[ 128 - Kevyesti kangilla & hyppytuokio ]

Tiistaina otin Raden sisään, oli tosi pirtee rokotuksesta huolimatta. Mittasin kuumeen ja eihän se ollut taaskaan noussut. On toi kyllä reilu hevonen, että kaikkine henkisine ja fyysisine ongelmineen se sentään jättää rokotusjumit ja kuumeilut muille.

Ensi viikon torstaina meillä on oman tallin koulukisat, mennään Raden kanssa kokeilemaan taas kepillä jäätä, HeA 1:2009 ratana ja kanget napsahti. Koska haluan kisata kangilla ja ilman, oon tehny armottoman ja reilun jaon; Jokatoinen kerta kangilla ja jokatoinen ilman.  Viimeksi mentiin Husössä nivelillä, eli kanget päähän ja matkaan.

Tiistaista ravailua

Niihin totuttelu on alkanut sujua hyvin. Tiistaina mentiin tosi kevyesti, paljon käyntiä eteenalas, vähän raviväistöjä ja yhet vastalaukat. R toimi kun unelma! Aivan upee, heti kevyt ja hyvä. Ei tarvinnu keskustella takaosan tai selän käytöstä ja liikku mielellään eteen. Keskiviikkona sama homma, kevyesti taas. Nyt vähän enemmän laukkaa, parit vastalaukat ja muutama pitkä sivu keskilaukkaa. Ravissa temmonmuutoksia ja käynnissä parit takaosakäännökset. Ei sujunu ihan niin hyvin kun tiistaina tai muutenkaan. Välillä näin.

Tänään Veera oli hyppäämässä Radella. Ensin pientä satulasäätöä, Raden estepenkki meni tallitoverille ja me saatiin käyttöön Sissin entinen penkki. Veera pääs hyppäämään tutulla penkillä.

Alussa ratsukolla oli pieniä kommunikointiongelmia, mitä en yhtään ihmettele. Rade kokeilee ensin josko pääsis aidan matalimmasta kohdasta ja Veera on tottunut menemään puolet pienemmällä ja säpäkämmällä tapauksella. Loppua kohti parani huimasti ja estekorkeus nousi parhaimmillaan 120cm korkeuteen. Kyllä tuupparia huimas vähän siinä vieressä.  

Veera & Rade

Nyt vois alottaa pakkailut ja huomenna karavaani lähtee Ypäjälle kisaviikolle. Otetaan läppärit matkaan, eli päivitystä luvassa. Voihan olla, että Veeran kanssa innostutaan ja pistetään videopostauksen puolelle. Mitään en lupaa, mutta mahdollisuuksia löytyy.

[ 127 - Maanantai ]

Loppuverkkaa viimesimmän valmennuksen jälkeen

Olipas taas ovela otsikko. Tänään Radella oli rokotus ja samalla eläinlääkäri teki yleiskatsauksen siihen, koska mulla ollut tunne että joku on pielessä.

Otin Raden pihalle rokotettavaks, koska siinä se on rauhallisempi. Se ei oo ikinä riehunut rokottaessa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. R vaan nostaa pään taivaisiin, jännittää itsensä ja olettaa että tällä tekniikalla kukaan ei vaan yllä rokottamaan sitä. Joka kerta on poni saanut pettyä ja piikit on pistetty, nyt jopa muistin mainita rokotusten kipaan pistämisestä. Olin ihan oikeessa siinä että joku on hassusti, mitään vakavaa ei onneksi ole. Pronutrinia kokeillaan mahaongelmiin ja rivit & epämääräset ihopaukamat vaikuttais olevankin allergiaperäistä. Hoitona Babyoilia ja tarvittaessa histeciä.

Toisaalta tänään ei olis voinut olla yhtään huononpi päivä rokotukselle, olis ollut estevalmennus myöhemmin päivällä. Oon nyt tosissani alkanut ryhdistäytyä ja nykyään jokatoinen viikko estevalmennus. Katkerana valmennuksen väliinjäännistä ja Jackrusselini Elmerin johdosta lähdettiin Oonan kanssa Horse & Houndista hakemaan mulle uusia ratsastushousuja. Whitakerit saivat kokea kovan kohtalon Elmerin maistellessa nahkapaikkoja. Nyt on menty hetki rikkinäisillä Gersemeillä ja tänään seuraan liittyi Esperadot ja tilattuna alennuksesta vielä Pikeurit, eiköhän niillä pärjätä (no ei?).

Kuten edellisestä postauksesta saa selville, on ratsastaminen alkanut taas tuntua mielekkäältä puuhalta, muutenkin kuin varustepanostus -tasolla. Todella outoa, että miten johonkin niin rakkaaseen harrastukseen voi yhtäkkiä mennä kaikki maku. Eilen alkuverkassa Rade oli suoraansanottuna ärsyttävä, kyttäili omiaan eikä malttanut keskittyä. Kuitenkin hetken eteen alas & vauhdilla eteenpäin - harjottelun jälkeen alkoi sujua. Takaosakäännökset ja pohkeenväistöt onnistui hyvin, joten jätin siihen ja päästin vierailevan tähden Oonan selkään. Oon nyt ottanut tän hetken työstölistalle siirtymiset, väistöt ja takaosakäännökset. Pikkuhiljaa alkaa kaikki sujua, väistöihin tosin tarvittais lisää intoa ja lennokkuutta. Kangilla oon kanssa mennyt sopivin väliajoin ja Rade alkaa toimia niillä jo aika kivasti. Pitäs pikkuhiljaa alkaa lisäämään niiden käyttöä, että tottuis kunnolla niihin.

♥

Valmistuminen ja koulunkäyntimotivaatio on tällä hetkellä jossain muualla kun läsnä, aina joku kohta mun elämässä ottaa selkeesti koville. Mulla olis toukokuussa kuulunut olla välikokeet ohjaajapuolelle, mutta muutama päivä ennen niitä, Radelle pamahti ähky. Ei auttanut kun ilmottaa ypäjälle että nyt kävi näin, katellaan vuoden päästä uudestaan. Varahevostakaan en viittinyt muutaman päivän varotusajalla lähteä etsimään. Tämmöstä tää on kun on niin monta muuttujaa pelissä. Toisaalta ehkä hyvä näin, saatiin lisäaikaa treenata ja vuodenpäästä näytetään miten homma kuuluu hoitaa.

[ 126 - Motivaatio hukassa ]

Päivityksiä ei ole hetkeen ollut, sillä mun motivaatio blogiin, panostamiseen, mihinkään on ollut iha hukassa. Nyt pikkuhiljaa se on alkanut löytyä, innostus rakkaaseen harrastukseen palannut ja Raden kanssa alkanut taas hetkittäin sujua. Liekö jotain kevätuupumusta, mitälie. Nyt alkaa olla parempi, onneksi.

Paremmalla ajalla parenpaa päivitystä, sain ulkoasun uuteen uskoon joten tuntui siltä että jokin sananen joukkoon laitettava.

Loppuverkkaa estetreenin jäljiltä.