Lauantaina ennen iltavuoroa lähdettiin Veeran, Oonan ja Nooran kanssa Messukeskukseen kiertelemään. Mitään, mitä oli tarkoitus ostaa, ei lähtenyt mukaan - vaikka messualue pursusi ihania alennuksia ja tuotteita. Ostin Radelle Eskadronin kevätmallistosta Jersey -fleeseloimen ja aivan ihanan mintunvärisen harjakassin, taas vaan hevoselle - en nykyään osta enää mitään itselleni! Tää on epistä, voisko Rade ostaa omat loimensa?
Kauaa ei Oonan kanssa messualueella kierrelty, sillä mulla alko työt puol kahelta ja Oonalla oli valmennustunti kahesta kolmeen. Välistä jäi kuolaimeton koulukisa, mikä ois ollut todella mielenkiintoista nähä. Ehdittiin siitä hetki verryttelyä katsoa ja muutama ratsukko jäi erittäin positiivisella tavalla mieleen, sääli ettei heitä ehtinyt radalla nähdä.
Työvuoro meni sutjakkaasti, pian oltiinkin jo kotona ja stressaamassa kisoja. Onneks vietettiin mukava ilta heppatyttöjen kesken ja mehukkaan tasottomat (ja tottakai hauskat) jutut veivät jännityksen pois. Oikeestaan mua ei edes jännittänyt, mua otti päähän.
Sunnuntaina hirvee (oikeasti aivan kauhea) stressi heti aamusta, hälinää sinne ja tänne ja kisapaita ei ollut kuivunut ja kuskin auto hajos ja en löytänyt passia jonka olin jo illalla pakannut laukkuun valmiiksi. Oioi, viimein tallille päästyäni ja tarhassa iloisena möllöttävän pullamarsun nähtyäni olo keveni edes vähän. Siitä kipinkapin Husöseen ilmoittautumaan ja samaa rallia takasin tallille. Jännästressipaniikissani unohdin jo vuosia sitten opetellun kellonlukutaidon (eiks 12.30 ookkaan puol 12??!) ja olin tunnin liian aikaisin kävelemässä rataa. Että näin. Onneks mulla oli Radea puunaamassa mun oma tehotiimi, joten turhan ravaamisen välttämiseksi jäin Husöseen odottamaan radankävelyä.
Kävellessäni sitä rataa, mun syke vaan nous askel askeleelta. Jokanen este tuntu entistä pahemmalta ja mutkat tiukemmilta, vielä huomtessani muutamat erikoisuudet esteiden seassa oli hengenlähtö lähellä. Nopea karautus takaisin tallille ja maneesissa muutamat hypyt, tartten itseluottamusta ja Raden avut kunnolla läpi ennen uuteen ja vieraaseen kohteeseen menoa, joten tein pienen pikaisen etumatka-alkuverkan kotona, siitä sitten kävelemään kohti Husötä ja parkkikselle päästyäni huokaisin helpotuksesta - mun monta kertaa käsiin hajonnut minuuttiaikataulu piti paikkaansa. Verryttelyn tuli alkaa 13.50 ja parkkipaikalla oltiin 13.48 - valmiina tutustumaan yhdessä maneesin kauhuihin.
Kuitenkin aikataulun ollessa myöhässä, nautittiin Raden kanssa kevätilmasta ulkona auringossa paistatellen.
Viimein päästiin verkkaamaan, aluksi Rade oli olosuhteisiin nähden hyvä. Vain muutama sivuloikka, se lähti eteen heti kun pyysi ja antoi kiinnikkin ihan mallikkaasti. Ensimmäiset verkkahypyt oikealle meni ihan kivasti, ekassa hypyssä tultiin liian juureen - toka hyppy oli oikein mallikas joten jätin siihen. Toiseen kierrokseen ei mennytkään ihan niin hyvin. Radan aikana monen kohtaloksi koitunut "Husö-este" (okseri, jonka alla laatat joissa teksti Husön Ratsastuskeskus) oli toisena verkkaesteenä. Kiellettiinhän mekin sille alkuun, tunsin jo monta metriä ennen estettä että hiipuuhiipuuhiipuu ja vaikka kuinka koitin pohkeella pistää eteenpäin, niin vauhti väheni ja lähti liiraamaan sivulle. Onneksi ihana verkkavahti Jasse tuli muutaman kiellon jälkeen karjasemaan meidät yli siitä. Hypättiin muutaman kerran puhtaasti yli - koottiin ne itseluottamuksen rippeet takasin ja saatiin se oikee sota-asenne.
Pian päästiinkin Radalle. Kävelyalueella mua rähinnä nolotti, mun "rauhallinen turvaratsu" esitti mitä hienoinpia liikkeitä, löytyi piffit ja paffit sekä muutama omakeksimä liikerata. Rata lähti hyvin, ennen ekaa estettä pientä epäröintiä, mutta puhtaasti yli, toka ja kolmas hyvin vaikka tie olikin hukassa. Neljäs ongelmitta, viidennelle esteelle kamala tie ja olisin halunnut tehä voltin ja ottaa uusiks, mutta päässä pyöri Jennan vihainen naama ja huuto "Älä ikinä ohjaa pois esteeltä", tultiin huonosti sisään sarjalle, mutta Rade hoiti homman kotiin. Kutosena pelottava Husö-este, ei ongelmia. Seuraavaa estettä itse pelkäsin, kirkas okseri, jonka alla räikeän keltaiset smiley-kuvioiset laatat, hassua kyllä - tuo oli ainoa este jolle tunsin Raden itsestään kiihdyttävän ja tähtäävän. Siitä uusintaan, johon meinasin unohtaa lähteä. Huono tie , huono hyppy. Uusinta oli paljon perusrataa epävarmempi ja heikompi suoritus, mutta jokaisesta esteestä mentiin yli - vaikka muutamasta käytiinkin keskustelua.
Puhdas rata, neljäs sija. Hämmentävät tunnelmat suorituksesta, toisaalta olen tyytyväinen - mutta mun oma ratsastus oli epäjohdonmukaista ja kiireistä. Onneksi mulla on niin hieno hevonen, joka jopa tällä kertaa jaksoi jalkojaan nostella ja pelasti mut taas pulasta. ♥
Mitään kuvia tai videoita mulla ei valitettavasti ole ja rata oli niin hämmentävää ratsastusta, etten välttämättä niitä edes julkaisisi. Näin tällä kertaa, toivottavasti seuraavissakin kisoissa päästään esteiden yli - paremmalla tyylillä tosin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti