[ 26 - Paluu töihin ]

Eilen siis alkoi taas 5 päiväinen viikko työn parissa. Tai oikeastaan neljä, koska sunnuntait lasketaan kahdeksi päiväksi, nice!

Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.

Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.

Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.

Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!

Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.

[ 025 - Reissupäivitys VIIMEIN täällä ]

Pahoittelen että päivityksen tänne saamisessa kesti näin kauan, säät vaan on olleet niiin upeat ettei koneen ääressä istuminen innosta.

Reissu oli upea. Säät oli lämpimät, mutta sietokyvyn rajoissa. Ratsastusta oli jokapäivälle kahdesta kolmeen tuntiin, ruoka oli hyvää ja hevoset mielettömiä. Suurin osa vanhoista tutuista odotti meitä ulkona ja oli ihana nähdä Ravuriveljekset Fanta sekä Games, Pikkuponit Apu ja Traxu, äiti sekä tytär Muusa ja Melodika sekä nuorukainen Hugo Boss. Ihanana yllätyksenä pikkupoika Falsu oli myös siirtynyt tuntikäyttöön. Kuitenkin pienten leiriläisten läsnäolon johdosta emme päässeet niillä ratsastamaan.Siispä käytössämme olivat

Latvialaistamma Leandra

Isokokoinen ruuna Lotoss (jota lopulta kutsuttiin MotoMotoksi)pikkupoika Fallen Star "Falsu"Sekä säpsy trakhennerruuna Francis "Rasse"

Kiitos Eckerölinen ja 25v ikärajan (KUKA laittaa noin korkean rajan 1,5 tunnin laivassaistumiselle?) matkustimme viikkarilla 2,5 tunnin matkan. Raahattiin suuret matkalaukkumme niissä sojottavine raippoineen, ja itsemme tietty, mukavaan nurkkapöytään laivakahvilan luokse ja viihdytimme itseämme muffinssien, limun, kahvin ja pelikorttien avulla. Perille Kurtnaan päästyämme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme tallia kohti. Yövyimme siis leirimökissä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka tallipihaan. Koko matkan kuljin sormet ristissä ja toivoin ettei ihana Albatrossini olisi kadonnut minnekkään, no eihän se ollut - siitä oli vain tullut yksäri. Pettymys oli suuri, mutta ei mun reissu siihen kaatunut. Hevostenjaossa minulle jaettiin Lotoss, ystävällinen ruuna joka oli suomessakin käynyt mutta "hulluutensa" vuoksi tuli maitojunalla takaisin. Koko viikko pohdittiin kyllä että mikä kohta siinä hevosessa oli hullua, kiltti kuin mikä. Ehkä vähän liikaenerginen mutta pysyi kuitenkin hallinnassa innostumisesta huolimatta.

Seuraavana päivänä menimme ensimmäiselle tunnille maastoon ja päätin kokeilla Falsua. Erittäin mukava, kokematon pikkupoika, mutta jostain syystä en silti syttynyt. Mukavaa oli, mutta jotain jäi puuttumaan. Se jotain löydettiinkin iltatunnilla. Mentiin omenatarhan ruohokentälle ja suostuttelujen myötä kokeilin Rassea. Säpäkkä, arka, hermostuva, 174 cm korkea ja vauhdikas. Kaikki mitä minä, arka ratsastaja pelkään, kuitenkin ollessa kaikkea mistä pidin. Jos Turrea ei oteta mukaan niin en ole ikinä oloani niin turvalliseksi minkään hevosen selässä. Vaikka mulla oli olo kuin pikkulapsella ison ponin selässä, kuunteli Rasse kaiken mitä pyysin ja toteutti sen parhaalla tavalla.

Keskiviikkona ratsastettiin ensin tunti maneesin viileydessä, menin taas Rassella ja ilman pörrääviä öttiäisiä oli meno vielä parempaa. Paitsi harjoitusravi. En ole ikinä kokenut mitään niin kamalaa. Ehkäpä lause mikään ei ole täydellistä pitää paikkansa. Iltapäivällä oli ohjelmassa kahden tunnin maastolenkki. MotoMotostakaan en voinut luopua, joten se pääsi kiitämään pitkin peltoja. Pellon ulottuessa silmänkantamattomiin, rajana vain pieniä metsäplänttejä ja ruohon ylttäessä hevosia mahaan tulee tunne, ettei maailmassa ole yhtään mitään muuta kuin juuri se hetki. Eihän me tietenkään osattu rauhassa semmosia pätkiä mennä vaan kaikkien piti päästä tuntemaan vauhdin huuma (ja karkoittaa ötökät). Jäi vain mietityttämään että miten kovaa Lotoss oikeen pääsee. Muiden laukatessa täyttä päätä jouduin pidättämään pojua kovin ottein ja tuntui kun mentäisiin tavallista harjoituslaukkaa.

Kylmägeelin käytön ylittäessä sallittua määrää ja auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää oli viimeisen maastolenkin aika, Lotoksella tottakai. Ötökät yrittivät syödä meitä elävältä ja hiki puski läpi. Kuitenkin reissu oli mitä ihanin ja jään kaipaamaan niitä maastoja, etenkin peltoja. Kuitenkin vähän jännitti, illalla oli estetunti. Opettajamme jouduttua äkkinäisesti lähtemään poikansa luo pitivät tallitytöt meille tunnin. Onneksi kaikki osasimme englantia, joten suurta kieliongelmaa ei ollut. Minä hyppäsin Rassella ja ystäväni Leandralla. Laittaessamme hevosia kuntoon tuli muutama tytöistä kysymään hyppykokemustamme ja korkeuksia. Ajateltiin ettei jaksa hinkuttaa, joten heitettiin korkeudeksi mukava 50/60cm. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain ihan muuta. Samoin radat.

Aloitimme hyppäämällä A estettä pikkuristikkona menemällä uralle ennen okseria. Muutaman hypyn jälkeen kyseinen este nostettiin n 90 cm korkeudelle ja poistuminen b ja c esteiden välistä. Loput esteet olivat n. 70-80cm. Sitten hypittiin sarjana ja okseria kunnes tulikin hauskojen kiuemuroiden vuoro. Esteeltä a linja okserille, esteeltä b okserille kiertämättä estettä a jonka jälkeen tultiin sarjana b,a. Se ei tässä kuulosta vaikealta, mutta kokeile isolla hevosella (jolla 10 metrin ravivoltti tuntuu lähes mahdottomalta) mennä sulakoita pikkukiemuroita. Olihan se hauskaa, pakko myöntää. Pahoittelen muuten hienossa ratapiirrustuksessani olevaa typoa, sarjaväli oli tasan kolme askelta, ei noin.
Viimein koitti perjantai, lähtöpäivä. Viimeinen ratsastustunti Rassella maneesin pimennossa. Tota jättiruunaa jaa kyllä mieletön ikävä. Tunti meni hyvin ja sen jälkeen vielä hyvästit ja halit kaikille uusille ja vanhoille hevosystäville. Suihkun ja pakkausten (sekä superalkon....) kautta laivaan ja laivalla helsinkiin. Oli ihana reissu ja voisin lähteä koska tahansa uudestaan.

Viimeisen tunnin loppuverkka. Laukkasi niin hienosti että alotettiin loppurauhottuminen muita aikasemmin.
Loppuun vielä muutama fiiliskuva reissusta

ps Lisätietoa hevosista sekä tallista saa kysymällä :)