[ 025 - Reissupäivitys VIIMEIN täällä ]

Pahoittelen että päivityksen tänne saamisessa kesti näin kauan, säät vaan on olleet niiin upeat ettei koneen ääressä istuminen innosta.

Reissu oli upea. Säät oli lämpimät, mutta sietokyvyn rajoissa. Ratsastusta oli jokapäivälle kahdesta kolmeen tuntiin, ruoka oli hyvää ja hevoset mielettömiä. Suurin osa vanhoista tutuista odotti meitä ulkona ja oli ihana nähdä Ravuriveljekset Fanta sekä Games, Pikkuponit Apu ja Traxu, äiti sekä tytär Muusa ja Melodika sekä nuorukainen Hugo Boss. Ihanana yllätyksenä pikkupoika Falsu oli myös siirtynyt tuntikäyttöön. Kuitenkin pienten leiriläisten läsnäolon johdosta emme päässeet niillä ratsastamaan.Siispä käytössämme olivat

Latvialaistamma Leandra

Isokokoinen ruuna Lotoss (jota lopulta kutsuttiin MotoMotoksi)pikkupoika Fallen Star "Falsu"Sekä säpsy trakhennerruuna Francis "Rasse"

Kiitos Eckerölinen ja 25v ikärajan (KUKA laittaa noin korkean rajan 1,5 tunnin laivassaistumiselle?) matkustimme viikkarilla 2,5 tunnin matkan. Raahattiin suuret matkalaukkumme niissä sojottavine raippoineen, ja itsemme tietty, mukavaan nurkkapöytään laivakahvilan luokse ja viihdytimme itseämme muffinssien, limun, kahvin ja pelikorttien avulla. Perille Kurtnaan päästyämme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme tallia kohti. Yövyimme siis leirimökissä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka tallipihaan. Koko matkan kuljin sormet ristissä ja toivoin ettei ihana Albatrossini olisi kadonnut minnekkään, no eihän se ollut - siitä oli vain tullut yksäri. Pettymys oli suuri, mutta ei mun reissu siihen kaatunut. Hevostenjaossa minulle jaettiin Lotoss, ystävällinen ruuna joka oli suomessakin käynyt mutta "hulluutensa" vuoksi tuli maitojunalla takaisin. Koko viikko pohdittiin kyllä että mikä kohta siinä hevosessa oli hullua, kiltti kuin mikä. Ehkä vähän liikaenerginen mutta pysyi kuitenkin hallinnassa innostumisesta huolimatta.

Seuraavana päivänä menimme ensimmäiselle tunnille maastoon ja päätin kokeilla Falsua. Erittäin mukava, kokematon pikkupoika, mutta jostain syystä en silti syttynyt. Mukavaa oli, mutta jotain jäi puuttumaan. Se jotain löydettiinkin iltatunnilla. Mentiin omenatarhan ruohokentälle ja suostuttelujen myötä kokeilin Rassea. Säpäkkä, arka, hermostuva, 174 cm korkea ja vauhdikas. Kaikki mitä minä, arka ratsastaja pelkään, kuitenkin ollessa kaikkea mistä pidin. Jos Turrea ei oteta mukaan niin en ole ikinä oloani niin turvalliseksi minkään hevosen selässä. Vaikka mulla oli olo kuin pikkulapsella ison ponin selässä, kuunteli Rasse kaiken mitä pyysin ja toteutti sen parhaalla tavalla.

Keskiviikkona ratsastettiin ensin tunti maneesin viileydessä, menin taas Rassella ja ilman pörrääviä öttiäisiä oli meno vielä parempaa. Paitsi harjoitusravi. En ole ikinä kokenut mitään niin kamalaa. Ehkäpä lause mikään ei ole täydellistä pitää paikkansa. Iltapäivällä oli ohjelmassa kahden tunnin maastolenkki. MotoMotostakaan en voinut luopua, joten se pääsi kiitämään pitkin peltoja. Pellon ulottuessa silmänkantamattomiin, rajana vain pieniä metsäplänttejä ja ruohon ylttäessä hevosia mahaan tulee tunne, ettei maailmassa ole yhtään mitään muuta kuin juuri se hetki. Eihän me tietenkään osattu rauhassa semmosia pätkiä mennä vaan kaikkien piti päästä tuntemaan vauhdin huuma (ja karkoittaa ötökät). Jäi vain mietityttämään että miten kovaa Lotoss oikeen pääsee. Muiden laukatessa täyttä päätä jouduin pidättämään pojua kovin ottein ja tuntui kun mentäisiin tavallista harjoituslaukkaa.

Kylmägeelin käytön ylittäessä sallittua määrää ja auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää oli viimeisen maastolenkin aika, Lotoksella tottakai. Ötökät yrittivät syödä meitä elävältä ja hiki puski läpi. Kuitenkin reissu oli mitä ihanin ja jään kaipaamaan niitä maastoja, etenkin peltoja. Kuitenkin vähän jännitti, illalla oli estetunti. Opettajamme jouduttua äkkinäisesti lähtemään poikansa luo pitivät tallitytöt meille tunnin. Onneksi kaikki osasimme englantia, joten suurta kieliongelmaa ei ollut. Minä hyppäsin Rassella ja ystäväni Leandralla. Laittaessamme hevosia kuntoon tuli muutama tytöistä kysymään hyppykokemustamme ja korkeuksia. Ajateltiin ettei jaksa hinkuttaa, joten heitettiin korkeudeksi mukava 50/60cm. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain ihan muuta. Samoin radat.

Aloitimme hyppäämällä A estettä pikkuristikkona menemällä uralle ennen okseria. Muutaman hypyn jälkeen kyseinen este nostettiin n 90 cm korkeudelle ja poistuminen b ja c esteiden välistä. Loput esteet olivat n. 70-80cm. Sitten hypittiin sarjana ja okseria kunnes tulikin hauskojen kiuemuroiden vuoro. Esteeltä a linja okserille, esteeltä b okserille kiertämättä estettä a jonka jälkeen tultiin sarjana b,a. Se ei tässä kuulosta vaikealta, mutta kokeile isolla hevosella (jolla 10 metrin ravivoltti tuntuu lähes mahdottomalta) mennä sulakoita pikkukiemuroita. Olihan se hauskaa, pakko myöntää. Pahoittelen muuten hienossa ratapiirrustuksessani olevaa typoa, sarjaväli oli tasan kolme askelta, ei noin.
Viimein koitti perjantai, lähtöpäivä. Viimeinen ratsastustunti Rassella maneesin pimennossa. Tota jättiruunaa jaa kyllä mieletön ikävä. Tunti meni hyvin ja sen jälkeen vielä hyvästit ja halit kaikille uusille ja vanhoille hevosystäville. Suihkun ja pakkausten (sekä superalkon....) kautta laivaan ja laivalla helsinkiin. Oli ihana reissu ja voisin lähteä koska tahansa uudestaan.

Viimeisen tunnin loppuverkka. Laukkasi niin hienosti että alotettiin loppurauhottuminen muita aikasemmin.
Loppuun vielä muutama fiiliskuva reissusta

ps Lisätietoa hevosista sekä tallista saa kysymällä :)

[ 024 - Lomaa hevosista ja hevosten luo lomalle ]

Menossa koko kesän ainoa hevoseton viikonloppu. Viikko ei voi sanoa, sillä tehtiin Marin kanssa pieni hevostenmoikkaus -reissu Husöseen keskiviikkona. Sää oli ihana ja pojat viihtyi laitumella. Turre tosin pääsi tekemään pientä alkeiskurssi-keikkaa, muttei näyttänyt vaivaantuvan pienestä lisäliikunnasta.

Ensi viikolla lähdetään viroon ratsastamaan. Laiva lähtee maanantaiaamuna kello 8 ja perjantai iltana tullaan takaisin. Yritän kerätä pieniä muistiinpanoja itelleni ylös ja kotiin palattuani lupaan tehdä hienon päivityksen reissusta.

Kyseisessä paikassa olemme käyneet jo monena kesänä, ja syksynä. Maastot ovat upeat, opetus hyvää ja hevoset hienoja. Nyt on ollut pari vuotta väliä viimereissusta, joten saa nähdä onko hevosrintama paikassa muuttunut paljonkin. Toivottavasti edes joku 'vanhoista' suosikeista olisi vielä tallella!

[ 023 - Estekurssi, päivä 4 ]

Nyt on B merkin esteosuus suoritettu !
Tunti alkoi hyvin ja eiliset möröt ja stressaamiset poistui mielestä jo alkukäyntien aikana. Amigo oli reipas, ihana oma itsensä. Verkka meni hyvin ja pelkäämäni ympyrähyppy tuntuikin loogiselta.

Sitten tuli merkkisuoritusten vuoro ja "sain" aloittaa ekana. Amigo meni pörheenä ja reippaana esteeltä toiselle ja saatiin huipputiet. Ainoastaan huonosti meni este 5A. Lähestyminen olisi kuulunut olla ravissa, rikkoi kuitenkin laukalle ja juuri ennen estettä edeltävää puomia takas raviin. Vähän sähläämiseks meni mutta kunnialla kuitenkin hyvi. Muita muistikuvia mulla ei radasta oikein ole.Oltiin menossa tervehtimään tuomaria

Muidenkin ratasuoritukset meni yleisesti hyvin, yksi hylky ja muutama puomi kolisi. Muuten mallisuorituksia kaikki.

Mainittakoon vielä loppuun että ryhmästä kaksi ratsukkoa saivat ruusukkeen ja Amigo & minä oltiin niistä toinen. Amppari onkin ruusukehai! Kirjallista arvostelua en vielä ole saanut, mutta voin sen tänne myöhemmin postata.
Kuvista kiitokset menee Susalle & Vilmalle.

[ 022 - Estekurssi, päivä 3 ]

Ei voi muuta sanoa kuin että aina ei mee nallekarkit tasan. Amigo oli oudon tahmainen enkä saanut toivomaani keveyttä eteen. Tuli huonoja hyppyjä & lähestymisiä ja meinasinpa myös pudota.

Amigo kielsi ensin, olin jo kääntämässä pois kun lähdettiinkin hyppäämään. Onneks este oli pieni, joten pelkällä tasapainon heitolla selvittiin.

Harjoiteltiin teitä ja hypättiin rataa osissa. Tunnista jäi suuri v*tutus, mutta nyt tiedän mihin pitää keskittyä ja petrata. Tästä ei päästä kuin ylöspäin!

[ 021 - Estekurssi, päivä 2 ]

Nukahdin eilen lähes heti kotiin päästyäni, joten päivittely jäi tälle päivälle. Kameramiesten puuttuessa kuvia eilisestä tunnista ei ole. Kerrankin kuin menee paremmin kuin ikinä, ei kukaan ole ikuistamassa sitä.

Amigo oli alussa reipas, kuunteli istuntaa ja pohkeita hyvin. Edestä herkistämisessä oli toisaalta kova homma. Kuitenkin löydettiin alkuverryttelyn aikana oikea tahti ja tapa.

Ensimmäiseksi mentiin ympyrällä kavalettia ja harjoiteltiin johtavaa ohjaa. Jotkut kurssilla eivät siis edes tienneet mikä on okseri, joten opettaja päätti katsoa että hallitseeko kaikki tätäkään. Tehtävä nauratti itseäni vähän, sillä mut on opetettu näyttämään johtavaa ohjaa lähes aina hypätessä. Pisti miettimään että mitäköhän kyseisellä kurssilla tekevät kun perusasiatkaan eivät ole hallinnassa. Kyllä se ihan hyvin meni, aikaa vaan juoksi kun piti mennä uudestaan ja uudestaan sama este.

Lopputunnista mentiin rataa pätkissä, sain hienoja lähestymisiä ja Amigo oli upea. Olen tyytyväinen vieläkin, minä maailman pahin perfektionisti joka mollaan itseäni pikkuasioistakin. Toivottavasti tänään menee yhtä hyvin! Nyt rataa opettelemaan.

[ 020 - Estekurssi, päivä 1 ]

Tänään siis alkoi neljäpäiväinen estekurssi, jonka päätteeksi suoritetaan B estemerkki. Kallen ollessa (suosituimpana) leirihevosena ja vielä kevyellä liikunnalla vaihtui maasturi kevyempään malliin, Amigoon.Tunti alkoi huonosti; ulkopohjetta sai runnoa läpi raa'alla voimalla sekä raipalla, Amigo olisi mielummin mennyt pää taivaissa tai kaula pitkänä ja vaihteita löytyi kaksi, täysillä eteenpäin tai etanavauhti. Kuitenkin hetken taistelun jälkeen löydettiin yhteinen sävel ja menosta tuli siistimpää ja hallitumpaa.

Ensin mentiin tempoharjoituksia puomisarjoilla, jotka ensin meni päin !#\@%&, mutta muutaman epäonnistumisen jälkeen saatiin hyviäkin suorituksia.

Puomien jälkeen mentiin innaria ja suurimmaksi tavoitteekseni otin eteenpäin katsomisen. Kuulun siis niihin valittuihin jotka tykkäävät hypätessä tarkkailla hevosen etujalkoja sekä maata. Amigo meni hyvässä linjassa ja katse pysyi ylhäällä.Innarin jälkeen hypättiin vielä muutama hyppy kierros laukkaa, lyhyellä sivulla raviin, ravissa kokorataleikkaa, sen keskellä sarja, niillä laukka, uralla raviin-tekniikalla ja hyvin meni. Siitä tehtävästä ei valitettavasti edustuskelpoista kuvaa ole.

Estetunnin kunniaksi sisäinen tuupparini heräsi ja odotteluaikana vääntelin omia kiemuroitani. Huomista odotellessa!

[ 019 - Kiirettä, siksei päivityksiä ]

Taas pahoitellaan kuvattomuutta ja pitkää väliä päivityksissä. Mä oon vaan ollut niiiin kiireinen.

Mun rakkaat tinkeritammat lähti muutama viikko sitten leirihevosiksi ja ennen sitä annoin niille totally makeoverin. Pesin harjat & hännät, selvitin ne suurella shine määrällä avitettuna. Nipsasin korvakarvat siistiksi ja tasotin hännät. Pesin jalat, harjasin ne täysin takuttomiksi ja laitoin jotain shinen tapasta ainetta, joka pitää ne takut poissa. Napsasin vielä yönsilmät lyhyiksi. Koko hommaan meni 3 tuntia, mutta oli sen arvoista. Eihän reissuun voi lähteä ilman uutta kampausta. Mun pienet puskapollet muuttui leirihevosiksi.

Husössä viettänyt aikaa töissä ja ihan muutenvaan. Pääsin ratsastamaan Aaronilla (ensimmäinen joka selkään kiipesi! Inhoan kehuskella, mutta toi on jo niin iso juttu että vähän kredittiä pitää saada) niin koulua että esteitä. Kalle oli muutaman viikon ep, joten tilanteesta otettiin hyöty ja mut istutettiin toista kertaa koko kevätkauden aikana jonkun toisen selkään. Hui.

Koin myös viimeisen hoitopäiväni, syksyllä mulla alkaa oppisopimuskoulutus ratsastuksenohjaajaksi ja sen aikana minulla ei ole aikaa hoitaa poikiani. Steisi & Dotsi kuitenkin pysyy hoidokkeina. Ruunistakaan en kokonaan joudu luopumaan, sillä saan ne syksyllä vastuuhevosikseni.

Oli mulla vielä ihan infoakin, tänään alkaa neljäpäiväinen estekurssi (B-merkki) ja lupaan päivittää tänne jokaisesta päivästä fiilikset ja tehtävät sekä plussat ja miinukset. Sain myös uuden megapro-kameran, joten toivuttuani kuvien menetyksestä alkaa uusi vallankumous parempilaatuisten kuvien hankkimisesta.