonen kannattaa ohittaa. Täysillä päin ei taida olla se fiksuin ja turvallisin keino.

Maastoreissusta ja sen luomasta adrenaliinipiikistä toipuneena käytiin syömässä, jonka jälkeen siirryttiin opistohalliin seuraamaan oripäiviä. Tosi hienoja hevosia. Ei voi muuta sanoa. Suurin osa oli todella hyvin hoidettuja ja timmissä kunnossa, mua tosin jäi vähän vaivaavaan orien huono käytös. Joo ne on oreja, mut taluttajan niskaan/yli/ypäri/päin ei hypitä. Muutama aika vaarallisen näkönen tilanne kävi niinä hetkinä kun oltiin kattomassa, toivottavasti muina aikoina ei ollut noin rajua menoa. Aika pitkäveteistä  seuraaminen oli, aikataulu tuntu tosi sekavalta. Tapahtuu jotain jännää, tauko, yksi hevonen jolle esteet rakennettu hyppää, tauko, näytetään kaksi ponia, tauko, esteet taas kehissä ja kaks hyppää. Illalla oltiin kaikki aika väsyneitä, aamulla kuitenki herätty aikasin ja oltu sen jälkeen kokopäivä liikkeellä.

Tänään täällä on hallikenttäkisat ja tottakai meidän piti päästä katsomaan (ne itseasiassa pyörii juuri nyt, mut tultiin pitää henkinen paussi ja dataustuokio). Tuttujakin radoilla näkyi. Kouluratsastusta katsottiin vain muutama rata, jonka jälkeen siirryttiin esteradan puolelle. Siistejä ratoja, vain muutama semmoinen joiden aikana teki mieli sulkea silmänsä ja ajatella iloisia asioita (sekä toivoa parasta). Tähän mennessä hyvä meininki päällä, kohta syömään ja takas katsomaan. Iltapäivällä on vielä maneesimaastorata (jotenkin hulvikki yhdistelmä), joka on pakko päästä näkemään.

Huomenna alkaa taas koulu, vielä pieni rutistus niin tääkin lähijakso on hoidettu.

[ 121 - Ypäjäelämää ]

Täällä taas ollaan oltu sunnuntaista lähtien. Matka tänne meni hienosti, Rade meni rekkaan ekalla ja matkusti tyytyväisenä parintunnin mittasen ajomatkan. Aina se vaan jaksaa yllättää mut, joskus sitä luulis että sen luonnolla se pistäis stopin ja toteis et nyt ei hei pysty, mut aina jos ei ekalla ni pienen suostuttelun jälkeen heti tokalla.

Tääl on ollu nyt pari ekaa päivää aika samallaisia, aikasin ylös ruokkii, aamupala, koulua, ruokkiksella taas ruokkii ja kävelyttää, koulunjälkee ridaus ja ruokinta. Samoin karsinoita on siivottu jokavälissä. Tarhaankin oon saanut Raden tungettua, ihan hetkeksi vaan tosin mut parempi sekin kun ei mitään. Tällä jaksolla meillä on yritysoppia, markkinointia, jalostusta ja kasvatusta (josta tosin eilen oli jo tentti). En tiedä tuleeko vielä lisää aineita, tosta lukkarista (joka on meistä ehkä yhellä) ei oikeen saa selvää ja musta tuntuu et se ehtii vaihtua useemmin ku meille edes kerrotaan.

Tänään tosiaan oli kasvatuksen näyttö, kysyttiin Suomen hippoksen toiminnasta, suokkien kantakirjauksesta, sukusiitoksesta ja jostain geenijutuista. Kuten äskeisestä voi päätellä, kaikki muu meni loistavasti - paitsi ne jotku geenijutut. Niihinkin osasin melkeen kaikkiin vastata, ei vaan tullu niin laajat ja hyvät vastaukset. Ainoostaan yks kohta tais jäädä tyhjäks, kun pää ei sanonu mitään ja vaikka kuinka mietti ja koitti palata siihen niin ei. Välillä näinkin, ei jaksa stressaa.

Huomenna meil on luvassa traktoriajo-näyttö (suom. Tallipihan kunnostus), eka ratsastusnäyttö ja jalostuksen tentti. Ainoo mistä panikoin on traktoriajo, mut sitä mä en voi nyt oikeen muuttaa. Jos en pääse läpi niin sit paremmalla onnella uudestaan. Ratsastusnäytön meen Radella ja voihan siinäkin tottakai jotain sattua, mut outoa kyllä oon aika varmalla jalalla. R on käyttäytynyt täällä tosi fiksusti, ei oo maneesit eikä vieraat hepat pelottanu. Ollaan käyty jopa kokeilemassa kävelykonetta ja sehän hoksas sen heti.

Päivitystä tulossa lisää, jahka koneelle taas ehtii!

[ 120 - Horsefair & Estekisat ]

Lauantaina ennen iltavuoroa lähdettiin Veeran, Oonan ja Nooran kanssa Messukeskukseen kiertelemään. Mitään, mitä oli tarkoitus ostaa, ei lähtenyt mukaan - vaikka messualue pursusi ihania alennuksia ja tuotteita. Ostin Radelle Eskadronin kevätmallistosta Jersey -fleeseloimen ja aivan ihanan mintunvärisen harjakassin, taas vaan hevoselle - en nykyään osta enää mitään itselleni! Tää on epistä, voisko Rade ostaa omat loimensa?

Kauaa ei Oonan kanssa messualueella kierrelty, sillä mulla alko työt puol kahelta ja Oonalla oli valmennustunti kahesta kolmeen. Välistä jäi kuolaimeton koulukisa, mikä ois ollut todella mielenkiintoista nähä. Ehdittiin siitä hetki verryttelyä katsoa ja muutama ratsukko jäi erittäin positiivisella tavalla mieleen, sääli ettei heitä ehtinyt radalla nähdä.

Työvuoro meni sutjakkaasti, pian oltiinkin jo kotona ja stressaamassa kisoja. Onneks vietettiin mukava ilta heppatyttöjen kesken ja mehukkaan tasottomat (ja tottakai hauskat) jutut veivät jännityksen pois. Oikeestaan mua ei edes jännittänyt, mua otti päähän.

Sunnuntaina hirvee (oikeasti aivan kauhea) stressi heti aamusta, hälinää sinne ja tänne ja kisapaita ei ollut kuivunut ja kuskin auto hajos ja en löytänyt passia jonka olin jo illalla pakannut laukkuun valmiiksi. Oioi, viimein tallille päästyäni ja tarhassa iloisena möllöttävän pullamarsun nähtyäni olo keveni edes vähän. Siitä kipinkapin Husöseen ilmoittautumaan ja samaa rallia takasin tallille. Jännästressipaniikissani unohdin jo vuosia sitten opetellun kellonlukutaidon (eiks 12.30 ookkaan puol 12??!) ja olin tunnin liian aikaisin kävelemässä rataa. Että näin. Onneks mulla oli Radea puunaamassa mun oma tehotiimi, joten turhan ravaamisen välttämiseksi jäin Husöseen odottamaan radankävelyä.

Kävellessäni sitä rataa, mun syke vaan nous askel askeleelta. Jokanen este tuntu entistä pahemmalta ja mutkat tiukemmilta, vielä huomtessani muutamat erikoisuudet esteiden seassa oli hengenlähtö lähellä. Nopea karautus takaisin tallille ja maneesissa muutamat hypyt, tartten itseluottamusta ja Raden avut kunnolla läpi ennen uuteen ja vieraaseen kohteeseen menoa, joten tein pienen pikaisen etumatka-alkuverkan kotona, siitä sitten kävelemään kohti Husötä ja parkkikselle päästyäni huokaisin helpotuksesta - mun monta kertaa käsiin hajonnut minuuttiaikataulu piti paikkaansa. Verryttelyn tuli alkaa 13.50 ja parkkipaikalla oltiin 13.48 - valmiina tutustumaan yhdessä maneesin kauhuihin.

Kuitenkin aikataulun ollessa myöhässä, nautittiin Raden kanssa kevätilmasta ulkona auringossa paistatellen.

Viimein päästiin verkkaamaan, aluksi Rade oli olosuhteisiin nähden hyvä. Vain muutama sivuloikka, se lähti eteen heti kun pyysi ja antoi kiinnikkin ihan mallikkaasti. Ensimmäiset verkkahypyt oikealle meni ihan kivasti, ekassa hypyssä tultiin liian juureen - toka hyppy oli oikein mallikas joten jätin siihen. Toiseen kierrokseen ei mennytkään ihan niin hyvin. Radan aikana monen kohtaloksi koitunut "Husö-este" (okseri, jonka alla laatat joissa teksti Husön Ratsastuskeskus) oli toisena verkkaesteenä. Kiellettiinhän mekin sille alkuun, tunsin jo monta metriä ennen estettä että hiipuuhiipuuhiipuu ja vaikka kuinka koitin pohkeella pistää eteenpäin, niin vauhti väheni ja lähti liiraamaan sivulle. Onneksi ihana verkkavahti Jasse tuli muutaman kiellon jälkeen karjasemaan meidät yli siitä. Hypättiin muutaman kerran puhtaasti yli - koottiin ne itseluottamuksen rippeet takasin ja saatiin se oikee sota-asenne.

Pian päästiinkin Radalle. Kävelyalueella mua rähinnä nolotti, mun "rauhallinen turvaratsu" esitti mitä hienoinpia liikkeitä, löytyi piffit ja paffit sekä muutama omakeksimä liikerata. Rata lähti hyvin, ennen ekaa estettä pientä epäröintiä, mutta puhtaasti yli, toka ja kolmas hyvin vaikka tie olikin hukassa. Neljäs ongelmitta, viidennelle esteelle kamala tie ja olisin halunnut tehä voltin ja ottaa uusiks, mutta päässä pyöri Jennan vihainen naama ja huuto "Älä ikinä ohjaa pois esteeltä", tultiin huonosti sisään sarjalle, mutta Rade hoiti homman kotiin. Kutosena pelottava Husö-este, ei ongelmia. Seuraavaa estettä itse pelkäsin, kirkas okseri, jonka alla räikeän keltaiset smiley-kuvioiset laatat, hassua kyllä - tuo oli ainoa este jolle tunsin Raden itsestään kiihdyttävän ja tähtäävän. Siitä uusintaan, johon meinasin unohtaa lähteä. Huono tie , huono hyppy. Uusinta oli paljon perusrataa epävarmempi ja heikompi suoritus, mutta jokaisesta esteestä mentiin yli - vaikka muutamasta käytiinkin keskustelua.

Puhdas rata, neljäs sija. Hämmentävät tunnelmat suorituksesta, toisaalta olen tyytyväinen - mutta mun oma ratsastus oli epäjohdonmukaista ja kiireistä. Onneksi mulla on niin hieno hevonen, joka jopa tällä kertaa jaksoi jalkojaan nostella ja pelasti mut taas pulasta. ♥

Mitään kuvia tai videoita mulla ei valitettavasti ole ja rata oli niin hämmentävää ratsastusta, etten välttämättä niitä edes julkaisisi. Näin tällä kertaa, toivottavasti seuraavissakin kisoissa päästään esteiden yli - paremmalla tyylillä tosin.