[ 67 - Ratsastajan avut ]

Oikeaoppinen ratsastus perustuu yhteistyöhön ja harmoniaan. Hevosen tulee olla kuuliainen ja herkästi avuilla, ratsastajan nopea ja pehmeä apujen käytössä - ratsastus on ennenkaikkea tekniikkalaji. Silti suuri osa ratsastajista ei kaihda käyttää karkeita apuja ja suoranaista väärinratsastusta oikotienä onneen.

Ylläoleva kopioitu suoraan täältä

Aron torstaina 21.2.2011, Kuvan ottanut Miisa P

Ratsastajan tärkeimmät avut ovat pohje, istunta, kädet sekä ääni. Jokainen näistä tukee toisiaan, tärkeimpänä näistä (omasta mielestäni) on kuitenkin istunta, jossa kaikki yhdistyy. Istuntaa tarvitaan tukemaan jokaista signaalia hevoselle ratsastuksen aikana. Käsitellään jokainen kuitenkin erikseen, ihan vain selkeyden takia.

Pohkeen tulisi istunnan ohella olla tärkein apu. Pohkeen avulla hallitaan hevosen takaosaa, ohjataan sitä käyttämään enemmän voimaa, liikkumaan niin eteenpäin kuin sivuttaissuunnassa sekä taipumaan. Monet ymmärtävät pohkeen pelkästään eteenpäinajavana apuna, mikä on väärin. Mm. Oikeaoppinen kokoaminen ei onnistu ilman pohjetta. Tämän lisäksi myös hidastamiseen sekä pysähtymiseen tarvitaan pohjeapua. Pohkeen paikka on satulavyön kohdalla tai mielummin aavistuksen taaempana, eikä sen tule puristaa tai olla liian kaukana 'kyljestä'. Oikeaoppisesti pohje on lähellä hevosta.

Pohkeen paikka voi kuitenkin vaihdella muutamia senttejä eteen tai taakse, avuista riippuen, samoin puristusastetta vaihdellen saadaan aikaan erilaisia apuja. Esimerkiksi toisen pohkeen ollessa hiukan taaempana passiivisesti tukemassa sitä puolta, toisen pohkeen ollessa omalla paikallaan vaikuttaen aktiivisemmin hevosen tulisi taipua tämän pohkeen ympärille. Tätä apua käytetään esim normaaleja ympyröitä ratsastaessa. Normaalilla tarkoitan tässä ympyrää, jolla ei tehdä vasta-asetuksia, väistöjä etc.

Käsi (ohjasavut) vaikuttavat hevoseen ohjien ja kuolaimen kautta. Käsiapuja käytetään lähinnä kahteen tarkoitukseen; pidättämiseen sekä hevosen ohjaamiseen. Kyseiset toiminnot voidaan kuidenkin suorittaa pelkästään istunnan ja pohkeiden avulla. Mitään liikettä ei tule ratsastastaa pelkästään kädellä. Tätä näkee aivan liian usein. Käden tulee olla pehmeä, eikä ohjasta saa roikkua. Pidättävässä liikkeessä molemmat kädet ottavat yhtä aikaa pidättävän liikkeen - mitä pienenpi kyseinen liike on, sen parempi. Toisen ohjan vaikuttaessa toista enemmän, tulee avusta kääntävä.

Avuista vaikeimmin kehitettävä ja tärkein on istunta. Vaikein kyseinen apui on siksi, että ratsastajan on ensin kyettävä rentoutumaan ja istumaan hevosen selässä häiritsemättä hevosta. Vasta tämän jälkeen istuntaa voi alkaa kehittämään apuna. Ihmisen painopiste sijeistee hiukan lantion yläpuolella. Kääntämällä lantiota hiukan taaksepäin ratsastaja siirtää painopistettään ja avuilla olevan hevosen tulisi hidastaa tai pysähtyä, kun taas lantiota eteenpäin työntämällä ratsastaja lähettää eteenpäin vievän signaalin hevoselle. Istunnan tulee olla mahdollisimman neutraali, ratsastajan tulee myödätä hevosen liikkeitä, näin hevonen ei saa sekavia (sekä tahattomia) signaaleja ratsastajalta. Asioiden mennessä pieleen, tulisi aina ensin tarkistaa oma istunta ja painopiste. Yleensä esimerkiksi hevosen vinous riippuu painopisteestä. Hevonen on kuin ratsastajansa peili. Itse olen ainakin huomannut että kun mikään ei toimi, on hyvä ottaa aikalisä ja tsekata oma istuntansa. Yllättävän usein huomaa painopisteen valahtaneen ties minne, samoin lonkkien rentoutuminen on erittäin tärkeää. Oman painoapuen kehittämistä on edistänyt ilmansatulaa meneminen, silloin on vaan pakko istua oikein että ylipäätänsä pysyy edes kyydissä.

Viimeisenä ja ratsastaessa vähiten tärkeänä ääni, jota en aio edes pahemmin esitellä, sillä ilman sitä tulisi pärjätä. Varsinkin jos on kisat mielessä, sillä kouluradalta tullaan happamalla naamalla jos ollaan ääntä käytetty. Kuitenkin yleisimmät ääniavut ovat eteenpäinavaja maiskutus sekä "hidastava" ppprrr.

Eniten ääniapuja käytän hevosen jännittäessä esim maastossa, itse lauleskellessa iloisia lauluja oma keho rentoutuu ja hevonenkin rauhoittuu huomatessaan sen. Voi kyllä, on kuulkaas monta keltaa metsäreitellä suomihitit kajahdellut kun on puskat pelotelleet.

Lähteet;
Kyra ja Ratsastuksen taito, WSOY
Wikipedia, Apu (ratsastus)
Artikkeli Pehmeä ratsastaja

[ 66 - Kisatunnelmissa ]

Eilen oli sitten ne estekisat. Mua jännitti aivan järkyttävästi aamusta iltaan, vaikka en antanut sen näkyä muuten kuin jatkuvalla vessassa ravaamisella. Husössä oltiin Oonan kanssa joskus vähän ennen puolta ysiä, mentiin samantien auttamaan radanrakennuksessa ja muussa järjestelyssä, siitä suoraan kisamaksuja maksamaan ja pienen hengailun jälkeen kisat alkoivatkin. Luokkina oli 40, 60 ja 80cm, joista itse kisasin keskimmäisessä.

Taluttelin Mollyä ennen verkkaa pitkin kenttää reippaassa käynnissä muutamien puomien yli. Saatiin askeleeseen hieman lisää pituutta ja toinen heräili rauhassa siinä samalla. Verkka meni ihan hyvin, ensin hypättiin normaalia pystyä, sille tuli ensin muutama epävarma hyppy. Kolmannella kerralla saatiin rento, mutta eteenpäinpyrkivä lähestyminen sekä hyvä hyppy joten jätin sen esteen siihen. Toiseen suuntaan verkkaesteenä oli okseri suoralla linjalla. Eka lähestyminen oli vähän epävarma, muuten ihan hyvä. Otin sille kuitenkin vielä kaksi hyppyä, että saisin oman itseluottamukseni nousemaan. Molly meni hyvässä tahdissa reipasta laukkaa ja pääsin hyvin mukaan hyppyihin. Verkasta ei olis voinut jäädä parempi fiilis.

Kuvan ottanut Noora P/Daniela T

Sitten kävelyalueella odottamaan omaa vuoroani. Rata oli kiva (en sitä osannut piirtää, joten koitan selittää sen). Ekana oli lähestyminen uralta viistosti kaartaen pystylle, siitä iso uukäännös sarjalle, jossa oli kolmen sekä neljän askeleen mahollisuus. Itse suunnittelin meneväni kolmella, mutta otin vähän liikaa kiinni, joten mentiin sitten neljällä. Siitä lyhyen sivun kautta kaartaen toiselle sarjalle, jossa oli yhden askeleen väli. Molemmat sarjat sijoitettu kokorataleikkaa-linjoille. Siitä ykkösesteen takaa kiertäen sen vieressä sijaitsevalle vitosesteelle. Kutoseste oli okseri lyhyen sivun lähellä, seiska pitkällä sivulla sijaitseva okseri ja siitä kääntö ykkösesteelle, joka hypättiin nyt toisesta suunnasta.

Toi seiskalta kasille linja oli vaikea, ja monet mokasivat sen tien. Rataa kävellessä koitin keksiä hyvän ratkaisun siihen, samoin verkatessa hyppäsin okseria silmäillen linjaa. Kuitenkin radalla ei mentykkään niinkuin elokuvissa. Mokasin käännön kanssa, menin lukkoon ja aloin ohjailemaan Mollyä joka ikiseen ilman suuntaan. Tolppaapäin siinä sitten mentiin ja kieltohan siitä tuli. Asialle ei voi mitään, oma moka. Hevonen ympäri ja uudestaan. Nyt siististi yli esteen.

Uusintaan ei harmiksi päästy, mutta ei se mitään. Oli hauskaa olla vaihteeksi estekisoissa ja musta tuntuu että mut nähään siellä jatkossakin. Oltaisko Mollyn kanssa oltu kuitenkin 20. sijalla (saavutus sinänsä, kun tuupparin pistää esteradalle).

 

Kiitos videosta Emeliina T! Tässä siis se mun rata vielä.

Kiellosta huolimatta olen rataan tyytyväinen, rytmi pysyi hyvänä ja sain pidettyä oman asentoni lähes hallinnassa. Kädet ei edes meinanneet valahtaa alas! Jalat jonkun verran vispasi ja varpaatkin välillä valahti maatapäin, mutta harvinaisen vähän. Alla oleva kuva tukee tätä väitettä erittäin hyvin, noei, musta toi oli vaan hauska loppukevennys.

Kiitokset kuvasta Emilia M.

[ 65 - Lisää esteitä! ]

Mähän oon melkeen hurahtanut hyppäämiseen! Viimeviikko oli väliä, mutta  tänään olin jo hyppäämässä. Samoin huomenna on tarkotus hypätä. Päätinpä myös repästä ja ilmottautua sunnuntain estekisoihin, mikä mua vaivaa!

Mun esteistuminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tänän löytyi oikea jalustimien pituus. Oon kaikki nämä vuodet mennyt liian pitkillä jalustumilla, ja siitä mun jalkaongelmat suurimmaksi osaksi johtuivat. Tai näin uskon, sillä saatuani oikean mittaiset jalustimet, pysyi kantapäät alhaalla ja pohkeet suht hyvin paikallaan.

Tosiaan, ilmoittauduin Mollyllä estekisoihin, mennään 60cm luokka. En pitkän (noin viiden vuoden mittaisen) kisatauon jälkeen viitsinyt isompaa luokkaa mennä. Ihan hyvä vaan.

Mitä vielä, ainiin! Ypäjältä tuli postia. Toukokuun 1. päivä sunnuntaina startataan autot ja matkataan kohti koulua, maanantaina se tosin vasta alkaa. Helpompi kuitenkin mennä sinne jo sunnuntaina, pääsee rauhassa purkamaan kamat ja aamulla ahkerana tunneille. Viimeksi oli tosi jees, saa nähä mimmosta tällä kertaa luvassa. Ainakin muut saman ryhmän opiskelijat ovat ihanaa porukkaa.

 Mulla on kamalasti kiireitä tällä viikolla, huomenna aamulla tunti + iltavuoro, torstaina aamuvuoro+ illalla tunti, perjantaina olis tarkotus lähteä pitkästä aikaa ulos, lauantaina etsimään kisapaitaa ja sunnuntaina kilpailut. Yritän kuitenkin jotain saada rustattua! Joku estepostaus vois olla kiva? Pyysin jo viime postauksessa teiltä ideoita, mutta yhtäkään en saanut. Jos nyt tärppäis?

Kuvat eivät liity postaukseen mitenkään, keväinen fiilis ja siihen sopivat kuvat. Kuvissa entinen hoitohevoseni Turre, molemmat kuvat minun ottamiani.

[ 64 - Tuuppari estevalmennuksessa ]

Ohjaajapuolen pääsykokeista panikoituneena, teen kaikkeni että saisin itseni edes pieneen este-edustuskuntoon. Tämä on johtanut jopa käymistä Husössä toimivan estevalmennuksen puolella. Sunnuntaina olin sitten mukana ensimmäisen kerran.

Menin Mollyllä, erittäin omalaatuisella luikkutammalla jolla on maailman omalaatuisin hyppytekniikka. Molly ei hyppää pituutta vaan korkeutta, pienetkin esteet tuntuvat sen selässä huimilta. Laita sitten estekammonen menemään isoja esteitä. Valmennus meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka esteet olivat omaan makuuni aivan liian isoja. Maapuomitkin on aika korkeita.

Muuten en ole nyt kauheasti ratsastanut, viime keskiviikkona menin Aronilla pitkästä aikaa. Torstaina esteitä Mollyllä ja sunnuntaina oli estevalkku. Eilen pääsin menemään Turrella pienen maastolenkin. Käytiin ilman satulaa kävelemässä "iso laukkis" ympäri tarkastellen reitin ratsastusmahdollisuuksia. Turre oli yhtä upea kuten aina.

Hassua, mulla oli aivan kamalasti kerrottavaa ja nyt pää on aivan tyhjä. Ärsyttävää. Huomenna meillä on kaiketi Nelli sijaisena, opettajan sairastumisen takia, ja kinusin armotonta rääkkäämistä ja tuuppaamista, viime viikot ovat olleet aivan liian estepainotteisia. Mun estepelko tosin on lieventynyt hysteerisestä tärinästä "täysiä päin ja silmät kiinni" - asenteeksi. Jos tosta seuraava aste olis vaikka hevoseen luottaminen ja hallitseminen?

Estevalmennuksessa opettaja huomasi mun esteistunnasta muutamia selkeitä virheitä, joita lähdetään korjaamaan. Mulla on kuulemma hyvä esteistunta, mutta juuri ennen estettä nojaan taaksepäin "köyristäen" selkää. Arveltiin ton johtuvan siitä, että viimeiset askeleet ennen hyppyä mun päässä pyörii vaan "älä kiellä, älä kiellä, älä kiellä" ja nojaudun semmoiseen asentoon jossa kielto on helpompi ottaa vastaan. Pitäisi oppia hyväksymään että ei ne hevoset jatkuvasti kiellä ja jos kieltää niin sitten kieltää, ei se maailma siihen putoa.

Toinen ongelma oli että ratsastaessa suoralla esteistunnassa lasken käden liian alas ja pistän sen ns. lukkoon. Samoin hypyssä mulla nousee kantapäät. Noi on kyllä semmosia virheitä, että sinnikyydellä ja tahdonvoimalla noista päästään eroon.


Anteeksi tuli vähän sekavaa tekstiä, annoin ajatuksen vaan juosta. Huomiseen! Kuvat eivät liity Mollyy, eivätkä sunnuntain estevalkkuun mitenkään. Ne on otettu viime kesänä B-estekurssilta. Amigo on sellainen hevonen, että jokaisen pitäis päästä sillä hyppäämään.

Lukijat hei, laittakaa mulle vähän infoa että mistä haluatte noita tietopaketteja! Mulla on pää ihan tyhjä niiden kanssa.