[ 136 - Treeniä,treeniä ]

Tää viikko on ollu Radella rankempi ja hyvin on jaksanut työskennellä. Vielä toivutaan talven jäljiltä, sillä oli vuodenvaihteen jälkeen ähkyä ja maha vaivasi aika paljon. Saatiin stressitaso minimiin ja masu parempaan kuntoon, nyt edetään Raden ehdoilla. Sillonkun jaksaa ja intoa riittää, niin ilo irti.

Keskiviikko oli viikon kevytpäivä. Ratsastin n. 40 minuuttia maneesissa eteenalas-meiningillä ympyröitä ja siirtymisiä. Aluksi R oli sitä mieltä että ei kiinnosta, haluan laukata. Kuitenkin pienen kädenväännön jälkeen alkoi sujua ja löytyi rento sekä aktiivinen hevonen, jota oli mukava työstää. Torstaina sain pitkästä aikaa raahattua kuvaajan paikalle, mulla piti olla valmennus sillon mutta kommunikointikommelluksen johdosta se siirtyi perjantaille. Päätin sitten pistää kanget päähän ja kattoa miten sujuu, kesää ajatellen oon mennyt n. kerran viikkoon kangilla. Tehden vähän kokoomista samalla, mutta pääasiassa ihan perustyöskentelyä. Rade alkaa olla kankien kanssa jo aika hyvä, se ei enää tunge hernettä nenään ja alkaa hoksaamaan että niidenkin kanssa voi liikkua eteenpäin - rentona. Työskenneltiin aika paljon ympyrällä, ihan valokuvaajaakin ajatellen.

Ai kamala noita mun ranteita...

Ihan yksinkertasta tehtävää - asettelua ympyrän mukaan ja ulospäin sekä temmonmuutoksia. Otettiin loppuun vielä siirtymisiä, niitä en jaksanut hinkuttaa kauaa, muutama hyvä toisto riitti. R toimi oikein mallikelpoisesti vaikka mentiinkin pitkästä aikaa rankasti kanget päässä.

Tänään perjantaina mulla oli sitten tunti. Aluksi valmentaja kävi selässä ja keskitty pääasiassa rentouteen (Radella on vähän taipumusta jännittyä vieras selässään) ja takaosan työskentelyyn, muutaman kierroksen jälkeen R hoksas ettei mitään pahaa tapahdu ja alkoi tekemään reippaana töitä. Raden treenin jälkeen oli mun koitoksen vuoro, liinanjatkeena istuntaa. Vasempaan kierrokseen meno on vieläkin tuskaa, vaikka hyviä hetkiäkin löytyy niin mun perfektionistinluonteen tuntien se ei riitä. Oikeeseen kierrokseen työskentely sujui oikein hyvin. Löysin heti ravissa oikean asennon ja sain Raden toimimaan oikein mallikkaasti pelkän istunnan avulla. Liinatyöskentelyn jälkeen mentiin hetki irtona, avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa sekä rennot loppuravit. Vaikka aluksi ei meinannut luistaa, niin oon silti yllättävän tyytyväinen itseeni. Radesta puhumattakaan, kerta kerrasta se hevonen jaksaa positiivisesti yllättää.

Tunnin jälkeen hoidin Raden kuntoon, kylmäsin kintut ja harjasin sen kunnolla. Mulla olis periaatteessa ollut kiire, mutta puuhastelu voitti. Ajoissa ehittiin illan menoihin, kun tinki suihkun pituudesta ja meikin määrästä. Kuhan poni saa asialliset rapsutukset niin hyvä tulee.

Ens viikon tarkotus olla taas kevyempi, ei kuitenkaan liian lepsu. Treeniä kivassa muodossa, ettei motivaatio karkaa.

[ 135 - Blogi katkolla ]

Tai tais olla hetkellisesti mun koko elämä katkolla. Mulla puhals syksyn lopulla suuret muutoksen tuulet, työpaikka vaihtu. Jätin hevoshommat kokonaan pois. Siitä, palaanko talikonvarteen tai kentänlaidalle en ole varma, tavoitteena olisi valmistua hyvillä papereilla ypäjältä vielä joskus, mut nyt ei oo sen aika. Erinäisten komplikaatioiden takia mulla lähti motivaatio koko touhuun.

Rade mulla on vielä, se voi hyvin. Ollaan treenailtu säännöllisesti, vaikka uus yöpainotteinen duuni pisti mun talliaikataulut uusiks. Aluks heti aamusta, tai heti päivätallin loputtua tallilla käymiset tuntu hassulta - kun en ikinä nähnyt ketään. Hetken päästä opin rakastamaan sitä, ei ikinä ruuhkasta maneesia - saat ratsastaa missä tahot miten tahot. Jos haluut kasaa esteen keskelle maneesia, go for it. Näppärää, eikö?

Koulupuolella ollaan nyt keskitytty tosi paljon mun omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Rade alkaa olla treenin kannalla siinä pisteessä, että hiotaan ja palautellaan mieleen. Peruskunto sillä on ollut jo jonkin aikaa hyvä, nyt vaan parannellaan ja viilataan pilkkua. Musta tää vaihe ei oo ihan niin mukava - kökkiä lihakset krampissa liinanjatkeena hevosen selässä ja miettiä hengitysreittejä ja hyvää fengshuita. Kesällä ois tarkotus jatkaa kisaamista siitä mihin jäätiin, pikkuhiljaa jättäen B luokkia kokonaan pois ja siirtyä lähes kokonaan heA;han.

Esteillä alkoi sujumaan hienosti, pelko alko häviämään mun selkärangastasta pala-palalta ja mun esteistunta koki totaalisen muodonmuutoksen. Ne hullut okseritki alko sujua. Vähän takapakkia otettiin kuitenkin, ihan navigointi-virheestä johtunut tippuminen (okserilla, why god why) ja polven satuttamisesta johtunut ratsastustauko pisti kummituksia takasin. Kuitenkin oon päättänyt päästä niistä eroon. Joku päivä mua ei enää ollenkaan hirvitä. Piste.

Mulla piti olla kauheesti kaikkia kuulumisia, mut silti pää lyö tyhjää. Uuteen nousuun, lukijat.