[ 115 - Vuosi lähenee loppua ]

Tää on ollut kyllä hurja vuosi. Sain ensimmäisen oman hevoseni, suoritin ensimmäiset tentit ja näytöt tutkintooni, oon kehittynyt ihan mielettömästi ratsastajana ja hevosten käsittelijänä. Silti ei olo tunnu vanhemmalta ja viisaammalta, ihan yhtä pöljähän mä oon kun vuos sitten.

Joulu meni hyvin. Menin aamulla Raden luo, mentiin joulufiiliksillä n. 1h maneesissa ilman satulaa köpöttelyjä. En vaatinut mitään suurempaa, rentoutta ja aktiivista takaosaa.

Sunnuntaina oltiin varattu maneesi, ihan hyppymielessä. Mitään valmennusta ei ollut, päätettiin Fannin kanssa hypätä, kun mun edellinen valmennus päätty hiekanmaisteluun ja Fannillakaan ei viimesimmästä hyppykerrastaan mitkään parhaat vibat ollu. Tehtiin ihan helppo tehtävä, puomi - 3m - kavaletti - 3m - puomi - 3m - okseri. Tarkotuksena vaan saada suora linja, pidettyy homma hallinnassa ja nauttia. Toisaalta myös tavotteena oli puomien ylhäällä pysyminen, sillä pudonneet puomit piti itse käydä nostamassa. Ratsastettiin yhteensä joku tunti, hyppyjä ei tullut paljoo per naama. Tavotteena tosiaan eniten se hyvän fiiliksen saaminen ja itsluottamuksen rippeiden kerääminen.

Huomenna kelasin mennä ihan normituuppailuu, mielessä olis tällä hetkellä temponmuutokset kaikissa askellajeissa. Avojasulkujaväistöjä etc on menty nyt niin paljon että ne saavat hetkeksi riittää.

[ 114 - Joulukisa! ]

On tullut aika paljastaa Hevosunelmia:n ja ESTEISTUNNASSA:n yhteinen joulukisa!
Jouluisia yllätyspalkintoja on kolme kappaletta, ja osallistuminen on helppoa kuin lumen syönti;

1. Vastaa kysymyksiin.
2. Valitse molempien blogista paras postaus ja perustele valintasi.
3. Lähetä kommenttiboxiin osallistumisesi tiedot: sähköpostiosoite johon voimme ilmoittaa mahdollisesta voitosta, vastauksesi ja nimesi. Muistathan, että osallistuminen on mahdollista vain jos olet molempien blogissa rekisteröitynyt lukija!

Superhaastavat kysymykset ovat seuraavat:

-Mistä Judy ja Veera tuntevat toisensa?
-Milloin he saivat omat hevoset, ja mitkä ovat hevosten nimet?
-Mitä/Missä Judy ja Veera opisekelevat?


ONNEA KISAAN! MUISTATHAN OSALLISTUA VAIN TOISEN BLOGISSA, JOTTA VÄLTYMME YLIMÄÄRÄISILTÄ HARMAILTA HIUKSILTA! ♥

[ 113 - Omenatuuppailua ]

Hahah, sori otsikko. Koitin olla todella ovela. Radella oli eilen hieronta ja hyvässä lihassa mennään edelleen. Ei jumeja tai muuta sellasta.

Tänään sain kaveriltani lainaan omenan makuiset kolmipalat, heti suitsittuani Raden niillä, mun oli pakko köyttää suu kiinni, sillä ne kuolaimet maistu herkkujakin paremmalta. Se imi ja koitti syödä niitä epätoivon vallassa. Saatuani sen suun kiinni, se tyytyi jatkamaan imeskelyä ja kuolaamista. Ratsastaessa se oli todella hyvä! Paljon tasaisempi, eikä yhtään kiinni edes oikealta. Vähän se vielä heiluttaa, mutta oon huomannu sen johtuvan ihan omasta ratsastamisesta. Liian vähän jalkaa, liikaa painetta. Onneks mulla on hevonen joka oikeasti selkokielellä sanoo kun teen väärin.
     

CR-kurssilta tänä syksynä, tais ujottaa ku katse alas.

Mentiin maneesissa joku 1,5h. Ensin tein pientä laukkatyöskentelyä, vähän vaihtoja. Saatiin muutama puhas vaihto, kunnes alko taas mennä sähläämiseks. Välikäynnit ja sen jälkeen avoja, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Otin myös pariin otteeseen laukassa uraa pitkin, molempiin suuntiin yksi onnistunut pitkäsivu riitti. Avojen jälkeen siirryttiin väistöihin. Lyhyen sivun keskeltä radan poikki ja väistö uraa kohti, käynnissä ja ravissa oikeen onnistuneesti. Yleensä väistöt on helppo mokata, lähtee aivan liian jyrkkään, nyt saatin tosi hyvää loivaa ja rentoa väistöä. Väistöjen jälkeen vielä laukkaa ja siinä sitten innostuttiin kokeilemaan avoja & sulkuja samalla reitillä kuin väistöjä. Sulut eivät onnistuneet ihan nappiin, mutta avot menivät ihan mielettömän hyvin. Sain niillä Raden kunnolla avuille ja päätin jatkaa laukanvaihtoharjoitusta. Eli avossa uralle, suoristus ja vaihto. Onnistui lähes joka yrittämällä saada heti hyvä ja puhdas vaihto. Vähän rentoa, pitkää laukkaa uralla ja kunnon loppuverkat. Tosi hyvää ravia, takaosa alla ja Rade oli tosi rento ja rehellisesti venytti itseään. Tänään saatiin taas se kauan kaivattu fiilis tuuppaamiseen, alkanu jo epätoivo lähestyä kun hetkeen mikään muu ei oo oikeen sujunu. En tiedä onko kaikki kiinni kuolainvaihdosta vai siitä, että muistin opit ja keskityin omaan istuntaan ja apujen selkeyteen. Pitäs kyllä saada jotain valmennusta taas itelleen järkättyä.

Pitkät loppukäynnit joiden aikana kuivattelin Raden. Talliin päästyä koitin olla ripeä, kello oli siinä vaihessa jo puol9. Jalkojen kylmäys, kamojen pikapyyhkäsy ja Raden pikaharjaus. Vähän yli 9 päästiin jo lähtemään, oon alkanut nopeentaa tahtia.

Kävin muuten hakemassa itselleni uuden kypärän & takin. Kypäräksi valitsin Charles Owenin GR8-mallin ja samalla reissulla mukaan lähti todella mukava ja lämmin Equilinen untuvatakki.

[ 112 - Ulkoasukriisi ]

Oon todella pitkään halunnut muokata blogin ulkoasua, mutta bloggerin ulkoasuautomaattiapurimuokkausohjelma ei ole halunnut toimia. Nyt sain sen viimein toimimaan, mutta kesken kaiken kuvanmuokkausohjelma sekä ulkoasuohjelma alkoivat sekoilemaan. Kiitos tästä. Uusi ulkoasu on siis kesken ja tule valmiiksi heti kun noi ohjelmat suostuu mun kanssa edes jonkinmoiseen yhteistyöhön.

Mitä mieltä ootte tästä ulkoasusta (vaikkei se nyt £@$€${ valmis ookkaan)? Oisko jotain parannusehdotuksia tms?

Tänään Radella oli vapari. Päästettiin se juoksemaan erään kaverinsa kanssa maneesiin, Radelta meni hetki hoksata mitä tehään, mutta lopulta oli ihan messissä koko hommassa. Huomenna meen sen ihan normaalisti ja Mari meneekin koko viikonlopun.

[ 111 - Vapaapäivä ]

Tänään mulla oli vapaapäivä, ja vietinkin sen tosi epähevosmaisissa merkeissä. Yeah Right. Mentiin Katrin kanssa aamupäivästä ensin hakemaan hepalleen satuloita, jonka jälkeen Horzeen ja sieltä mäkkärin kautta Hööksiin. Mukaan lähti Radelle herkkuruokaa ( suom. Energoilia, Hippolaxia ja Banaanin makuinen LickIt-karkki) sekä Hööksistä nappasin jalkapainot (näiden avulla lisää voimaa takaosaan, toivottavasti).

Käytiin Katrin kanssa sovittamassa satuloita ja muutama istuikin aika kivasti, siitä sitten Raden luo. Kuitenkin ennen Radea, menin B:n. B on tosi ihana kimo tammamuori, joka on vertymisen ja rauhallisen verryttelyn jälkeen aivan mielettömän herkkä ja ihana ratsastaa. B:llä menin viimeksi kesällä ja voi että kun se on nyt paremmassa kunnossa. Jaksoi tehä paljon enemmän ja virtaa löytyi.

Viimekesäistä tuuppailua

Sitten koitti viimein Radekin vuoro. Harjasin sen, laitoin painot jalkaan (samalla leikittiin uudella karkilla).  Rade sai hetken olla karsinassa ihan vaan ne jalassa, jonka jälkeen vasta laitoin suojat & muut kamat. R tuntui todella raskaalta ratsastaa. Takajalkoja piti jo alkukäynnissäkin komentaa polkemaan ja ponin asenne oli luokkaa "Ota noi pirun renkulat pois, niin voidaan neuvotella". Tein vähän laukka-käynti siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravissa punttien kanssa, jonka jälkeen ne otettiin pois ja voi että kun oltiin niin kevyttä hevosta sen jälkeen. Takajalat polki kunnolla (ilman jatkuvaa muistuttelua) ja askellajit eteni. Työskenneltiin hetki ravissa, jonka jälkeen pieni hetki laukkatyöskentelyä (pienillä temponvaihteluilla lisää voimaa taakse, laukassa varsinkin takajalkojen voimansaanti vaikeaa). Rento loppuverkka reippaassa ravissa, Rade oli tosi hyvän tuntunen; Kevyt edestä, kuunteli istuntaa ja pohkeita kunnolla. Vaikka se olikin kovan työstämisen takana, niin jäi todella hyvä fiilis.

Hoidin Raden yökuntoon, tein ruuat loppuun ja lähinkin sitten kotiin. Nyt uuden kypärän etsintää ja Tapiolalle viestiä Owenin poismenosta.  Ihan mukava maanantai, vaikka sääkään ei ole ollut mikään ihailtava. Päähänkään ei ole tänään särkenyt yhtään.

[ 110 - Vieläkin esteitä ]

Taas on hurahtanu monta päivää niin ettei oo todellistakaan. Oon potenu tässä samalla vähän syysflunssaa ja tajuton yskä on vähentänyt mun yöunet puoleen. Viime lauantaina oli teemana erikoisesteet, videossa alkutunnista pätkiä, valitettavasti kuvaaja-Veeran piti lähteä Husöseen kerhotäteilemään, joten lopputunnista (jossa asiat alkoivat sujua paremmin), ei ole materiaalia. Menin Radella ekan kerran mitään normaaliesteitä erikoisempia. Aluksi mentiin kavalettia, jonka päälle oltiin laitettu videossa esiintyvän valkoisen hevosen ratsastusloimi. Hevosista tämä taisi olla pahin, tai ainakin sille tuli eniten kieltoja. Heh, myönnettäköön nyt tähän että ratsastajiakin kauhutti, ei se este, vaan hevosten reaktio, joten odotettavissa oli suuri kieltojen rykelmä aluksi. Viimein hoksattiin että eihän ne yli mene ellei ite olla menossa, alkuun hypyt oli mitä oli, hämmentäviä kaninloikkia, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujua. Radekin kerranki viitsi nostella jalkojaan, eikä tiputellut!

Muita erikoisuuksia oli aita, laine ilman (oikeasti todella paljon helpottavaa) yläpuomia, sekä mulle hankalimmaksi osoittautunut ruotsalainen okseri. Vaikka se oli helppo sinänsä, näki konkreettisesti mihin tähdätä ja sille tuli paljon hyviä hyppyjä, kuitenkin joku pieni ääni mun sisällä kilju pelosta aina sitä estettä lähestyttäessä.

Mentiin mutkittain, yksittäisinä, kaikkina mahollisina ja lopulta mentiin ratana. Kuten videosta voi huomata, vaikka olin yli menossa niin jännitys vei voiton ja todella paljon turhia virheitä ja sähläämisiä. Samalla huomasin että mun jalka pysyy hypyssä paljon paremmin holleilla, ylävartalo heijaa vieläkin, mutta entistä vähemmän. Rutiinin puutetta, tästä se lähtee.

                            

Lopuksi otettiin vielä yksittäisiä hyppyjä videossa näkyvälle normaalille okserille. Otettiin edessä oleva loimikavaletti pois ja nostettiin okseri ensin metriin, sille muutama hyvä hyppy ja lopulta nostettiin vielä 105cm korkeuteen. Tässä tulee jännä kohta, metriä oltiin menty ennenkin, metri meni hyvin, ei pelottanut ja ratsastin. Este nousee vaivaiset viisi senttiä ja BAAM alkaa jännittää ja lopetan ratsastamisen. No kieltohan sille tuli, se on sanomattakin selvää. Uus yritys ja tällä kertaa ratsastin liikaa, lähin puskemaan kovempaa vauhtia ja tahti hajos. Yli päästiin, tultiin ihan juureen ja oudolla hissihypyllä vedettiin koko okserin takaosa maahan. Hups. Kolmannella yrittämällä laskin tahtia, vaikka jännitti niin vähemmän, oltiin menty jo yli kerran ja tiesin että selvitään siitä, tahti säilyi paremmin, ponnistuspaikka löytyi ja yli vaan. Löysä hyppy tuli, mutta siinä vaiheessa en malttanut keskittyä siihen.

Seuraavana päivänä menin Radella kevyesti ilmansatulaa jolkotellen, se on esteiden jälkeen aina niin mahottoman hyvä, reipas ja kuuntelevainen että helposti tekisi mieli alkaa kunnolla tuuppaamaan. Tämän vuoksi oon ottanut kikkakolmosen käyttöön ja jätän aina satulan pois, mulla on niin kova homma sillon istua edes kyydissä mukana, että haaveet keskiraviliipotuksesta katoaa aika pikaiseen.

Viime viikko meni rennosti, valmistautuen kisoihin. Torstaina oli vielä "hyvänmielen treenit", tarkotus oli vähän hioa taktiikkaa, teitä ja lähestymistä helpoilla tehtävillä ja saada onnistumista. Alkuun menikin hyvin. Oli yhen askeleen sarja. Ensin pidin laukan liian heikkona ja lyhyenä, joten tuli kaksi huonoa askelta, kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen aloin saamaan laukkaan tarvittavaa voimaa ja pituutta ja alkoi sujua. Opettaja sanoi aika hyvin puhuttaessa lähestymisistä, toinen tunnilla ollut hevonen ponnistaa mielummin kaukaa, kun taas Radesta voi aina ottaa yhden askeleen lisää.

Tämän jälkeen otettin hyppyjä yksittäiselle okserille, ensin ihan vaan tultiin ja mentiin yli, sitten ruvettiin miettimään omaa painoa, lähestymistä, suoruutta ja tahtia. Tää onnistu muuten heti tosi hyvin, mutta kuten tavallista; tultiin aivan liian juureen. Siirtämällä yhdeksi hypyksi ponnistuspuomin paikkaa taaemmas esteestä nähtiin molemmat konkreettisesti mistä kannattaa lähteä hyppyyn. Seuraavalla kerralla osattiinkin jo itse katsoa oma paikkamme.
                        
Okserin jälkeen alettiin tulemaan rataa kuvan osoittamalla tavalla. Esteet oli jotain 60-80cm väliltä. Ensimmäisellä kerralla tultiin ihan okosti, lävistäjä meni tosi hyvin, samoin okseri, muuten vähän turhaa häseltämistä ja kiirehtimistä. Toisella kerralla ei mennytkään ihan niinku piti. Sarjan A-osalle loistavasti, löyty paikka heti, kuitenkaan en saanut alastulossa pidettyä tahtia, Rade otti väliin yhden kirotun lisäaskeleen, mä olin jo hyppäämässä ja Rade hyppäs perässä. Tasapaino petti ja lävähdin kaulalle roikkumaan ja sit en tiiäkkään mitä tapahtu ja HUPS oltiinkin maistelemassa maneesin hiekkaa. Reilu puolvuotta siihen menikin että toi sai mut tiputettua. Nousin heti istumaan ja totesin ettei satu, kuitenkin noin 20 sekunnin päästä kipu alkoi ja vaihoinkin mielipiteeni jotenkin näin "Eiku ny sattuuki tohon ja nyt tohon ja nyt tohon ja nyt tohon vähän enemmän". Jotenkin siinä tohinassa Rade oli päässyt kolauttamaan mua jalkaan ja nyt mulla on sääressä mojova kavionmallinen mustelma.

Pudistelin hiekat päältä ja pienen lepo- sekä Raden kiinnijahaamis tauon jälkeen takasin selkään. Mulla oli vähän hutera olo ja jalkaan sattu armottomasti, joten todettiin että on parempi tehä vähän ja sitten lopettaa. Tulin eka sarjaa puomeina, sitten niin että puomi ja este, este ja este ja lopulta sama este ja okseri. Meni todella hyvin. Tulin sen pari kertaa uudestaan ja sitten vielä kerran lävistäjän.

Tallissa aloin tutkimaan varusteita mahdollisen tuhon varalta, no kypärähän natisi. Nice. Fiksu tyttö olis tässä vaiheessa mennyt lääkäriin mutta "Emmä voinu päätä kolauttaa! Mitä ny vähä humisee". Seuraavan yön vietinkin oksennellen ja naiivina vielä seuraavan aamun lääkärikäyntiin asti. Siellä sitten todettiin että mulla onkin aivotärähdys ja pitää levätä ainakin koko viikonloppu. Samoin mua piti vahtia 48 tuntia. Tän johosta päätin kerrankin olla fiksu, enkä lähteä tökkimään heikkoa jäätä, joten peruin tän päivän kisat.

Tosta kaikesta huolimatta, oon alkanut oikeesti pitää esteistä, enkä malta oottaa seuraavaa kertaa. Oonkohan sekoomassa?