Oon nyt jokapäivä päässäni keränny kivat mietteet ja tekstit muttamutta, oon ollu niin väsynyt töiden jälkeen. Olin myös tossa kipeenä muutaman päivän, ja mun lupaus nukkumaanmenosta ennen kymmentä vähentää mun koneenkäyttöä huomattavasti.
Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.
Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).
Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.
Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!
torstai 19. elokuuta 2010
keskiviikko 4. elokuuta 2010
[ 28 - Vapaapäivä, silti tallille ]
Moni on ihmetellyt että miten jaksan ensin olla suunnilleen viitenä päivänä viikossa töissä hevosten parissa ja sitten vielä viettää vapaa-aikani tallilla, hoitaen toisten hevosia tottakai.
Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.
Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.
Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.
Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.
Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.
Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.
Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.
Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.
Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.
Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
[ 27 - Saman tien kulkijat ]
Hassua, että siitä hetkestä kun uskalsin kysyä sen hetkiseltä ratsastuksenopettajaltani hoitoponia on muutaman kuukauden päästä jo kymmenen vuotta. Silti muistan sen hetken kuin eilisen. Hoitoponia en saanut, vaan jotain paljon parempaa; sain hoitohevosekseni silloin isolta tuntuvan, välillä ilkeän, mutta samantien sydämeni valloittaneen Turren.
Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.
Huhtikuussa 2007
Jouluna 2007
Marraskuussa 2007
(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)
Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.
Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.
Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.
Helmikuussa 2010
Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.
Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.
Huhtikuussa 2007
Jouluna 2007
Marraskuussa 2007(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)
Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.
Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.
Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.
Helmikuussa 2010
Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.Miten paljon oonkaan kasvanut tuona aikana, Turren löytäessä minut olin 9 vuotias ponityttö ja nyt 19 vuotias hevosalaa aloittava ponityttö. Tuo hevonen on nähnyt mun kasvun varmaan yhtä hyvin kuin oma äitini, hassua. Samalla mä olen nähnyt Turren parhaat vuodet, joita tosin on vielä monta jäljellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)