[ 37 - Kisatunnelmissa ]

Sunnuntaina meni rikki monen vuoden kilpailutauko. Jännitti aivan kamalasti jo edellisenä iltana, onneks hoidin kaikki kuntoon jo etukäteen joten aamustressailut saivat pitää oman aikansa.

Herätys oli kuudelta, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan. Siitä nopsaa suihkuun ja aamurutiinien avulla ittensä edustuskuntoon laitto. Vielä ennen lähtöä pakkasin vähän evästä sekä varmistin että kaikki tarvittavat on laukussa. Metrolla puotilaan ja siitä autokyydillä tallille. Ensin mentiin laittamaan kamat kasaan, siitä nimenhuutoon ja radanrakennukseen. Lopulta päästiin letittämään & tuunaamaan Aaron kuntoon. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken ja jättämään toisen kisaajan puunaamaan loppuun, sillä omat toimihenkilöhommani lähenivät. Olin siis kuuluttajana ekan helppoC:n (tosiaan jos joku ihmettelee että miksi meillä oli kaks heC-luokkaa, niin syynä että tuomari olisi vaihtunut kesken luokan, joten se päätettiin jakaa kahtia). Juontohommat meni ihan hyvin, vaikka alkuun jännittikin aivan kaameasti. Pian olikin mun verkan aika.Aaron oli aivan upea, se ei oo ikinä ollut heti alkuun niin loistava. Oli skarppina eikä sähläillyt turhia, peruutukset meni hyvin, laukat nousi hallitusti ja ravilisäyksetkin meni nappiin. Viimein päästiin radalle, alkoi tosi hyvin. Vähän oli tiet alkuun hukassa, muttei pahasti. Ensimmäinen lisäys oli vähän laimea, mutta toisessa ravilisäyksessä poni oikeen liisi. Ensimmäiset laukat meni hyvin, vähän hätäinen nosto & raviinsiirtyminen, mutta laukka pysyi kokoajan, jopa lävistäjän loppuun asti! Seuraavassa laukassa asiat alkoivatkin mennä pieleen. Nosto oli hätänen, kuitenkin vauhti tasapainottui hetkeksi. Sitten vaan tapahtu jotain. Poni hermoili, minä hermoilin, tuntu että kaikki hajoo käsiin ja sitten löysinkin itseni verryttelyalueen puolelta. Hylky siitä siis tuli. Mentiin kuitenkin rata vielä loppuun ja hylystä huolimatta olen tyytyväinen. Poni meni hienosti, mokia sattuu kaikille ja tästä ei voi muutakun oppia.
Arvostelupaperissa suurin osa kutosia & muutama vitonen, nopealla päässälaskulla prossat olisi olleet reippaat 55. Mun piti laittaa tähän vielä jotain kirjallisesta arvostelusta, mutta se on sen verran vauhdilla kirjoitettu etten saa siitä mitään selvää.

Oli muuten tosi outoa, kun monet tuli pahoittelemaan hylkäystä ja ihmettelemään tapahtunutta. Reippaan urheilijan tavoin en vaipunut itsesäälin, vaan kehuin ponia ja totesin että välillä vaan käy näin. Voittoa en muutenkaan mennyt kalastamaan, vaan kokeilemaan maistuisko kilparata näin pitkän tauon jälkeen (kyllä maistui, ens kisoja odotellessa!).

En oo kisakuvia vielä saanut käsiini, joten liitin tohon pari kuvaa lauantain irtotunnilta. Molemmista kuvista kiitokset Ella N. Kisakuvia tulee kyllä heti kun kuvaajat niitä sivuilleen laittavat.

[ 36 - Arkistojen helmiä ]

Sunnuntaisten kisojen tunnelmaan virittäytyminen on alkanut. Radan opettelu check, tunti varattu lauantaille ja kisavaatteet valittu. Päätin vielä nostaa tunnelmaa kaivelemalla youtuben arkistoja. Vaikka luulisi k.o. videoiden vaan masentavan ja tuhoavan viimeisetkin itsetunnon rippeet, niin tossa on tavotetta. Jotain jolle tasolle tuun tuskin ikinä pääsemään, mutta jotain mistä uneksia.



Itse olen nähny kyseisen videon vasta isompana ekan kerran, niin Matador on juuri niin hieno kun voi hevonen olla. Kyrakin on hyvä, tottakai, mutta tossa hevosessa on jotain niin suurta mutta hempeetä. Tosi kaunis liike jota on ihana katsoa. En oikeen osaa tohon rataan mitään lisätä, paitsi noi lopussa tulevat pilkunviilaushidastukset pilas tunnelman.



Vaikka Ankysta käydäänkin kiivasta keskustelua RollKurin puolesta & vastaan ja vaikka (jos nyt näin amatöörinä voin arvostella) en Ankyn ratsastustyylistä pidä, niin silti ylistän hevosta, kuten aina. Musta muuten Salinerolla on ruumiiseen nähden tosi tikkujalat, ihan tälleen btw, ja silti se käyttää niitä paremmin ku monet "sopusuhtaset".

Tosta RollKurista vielä, että voisin tännekkin siitä jotain kirjotella jos ketään kiinnostaa lukea.

Laitetaan nyt loppuun vielä yksi video, josta mulla ei oo kauheesti mitään sanottavaa. Toi hevonen on vaan niin upea. Kyllä, mä fanitan noita hevosia enemmänkin ku ratsastajia yleensä. Kuullostan ihan pikkulikka-sepitykseltä, mut kattokaa tota hevosta. Se on selkeesti syntyny kouluaitojen sisäpuolelle.

♥

[ 35 - Tuuppausta ja kerrankin tyytyväinen ]

Tänään menin kaksi tuntia putkeen, molemmat Aaronilla. Se on kyllä mun kanssa ihan yks yhteen, yhteistyö toimii ja ymmärretään toisiamme. Hauskinta musta on se, että mun "heikkopuoli" on Aronin vahva ja toisinpäin.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin itsenäistä herkistämisverryttelyä, jonka jälkeen pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja ravissa. Kummankaan pohkeenväistölahjoilla, niin minun kuin Aaroninkaan, ei mitään vuosisadan suoritusta tullut, mutta oon silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin sinne joukkoon hyviä askelia ja kumpikaan ei menettänyt hermoja. Normaalisti pelkkää kaahotusta oleva laukkakin alkoi muistuttaa jo normaalivauhtia ja sain jopa koottua sitä vähäsen. Muut tuntilaiset katso mua kieroon mun ylistäessä Aapoa maasta taivaaseen ihan tavallisen laukkapätkän jälkeen.

Toisella tunnilla oli samantyylinen alkuverkka ja sen jälkeen käytiin B-rataa läpi (ympyrää, volttia, keskiravia jiiänee). Kuulostaa helpolta, mutta open tuijottaessa ja vaatiessa parastasi muuttuu tavallinen pääty-ympyräkin yllättävän vaikeaksi. Mentiin myös kuuluisaa kymmenen-metrin-laukkavolttia, tai sai valita meneekö sen vai keskiympyrän. Mentiin Aaronin kanssa muuten keskiympyrää, mutta oikeaan kierrokseen mentäessä ja laukan ollessa hyvä sekä tasapainoinen päätin repästä ja kokeilla ympyrää. Odotuksista huolimatta se onnistui. Päätin jättää laukkaamiset siihen ja ylistää ponia taas kerran. Tommoset ns pikkuasiat, joista huomaa edistyksen on musta ne kaikista tärkeimmät. Tunnin jälkeen niin ratsu sekä ratsastaja rypivät ylpeydessä sekä omassa hiessään. Pesin Aronia ja lähdin kotia kohti hoitamaan oman hygieniatasoni lailliseksi.

Kuvaajia ei kentän laidalla näkynyt, enkä jaksaisi laittaa taas niitä samoja vanhoja kuvia. Yritin myös piirtää kuvaa, mutta sekään ei onnistunut.

Mentiin oikeesti kentällä eikä nurmikolla ja mulla oli satula, mut otin taiteellisen vapauden muokata totuutta, nyt kun taiteellisiks kerran ruvettiin niin pitihän sekin hoita (tosi) kunnialla loppuun asti.

[ 34 - Estetunti ja ruostuneet taidot ]

Estetunnista ei ole kuvia, onneksi. Nyt kun mulla on oppisopimus alkanut, on mun ratsastustyyliin ja taitoon laitettu enemmän huomiota ja vaikka tiesin että mun hyppytaidot on pahasti ruosteessa, niin eilen iski pienoinen paniikki.

Tehtävät eivät edes olleet vaikeat, suoristuksia ja innarilinjaa. Hevosena toimi säpsy tamma Molly, jolla oon ennen hypännyt aika paljonkin. Molly on omalla tavallaan tosi herkkä, mutta kuitenkin vaatii napakat ja terävät avut. Hyppytyyli on hyvä, kuitenkin loikat sen verran isoja ja oudon tuntusia että niissä on vaikea istua. En siis nyt yritä pistää mitään Mollyn niskaan, itse oon erittäin arka ja vinossa. Vähemmästäkin menee herkkä hevonen sekasin. Kyllä me onneks saatiin muutama "ihan ok" -hyppy. Kuitentin pisti harmittamaan tämmönen megamokailu hyvän tuntiputken jälkeen. Se on muuten tosi hyvä, että nyt jo aletaan harjottelemaan niin saan suoristettua itseni, parannettua asentoa sekä hyppytaitojani. Ehkä vielä joku päivä musta tulee rohkea hyppääjä!

Nyt huutaa jalat ja huomenna pitäisi selvitä vielä kahesta tunnista putkeen, onneks perjantai on vapaapäivä niin voin rauhassa palautua.

[ 33 - Eilinen iltavuoro & tää päivä ]

Eilinen iltavuoro meni odotusten vastaisesti putkeen. Ensin muutama tunti aamuvuorolaisten kanssa, kunnes neljältä jäin yksin. Söin, kävin siivoamassa kengitysjätteet käytävältä (kengittäjä oli siis käymässä), vaihtelin vesiä muutamassa tallissa ja katsoin että hevoset pääsee ajoissa tunneille.

Sitten olikin ns. kokkaamisen aika, eli muutama hevonen meillä syö normaalin kaura/peacemakeri -annoksen lisäksi myös "mössöjä" (turvotettu seos greenlinea, pellavaa jne.). Niiden tekoon ei kauaa mennyt, ja vein soseämpärit talleihin valmiiksi iltaruokintaa varten.

Siinä sitten siivoilin vielä tallipihaa ja puuhastelin kaikennäköistä kunnes oli aika alkaa jakamaan heiniä, eli ensin heinät hepoille ja sitten lakaisu. Sama toistuu joka tallissa. Sen kierroksen päätyttyä alkaakin väkirehukierros, joka ei mene enää ihan niin loogisesti. Viimeinen hevostunti päättyy yhdeksältä, eli saan ensin ruokittua plus suljettua ponitallit ja viimeisenä vanhan, uuden sekä hirsitallin. Viimeisen tunnin ratsastajien saavuttua kävin ruokkimassa viimeiset tallit, sulkemassa ne (sulkemisella siis tarkoitan tiettyjen ovien sulkemista & valojen kiinni laittamista) ja lopuksi vielä suljin satulahuoneen, toimiston ja ratsiksen. Iltakymmenenaikoihin, kaikki valot sammutettuna, Husö oli aika karmiva paikka. Eiköhän siihenkin totu.

Tänään mulla oli töitä kasista neljään, meni ihan putkeen. Ekaks karsinoitten siivousta ja kuivittelua, sitten hevosten laittoa tunneille, tallipihan siivousta, ruokintaa. Päivä oli yllättävän nopeasti ohi. Kuitenkaan en lähtenyt kotiin jo neljältä, sillä ratsastuspäivä!

(Huomatkaa ovelasti sijoitettu ratsastusaiheinen kuva. Kiitos Sanna K.)

Mentiin erilaisia hevosen herkistystehtäviä ja kumpikaan, Kalle tai minä, ei olla niissä mitään parhaita, tai siis herkimpiä, eli jouduttiin molemmat hommiin. Kuitenkin pitkän kaksinkamppailun ja tuskailun jälkeen homma alko toimimaan hyvin, molemmat ollaan kehitytty. Oon nyt kiinnittänyt tosi paljon huomiota, niin tunneilla kuin yksin ratsastaessa, mun taipumukseen jäädä sisäohjaan kiinni & tehdä liian pitkiä pidätteitä. Kuitenkin alan päästä tosta jo pikkuhiljaa eroon, onneksi.

Laitoin tohon sekaan nyt jotain vanhoja kuvia, kun kuitenkin pitkä postaus ja kuvattomana näytti kamalan ankealta.Viime talvena, kiitokset kuvasta Hanna S.

[ 32 - Julia ♥ Turre , 10v ]

Kymmenen vuotta sitten, olin 9 vuotias sekä lapsekas ponityttö joka unelmoi omasta esteappaloosasta sekä hoitoponista. Kysyin ratsastuksenopettajalta hoitsua ja sellaisen sainkin. Se ei ollut pieni, suloinen ja kiltti poni vaan karsinassa odotti pyöreä, silloin isolta tuntuva, 9 vuotias suokkiruuna. Se ei ollut mikään muotovalio, paitsi minulle. Sinä päivänä tapasin Turren.

Hassua että siitä päivästä on jo niin kauan, muistan miten pinteleiden kääriminen teki mut hulluksi, miten Turre ei suostunut nostamaan kaviota ja kuinka se hevonen testasi mua. Oon tullut itkien ulos Turren karsinasta, useammin kuin kerran. Silti jaksoin sinnitellä ja se palkittiin. Nykyään minulla on ystävä joka tuntee ääneni, kunnioittaa minua (ja on myös ansainnut minun kunnioitukseni itselleen), johon luottaa ja joka voi luottaa minuun.

Eilen jäin työpäivän jälkeen vähän puuhastelemaan Purmin kanssa, pesin sen hännän, selvitin & tasoitin sen. Selvitin myös harjan ja leikkasin niskasiilin sekä korvakarvat. Siinä samalla rapsuttelin Turrea, joka mielellään myös rapsutti mua takaisin.

Töissä on mennyt kivasti, ei kauheasti mitään uutta. Paitsi että otin itselleni toisen viikkotunnin. Sen tosin maksan omasta taskustani, mutta voin maksaa kerran kuussa ratsastamieni tuntien määrät ja ryhmä on pienenpi ja hinta alhaisempi. Kyseessä on siis työntekijöiden oma ryhmä, nyt oon muutaman tunnin ollut siinä mukana (Aaronilla ofcrs) ja oon tykänny tosi paljon.

Tänään oon iltavuorossa (klo 14-22) ja en oo sen menosta tainnut ikinä kirjottaakkaan, joten voisin tänään miettiä jotain kerrottavaa siitä.

[ 31 - Sänkkärikausi avattu ! ]

En torstaina jaksanutkaan tulla koneelle, mutta nyt pientä tuntipuimista. Kuten varmaan moni jo otsikosta tajusi, mentiin sänkkärille ratsastamaan. Ratsuna oli Kalle "liito-orava" finskaputte. Tosiaan uuden hevosen "Killen" saavuttua ollaan koettu suuri tarve antaa ns välinimet sekä sukunimet lemppareille. Killestä vielä sen verran, että se on jäätävän iso torinhevosruuna joka omistaa orikaulan. Tosi kiltti ja söpö, mutta iso.

Kalle oli jo valmiiksi tunnilla joten hengailin ja menin muiden kanssa laittamaan hevosia (suom. istuin käytävällä ja katsoin muiden puunaamista). Viimein päästiin tunnille, Ponsu oli aivan täpinöissä joten vaihdoin armottomat tuuppaussuunnitelmat rentouttavaan viipottamiseen. Kyllä huomas että Kallella on harrastettu startteja, nollasta sataan samantien. Mulla oli niin ihana fiilis siellä selässä että teki mieli nauraa ääneen. Lujaa menenimen on hauskaa, mutta jos siihen plussataan hevonen johon voi luottaa täydellisesti nousee kokemus aivan uudelle asteelle. Minun ponsu on hienoin.

Tänään olin kuudesta kahteen töissä, mutta siitä ei sen enenpää kuin että Husö on pelottava paikka ku on pilkkopimeää. Oli pakko käydä laittamassa kaikki maholliset tallivalot päälle kun pelotti niin paljon ja olin varma että jokapuolella oli karhuja ja mörköjä. Talvea odotellessa :D

Löysin muuten ihan mielettömän hevoskuvaajan, Tim Flachin. En tiedä kuinka tuttu kyseinen kuvaaja on, itselläni jo entuudestaan jonkun näköinen käsitys kyseisen valokuvaajan tyylistä, mutta hevoskuvat tulivat täytenä yllärinä (tosiaan nekään eivät 'uusia' ole, voisi ehkä seurata vähän tarkemmin). Loppuun vielä muutama Flanchin kuva;