[ 134 ]

Harmittaa ja turhauttaa niin paljon, että päätin jättää otsikoimisenkin pois.

Viimeviikosta alkaen ollut suoraansanottuna nihkee oli, päähän sattunut, kurkku kutissut ja flunssan päälleräjähtämishetkeä odoteltu. Viikonloppuna se sitten posahti, kuitenkin elimistöni skippasi normaalin flunssa-jälkitautirutiinin ja hyppäsi suoraan asiaan. Tällä hetkellä poskiontelon- sekä keuhkoputkentulehdus. Nice one. Samalla lääkärissä löyty syy jatkuvaan masikseen, väsymykseen ja kipeilyyn. Anemian poikanenhan siellä lymyili. Nyt on lääkkeet päällä ja parantumista odotellessa.

Tästä on suora yhteys aiheeseen mikä risoo, sunnuntain koulukisat. Sinne meni. Olin niin odottanut niitä, lähinnä B-merkkiä. Pitkäaikaisemmat lukijat saattavat muistaa sen olleen vuos sitten toinen luokka ensimmäisissä kisoissamme, joten odotin niin paljon tuomarin palautetta. Sitä, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Nyt täytyy tyytyä odotteluun. Puolikuntosena ei kisoihin lähetä, varsinkaan kun kyseessä ei tulevaisuuden kannalta mitkään oleelliset.

Erittäin sekava ja turhahko päivitys. Pistetään olon piikkiin.

[ 133 - Koulukilpailut espoossa ]

© Niina Kuronen

Sunnuntaina mentiin yhdessä tallikaverin ja hevosensa kanssa Punametsän Ratsastuskoululla järjestettyihin kilpailuihin hakemaan lisää kokemusta ja tuntumaa kouluaidoista. Mä starttasin meistä ekana, vasta kahden jälkeen eli ei ollut mikään aikanen herätys. Paikanpäällä oltiin n. 45 minuuttia ennen mun starttia, käytiin nopeasti ilmottautumassa, hevoset ulos ja kamat niskaan. Raden selässä olin n. 5 minuuttia paikalle saapumisen jälkeen ja menin samantien kävelemään. Tässä vaiheessa luulin aikaa olevan 40 minuuttia mun starttiin, mikä olisi riittänyt hyvin. 10 minuuttia kävelyä + 20 minuuttia verkka-alueella touhuamista. Kuitenkin käveltyäni n. minuutin, kuului kaiuttimista "Seuraavana lähtövuorossa tämä, valmistautuu tämä ja Julia Reid". Siinä vaiheessa mun sydän pomppas kurkkuun. Kipitettiin Raden kanssa ripeästi verkka-alueelle ja kyselin että miten mahdollista, kun alle 10 minuuttia sitten piti olla 45 minuuttia? Ratsukoita jäänyt välistä, eikä tieto kulkenut ihmiseltä toiselle. Mokasta harmistuneena otin pikaverkan, ravissa vähän eteen ja vähän laukkaa. Oikeestaan muuta tossa-ajassa ei ehtinytkään.

Radalle mentäessä mulla oli todella huonot fiilikset, hitaasti lämpeevä Rade tuntui rautakangen nielaisseelta, eikä ollut ehtinyt tottua kyseiseen paikkaan ja hälinään vielä. Alkutervehdykseen mentäessä päätin, että hyvää fiilistä mennään hakemaan; mä en sitä tällä kertaa saa, joten annan Radelle mieluisan radan. Pysyttiin koko rata Raden mukavuusalueella, 10 metrin laukkavolteille en edes yrittänyt sitä vääntää ja keskiraveissa katoin että lähtee edes vähän, kehuin sitä pienestäkin koko radan ajan. Tosi tahmee suoritus, ajoittain takaosa jossain ihan muualla ku omalla paikallaan ja tuomarin-auto olis voinut käydä päälle, mutta hevonen vaikutti itseensä tyytyväiseltä, mikä olikin minulle tärkeintä.

Radeen olen kuitenkin tyytyväinen, se oli olosuhteisiin nähden rento ja vaikka rata olikin katastrofaalinen niin tahti säilyi alkutervehdyksestä lopputervehdykseen asti hyvänä. Prossia tuli vaivaiset 56,4% ja tuomareiden kommentit erittäin eroavaiset. Ainoastaan molemmat oli samaa mieltä takaosan laiskuudesta ja toivoivat ensi kerralla rohkeampaa suoritusta. En kyllä kiistä sitä, jätettiin varmasti Raden kanssa löysä ja vaisu kuva itsestämme.

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

[ 132 - Estehuumaa ]

Julkaisen nyt väärässä tapahtumajärjestyksessä, kun en halua kisapostausta julkaista ennen kuvien saantia.

Maanantaiaamuna oli sovittu estetunti. Menin tallille jo kahdeksaksi ja laitoin rauhassa kamoja kasaan ennen Raden sisälle hakemista. Tunnelmat oli jännittyneet mutta innokkaat. Robby ei ollu (lähes) koko kesänä nähny meiän menoa ja mietin että ollaanko menty syteen vai saveen treenaillessa. Samoin edellisellä estetunnilla satutin nilkkani joten möröt ja ties mitkä hirviöt kummitteli päässä. Kuitenkin totesin itselleni ettei oo mitään hätää, tunneilla ei laiteta tekemään semmosta, mihin katotaan ettei olla valmis ja nyt asennetta peliin. Tsemppailin itteäni ja lähin viimein hakemaan Radea tarhasta, jossa mun fiilikset nousi. Ihmeiden aika ei totisesti ole ohi, tuo karkuun juokseva lurjus huomasi mut portilla ja käveli, siis ihan oikeasti tallusteli ilosena, luokseni. Mun oli pakko ottaa kuvasarja tästä ihmeellisestä tapahtumasta. Kuitenkin olin varannut (ja varaan aina) riittävästi aikaa sisäänhakemiseen juuri tämän ihanan tavan vuoksi.

Todistusaineisto kyseisestä ihmeestä

Tallissa oli rauhallista siihen aikaan aamulla ja käytävä vielä lakasematta, joten päätin harjata siinä. Yleensä ollaan ruuhka-aikaan liikenteessä jolloin en viiti käytsiä tukkia tai se on vastalakaistu ja en raaski sitä sotkea. R seisoi nätisti paikallaan samalla kun harjasin sen huolellisesti. Kamat päälle ja menoks. Käytiin Annin kanssa ennen verkkaamista kiertämässä maastolenkki alkukäynneiksi ja kentällä alotin ratsastamalla hevosta eteen, ensin käynnissä uraa pitkin molempiin suuntiin samalla isoja kaarteita tehden, jonka jälkeen ravissa ja lopulta laukassa. Valkku oli pikkusen myöhässä, joten roudattiin esteet kuntoon verkan jälkeen ja siinä lomassa hän saapuikin paikalle.

Alotettiin yksinkertaisella harjotuksella. Kahen ristikon suora linja, laukassa sisään ja 5 askelta. Ainoostaan piti kattoa että askel sopii ja hevonen on täysin suora. Ensimmäiseen suuntaan onnistui heti, mistä olin enemmän kuin yllättynyt. Treenaus on selkeesti tuottanut tulosta, ei yhtään mutkittelua! Toiseen suuntaan ei mennyt niin hyvin, en saanut linjaa kuntoon, hosuin ja askeleet ei sopinut. Lopulta sain kerättyä itteni ja mentiin hienosti tähänkin kierrokseen.
                                     

Pienen lepotauon jälkeen siirryttiin pienelle jumppasarjalle. Ravissa ristikolle sisään, yks laukka-askel ja ristikko, kaks laukka-askelta ja ristikko, joka myöhemmin muutettiin ristikko-okseriksi. Heti viimeisen esteen jälkeen hanatus eteen, takasin raviin ja uudestaan. Meillä oli aluksi lievästi sanottuna ongelmia. Jäin liikaa pitämään kädellä enkä antanut Radelle tilaa toimia. Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin rämpien läpi, jonka jälkeen taas koin herätyksen ja kolmannella kerralla kädet harjassa, pohkeet kiinni ja katse menosuunnassa oli riittävä korjaus. Tultiin kyseistä tehtävää hetki ja saatiin sekin sujumaan aika kivasti.

Taas pientä taukoa ja sen jälkeen palattiin ristikko-linjalle. Ne vaihdettiin pystyiksi ja tultiin neljällä. Ah, mulle niin sopiva homma. Nää mokaan aina. Oon niin arvioimaan paljon laukkaa tarvitsee muuttaa. Aluksi ei askel sopinut millään, joko laitoin liikaa eteen tai pistin himmaillen. Rade teki kiltisti hommansa ja sovitti askeleita parhaan mukaan, vähän sillä asenteella että "Anna ratsastajan tehdä, korjaa itse perässä". Taas pienen sähellyksen jälkeen päätin antaa Radelle enemmän tilaa, ratsastin laukan reippaaksi ennen ensimmäistä pystyä ja annoin vaan mennä. Kappas kepponen, askelhan sopi täydellisesti! Samalla tavalla vielä kerran ja sitten riitti. Lopetettiin juuri oikealla hetkellä, silloin kun onnistuu ja on vielä intoa.

Linjan takana poseeraa Anni&Breik

Loppuverkat eteen alas ja loppukäynnit selästä. Hypättiin Annin kanssa alas selästä, laitettiin portti kiinni, riisuttiin hepat ja annettiin niiden piehtaroida ja hömppäillä samalla kun kerättiin esteet pois.

Tallissa pistin Raden kylmäykseen ja samalla pyyhkäsin varusteet ja vein takas paikalleen. Tein Raden sapuskat valmiiksi ja vein takasin laitsalle. On mulla kyllä hieno hevonen, sano muut mitä tahansa!

[ 131 - mobiilisovellus ]

Sain viimein ladattua puhelimeeni mobiilisovelluksen, joten pikatilannepostauksia luvassa. Toivotaan että tämä toimii kunnolla. Sunnuntain kisoista juttu valmiina, julkaisen heti kun saan kuvat käsiini. Samoin eilisestä Robbyn tunnista postaus lähes julkaisuvalmis.

Nyt tämä tyttö matkaa kohti naprapraattia, josko selkäkipuihin sais jotain tolkkua sen avulla. Wish me luck!

[ 130 - Kisafiilikset ]

©Noora A/Veera P

 Mulla on ollut ihan kamalasti kerrottavaa, mut oon huidellu tallilla ja panikoinu eilisiä kisoja.

Viikko itessään on menny ihan ok, toivuin viimeviikkosesta vatsatautiflunssamikäliehirviöstä. Maanantaina ois pitänyt olla pitkästä aikaa Robbyn valmennus, mutta Rade olikin irrottanut kenkänsä (tai melkeen irrottanut, mä sen lopulta repäsin) ja kavio oli lohjennut sivusta. Kengittäjää ei ennen maanantain aamukymmentä saa irtokenkiä laittamaan, joten parin viikon päästä vasta uusiks. Alkuviikko menny kevyesti ridaillessa, torstaina estetreeni, perjantaina koulutreeni, lauantaina kisat ja tänään kevyt.

Eilen oli siis mun ja Raden kisarikkaan historian toiset estekarkelot. Ensimmäiset oli tän vuoden alussa Husössä ja niissä mentiin epäsiististi sijoille. Eilen mulla oli rima korkeella, ei minkään voiton takia vaan yksinkertasesti halusin onnistua. Luokkina mentiin 60-70cm ja 80-90cm. Mukaan hoitamaan lähti Veera ja huomas kyllä että meillä on oma rutiini reilu vuoden sisään kehittynyt. Vaikka nyt roolit oli toisteppäin, oltiin silti molemmat kokoajan kartalla ja Veeran rento olemus ehkä jopa vähän rauhotti mun kauheeta jännitystä. Tallilta lähtö meni hyvin, lastauksessa ei pienintäkään ongelmaa ja oltiin hyvässä aikataulussa kokoajan. Paikalle päästyämme ilmottautumisen kautta kävelemään rataa, mikä vaikutti kivan simppeliltä, paljon loivia käännöksiä ja vain muutama pitkä lähestyminen esteelle. Rata vaikutti aika mulle ja Radelle sopivalta, mikä vähän nosti fiiliksiä. Ainoa este mikä ärsytti, oli liian räikeän värinen 3. este (siis oikeesti, kirkkaanvihree-keltaraidallinen okseri on esteettisesti ällö).

Pistettiin Rade kuosiin, Veera talutteli kamojen vaihon ajan ja sitte eikun verkkaamaan. Aluks Rade oli tosi jännittynyt. Punki jokasuuntaan eikä ois halunnut oikeen edetä mihinkää ja sillonkun eteni niin lähti pois alta. Ravailin rauhassa taivutellen verkka-aluetta ympäri ja alkoi Radekin rentoutumaan. Verkkahypyt ihan ok, okserille yks kielto mut sekin oli ihan oma moka, ensin en ratsastanut ja sit puskin kiinni. Viimein tulikin mun vuoro päästä radalle, molemmat jännityttiin sillä sekunnilla. Lähtömerkki tuli ja ite aloin saada menofiilistä, kuitenkin hyvän tuntunen hevonen kostautu. Ykköseltä hyvin yli, kakkosena ihan normaali laine ja helppo reitti. No, eihän se hevonen hyppää jos ei sitä siitä yli ratsasteta. Hevonen ympäri ja uudestaan, mokasin reitin ja toin huonosti, eli toinen kieltohan siitä tuli. Otti päähän, mut ei voi mitään. Omaan piikkiin kokonaan.

Eikun odottelemaan seuraavaa luokkaa.

80-90cm luokassa rata oli sama, joten en mennyt uudestaan radankävelyyn. Totesin että viimesin muistikuva on niistä pienenpinä ja sen illuusion haluan säilyttää. Viimein tuli sopiva hetki lähteä verkkaamaan, otin itelleni asennetta mukaan ja päätin että kakkosesta yli, hengissä tai ei. Verkassa Rade tuntui oudolta, se toimi ihan hyvin, tuli mukavia hyppyjä, ei kieltoja, mutta joku siinä hevosessa mättäs. Se oli rento ja energinen, laukka pyöri hyvin ja sain sen hyvin avuille. Eli periaatteessa kaikkea mitä ennen rataa kuuluukin olla, silti joku oli mielestäni pielessä. Mun vuoro astua areenalle koitti ja sota-asenne oli huipussa. ykkönen juureen, mutta yli. Tässä kohtaa, typerä Julia lähtee puskemaan ja ajamaan hevosta, jolloin Radesta tunsi miten se käänsi kivan pikku esteen päässään poninsyöjähirviöksi. Ja 2 kieltoa.

Otti päähän niin armotta, miten tyhmä voikaan välillä olla? Ratsastaminen ja päämäärätön ajaminen on kaks eri asiaa ja jälkimmäistä ei saisi ikinä harrastaa. En tosin kauaa jaksanut tuskastella hylkyjä, näistä voi vaan oppia. Toivottavasti ens kisoissa muistan olla selkeä ja johdonmukainen. Verkassa vielä muutama hyvä hyppy, loppuravit ja alas selästä. Veera talutti loppukäynnit kun samalla hoidin kamat kasaan ja kopin valmiiks. Katottiin vielä viimenen luokka, sillä traikkutoveri kisas siinä.

Erittäin aidot hymyt & Radea ei kiinnostanu pätkääkään

[ 129 - Kesäflunssa boostin keskellä ]

Vaikka kuinka kauan jo blogeja pitänyt pystyssä niin otsikoiminen on edelleen haastavaa. Hyvää otsikkoa tekstille ei meinää keskiä millään ja kun kerran loistavan keksii, iskee karu totuus seuraavaa postausta kirjoittaessa- ostikot on kertakäyttökamaa.

Mä oon tuupparin luonteestani huolimatta alkanut valmentautumaan esteillä ahkerasti (enemmän kuin koulupuolella) ja tulokset alkavat näkyä. Itseluottamus kohoaa este-esteeltä, se näkyy Radessa, hyvissä hypyissä ja kieltojen runsaasta vähentymisestä. Oon myös alkanut pysyä satulassa ahkerammin. Viimeisin estetunti oli mun osalta aivan huippu. Verkka enteili täyttä katastrofia, R vei mua pitkin kenttää kuin märkää rukkasta. Uskalsin mennä ihan mummolaukkaa ja paljon nopeita siirtymiä. Ekat tehtävät tunnilla meni vähän sinneppäin, tai no, ei yhtään niin kuin elokuvissa. Kuitenkin niiden avulla sain kerättyä itseni ja hevosen kasaan ja pikkuhiljaa alkoi sujumaan.

Kuva viime estetunnilta, vieläkin tulee aika juureen kiinni mutta muuten meno jo paremman olosta.

Muuta jännää ei nyt tänne kuulukkaan, Raden masu toimii vaihtelevasti, välillä se on tosi hyvä ja välillä taas pistää vedelle. Ruokinta on nyt saatu tukemaan stressiherkkää mahahaavatapausta ja se onkin saanut vatsan paljon paremmaksi. Turhat stessitekijät eliminoitu parhaan mukaan, joten nyt vaan toivotaan että pysyy hyvänä.

Teksti kovin turhaa ja sekavaa, kökin kotona armottoman flunssan kourissa joten järjenjuoksu myös sen mukaista.

[ 128 - Kevyesti kangilla & hyppytuokio ]

Tiistaina otin Raden sisään, oli tosi pirtee rokotuksesta huolimatta. Mittasin kuumeen ja eihän se ollut taaskaan noussut. On toi kyllä reilu hevonen, että kaikkine henkisine ja fyysisine ongelmineen se sentään jättää rokotusjumit ja kuumeilut muille.

Ensi viikon torstaina meillä on oman tallin koulukisat, mennään Raden kanssa kokeilemaan taas kepillä jäätä, HeA 1:2009 ratana ja kanget napsahti. Koska haluan kisata kangilla ja ilman, oon tehny armottoman ja reilun jaon; Jokatoinen kerta kangilla ja jokatoinen ilman.  Viimeksi mentiin Husössä nivelillä, eli kanget päähän ja matkaan.

Tiistaista ravailua

Niihin totuttelu on alkanut sujua hyvin. Tiistaina mentiin tosi kevyesti, paljon käyntiä eteenalas, vähän raviväistöjä ja yhet vastalaukat. R toimi kun unelma! Aivan upee, heti kevyt ja hyvä. Ei tarvinnu keskustella takaosan tai selän käytöstä ja liikku mielellään eteen. Keskiviikkona sama homma, kevyesti taas. Nyt vähän enemmän laukkaa, parit vastalaukat ja muutama pitkä sivu keskilaukkaa. Ravissa temmonmuutoksia ja käynnissä parit takaosakäännökset. Ei sujunu ihan niin hyvin kun tiistaina tai muutenkaan. Välillä näin.

Tänään Veera oli hyppäämässä Radella. Ensin pientä satulasäätöä, Raden estepenkki meni tallitoverille ja me saatiin käyttöön Sissin entinen penkki. Veera pääs hyppäämään tutulla penkillä.

Alussa ratsukolla oli pieniä kommunikointiongelmia, mitä en yhtään ihmettele. Rade kokeilee ensin josko pääsis aidan matalimmasta kohdasta ja Veera on tottunut menemään puolet pienemmällä ja säpäkämmällä tapauksella. Loppua kohti parani huimasti ja estekorkeus nousi parhaimmillaan 120cm korkeuteen. Kyllä tuupparia huimas vähän siinä vieressä.  

Veera & Rade

Nyt vois alottaa pakkailut ja huomenna karavaani lähtee Ypäjälle kisaviikolle. Otetaan läppärit matkaan, eli päivitystä luvassa. Voihan olla, että Veeran kanssa innostutaan ja pistetään videopostauksen puolelle. Mitään en lupaa, mutta mahdollisuuksia löytyy.

[ 127 - Maanantai ]

Loppuverkkaa viimesimmän valmennuksen jälkeen

Olipas taas ovela otsikko. Tänään Radella oli rokotus ja samalla eläinlääkäri teki yleiskatsauksen siihen, koska mulla ollut tunne että joku on pielessä.

Otin Raden pihalle rokotettavaks, koska siinä se on rauhallisempi. Se ei oo ikinä riehunut rokottaessa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. R vaan nostaa pään taivaisiin, jännittää itsensä ja olettaa että tällä tekniikalla kukaan ei vaan yllä rokottamaan sitä. Joka kerta on poni saanut pettyä ja piikit on pistetty, nyt jopa muistin mainita rokotusten kipaan pistämisestä. Olin ihan oikeessa siinä että joku on hassusti, mitään vakavaa ei onneksi ole. Pronutrinia kokeillaan mahaongelmiin ja rivit & epämääräset ihopaukamat vaikuttais olevankin allergiaperäistä. Hoitona Babyoilia ja tarvittaessa histeciä.

Toisaalta tänään ei olis voinut olla yhtään huononpi päivä rokotukselle, olis ollut estevalmennus myöhemmin päivällä. Oon nyt tosissani alkanut ryhdistäytyä ja nykyään jokatoinen viikko estevalmennus. Katkerana valmennuksen väliinjäännistä ja Jackrusselini Elmerin johdosta lähdettiin Oonan kanssa Horse & Houndista hakemaan mulle uusia ratsastushousuja. Whitakerit saivat kokea kovan kohtalon Elmerin maistellessa nahkapaikkoja. Nyt on menty hetki rikkinäisillä Gersemeillä ja tänään seuraan liittyi Esperadot ja tilattuna alennuksesta vielä Pikeurit, eiköhän niillä pärjätä (no ei?).

Kuten edellisestä postauksesta saa selville, on ratsastaminen alkanut taas tuntua mielekkäältä puuhalta, muutenkin kuin varustepanostus -tasolla. Todella outoa, että miten johonkin niin rakkaaseen harrastukseen voi yhtäkkiä mennä kaikki maku. Eilen alkuverkassa Rade oli suoraansanottuna ärsyttävä, kyttäili omiaan eikä malttanut keskittyä. Kuitenkin hetken eteen alas & vauhdilla eteenpäin - harjottelun jälkeen alkoi sujua. Takaosakäännökset ja pohkeenväistöt onnistui hyvin, joten jätin siihen ja päästin vierailevan tähden Oonan selkään. Oon nyt ottanut tän hetken työstölistalle siirtymiset, väistöt ja takaosakäännökset. Pikkuhiljaa alkaa kaikki sujua, väistöihin tosin tarvittais lisää intoa ja lennokkuutta. Kangilla oon kanssa mennyt sopivin väliajoin ja Rade alkaa toimia niillä jo aika kivasti. Pitäs pikkuhiljaa alkaa lisäämään niiden käyttöä, että tottuis kunnolla niihin.

♥

Valmistuminen ja koulunkäyntimotivaatio on tällä hetkellä jossain muualla kun läsnä, aina joku kohta mun elämässä ottaa selkeesti koville. Mulla olis toukokuussa kuulunut olla välikokeet ohjaajapuolelle, mutta muutama päivä ennen niitä, Radelle pamahti ähky. Ei auttanut kun ilmottaa ypäjälle että nyt kävi näin, katellaan vuoden päästä uudestaan. Varahevostakaan en viittinyt muutaman päivän varotusajalla lähteä etsimään. Tämmöstä tää on kun on niin monta muuttujaa pelissä. Toisaalta ehkä hyvä näin, saatiin lisäaikaa treenata ja vuodenpäästä näytetään miten homma kuuluu hoitaa.

[ 126 - Motivaatio hukassa ]

Päivityksiä ei ole hetkeen ollut, sillä mun motivaatio blogiin, panostamiseen, mihinkään on ollut iha hukassa. Nyt pikkuhiljaa se on alkanut löytyä, innostus rakkaaseen harrastukseen palannut ja Raden kanssa alkanut taas hetkittäin sujua. Liekö jotain kevätuupumusta, mitälie. Nyt alkaa olla parempi, onneksi.

Paremmalla ajalla parenpaa päivitystä, sain ulkoasun uuteen uskoon joten tuntui siltä että jokin sananen joukkoon laitettava.

Loppuverkkaa estetreenin jäljiltä.

[ 125 - Ruusujen päällä tanssimista, vai onko sittenkään? ]

Just kun aloin saamaan teksejä kasaan ja julkaisuintoa niitä kohtaan, iski uus sadepilvi. Rade on ollut viimeaikoina todella outo, motivaatio kadonnut kokonaan. Se kyllä syö, juo, leikkii, toheltaa normaalisti mutta ratsastaessa siitä on tullut ihme tahmatassu. Jotenkin tuntuu ettei sitä oikeestaan kiinnosta yhtään mikään.

Ennenkuin joku ihmettelee, niin on raspattu, kamat tsekattu, hierottu, kengitetty, tarkistettu muutenkin, ruokinta kohallaan, ei lämpöile, ei mitään. Muuten täysin normaali, mutta ratsastaessa Radea ei vaan huvita. Tämä viikko (sunnuntaisia kisoja lukuunottamatta) on "kivaviikko". Tehään vaan ja ainoastaan ratsastaessa kaikkea kivaa, maastoillaan, irtojuoksutetaan, hypätään vähän ja annetaan levätä. Jos poni vaikka tosta vähän piristyis. Keskiviikkona aattelin kevään kunniaks jatkaa viimekesäisiä juoksulenkkejä Raden kanssa. Se selkeesti nautti niistä lenkeistä jotka mentiin taluttaen. Syöteltiin, käveltiin reippaasti ja juostiinkin vähän.

Sunnuntaina oltiin kisoissa, mentiin ekaa kertaa helppoA. Rade oli normaalia tahmeempi, mutta yllättävän rento. Just ton Raden outouden takia en viittinyt kamalasti panostaa ja pistää menemään, vaan mentiin hakemaan hyvää fiilistä. Pakko kyllä sanoa, että traikkumatka ja kisapaikan hälinä piristi ponia. Rade tarkkaili kokoajan menoa ja hirnahteli kanssaeläjille. Prossat ei olleet mitkään päätä huimaavat; 53,7 mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin rento rata, ensimmäiset oikeasti ulkopuoliset kisat ja vielä normaalia vaikeanpi luokka. Lennokkuutta ei näkynyt, mutta en jaksa murehtia. Tän viikon sunnuntaina kokeillaan uudestaan ja Husössä Rade on aina innoissaan. Meno ja meininki on sen juttu.

KN ei mennytkään niin kun piti. Tuntu taas että panostus meni siihen ekaan rataan (tosiaan A oli ennen KN). Ensimmäisestä verkasta poiketen, tämä verkka meni hyvin. Rade liiteli verkka-alueella ja sai hymyn huulille. Se tuntu tosi hyvältä. Jälleen kerran hyvin mennyt verkka kostautu radalla. Pitäs muistaa et siellä radallakin täytyy ratsastaa sitä hevosta. Molemmat vähän väsähdettiin, rata sinänsä oli ihan hyvä muttamutta. Lisäykset ei oikeen irronnu ja unohin toisen voltin. Silti jotain todella positiivista on se, että onnistuin ratsastamaan huolelliset tiet ja saamaan siistit ja napakat siirtymiset. Kuitenkaan ankarat tuomarit eivät menoamme arvostaneet ja prosentteja tuli vaivaiset 51,jotain. Noin huonosti rata ei mun mielestä mennyt, mutta en jaksa kauhistella. Tommosta tää välillä on.

Rakas äitini videoi molemmat radat, julkaisen ne tänne kunhan olen ne ensin itse nähnyt ja tarkistanut julkaisukempoisuuden.

[ 124 - Estevalmennukset Husössä]

Mulla on ollut tää teksti jo jonkunaikaa valmiina, halusin kuitenkin julkaista sen vasta videon kerta. Myös Markon valmennuksesta postaus tulossa, kunhan saan kuva ja videomateriaalit siitä käsiini.

[ Perjantai ]

Tallille päästyäni tarhassa odotti erittäin mutainen ja läpimärkä hevonen. Kävin heittämässä päiväheinät karsinaan (normaalisti ne jaetaan pihalle) ja alotin puunaamisen. Jalkojen pesu ja kuivatusloimi niskaan. Sillä välin roudasin varusteet valmiiks, poni kuivui nopeasti ja päästiin ajoissa lähtee liikkeelle. Käveltiin siis Husöseen, matkaa on kuitenki vaivaset 4 kilometriä, joten tulee hyvät alku ja loppukäynnit. Oltiin ajoissa perillä ja pian päästiinkiin jo maneesiin sisälle. Siellä alkuverryttely ja alotettiin työskentely. Ensin puomisarja käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Puomisarjalle lisättiin joka kerta alusta loppuun päin este lisää. Lopulta niitä oli viis, joka kerta sisään ravissa ja jatko laukalla.

Tehtävä oli todella kiva ja haasteellinen, ihan vaan sen puolesta koska kokoajan oli mentävä suoraan. Alussa siitä ei tullut mitään, musta tuntu et mulla on löysä spagettipötkylä satulanalla, Rade tosiaan esitteli parhaat taitonsa omista omituisista asennoistaan. Robbyakin välillä ihmetytti Raden nopeat ja hallitsemattomat liikkeet. Kuitenkin muistaessani pitää tuntuman tasaisena ja painon molemmilla jalustimilla alkoi haluttua suoruutta löytyä. Tärkein asia mikä tästä tehtävästä jäi mieleen oli jalustimet varpaille ja pohkeet kiinni. Jännä, miten noin itsestäänselvyyden löytymiseksi tarvitaan monta kämmiä.

Tämän lisäksi menimme pääty-ympyrällä puomia. Kyseinen puomitehtävä osoittautui kaikista vaikeimmaksi, Rade ihmetteli ja kauhisteli kyseistä "legopalikoilla" korotettua puomia. Jouduttiin keskustelemaan että päästiin siististi yli. Se on jännä hevonen, isommilla esteillä se hoitaa homman kotiin, mun pitää vaan päättää että yli mennään (mieluiten yhdessä) ja noilla pienillä käynnissätakaperin-ylitettävissä joudun tekemään muunmuassa kaiken Raden puolesta.

Lopuksi mentiin sarjana pysty - neljä askelta - okseri. Kaikista selvityistä vaikeuksista huolimatta tää oli pahin. Tuntu niin helpolta ja rennolta tehtävältä, että lopetin ratsastamisen kokonaan. Sisään huonosti ja eihän se hevonen oikeasti hyppää jos ite vaan himmailet kyydissä. Ihan oikeassa kohtaa hyvä näpäytys mulle, tullaan uudestaan - yli nihkeesti. Pitkällä sivulla hanat auki ja kerran sujuvasti. Onneks mulla on näpäyttämisestä tykkäävä hevonen, muutenhan tässä vois jopa ylpistyä välillä.

[ Lauantai ]

Uus päivä uudet fiiliksest, eilisestä oppia ottaneena heti verkassa nopeita kiihdytyksiä ja heti kiinni. Sain Raden heti pohkeen eteen ja tuntumalle. Askel piteni (okei koveni..) ja siitä pystyi pysähtymään ilman ongelmia. Alotettiin 3 esteen sarjalla, jossa ensin tultiin este 1. ja seis, sitten este 1. & 2. ja seis, lopulta tultiin kaikki kolme ja niiden jälkeen seis. Kuten videosta voi huomata, se kolmas säälittävän pieni este oli Radelle tosi paha paikka, siellä allahan oli palikoita. Ne ois voineet vaikka hyökätä. Tämän jälkeen tuli hurjaakin hurjempi erikoiseste. Ja taas lähin löysäilylinjalle "eihän tossa oo mitään". Hei haloo, helposti kyttäävä ja jopa puomin yli ratsastettava hevonen ja muija vaan matkustaa. No tulihan sieltä taas satulanalta  näpäytys, tällä kertaa sarjaa "eihän tosta voi hullukaan hypätä!". Robbyn tiukan ja kannustavan karjumisen alaisena tappelemalla yli ja seuraavalla kerralla jo hyvällä hypyllä. Toiseen suuntaan tultaessa taas keskustelua, tällä kertaa taas lipsuilin. Voisin joskus muistaa skarpata ja ratsastaa. Onneks hevonen sentään näyttää koska selässä laiskotellaan.

Samaa puomiympyrää uudestaan, tänään kavaletin kanssa. Meni paremmin, ainoostaan vauhtia oli välillä liikaa, askeleet ei sovi ja puomi alas. Tiet sille löyty tänään heti, eilisestä oli hyötyä.

Taas sarja pysty okseri, 3 askelta. Oikeasti olisi pitänyt tehdä loiva kaarre siihen, mutta meiän poikittelun johdosta saatiin erikoislupa (tai no käsky se musta oli..) mennä se suoraan.

Lopuksi mentiin tätä kaikkea ratana.

Saatiin Raden kanssa tosi hyviä neuvoja ja oppeja. Tästä oli meille todella paljon hyötyä, uskaltauduin jopa valmennuksen loputtua avata suuni ja Robby suostui tulemaan opettamaan meitä ihan kotikentälle. Ihan huippua!

Postaukseen lisätty video on täysin kaunistelematon, siinä on niin ne hyvät kuin ne huonotkin pätkät. Musiikkina Swedish House Mafian Miami2Ibiza ja kuvaajana toimi Veera.

[ 123 - Kotona taas ]

Aluperäsestä lukkarista poiketen mun ja Raden ypäjäjakso loppu tänään. Olis ollut ihan kiva saada tietää siitä aikasemmin kun viimeviikon lopulla, oli aika kova kyytien järkkääminen kun kuskilta loppuu lähijakso vasta perjantaina. Onneks saatiin kyyti kotia ja täällä ollaan. Matka kotiin sujui hyvin, paitsi Radelta meinasi mennä hermo välipysäkillä, kun "lomaromanssi" Cleo ja Peppi jäi kyydistä pois. Pienellä raivarilla selvittiin ja loppumatka sujui mutkitta. Tultiin jopa traikusta ulos rauhallisesti jopa puoleenväliin lastaussiltaa. Aletaan oppia. Pihalla talutellessa pääsi pörheilevän Raden suusta kuitenkin muutama "Moi kaverit nyt ollaan kotona!"-huuto, eli reissu ei tainnu imeä kaikkea energiaa sittenkään.

Eilen meillä oli varsan koulutuksessa avustus-näyttö, joka pienistä valjastusongelmista (ei voi muistaa, edellisen kerran pistetty valjaita syyskuussa?) huolimatta meni ihan nappiin. Ryhmätyö toimi ja varsakin oli okein mallikas.

Tänään ennen kotiinlähtöä oli kasvatuksen tunti, etätehtävien palauttelua ja juoksutus- sekä lastaus näytöt. Näytöt meni hyvin, lastaus onnistui ongelmitta ja osattiin vastata kiperiin kysymyksiin. Juoksutus meni alun ongelmista huolimatta ihan nappiin. Hevonen oli aluksi levoton eikä malttanut keskittyä, olis vaan halunnut juosta pikkuympyrää mun ympärillä. Sain sen kuulolle ja työskentelemään suht nopeasti ja tuli näytön vastaanottajilta kehuja että olin määrätietoinen enkä hermostunut kun hevosella oli muut mielessä. Vaikka musta kuulemma huomas että välillä vedän syvään henkeä.

Nyt on kamat purettu, Rade nukkumassa ja reissun pyykkikasa järjettömän iso. Huomenna vielä käväsee huoltaa kamat ja kattomaan että poni varmasti palautunut reissusta. Kiitos taas ypäjälle; on opittu, ärsyynnytty, naurettu ja saatu kovaa palautetta. Nyt kova tsemppi ja treeni toukokuun ratsastuskokeita varten päällä. Tunnelmat niitä kohtaan sekavat, mut ainakin motivaatio huipussa.

[ 122 - Ypiksellä tapahtuu ]

Viimeviikon pe meillä loppu tunnit jo 12 aikoihin. Ensin meillä oli jalostuksen tentti, joka oli hämmentävän helppo. Kerrankin sain olla tyytyväinen mun laiskuudesta, sillä lukemiseen käytetty aika ois tällä kertaa ollu tuhlausta. Meni tosi hyvin, huomaa kyllä kun tunnilla jaksaa kuunnella niin jää ne asiat mieleenkin.

Eilen käytiin aamulla maastossa. Tehtiin kahen tunnin mittainen maastokävely, vain muutama pikkupätkä ravia. Sateestakin oli hyvä tauko just meiän lenkin ajaks, eli oltiin oikeaan aikaan liikkeellä. Vaikka huolimattomat kärrykuskit pistikin hevosten (ja meiän) hermot riekaleiks, Rade otti ihan rennosti mikä mua hämmens aika paljon. Se vaan katteli rentona ohikiitäviä kärryjä ja pari kertaa olis jopa halunnu lähtee kärryjen mukaan. Mukana ollu hevonen otti ekat ohitukset ihan rennosti, mutta kapealla tiellä isot koppakärryt ja ravissa ohittava kuski sai toisen hevosen lähes ojaan. Vois ihan oikeasti noi kuskit miettiä, että kaikki täälläpäin maastoilevat eivät ole täkäläisiä, ja miettiä miten hevonen kannattaa ohittaa. Täysillä päin ei taida olla se fiksuin ja turvallisin keino.

Maastoreissusta ja sen luomasta adrenaliinipiikistä toipuneena käytiin syömässä, jonka jälkeen siirryttiin opistohalliin seuraamaan oripäiviä. Tosi hienoja hevosia. Ei voi muuta sanoa. Suurin osa oli todella hyvin hoidettuja ja timmissä kunnossa, mua tosin jäi vähän vaivaavaan orien huono käytös. Joo ne on oreja, mut taluttajan niskaan/yli/ypäri/päin ei hypitä. Muutama aika vaarallisen näkönen tilanne kävi niinä hetkinä kun oltiin kattomassa, toivottavasti muina aikoina ei ollut noin rajua menoa. Aika pitkäveteistä  seuraaminen oli, aikataulu tuntu tosi sekavalta. Tapahtuu jotain jännää, tauko, yksi hevonen jolle esteet rakennettu hyppää, tauko, näytetään kaksi ponia, tauko, esteet taas kehissä ja kaks hyppää. Illalla oltiin kaikki aika väsyneitä, aamulla kuitenki herätty aikasin ja oltu sen jälkeen kokopäivä liikkeellä.

Tänään täällä on hallikenttäkisat ja tottakai meidän piti päästä katsomaan (ne itseasiassa pyörii juuri nyt, mut tultiin pitää henkinen paussi ja dataustuokio). Tuttujakin radoilla näkyi. Kouluratsastusta katsottiin vain muutama rata, jonka jälkeen siirryttiin esteradan puolelle. Siistejä ratoja, vain muutama semmoinen joiden aikana teki mieli sulkea silmänsä ja ajatella iloisia asioita (sekä toivoa parasta). Tähän mennessä hyvä meininki päällä, kohta syömään ja takas katsomaan. Iltapäivällä on vielä maneesimaastorata (jotenkin hulvikki yhdistelmä), joka on pakko päästä näkemään.

Huomenna alkaa taas koulu, vielä pieni rutistus niin tääkin lähijakso on hoidettu.

[ 121 - Ypäjäelämää ]

Täällä taas ollaan oltu sunnuntaista lähtien. Matka tänne meni hienosti, Rade meni rekkaan ekalla ja matkusti tyytyväisenä parintunnin mittasen ajomatkan. Aina se vaan jaksaa yllättää mut, joskus sitä luulis että sen luonnolla se pistäis stopin ja toteis et nyt ei hei pysty, mut aina jos ei ekalla ni pienen suostuttelun jälkeen heti tokalla.

Tääl on ollu nyt pari ekaa päivää aika samallaisia, aikasin ylös ruokkii, aamupala, koulua, ruokkiksella taas ruokkii ja kävelyttää, koulunjälkee ridaus ja ruokinta. Samoin karsinoita on siivottu jokavälissä. Tarhaankin oon saanut Raden tungettua, ihan hetkeksi vaan tosin mut parempi sekin kun ei mitään. Tällä jaksolla meillä on yritysoppia, markkinointia, jalostusta ja kasvatusta (josta tosin eilen oli jo tentti). En tiedä tuleeko vielä lisää aineita, tosta lukkarista (joka on meistä ehkä yhellä) ei oikeen saa selvää ja musta tuntuu et se ehtii vaihtua useemmin ku meille edes kerrotaan.

Tänään tosiaan oli kasvatuksen näyttö, kysyttiin Suomen hippoksen toiminnasta, suokkien kantakirjauksesta, sukusiitoksesta ja jostain geenijutuista. Kuten äskeisestä voi päätellä, kaikki muu meni loistavasti - paitsi ne jotku geenijutut. Niihinkin osasin melkeen kaikkiin vastata, ei vaan tullu niin laajat ja hyvät vastaukset. Ainoostaan yks kohta tais jäädä tyhjäks, kun pää ei sanonu mitään ja vaikka kuinka mietti ja koitti palata siihen niin ei. Välillä näinkin, ei jaksa stressaa.

Huomenna meil on luvassa traktoriajo-näyttö (suom. Tallipihan kunnostus), eka ratsastusnäyttö ja jalostuksen tentti. Ainoo mistä panikoin on traktoriajo, mut sitä mä en voi nyt oikeen muuttaa. Jos en pääse läpi niin sit paremmalla onnella uudestaan. Ratsastusnäytön meen Radella ja voihan siinäkin tottakai jotain sattua, mut outoa kyllä oon aika varmalla jalalla. R on käyttäytynyt täällä tosi fiksusti, ei oo maneesit eikä vieraat hepat pelottanu. Ollaan käyty jopa kokeilemassa kävelykonetta ja sehän hoksas sen heti.

Päivitystä tulossa lisää, jahka koneelle taas ehtii!

[ 120 - Horsefair & Estekisat ]

Lauantaina ennen iltavuoroa lähdettiin Veeran, Oonan ja Nooran kanssa Messukeskukseen kiertelemään. Mitään, mitä oli tarkoitus ostaa, ei lähtenyt mukaan - vaikka messualue pursusi ihania alennuksia ja tuotteita. Ostin Radelle Eskadronin kevätmallistosta Jersey -fleeseloimen ja aivan ihanan mintunvärisen harjakassin, taas vaan hevoselle - en nykyään osta enää mitään itselleni! Tää on epistä, voisko Rade ostaa omat loimensa?

Kauaa ei Oonan kanssa messualueella kierrelty, sillä mulla alko työt puol kahelta ja Oonalla oli valmennustunti kahesta kolmeen. Välistä jäi kuolaimeton koulukisa, mikä ois ollut todella mielenkiintoista nähä. Ehdittiin siitä hetki verryttelyä katsoa ja muutama ratsukko jäi erittäin positiivisella tavalla mieleen, sääli ettei heitä ehtinyt radalla nähdä.

Työvuoro meni sutjakkaasti, pian oltiinkin jo kotona ja stressaamassa kisoja. Onneks vietettiin mukava ilta heppatyttöjen kesken ja mehukkaan tasottomat (ja tottakai hauskat) jutut veivät jännityksen pois. Oikeestaan mua ei edes jännittänyt, mua otti päähän.

Sunnuntaina hirvee (oikeasti aivan kauhea) stressi heti aamusta, hälinää sinne ja tänne ja kisapaita ei ollut kuivunut ja kuskin auto hajos ja en löytänyt passia jonka olin jo illalla pakannut laukkuun valmiiksi. Oioi, viimein tallille päästyäni ja tarhassa iloisena möllöttävän pullamarsun nähtyäni olo keveni edes vähän. Siitä kipinkapin Husöseen ilmoittautumaan ja samaa rallia takasin tallille. Jännästressipaniikissani unohdin jo vuosia sitten opetellun kellonlukutaidon (eiks 12.30 ookkaan puol 12??!) ja olin tunnin liian aikaisin kävelemässä rataa. Että näin. Onneks mulla oli Radea puunaamassa mun oma tehotiimi, joten turhan ravaamisen välttämiseksi jäin Husöseen odottamaan radankävelyä.

Kävellessäni sitä rataa, mun syke vaan nous askel askeleelta. Jokanen este tuntu entistä pahemmalta ja mutkat tiukemmilta, vielä huomtessani muutamat erikoisuudet esteiden seassa oli hengenlähtö lähellä. Nopea karautus takaisin tallille ja maneesissa muutamat hypyt, tartten itseluottamusta ja Raden avut kunnolla läpi ennen uuteen ja vieraaseen kohteeseen menoa, joten tein pienen pikaisen etumatka-alkuverkan kotona, siitä sitten kävelemään kohti Husötä ja parkkikselle päästyäni huokaisin helpotuksesta - mun monta kertaa käsiin hajonnut minuuttiaikataulu piti paikkaansa. Verryttelyn tuli alkaa 13.50 ja parkkipaikalla oltiin 13.48 - valmiina tutustumaan yhdessä maneesin kauhuihin.

Kuitenkin aikataulun ollessa myöhässä, nautittiin Raden kanssa kevätilmasta ulkona auringossa paistatellen.

Viimein päästiin verkkaamaan, aluksi Rade oli olosuhteisiin nähden hyvä. Vain muutama sivuloikka, se lähti eteen heti kun pyysi ja antoi kiinnikkin ihan mallikkaasti. Ensimmäiset verkkahypyt oikealle meni ihan kivasti, ekassa hypyssä tultiin liian juureen - toka hyppy oli oikein mallikas joten jätin siihen. Toiseen kierrokseen ei mennytkään ihan niin hyvin. Radan aikana monen kohtaloksi koitunut "Husö-este" (okseri, jonka alla laatat joissa teksti Husön Ratsastuskeskus) oli toisena verkkaesteenä. Kiellettiinhän mekin sille alkuun, tunsin jo monta metriä ennen estettä että hiipuuhiipuuhiipuu ja vaikka kuinka koitin pohkeella pistää eteenpäin, niin vauhti väheni ja lähti liiraamaan sivulle. Onneksi ihana verkkavahti Jasse tuli muutaman kiellon jälkeen karjasemaan meidät yli siitä. Hypättiin muutaman kerran puhtaasti yli - koottiin ne itseluottamuksen rippeet takasin ja saatiin se oikee sota-asenne.

Pian päästiinkin Radalle. Kävelyalueella mua rähinnä nolotti, mun "rauhallinen turvaratsu" esitti mitä hienoinpia liikkeitä, löytyi piffit ja paffit sekä muutama omakeksimä liikerata. Rata lähti hyvin, ennen ekaa estettä pientä epäröintiä, mutta puhtaasti yli, toka ja kolmas hyvin vaikka tie olikin hukassa. Neljäs ongelmitta, viidennelle esteelle kamala tie ja olisin halunnut tehä voltin ja ottaa uusiks, mutta päässä pyöri Jennan vihainen naama ja huuto "Älä ikinä ohjaa pois esteeltä", tultiin huonosti sisään sarjalle, mutta Rade hoiti homman kotiin. Kutosena pelottava Husö-este, ei ongelmia. Seuraavaa estettä itse pelkäsin, kirkas okseri, jonka alla räikeän keltaiset smiley-kuvioiset laatat, hassua kyllä - tuo oli ainoa este jolle tunsin Raden itsestään kiihdyttävän ja tähtäävän. Siitä uusintaan, johon meinasin unohtaa lähteä. Huono tie , huono hyppy. Uusinta oli paljon perusrataa epävarmempi ja heikompi suoritus, mutta jokaisesta esteestä mentiin yli - vaikka muutamasta käytiinkin keskustelua.

Puhdas rata, neljäs sija. Hämmentävät tunnelmat suorituksesta, toisaalta olen tyytyväinen - mutta mun oma ratsastus oli epäjohdonmukaista ja kiireistä. Onneksi mulla on niin hieno hevonen, joka jopa tällä kertaa jaksoi jalkojaan nostella ja pelasti mut taas pulasta. ♥

Mitään kuvia tai videoita mulla ei valitettavasti ole ja rata oli niin hämmentävää ratsastusta, etten välttämättä niitä edes julkaisisi. Näin tällä kertaa, toivottavasti seuraavissakin kisoissa päästään esteiden yli - paremmalla tyylillä tosin.

[ 119 - Panostuspäivä ]

Eilen oli tarkotus mennä osissa erilaisten kouluratojen haasteellisimpia kohtia. Kerrankin panostin ennen tallille menoa ja kävin netistä eri ratoja läpi samalla muistellen että mikä meni pieleen ja mikä vähemmän pieleen. Top kolmoseen pääsi

1. Alkutervehdys
2. Ravilisäys
3. Lävistäjä/10 m laukka voltti

Näitä lähettiin jumputtamaan. Alkuverkaksi nopeita siirtymiä, temponvaihteluita ja rentoa laukkaan. Jalustimet kaulalle ja treenaamaan vaan. 'Pienten' ongelmien jälkeen alkoi hommat luistaa paremmin, ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Ensin tein ravihommat, harjoitusravissa keskelle, pysähdys ja aloillaan niin kauan että rentoutuu, tämän jälkeen ravissa uralle, joka toinen kerta oikealle ja joka toinen vasemmalle, pitkällä sivulla temponlisäys ravissa.

Kun ravit alkoi sujua ( = hermot alkoi pettää ja epätoivon ryöppymä vallata kehoa) alettiin vääntämään laukkatehtävää. Tein ns. isoa kahdeksikkoa ja mulla oli selkeät kiintopisteet jokaiselle tehtävälle. Kokorataleikkaa linjalla lisäys laukassa, uralla raviin. Vasemmalle mentäessä jatkettiin ravissa C kirjaimeen asti, jonka kohdalla nosto + pääty-ympyrä laukassa. Siitä taas laukkalävistäjälle ja B-kirjaimessa laukanvaihto ravin kautta. L kirjaimeen 10 metrin laukkavoltti, jonka jälkeen taas lävistäjälle etc. Todella kiva harjoitus ja tekemistä riitti, varsinkin kun menin suurimman osan ajasta ilman jalustimia.

Pitkät loppuravit, joiden aikana taivuttelua ja pidempää muotoa. R oli oikein hieno, vaikka saikin muutaman ufothyökkää- kohtauksen (joiden johdosta mulla on nyt sormia verillä).

[ 118 - Kevättä ilmassa ]

Tänään tehtiin kunnolla laukkatyöskentelyä, vaikka tarkotus ei ollutkaan. Menin jo alkukäynnitkin maneesissa, kun kaikkialla on niin törkeesti lunta, ettei alkukäyntejä voi ulkona tehä. Meitä edeltävältä hyppytunnilta oli vielä esteet pystyssä ja siitäkös Rade riemastu. Oli muutenkin todella täpinöissä, mikä on outoa kun sen liikuntaa on taas lisätty. Tuntuu että mitä enemmän tehään, sitä enemmän sitä virtaa sieltä löyty. Alkuverkka aika simppeli; Käynnissä hyväks, voltteja ja avoa sekä askeleen pidennystä. Ravissa alkuun perushölkkää, jonka jälkeen vähän lisäyksiä.

12.2 KN Special 58%

Laukassa mentiin ensin uraa pitkin, temponlisäys pitkillä sivuilla ja päätyihin kootut ympyrät. Ennen laukkaa Rade oli aika haluton yhteistyöhön, mutta laukassa alkoi sujua. Tämän jälkeen alettiin tehdä kolmikaarista niin että jokaisessa suoristuksessa käynnin kautta vaihto. Lopulta saatiin muutamat puhtaat vaihdot laukassa. Hyvä Rade! Tämän jälkeen treenattiin vielä vähän vastalaukkoja. Tulin niin että kokorataleikkaa, vastalaukkakaarre, kokorataleikkaa, myötälaukassa pääty ja 10m voltti. Tämäkin paria häsellystä lukuunnottamatta toimi kuin unelma. Rennot loppuravit ja maastoon kävelemään hiet pois, jonka jälkeen vielä oikeat loppukäynnit maneesissa. Jos joku tätä ihmettelee, niin ei loppukäynneiksi voi sanoa 15 minuutin tarpomista polviin asti olevassa lumessa. Hoidin Raden nopsaa takasin ulos, sillä tultiin 20 minuuttia ennen päiväheinien jakoa takasin ja haluan kuitenkin ponin saavan ne oikeaan aikaan.

Nyt alkaa muutenkin se fiilis taas löytyä, kisa ja treenikalenteriinkin on tullut kivaa lisäystä. Ehkä toi oli vaan jotain uupumusta, kun kokoajan on kylmää ja pimeää. Huomenna oli tarkotus hypätä, mutta saa nähä. Voi olla että siirtyy ens viikolle.

[ 117 - Onnea voittajille! ]

Esteistunnassa:n ja Hevosunelmia:n kilpailu on ratkennut ja voittajille ilmoitettu henkilökohtaisesti!

Onnea voittajille ja tsemppiä tuleviin kisoihin kaikille muillekin osallistuneille!

[ 116 - Todellinen inspiksen puutos ]

Mulla on ollut joku armoton talvimasis. Kamala kiire, muutto, töitä, pelkojen yli pääsemistä, Raden mahaongelmia ja vaikka mitä. Tossa vaiheessa aloin olla jo niin lopussa, että badam, mahahaavahan sieltä iski. Joulun jälkeen alko yöunet vievät kivut ja tammikuun ekalla viikolla löyty diagnoosi.

Oli aika hiljentää tahtia, Rade pääs hetken lomalle ja pistin bloggaamisenkin tauolle, tosin en saanut aikaseksi sitä tänne ilmotettua. Nyt kaikki alkaa olla pulkassa, tavarat uudessa asunnossa, Raden maha voi taas hyvin ja mäkin alan jaksaa paremmin. Ollaan alotettu jo vähän uudestaan valmentautumista ja ilmottautuminen ens kuussa pidettäviin kilpailuihin on selvä todiste siitä, että tunnelin päässä on hei sittenkin valoa.

Joulukisakin on tullut päätökseen, ilmoitamme Veeran kanssa voittajat ja palkinnot lähipäivinä. Yritän muutenkin jaksaa olla ahkerampi bloggaaja, tällä hetkellä kuitenkin oma jaksaminen menee kaiken edelle. Toivottavasti ymmärrätte.