Kymmenen vuotta sitten, olin 9 vuotias sekä lapsekas ponityttö joka unelmoi omasta esteappaloosasta sekä hoitoponista. Kysyin ratsastuksenopettajalta hoitsua ja sellaisen sainkin. Se ei ollut pieni, suloinen ja kiltti poni vaan karsinassa odotti pyöreä, silloin isolta tuntuva, 9 vuotias suokkiruuna. Se ei ollut mikään muotovalio, paitsi minulle. Sinä päivänä tapasin Turren.
Hassua että siitä päivästä on jo niin kauan, muistan miten pinteleiden kääriminen teki mut hulluksi, miten Turre ei suostunut nostamaan kaviota ja kuinka se hevonen testasi mua. Oon tullut itkien ulos Turren karsinasta, useammin kuin kerran. Silti jaksoin sinnitellä ja se palkittiin. Nykyään minulla on ystävä joka tuntee ääneni, kunnioittaa minua (ja on myös ansainnut minun kunnioitukseni itselleen), johon luottaa ja joka voi luottaa minuun.
Eilen jäin työpäivän jälkeen vähän puuhastelemaan Purmin kanssa, pesin sen hännän, selvitin & tasoitin sen. Selvitin myös harjan ja leikkasin niskasiilin sekä korvakarvat. Siinä samalla rapsuttelin Turrea, joka mielellään myös rapsutti mua takaisin.
Töissä on mennyt kivasti, ei kauheasti mitään uutta. Paitsi että otin itselleni toisen viikkotunnin. Sen tosin maksan omasta taskustani, mutta voin maksaa kerran kuussa ratsastamieni tuntien määrät ja ryhmä on pienenpi ja hinta alhaisempi. Kyseessä on siis työntekijöiden oma ryhmä, nyt oon muutaman tunnin ollut siinä mukana (Aaronilla ofcrs) ja oon tykänny tosi paljon.
Tänään oon iltavuorossa (klo 14-22) ja en oo sen menosta tainnut ikinä kirjottaakkaan, joten voisin tänään miettiä jotain kerrottavaa siitä.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
lauantai 11. syyskuuta 2010
[ 31 - Sänkkärikausi avattu ! ]
En torstaina jaksanutkaan tulla koneelle, mutta nyt pientä tuntipuimista. Kuten varmaan moni jo otsikosta tajusi, mentiin sänkkärille ratsastamaan. Ratsuna oli Kalle "liito-orava" finskaputte. Tosiaan uuden hevosen "Killen" saavuttua ollaan koettu suuri tarve antaa ns välinimet sekä sukunimet lemppareille. Killestä vielä sen verran, että se on jäätävän iso torinhevosruuna joka omistaa orikaulan. Tosi kiltti ja söpö, mutta iso.
Kalle oli jo valmiiksi tunnilla joten hengailin ja menin muiden kanssa laittamaan hevosia (suom. istuin käytävällä ja katsoin muiden puunaamista). Viimein päästiin tunnille, Ponsu oli aivan täpinöissä joten vaihdoin armottomat tuuppaussuunnitelmat rentouttavaan viipottamiseen. Kyllä huomas että Kallella on harrastettu startteja, nollasta sataan samantien. Mulla oli niin ihana fiilis siellä selässä että teki mieli nauraa ääneen. Lujaa menenimen on hauskaa, mutta jos siihen plussataan hevonen johon voi luottaa täydellisesti nousee kokemus aivan uudelle asteelle. Minun ponsu on hienoin.
Tänään olin kuudesta kahteen töissä, mutta siitä ei sen enenpää kuin että Husö on pelottava paikka ku on pilkkopimeää. Oli pakko käydä laittamassa kaikki maholliset tallivalot päälle kun pelotti niin paljon ja olin varma että jokapuolella oli karhuja ja mörköjä. Talvea odotellessa :D
Löysin muuten ihan mielettömän hevoskuvaajan, Tim Flachin. En tiedä kuinka tuttu kyseinen kuvaaja on, itselläni jo entuudestaan jonkun näköinen käsitys kyseisen valokuvaajan tyylistä, mutta hevoskuvat tulivat täytenä yllärinä (tosiaan nekään eivät 'uusia' ole, voisi ehkä seurata vähän tarkemmin). Loppuun vielä muutama Flanchin kuva;
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
[ 30 - Ryhtiä, ryhtiä ja nyppimisiä ]
Lucia & Miira tulivat moikkaamaan porttilaisia & ratavahtia ♥Hepparintamalla menee hyvin, on ollut kisoja, vironreissua, tunteja, sänkkäreitä ja eläinlääkärivisiittejä.
Tossa muutama viikko sitten sunnuntaina oli harjoituskoulukisat. Tuomarointi oli erittäin tiukka, mutta onneksi myös ratsukot olivat hyviä. Pääsinpä myös ratahommiin peruutusten johdosta, mutta portinavailu on ihan hauskaa hommaa. Samalla reissulla pääsin kunnostautumaan ja nyppimään Mian (huomautan että mulla on ollut nyppimisestä yli viiden vuoden tauko.....), mutta tuloksesta tuli ihan sievä.
Toissapäivänä pääsin ratsastelemaan Korpulla, se on ollut toipilaana reilun viikon joten mentiin vaan käyntiä. Aluksi se oli aivan könkkönä ja jumissa, mutta 40 minuutin kiemurointien jälkeen alkoi pikkutamma tuntumaan jo lähes normaalilta. Muutenkin Korppu on aivan ihana tamma, kuuntelee hyvin apuja ja muutenkin erittäin hyväluonteinen. Nyt mulla on ollut eilinen, tänään ja huominen vapaata. Eilinen tosin jää ainoaksi hepattomaksi päiväksi; Tänään mulla on ratsastustunti ja ennen sitä menen moikkaamaan Steisiä & Dotsia ja huomenna menen auttamaan kentän kanssa. Meillä tosiaan on kenttäremontti menossa ja sinne tulevat kumi/kangas/mitkälie-palaset pitää levittää käsin ja ihan mielelläni meen jeesaamaan.
Otsikosta vielä sen verran, että meillä on ryhmässä teemana istunnan parantaminen ja kotiläksyksi saatiin ryhdin harjoittaminen. Nyt on istuttu koneella, bussissa ja tultu käveltyä ryhdikkäänä. Varmasti oon ollut omaperänen näky.
Kirjotan illalla vielä pienet jutut tunnista & tinkereitteni kuulumisista, jos jaksan/ehdin koneelle!
torstai 19. elokuuta 2010
[ 29 - Aktiivikirjottaja... Aina välillä ]
Oon nyt jokapäivä päässäni keränny kivat mietteet ja tekstit muttamutta, oon ollu niin väsynyt töiden jälkeen. Olin myös tossa kipeenä muutaman päivän, ja mun lupaus nukkumaanmenosta ennen kymmentä vähentää mun koneenkäyttöä huomattavasti.
Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.
Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).
Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.
Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!
Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.
Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).
Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.
Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!
keskiviikko 4. elokuuta 2010
[ 28 - Vapaapäivä, silti tallille ]
Moni on ihmetellyt että miten jaksan ensin olla suunnilleen viitenä päivänä viikossa töissä hevosten parissa ja sitten vielä viettää vapaa-aikani tallilla, hoitaen toisten hevosia tottakai.
Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.
Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.
Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.
Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.
Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.
Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.
Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.
Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.
Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.
Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
[ 27 - Saman tien kulkijat ]
Hassua, että siitä hetkestä kun uskalsin kysyä sen hetkiseltä ratsastuksenopettajaltani hoitoponia on muutaman kuukauden päästä jo kymmenen vuotta. Silti muistan sen hetken kuin eilisen. Hoitoponia en saanut, vaan jotain paljon parempaa; sain hoitohevosekseni silloin isolta tuntuvan, välillä ilkeän, mutta samantien sydämeni valloittaneen Turren.
Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.
Huhtikuussa 2007
Jouluna 2007
Marraskuussa 2007
(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)
Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.
Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.
Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.
Helmikuussa 2010
Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.
Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.
Huhtikuussa 2007
Jouluna 2007
Marraskuussa 2007(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)
Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.
Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.
Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.
Helmikuussa 2010
Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.Miten paljon oonkaan kasvanut tuona aikana, Turren löytäessä minut olin 9 vuotias ponityttö ja nyt 19 vuotias hevosalaa aloittava ponityttö. Tuo hevonen on nähnyt mun kasvun varmaan yhtä hyvin kuin oma äitini, hassua. Samalla mä olen nähnyt Turren parhaat vuodet, joita tosin on vielä monta jäljellä.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
[ 26 - Paluu töihin ]
Eilen siis alkoi taas 5 päiväinen viikko työn parissa. Tai oikeastaan neljä, koska sunnuntait lasketaan kahdeksi päiväksi, nice!
Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.
Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.
Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.
Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!
Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.
Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.
Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.
Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.
Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!
Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)