[ 49 - Tiistain tunti etc ]

Tiistaina mulla oli taas tunti. Menin Aaronilla ja teemana oli suoruus ja apujen läpisaanti. Tosi tehokas ja hyödyllinen tehtävä, Poni oli tosi hieno. Vaikka taas innostu pukittelemaan aika paljon. Opettajakin nauroi että käynnissä ja ravissa oltais helppo B, mutta laukassa ehkä perusmerkkiluokkaa. Miten niin holtitonta menoa?

Alkuverkka oli aika itsenäinen, tehtiin siirtymisiä ja taivutteluja, sitten alotettiinkin tunti.
(Huomatkaa HIENOT piirrustukseni!)

Ekana tehtiin siis lävistäjää ravissa, ilman pysähdystä, ja hevosen piti olla "niin suora että tyhmempi luulis ettei sillä ole takapäätä ollenkaan", mikä on yllättävän vaikeaa toteuttaa. Löytyi sieltä kuitenki lopulta oikeat avut, taas todettiin että ne puolipidätteet on oikeasti ihan tärkeitä, ja päästiin lähes viivotinsuoriksi. Käännyttiin jokatoinen oikealle ja vasemalle, tehden ensin n. 10 metrin voltit, joiden jälkeen siirtyminen käyntiin ja uralla väistöt. Lyhyellä sivulla raviin ja koko rumba uusiksi.

Sitten alettiin tekemään väistöjä keskihalkaisijalla, jotka sujuivat paljon paremmin koska apujen piti oikeasti olla oikeassa kohtaa oikealla hetkellä - ei voinutkaan unohtaa ulkopohjetta ja nojailla seinään. Aluksi käännyttiin taas molempiin suuntiin laukkaamaan, kunnes tehtävää vähän vaikeutettiin. Ensin halkaisijalla väistö toisesta pohkeesta - suoristus - toisesta pohkeesta, sitten uralle oikealle ja laukannosto , voltti vapaavalintaiseen kohtaan ja pitkänsivun lopulla käyntiin. Aron oli ihan liekeissä pohkeenväistöissä ja saatiin mielettömästi kehuja, laukasta en sitten sano mitään. Armotonta kaahotusta, pukittelua ja äkkinäisiä siirtymisiä raviin.

Lopulta alkoi laukatkin sujua ihan hyvin, aloin saamaan sitä vähän hallitummaksi ja ohjaus alko pelittää. Loppuverkka oli itsenäinen, ravailua ja kaartelua molempiin suuntiin ja lopuksi pitkät ohjat. Tunnin jälkeen ruokikselle ja siitä ottamaan hevosia sisälle.

Loppuhuipennukseksi vielä kerron, että pääsin tänään klippaamaan ekaa kertaa! Turre rassukka joutui koekaniiniksi. Minä siis vetäsin vaan muutaman vedon klipperillä, en herranjestas koko hevosta trimmannut. Innostuttiin kuitenkin vähän kuvioimaan ja nyt ponin ahteria koristaa toisella puolen salama ja toisella sydän - jonka minä klippasin!

Klippaus vielä kesken kuvan ottamiskohassa, ei Turre noin sottaseks jääny. Onneks. Mutta eiks toi sydän ookki hieno!

Nyt takas kouluhommien, ihanat etätehtävät hengitystieinfektioista, talli-ilmasta ja hankositeiden revähdyksestä. Aattelin myös saada viimein luettua Kyra K.n loppuun.

[ 48 - Katkolla..... ]

Pahoittelen katkoa päivityksissä, tällä kertaa mulla on ihan oikea syy. Rakas pieni pupuni 'epsu' kosti kynsienleikkuun puremalla koneen laturipiuhan poikki. Suloinen pieni eläin.

Viimeviikon torstaina ratsastettiin ohjat yhdessä kädessä pieniä voltteja ja vaikka mitä kuvioita, apuina sai käyttää pelkkää istuntaa ja pohkeita. Se oli oikeasti yllättävän vaikeaa, itse kun sorrun helposti ns hienosäätämään ohjien avulla ja monet muut avut vaan katoaa. Menin sen tunnin Artolla ja se meni ihan kivasti, äitikin eksyi maneesinlaidalle kameran kanssa, mutta valitettavasti onnistuneimmassa kuvassa artoja ja minua on monta päällekkäin.

Halit Artsille tunnin jälkeen :)

Enpäs muuten alottanutkaan satunnaisesti tiistaitunteja, siitä tulikin mun toinen viikkotunti. Viime tiistaina (tai siis nyt tiistaina!) menin Emirillä, ekaa kertaa, ja teemana oli apujen läpisaanti. Emir oli ihan huippu, tosi samanlainen ratsastaa ku Aron, mutta vaan paaljon isompi ja hitaampi. Sillä haluun kyllä mennä useemminkin.

Torstaina jatkettiin edellistä teemaa sulkutaivutusten kera. Menin Aaronilla (♥) ja se oli ihan huippu, vaikka ponilla olikin omaa kivaa. Tehtiin laukkaverkka ympyröillä ja niissä aina keskihalkasijan kohalla tuli pukkia, samaa koettiin sulkujen aikana. Aron ei ehkä oo mikään paras suluissa, mutta kyllä sillä selkeesti on jonkunnäkönen idea niistä, ihankun mulla olisi yhtään sen selkeämpi. Saatiin käynnissä ihan hyviä pätkiä, samaten ravissa tuli muutama ihan oikea sulkutaivutusaskel. Olin niin tyytyväinen poniin tunnin jälkeen, lainasin sille jopa Turren loimea.

Tänään olin taas töissä, oli ihan kiva rento työpäivä. Ei tapahtunut oikeen mitään hämmentävää, tosin taidan olla vilustunut. Ens viikolla on taas paljon hevosia: töitä ma-ke ja su, ratsastustunnit ti ja to, sekä ainaskin ti ja pe tai la Steisin ja Dotsin luo. Ja heppatytöksi haukkuvat...

[ 47 - Tavallista talvea ]

Sunnuntaina alko taas työvuorot, olihan mulla "huima" yksi vapaapäivä välissä. Toisaalta mä tykkään kun välillä vapaapäivät on tolleen hajallaan. En niin tarvii viikonloppuja, vaan tommosia nollauspäiviä.

Olin iltavuorossa sunnuntaista tiistaihin ja hyvin meni. Ekat illat kun olin oikeasti valmis oikeeseen aikaan. Yleensä hommat on hanskassa joko 10 minuuttia ennen työvuoron päättymistä tai samanverran sen jälkeen.

Illassa sai huomata että hokkikausi on tosiaan menossa, muutamia reikiä löytyi. Onneksi vaan ihan pintanaarmuja, jotka hoitui pelkällä perusputsaamisella. Mua muuten alko yks päivä mietityttää, että osaan pääni sisällä tunnistaa erilaisia haavoja ja yhdistää niihin sopivat toimenpiteet, mutta jos joku kysyisi miksi teen niin, en kyllä osaisi vastata. Oon vaan seurannut toisten esimerkkiä ja toimin itse sen mukaan. Ainoat jotka on ihan sanallisesti opetettu on kaksi asiaa: Aina steriilit välineet (sen tosin olisin jo itsekkin hoksannut..) ja jos on reikä, niin putsaukseen käytetään ruiskua. Oon oppinut todella paljon kun vertaa tämän hetkisiä taitojani esim vuosi sitten osaamiini, en sillon osannut pahemmin lukea hevosen elekieltä tai tiennyt mistään pulsseista tai ruumiinlämmöistä. Haavanhoidosta puhumattakaan. Vaikka kyllä mulla on vielä tosi pitkä matka edessä.

Tänään olin kasista-neljään vuorossa. Alotettiin päivä tarhaamalla hevoset ja sitten alettiin siivoomaan karsinoita ja talleja, niin ja hoitamaan kengittäjälle hevosia. Päivä oli tosi raskas ja mulla meinas jo puolenpäivän aikoihin loppua puhti kokonaan, mutta loppua kohden aloin vaan piristymään. Ihan hyvä niin. Kun oltiin saatu tallit siivottua (jaettiin heinät karsinoihin valmiiksi) otettiin hevoset sisälle ja lakastiin. Käytiin syömässä, jonka jälkeen jaettiin päiväkaurat hevosille. Siivoiltiin tallipihaa ja täytettiin tallien heinävarastoja. Pian olikin aika hakea illan tuntilistat, auttaa ratsastajia ekalle tunnille ja suunnata kohti kotia.

Ei nyt oo oikeen mitään suurta tapahtunut, huomenna alkaa taas torstaitunnit ja alan myös aina välillä käymään tiistaisin aamutunnilla. Sain eilen ongittua huomisen tunnin teeman ja kausi alkaa armottomalla rääkillä. Paljastan vasta huomenillalla mitä tehdään, tai tehtiin, joudun varmaan siihenkin taas piirtämään kuvia (ellei katsomonreunalle ilmesty kamerajengiä).

[ 46 - Vuos 2010 pähkinänkuoressa ]

Kauheen monella on fb, twitteri ja kaikki mahollinen täynnä näitä ihania "oikeesti oon ens vuon yhtä söppänä ja haisen pahalle" sekä "kerro muistosi minusta tältä vuodelt koska oon ihana!!!" - päivityksiä. Itse en koe tarvetta niille, mutta voisin tähän koota vähän tätä vuotta.

Vuoden aikana oon kehittynyt kauheasti, niin hevosten käsittelyssä kuin ratsastamisessa. Tammikuussa löysin itselleni uuden ystävän, Kallen, josta tosin jouduin tässä kuussa luopumaan. Toukokuussa tutustuin myös Aaroniin, josta toivottavasti en joudu vielä pitkään aikaan hyvästelemään. Keväällä aloitin työt ns. Jokerina Husössä (eli jonkun ollessa sairaana, olin mun vuoro tulla to the rescue) ja nyt syksyllä alkoi oppisopimus, jonka loputtua mun olis tarkotus olla ratsastuksenohjaaja.

Kesällä suoritin viimein B-estemerkin ja syksyllä vaihtui ratsastusryhmä ja opettaja. Kuitenkin jatkoin vanhan opettajankin tunneilla ns tallitähti-tuntien merkeissä. Samoin oltiin Violan kanssa perinteisellä Vironretkellä ratsastelemassa, talli oli täyttynyt vuoden aikana monellaisella uudella hevosella, joista torin Francis oli ehdottomasti kesän paras.

Syksyllä mulle tuli Turren kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja alotinpa kisaamisenkin pitkän tauon jälkeen, huonommalla menestyksellä tosin. Tai itse olin tyytyväinen, sillä toiveena oli saada pidettyä itsensä rauhallisena ja saada Aaronilta nousemaan oikeat laukat (ne kun osaa välillä olla vähän hukassa....). Kävin myös HIHSissä ekaan kertaan moneen vuoteen. Pakkohan sinne oli päästä omiaan kannustamaan.

Alotin jahtaamaan itselleni omaa hevosta ja lähiopintojen aikana ypäjällä tutustuin moneen ihanaan ihmiseen ja opin paljon uutta.Tämä vuosi on ollut rankka, mutta ihana. Toivottavasti ensvuosikin tois jotain kivaa tullessaan.

Nyt onkin aika lähteä vuoden viimeiseen iltavuoroon, josta sitten suoraan kaverille juhlimaan. Olkaa rauhassa ja säästelkää niiden rakettien kanssa!

[ 45 - Paluu arkeen ]

Euro, Virossa kesällä 2007

Joulu tuli ja meni, tänään alko taas työt mun pitkän viikonlopun jälkeen. Fiksuna tyttönä pistin mun unirytmin sekasin (heräillen viikonlopun sekä alkuviikon kahen aikoihin..) ja tänään herätyskello huus viideltä aamulla. Kampesin itteni ylös ja aamupesun sekä aamupalan kautta kohti Husötä.

Perillä olin joskus 15 vaille kuus, mikä oli ihan jees, sillä uuden lukko teki taas temput (kiitos pakkanen!) ja jouduin kiertää takaoven kautta sisään talliin takas etuovelle ja potkimaan sen sisäpuolelta auki. Tohon koko hommaan meni aika paljon aikaa, joten se ekstra 15 minuuttia tuli tarpeeseen.

Jaoin heinät perusrutiinilla tallista toiseen ja menin sitten viemään eväät jääkaappiin ja hakemaan toimistosta listat. Alotin sitten siivoomaan Vanhaa ennenkun aloin jakelemaan aamukauroja. Seittemän aikoihin paikalle saapuikin jo lisävoimia ja saatiin päivä kunnolla käyntiin.

Päivä meni tosi nopeesti, kuuden vuorot menee aina, vaik niihin herääminen onki yhtä tuskaa.

Aaron, Husö toukokuussa 2010

Selailin viimekesäsiä heppakuvia, ihanan näköstä kun vetelee t-paita päällä ja aurinko vaan paistaa, päätin laittaa kuvat samaan teemaan. Alkaa mennä hermot tähän kylmyyteen ja vaatekerrosten lisääntymiseen (tällä hetkellä 3housut ja 3paitaa + takki, niin ja yhet housuista toppikset ofcrs).

Amigo, Husö kesällä 2010

[ 44 - Joulutunnelmissa ]

Vielä tälleen myöhässä hyvät joulut kaikille. Itse vietin jouluaattoaamun sekä päivän töissä, jonka jälkeen saunaan ja ruokapöytään.

Aluks vähän harmitti olla jouluaattona töissä, mutta se oli ihanin päivä tähän asti. Menin aamulla jakamaan uudelle väkirehut ja jäin sinne siivoamaan, pistin radion pauhaamaan ja joululaulut raikas. Hepat höristeli ja ulkona pauhas pakkanen. Parempaa joulufiilistä tuskin mistään voi saada.

Hevosaiheisia lahjoja en saanut, paitsi aikasemmin horzesta tilatut huppari, hanskat sekä sukat. Mennään äitin kanssa kyllä ostamaan mulle jonkunnäkönen topparatsastustakki vielä. Lahjat tosin olivat muuten ihan supereita, tuli villasukkia, lämpöpukua, kirjoja ja lakanoita♥

Kuva viimevuoden jouluratsastuksesta

Tänään meillä oli jokavuotuinen jouluratsastus. Vaikken enää ookkaan hoitaja, niin pakkohan mun on siihen osallistua. Herätys oli aamulla 7.45 ja puol ysiltä tultiin hakemaan kohti Husötä. Koristeltiin Oonan kanssa ponit hienoiksi. Vanhaan teemaan kangistuen, oltiin (jälleen) Turren kanssa keijukaisia. Tein sille pahvista sarven jonka kiinnitin suitsiin ja letittelin harjaa sekä häntää, vaaleanpunaisten rusettien kera, tottakai. Ton tuulen takia ei päästy maastoon, joten vedettiin sitten maneesissa itsenäisesti leikkejä ja koulua. Meitä ei Oonan kanssa tosin panostaminen kiinnostanut, joten kisattiin niin nopeudesta kuin hitaudestakin lähes kaikessa mitä keksittiin.

Oon muuten kokonaan unohtanut kertoa mun hevosenetsinäprojektista! Mulla on ollut haku päällä ja aivan mielettömiä tapauksia on tullut, yksi tosin yli muiden. Kyseessä on kaverini vanha kisahevonen, 13-vuotias kimoruuna. Aivan mieletön tapaus. Ei mikään automaatti, mutta "pienen" kaksintaistelun jälkeen on joka kerta löytynyt se yhteinen sävel. Just mun tyylinen poitsu. Paljastan kyseisestä hevosesta lisää kun varmistuu että ostanko sen vai en. Mutta ainakin tällä hetkellä oon ihan myyty.

[ 43 - Hyvää yötä, lepää rauhassa ]

Hevosia tulee ja menee. Asia joka piti oppia jo hevostelun alussa, silti rakkaan ystävän poismeno on aina kamalaa. Tällä viikolla jouduin hyvästelemään ja luopumaan yhdestä. Poika-Rallaus, tunnetummin Kalle, nukkui pois. Viimeset päivät on ollut aika vaikeita. On itkettänyt, v*tuttanut, ärsyttänyt, suututtanut, väsyttänyt (kuitenkaan unensaanti ei ole tullut kysymykseenkään) ja ikävä vaan kasvanut. Pakko vaan koittaa ajatella elämää eteenpäin ja muistella niitä hyviä hetkiä mitä Kallen kanssa koettiin paljon, mutta liian vähän.


Viime tammikuussa tapasin Kallen, enkä osannut odottaa miten paljon siihen tulisin kiintymään näin lyhyessä ajassa. Keväällä oli tarkotus aloittaa kisaaminen, pariviikkoa sitten meinasin ekaa kertaa pudota satulasta, Sänkkäreillä mentiin niin lujaa että pelotti ja viima pisti kyyneleet valumaan silmistä.

Poni ei koskaan ollut mikään maailmanluokan ratsu, eikä ravuri. Mutta minulle ja monelle muulle Husössä se oli juuri oikeanlainen ystävä. Ja olihan Kalle taitava, kuinka moni tuntemanne suomenhevonen osaa passia, tölttiä ja nelitahtisen laukan, mutta silti voittaa ysikympin ratoja, vastassaan hienot kisapeeveet. Kalle ei ehkä ollut taitavin, mutta rehellisempää hevosta, ystävää, työkaveria saatte hakea.

Sinua minä en tule unohtamaan.