Aluperäsestä lukkarista poiketen mun ja Raden ypäjäjakso loppu tänään. Olis ollut ihan kiva saada tietää siitä aikasemmin kun viimeviikon lopulla, oli aika kova kyytien järkkääminen kun kuskilta loppuu lähijakso vasta perjantaina. Onneks saatiin kyyti kotia ja täällä ollaan. Matka kotiin sujui hyvin, paitsi Radelta meinasi mennä hermo välipysäkillä, kun "lomaromanssi" Cleo ja Peppi jäi kyydistä pois. Pienellä raivarilla selvittiin ja loppumatka sujui mutkitta. Tultiin jopa traikusta ulos rauhallisesti jopa puoleenväliin lastaussiltaa. Aletaan oppia. Pihalla talutellessa pääsi pörheilevän Raden suusta kuitenkin muutama "Moi kaverit nyt ollaan kotona!"-huuto, eli reissu ei tainnu imeä kaikkea energiaa sittenkään.
Eilen meillä oli varsan koulutuksessa avustus-näyttö, joka pienistä valjastusongelmista (ei voi muistaa, edellisen kerran pistetty valjaita syyskuussa?) huolimatta meni ihan nappiin. Ryhmätyö toimi ja varsakin oli okein mallikas.
Tänään ennen kotiinlähtöä oli kasvatuksen tunti, etätehtävien palauttelua ja juoksutus- sekä lastaus näytöt. Näytöt meni hyvin, lastaus onnistui ongelmitta ja osattiin vastata kiperiin kysymyksiin. Juoksutus meni alun ongelmista huolimatta ihan nappiin. Hevonen oli aluksi levoton eikä malttanut keskittyä, olis vaan halunnut juosta pikkuympyrää mun ympärillä. Sain sen kuulolle ja työskentelemään suht nopeasti ja tuli näytön vastaanottajilta kehuja että olin määrätietoinen enkä hermostunut kun hevosella oli muut mielessä. Vaikka musta kuulemma huomas että välillä vedän syvään henkeä.
Nyt on kamat purettu, Rade nukkumassa ja reissun pyykkikasa järjettömän iso. Huomenna vielä käväsee huoltaa kamat ja kattomaan että poni varmasti palautunut reissusta. Kiitos taas ypäjälle; on opittu, ärsyynnytty, naurettu ja saatu kovaa palautetta. Nyt kova tsemppi ja treeni toukokuun ratsastuskokeita varten päällä. Tunnelmat niitä kohtaan sekavat, mut ainakin motivaatio huipussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti