[ 39 - Ypäjä, eka viikko takana ]

Turhaan jännitin koko reissua, kurssikaverit on mahtavia ja on ihanaa opiskella asioita jotka oikeesti kiinnostaa sua.

Sunnuntaina lähettiin ajelemaan siinä viiden aikoihin ja pienen pysähdyksen takia matkaan meni 2,5 tuntia. Kämppis oli jo saapunu paikalle, turhaan pelkäsin ettei tultais toimeen. Löydettiin samantien aaltopituus ja juttua vaan tuli. Muutkin ryhmäläiset oli tosi kivoja, muutamaa lukuun ottamatta. Mut eihän kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Maanantaina alko opiskelut, oli hevosen hoitoa sekä kengitysoppia. Muutenkin ekalla viikolla oli hevosen hyvinvointia, -peruskäyttäytymistä, ruokintaa sekä kengitystä ja yritysjuttuja. Kaikki tosi mielenkiintosia. Päästiin myös tekemään itse omat ketjuriimunnarut sekä irrottelemaan kenkää, vuolemaan ja laittamaan kenkää takasin. Tänään oli myös hevosen perushoidosta tentti, meni tosi hyvin, mutta jostain syystä en sillä hetkellä saanut millään päähän perussykettä ja hengitystä levossa. Ei kai se mitään, osasin kuitenkin muihin kohtiin vastata (ainakin omasta mielestäni) oikein.

Sillon ku ei vietetty aikaa tunneilla, hengailtiin yhteisessä tilassa jossa oli myös tv. Muutamat käväs myös ypäjän yöelämässä.

Viikko oli tosi hyödyllinen ja opettava. Otin muistiinpanoja tosi ahkerasti (mitä ennoo ikinä oikeen harrastanut), sekä ostin kaks uutta kirjaa; Hevosen ruokinta & hoito sekä Ruokinnalla tuloksiin nelosen. Tota ekaa oon jo alottanu lukemaan ja se on ihan mielenkiintosta tekstiä, suosittelen muillekkin.

Ekat päivät jo takana ja sunnuntaina alkaa uus rumba. Huomenna oon menossa hoitelemaan mun pikkutinkerityttöjäni, joita mulla on ihan kauhee ikävä. Otan kameran mukaan, toivottavasti illalla ei oo liian pimeetä kuvailuun.

[ 38 - Mä oon vaan niin huono päivittelijä ]

Taas on ollu vaikka mitä mistä kirjottaa ja kokoajan tapahtuu jotain, mut ehkä siinä syy miks en oo ehtinyt tulla raapustelemaan kuulumisia. Otetaan lyhyesti kaikki;

1 Oma hevonen
Mä tosiaan oon hankkimassa omaa hevosta, en ihan vielä. Ihanteellisin olisi että ensi kesänä olis oma kopu tallissa. Hevonenkin on mielessä, pitää vaan toivoa että se nyt varmasti on sopiva ja että omistajalle sopisi mahd vuokraus kesään asti, jonka jälkeen hevosen osto.

2 Carlo
Meiän pikkuihana oripoika Carlo palasti Husöseen, tai ei Carlo enää ole ori, se ruunattiin muutama viikko sitten. Kyseessä siis tosi sympaattinen ja hyväkäytöksinen, kohta kolmivuotias, Husön "kasvatti".

3. Aron kipeänä
Tästä en voi kauheasti kertoa, sillä en oikeen tiedä että mikä sillä on. Mutta mun pikkumussukka on satuttanut jalkansa jossain :(

(btw, hyppäsin sillä yks päivä ennen tota jalansatuttamista. Se oli mielettömän hieno, harmi ettei mulla ole kuvia siitä)

steisi & dodo keväällä

Muuten oon tavanomaisesti viettänyt aikani Husössä & Staesyn ja Dotsin luona. Oon menny nyt Aronin saikun johdosta Turrella, ja se on vaan niin hieno. Vaikka sen kunto onkin rapistunut. Se on siis joskus ollut ihan oikea koulusuokki ja kyllä sen siitä vieläkin huomaa. Eilen oltiin ratsastamassa Steisillä ja Dodolla, tehtiin illalla mukava, ehkä tunnin mittanen iltalenkki. Menin itse Steisillä ilman satulaa, sillä on niin ihana pehmeä tynnyriselkä sekä nojatuoliaskeleet. Mammuska oli superi ja innostu ravipätkillä tekemään oikeen milettömän korkeita askelia.

Huomenna lähtö ypäjälle, mun kahen viikon lähiopintoihin. En saa sinne konetta mukaan, mutta kerron täällä sitten kaiken siitä meiningistä ja opitusta. Oon välissä viikonlopun kotona, joten pyrin sillon pääsemään päivittelemään.

[ 37 - Kisatunnelmissa ]

Sunnuntaina meni rikki monen vuoden kilpailutauko. Jännitti aivan kamalasti jo edellisenä iltana, onneks hoidin kaikki kuntoon jo etukäteen joten aamustressailut saivat pitää oman aikansa.

Herätys oli kuudelta, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan. Siitä nopsaa suihkuun ja aamurutiinien avulla ittensä edustuskuntoon laitto. Vielä ennen lähtöä pakkasin vähän evästä sekä varmistin että kaikki tarvittavat on laukussa. Metrolla puotilaan ja siitä autokyydillä tallille. Ensin mentiin laittamaan kamat kasaan, siitä nimenhuutoon ja radanrakennukseen. Lopulta päästiin letittämään & tuunaamaan Aaron kuntoon. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken ja jättämään toisen kisaajan puunaamaan loppuun, sillä omat toimihenkilöhommani lähenivät. Olin siis kuuluttajana ekan helppoC:n (tosiaan jos joku ihmettelee että miksi meillä oli kaks heC-luokkaa, niin syynä että tuomari olisi vaihtunut kesken luokan, joten se päätettiin jakaa kahtia). Juontohommat meni ihan hyvin, vaikka alkuun jännittikin aivan kaameasti. Pian olikin mun verkan aika.Aaron oli aivan upea, se ei oo ikinä ollut heti alkuun niin loistava. Oli skarppina eikä sähläillyt turhia, peruutukset meni hyvin, laukat nousi hallitusti ja ravilisäyksetkin meni nappiin. Viimein päästiin radalle, alkoi tosi hyvin. Vähän oli tiet alkuun hukassa, muttei pahasti. Ensimmäinen lisäys oli vähän laimea, mutta toisessa ravilisäyksessä poni oikeen liisi. Ensimmäiset laukat meni hyvin, vähän hätäinen nosto & raviinsiirtyminen, mutta laukka pysyi kokoajan, jopa lävistäjän loppuun asti! Seuraavassa laukassa asiat alkoivatkin mennä pieleen. Nosto oli hätänen, kuitenkin vauhti tasapainottui hetkeksi. Sitten vaan tapahtu jotain. Poni hermoili, minä hermoilin, tuntu että kaikki hajoo käsiin ja sitten löysinkin itseni verryttelyalueen puolelta. Hylky siitä siis tuli. Mentiin kuitenkin rata vielä loppuun ja hylystä huolimatta olen tyytyväinen. Poni meni hienosti, mokia sattuu kaikille ja tästä ei voi muutakun oppia.
Arvostelupaperissa suurin osa kutosia & muutama vitonen, nopealla päässälaskulla prossat olisi olleet reippaat 55. Mun piti laittaa tähän vielä jotain kirjallisesta arvostelusta, mutta se on sen verran vauhdilla kirjoitettu etten saa siitä mitään selvää.

Oli muuten tosi outoa, kun monet tuli pahoittelemaan hylkäystä ja ihmettelemään tapahtunutta. Reippaan urheilijan tavoin en vaipunut itsesäälin, vaan kehuin ponia ja totesin että välillä vaan käy näin. Voittoa en muutenkaan mennyt kalastamaan, vaan kokeilemaan maistuisko kilparata näin pitkän tauon jälkeen (kyllä maistui, ens kisoja odotellessa!).

En oo kisakuvia vielä saanut käsiini, joten liitin tohon pari kuvaa lauantain irtotunnilta. Molemmista kuvista kiitokset Ella N. Kisakuvia tulee kyllä heti kun kuvaajat niitä sivuilleen laittavat.

[ 36 - Arkistojen helmiä ]

Sunnuntaisten kisojen tunnelmaan virittäytyminen on alkanut. Radan opettelu check, tunti varattu lauantaille ja kisavaatteet valittu. Päätin vielä nostaa tunnelmaa kaivelemalla youtuben arkistoja. Vaikka luulisi k.o. videoiden vaan masentavan ja tuhoavan viimeisetkin itsetunnon rippeet, niin tossa on tavotetta. Jotain jolle tasolle tuun tuskin ikinä pääsemään, mutta jotain mistä uneksia.



Itse olen nähny kyseisen videon vasta isompana ekan kerran, niin Matador on juuri niin hieno kun voi hevonen olla. Kyrakin on hyvä, tottakai, mutta tossa hevosessa on jotain niin suurta mutta hempeetä. Tosi kaunis liike jota on ihana katsoa. En oikeen osaa tohon rataan mitään lisätä, paitsi noi lopussa tulevat pilkunviilaushidastukset pilas tunnelman.



Vaikka Ankysta käydäänkin kiivasta keskustelua RollKurin puolesta & vastaan ja vaikka (jos nyt näin amatöörinä voin arvostella) en Ankyn ratsastustyylistä pidä, niin silti ylistän hevosta, kuten aina. Musta muuten Salinerolla on ruumiiseen nähden tosi tikkujalat, ihan tälleen btw, ja silti se käyttää niitä paremmin ku monet "sopusuhtaset".

Tosta RollKurista vielä, että voisin tännekkin siitä jotain kirjotella jos ketään kiinnostaa lukea.

Laitetaan nyt loppuun vielä yksi video, josta mulla ei oo kauheesti mitään sanottavaa. Toi hevonen on vaan niin upea. Kyllä, mä fanitan noita hevosia enemmänkin ku ratsastajia yleensä. Kuullostan ihan pikkulikka-sepitykseltä, mut kattokaa tota hevosta. Se on selkeesti syntyny kouluaitojen sisäpuolelle.

♥

[ 35 - Tuuppausta ja kerrankin tyytyväinen ]

Tänään menin kaksi tuntia putkeen, molemmat Aaronilla. Se on kyllä mun kanssa ihan yks yhteen, yhteistyö toimii ja ymmärretään toisiamme. Hauskinta musta on se, että mun "heikkopuoli" on Aronin vahva ja toisinpäin.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin itsenäistä herkistämisverryttelyä, jonka jälkeen pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja ravissa. Kummankaan pohkeenväistölahjoilla, niin minun kuin Aaroninkaan, ei mitään vuosisadan suoritusta tullut, mutta oon silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin sinne joukkoon hyviä askelia ja kumpikaan ei menettänyt hermoja. Normaalisti pelkkää kaahotusta oleva laukkakin alkoi muistuttaa jo normaalivauhtia ja sain jopa koottua sitä vähäsen. Muut tuntilaiset katso mua kieroon mun ylistäessä Aapoa maasta taivaaseen ihan tavallisen laukkapätkän jälkeen.

Toisella tunnilla oli samantyylinen alkuverkka ja sen jälkeen käytiin B-rataa läpi (ympyrää, volttia, keskiravia jiiänee). Kuulostaa helpolta, mutta open tuijottaessa ja vaatiessa parastasi muuttuu tavallinen pääty-ympyräkin yllättävän vaikeaksi. Mentiin myös kuuluisaa kymmenen-metrin-laukkavolttia, tai sai valita meneekö sen vai keskiympyrän. Mentiin Aaronin kanssa muuten keskiympyrää, mutta oikeaan kierrokseen mentäessä ja laukan ollessa hyvä sekä tasapainoinen päätin repästä ja kokeilla ympyrää. Odotuksista huolimatta se onnistui. Päätin jättää laukkaamiset siihen ja ylistää ponia taas kerran. Tommoset ns pikkuasiat, joista huomaa edistyksen on musta ne kaikista tärkeimmät. Tunnin jälkeen niin ratsu sekä ratsastaja rypivät ylpeydessä sekä omassa hiessään. Pesin Aronia ja lähdin kotia kohti hoitamaan oman hygieniatasoni lailliseksi.

Kuvaajia ei kentän laidalla näkynyt, enkä jaksaisi laittaa taas niitä samoja vanhoja kuvia. Yritin myös piirtää kuvaa, mutta sekään ei onnistunut.

Mentiin oikeesti kentällä eikä nurmikolla ja mulla oli satula, mut otin taiteellisen vapauden muokata totuutta, nyt kun taiteellisiks kerran ruvettiin niin pitihän sekin hoita (tosi) kunnialla loppuun asti.

[ 34 - Estetunti ja ruostuneet taidot ]

Estetunnista ei ole kuvia, onneksi. Nyt kun mulla on oppisopimus alkanut, on mun ratsastustyyliin ja taitoon laitettu enemmän huomiota ja vaikka tiesin että mun hyppytaidot on pahasti ruosteessa, niin eilen iski pienoinen paniikki.

Tehtävät eivät edes olleet vaikeat, suoristuksia ja innarilinjaa. Hevosena toimi säpsy tamma Molly, jolla oon ennen hypännyt aika paljonkin. Molly on omalla tavallaan tosi herkkä, mutta kuitenkin vaatii napakat ja terävät avut. Hyppytyyli on hyvä, kuitenkin loikat sen verran isoja ja oudon tuntusia että niissä on vaikea istua. En siis nyt yritä pistää mitään Mollyn niskaan, itse oon erittäin arka ja vinossa. Vähemmästäkin menee herkkä hevonen sekasin. Kyllä me onneks saatiin muutama "ihan ok" -hyppy. Kuitentin pisti harmittamaan tämmönen megamokailu hyvän tuntiputken jälkeen. Se on muuten tosi hyvä, että nyt jo aletaan harjottelemaan niin saan suoristettua itseni, parannettua asentoa sekä hyppytaitojani. Ehkä vielä joku päivä musta tulee rohkea hyppääjä!

Nyt huutaa jalat ja huomenna pitäisi selvitä vielä kahesta tunnista putkeen, onneks perjantai on vapaapäivä niin voin rauhassa palautua.

[ 33 - Eilinen iltavuoro & tää päivä ]

Eilinen iltavuoro meni odotusten vastaisesti putkeen. Ensin muutama tunti aamuvuorolaisten kanssa, kunnes neljältä jäin yksin. Söin, kävin siivoamassa kengitysjätteet käytävältä (kengittäjä oli siis käymässä), vaihtelin vesiä muutamassa tallissa ja katsoin että hevoset pääsee ajoissa tunneille.

Sitten olikin ns. kokkaamisen aika, eli muutama hevonen meillä syö normaalin kaura/peacemakeri -annoksen lisäksi myös "mössöjä" (turvotettu seos greenlinea, pellavaa jne.). Niiden tekoon ei kauaa mennyt, ja vein soseämpärit talleihin valmiiksi iltaruokintaa varten.

Siinä sitten siivoilin vielä tallipihaa ja puuhastelin kaikennäköistä kunnes oli aika alkaa jakamaan heiniä, eli ensin heinät hepoille ja sitten lakaisu. Sama toistuu joka tallissa. Sen kierroksen päätyttyä alkaakin väkirehukierros, joka ei mene enää ihan niin loogisesti. Viimeinen hevostunti päättyy yhdeksältä, eli saan ensin ruokittua plus suljettua ponitallit ja viimeisenä vanhan, uuden sekä hirsitallin. Viimeisen tunnin ratsastajien saavuttua kävin ruokkimassa viimeiset tallit, sulkemassa ne (sulkemisella siis tarkoitan tiettyjen ovien sulkemista & valojen kiinni laittamista) ja lopuksi vielä suljin satulahuoneen, toimiston ja ratsiksen. Iltakymmenenaikoihin, kaikki valot sammutettuna, Husö oli aika karmiva paikka. Eiköhän siihenkin totu.

Tänään mulla oli töitä kasista neljään, meni ihan putkeen. Ekaks karsinoitten siivousta ja kuivittelua, sitten hevosten laittoa tunneille, tallipihan siivousta, ruokintaa. Päivä oli yllättävän nopeasti ohi. Kuitenkaan en lähtenyt kotiin jo neljältä, sillä ratsastuspäivä!

(Huomatkaa ovelasti sijoitettu ratsastusaiheinen kuva. Kiitos Sanna K.)

Mentiin erilaisia hevosen herkistystehtäviä ja kumpikaan, Kalle tai minä, ei olla niissä mitään parhaita, tai siis herkimpiä, eli jouduttiin molemmat hommiin. Kuitenkin pitkän kaksinkamppailun ja tuskailun jälkeen homma alko toimimaan hyvin, molemmat ollaan kehitytty. Oon nyt kiinnittänyt tosi paljon huomiota, niin tunneilla kuin yksin ratsastaessa, mun taipumukseen jäädä sisäohjaan kiinni & tehdä liian pitkiä pidätteitä. Kuitenkin alan päästä tosta jo pikkuhiljaa eroon, onneksi.

Laitoin tohon sekaan nyt jotain vanhoja kuvia, kun kuitenkin pitkä postaus ja kuvattomana näytti kamalan ankealta.Viime talvena, kiitokset kuvasta Hanna S.