Että mä pidän mun työpaikasta! Hevoset on supereita ja saa työskennellä kivojen ihmisten kanssa.
Tänään olin ensimmäistä kertaa iltatallissa ja tulin vähän aikaisemmin, että mut voidaan opastaa sitä varten (iltaa tekee siis vain yksi). Eihän se edes vaikea homma ollut, muutama laita tunnille/hae pois -tapaus ja pientä rasvausta ja letkutusta. Niin ja tietenkin ruokien jakaminen.
Tänään saapui myös uusi hevonen ja vaikken usko rakkauteen ensisilmäyksellä ( ... Mulle on kyllä niin käynyt muutaman hevosen kanssa jo), niin toi sitä oli. Otin "Aaronin" ulos hevosrekasta ja käveltiin vähän tarhojen ympäri. Poikahan käppäili niinkuin tuntisi jo paikat. Seistiin lenkin jälkeen vielä hetki ulkona, kun muut hoiti kuljetushommat kuntoon ja katsottiin kun auto lähti. Aaron painoi päänsä mun syliin ja silittelin sitä siinä, miten hellyyttävä hevonen! Vähän raukan näköinen ja lihaksia puuttuu, mutta niinhän meiltä kaikilta joskus.
Talliin käveltiin sisälle rauhassa ja kummasteltiin harjapakkeja ja roskista. Boksiin päästyämme annoin samantien matolääkkeen, poitsu otti sen kiltisti eikä edes yrittänyt sylkeä ulos. Ruokakin maistui heti, laitoin vettä niskaan ja lisäsin juomaämpärin karsinaan. Kattelin hetken että pärjääkö se yksin, no kyllähän se pärjäsi.
Siitä lähdin jakamaan iltaheiniä ja kun sen kierroksen olin tehnyt annoin kaurat,peacemakerit ja kaikki tarvittavat mössöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti