[ 46 - Vuos 2010 pähkinänkuoressa ]

Kauheen monella on fb, twitteri ja kaikki mahollinen täynnä näitä ihania "oikeesti oon ens vuon yhtä söppänä ja haisen pahalle" sekä "kerro muistosi minusta tältä vuodelt koska oon ihana!!!" - päivityksiä. Itse en koe tarvetta niille, mutta voisin tähän koota vähän tätä vuotta.

Vuoden aikana oon kehittynyt kauheasti, niin hevosten käsittelyssä kuin ratsastamisessa. Tammikuussa löysin itselleni uuden ystävän, Kallen, josta tosin jouduin tässä kuussa luopumaan. Toukokuussa tutustuin myös Aaroniin, josta toivottavasti en joudu vielä pitkään aikaan hyvästelemään. Keväällä aloitin työt ns. Jokerina Husössä (eli jonkun ollessa sairaana, olin mun vuoro tulla to the rescue) ja nyt syksyllä alkoi oppisopimus, jonka loputtua mun olis tarkotus olla ratsastuksenohjaaja.

Kesällä suoritin viimein B-estemerkin ja syksyllä vaihtui ratsastusryhmä ja opettaja. Kuitenkin jatkoin vanhan opettajankin tunneilla ns tallitähti-tuntien merkeissä. Samoin oltiin Violan kanssa perinteisellä Vironretkellä ratsastelemassa, talli oli täyttynyt vuoden aikana monellaisella uudella hevosella, joista torin Francis oli ehdottomasti kesän paras.

Syksyllä mulle tuli Turren kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja alotinpa kisaamisenkin pitkän tauon jälkeen, huonommalla menestyksellä tosin. Tai itse olin tyytyväinen, sillä toiveena oli saada pidettyä itsensä rauhallisena ja saada Aaronilta nousemaan oikeat laukat (ne kun osaa välillä olla vähän hukassa....). Kävin myös HIHSissä ekaan kertaan moneen vuoteen. Pakkohan sinne oli päästä omiaan kannustamaan.

Alotin jahtaamaan itselleni omaa hevosta ja lähiopintojen aikana ypäjällä tutustuin moneen ihanaan ihmiseen ja opin paljon uutta.Tämä vuosi on ollut rankka, mutta ihana. Toivottavasti ensvuosikin tois jotain kivaa tullessaan.

Nyt onkin aika lähteä vuoden viimeiseen iltavuoroon, josta sitten suoraan kaverille juhlimaan. Olkaa rauhassa ja säästelkää niiden rakettien kanssa!

[ 45 - Paluu arkeen ]

Euro, Virossa kesällä 2007

Joulu tuli ja meni, tänään alko taas työt mun pitkän viikonlopun jälkeen. Fiksuna tyttönä pistin mun unirytmin sekasin (heräillen viikonlopun sekä alkuviikon kahen aikoihin..) ja tänään herätyskello huus viideltä aamulla. Kampesin itteni ylös ja aamupesun sekä aamupalan kautta kohti Husötä.

Perillä olin joskus 15 vaille kuus, mikä oli ihan jees, sillä uuden lukko teki taas temput (kiitos pakkanen!) ja jouduin kiertää takaoven kautta sisään talliin takas etuovelle ja potkimaan sen sisäpuolelta auki. Tohon koko hommaan meni aika paljon aikaa, joten se ekstra 15 minuuttia tuli tarpeeseen.

Jaoin heinät perusrutiinilla tallista toiseen ja menin sitten viemään eväät jääkaappiin ja hakemaan toimistosta listat. Alotin sitten siivoomaan Vanhaa ennenkun aloin jakelemaan aamukauroja. Seittemän aikoihin paikalle saapuikin jo lisävoimia ja saatiin päivä kunnolla käyntiin.

Päivä meni tosi nopeesti, kuuden vuorot menee aina, vaik niihin herääminen onki yhtä tuskaa.

Aaron, Husö toukokuussa 2010

Selailin viimekesäsiä heppakuvia, ihanan näköstä kun vetelee t-paita päällä ja aurinko vaan paistaa, päätin laittaa kuvat samaan teemaan. Alkaa mennä hermot tähän kylmyyteen ja vaatekerrosten lisääntymiseen (tällä hetkellä 3housut ja 3paitaa + takki, niin ja yhet housuista toppikset ofcrs).

Amigo, Husö kesällä 2010

[ 44 - Joulutunnelmissa ]

Vielä tälleen myöhässä hyvät joulut kaikille. Itse vietin jouluaattoaamun sekä päivän töissä, jonka jälkeen saunaan ja ruokapöytään.

Aluks vähän harmitti olla jouluaattona töissä, mutta se oli ihanin päivä tähän asti. Menin aamulla jakamaan uudelle väkirehut ja jäin sinne siivoamaan, pistin radion pauhaamaan ja joululaulut raikas. Hepat höristeli ja ulkona pauhas pakkanen. Parempaa joulufiilistä tuskin mistään voi saada.

Hevosaiheisia lahjoja en saanut, paitsi aikasemmin horzesta tilatut huppari, hanskat sekä sukat. Mennään äitin kanssa kyllä ostamaan mulle jonkunnäkönen topparatsastustakki vielä. Lahjat tosin olivat muuten ihan supereita, tuli villasukkia, lämpöpukua, kirjoja ja lakanoita♥

Kuva viimevuoden jouluratsastuksesta

Tänään meillä oli jokavuotuinen jouluratsastus. Vaikken enää ookkaan hoitaja, niin pakkohan mun on siihen osallistua. Herätys oli aamulla 7.45 ja puol ysiltä tultiin hakemaan kohti Husötä. Koristeltiin Oonan kanssa ponit hienoiksi. Vanhaan teemaan kangistuen, oltiin (jälleen) Turren kanssa keijukaisia. Tein sille pahvista sarven jonka kiinnitin suitsiin ja letittelin harjaa sekä häntää, vaaleanpunaisten rusettien kera, tottakai. Ton tuulen takia ei päästy maastoon, joten vedettiin sitten maneesissa itsenäisesti leikkejä ja koulua. Meitä ei Oonan kanssa tosin panostaminen kiinnostanut, joten kisattiin niin nopeudesta kuin hitaudestakin lähes kaikessa mitä keksittiin.

Oon muuten kokonaan unohtanut kertoa mun hevosenetsinäprojektista! Mulla on ollut haku päällä ja aivan mielettömiä tapauksia on tullut, yksi tosin yli muiden. Kyseessä on kaverini vanha kisahevonen, 13-vuotias kimoruuna. Aivan mieletön tapaus. Ei mikään automaatti, mutta "pienen" kaksintaistelun jälkeen on joka kerta löytynyt se yhteinen sävel. Just mun tyylinen poitsu. Paljastan kyseisestä hevosesta lisää kun varmistuu että ostanko sen vai en. Mutta ainakin tällä hetkellä oon ihan myyty.

[ 43 - Hyvää yötä, lepää rauhassa ]

Hevosia tulee ja menee. Asia joka piti oppia jo hevostelun alussa, silti rakkaan ystävän poismeno on aina kamalaa. Tällä viikolla jouduin hyvästelemään ja luopumaan yhdestä. Poika-Rallaus, tunnetummin Kalle, nukkui pois. Viimeset päivät on ollut aika vaikeita. On itkettänyt, v*tuttanut, ärsyttänyt, suututtanut, väsyttänyt (kuitenkaan unensaanti ei ole tullut kysymykseenkään) ja ikävä vaan kasvanut. Pakko vaan koittaa ajatella elämää eteenpäin ja muistella niitä hyviä hetkiä mitä Kallen kanssa koettiin paljon, mutta liian vähän.


Viime tammikuussa tapasin Kallen, enkä osannut odottaa miten paljon siihen tulisin kiintymään näin lyhyessä ajassa. Keväällä oli tarkotus aloittaa kisaaminen, pariviikkoa sitten meinasin ekaa kertaa pudota satulasta, Sänkkäreillä mentiin niin lujaa että pelotti ja viima pisti kyyneleet valumaan silmistä.

Poni ei koskaan ollut mikään maailmanluokan ratsu, eikä ravuri. Mutta minulle ja monelle muulle Husössä se oli juuri oikeanlainen ystävä. Ja olihan Kalle taitava, kuinka moni tuntemanne suomenhevonen osaa passia, tölttiä ja nelitahtisen laukan, mutta silti voittaa ysikympin ratoja, vastassaan hienot kisapeeveet. Kalle ei ehkä ollut taitavin, mutta rehellisempää hevosta, ystävää, työkaveria saatte hakea.

Sinua minä en tule unohtamaan.

[ 42 - Toka viikko ypäjällä ]

Nyt on jakso 1A sitten ohi, etätehtäviä tuli ihan reippaan olonen kasa. Mutta ihan mielenkiintosista aiheista, että alan varmaan pikkuhiljaa tekemään niitä ihan ilosesti. Tällä viikolla oli ruokintaa, laidunten pohjainfoa (tai yleisesti infoa pohjista), värejä, luita, anatomiaa, juoksutusta, lastausta ja kaikkea muuta kivaa. Viikko meni taas ohi niin että hujahti.

Tulee kyllä mieletön ikävä niitä kurssikavereita, hassua miten kahessa viikossa täysin toisilleen tuntemattomat ihmiset voi muodostaa niin yhtenäisen porukan. Onneks muutamat asuu suht lähellä, ja sovittiin jo yhteisistä uv-juhlista.

Tämä viikko ei tosin ollut ihan niin mielenkiintoinen kun edellinen, ehkä kanssa siksi kun kaikki ei ollut enää uutta ja jännää. Kuuntelin silti tunneilla ja tein jopa itsenäisestikkin tiivistelmiä. Monisteitakin tuli semmonen nippu että pakko hankkia jonkunnäkönen kansio.

Nyt oon ihan poikki, eilen meni vähän liian myöhään ja aamulla aikanen herätys ja armoton pakkaaminen. Huoneet piti luovuttaa jo kymmeneltä, eli tyhjennettiin ne jo ennen tunneille lähtöä. Oli kyllä kiva sotku meiän huoneessa, saatiin viettää tää viikko perhehuoneessa. Oma sisäänkäynti ja kaikkea.

Sori sekavuus, oon ihan just menossa nukkumaan, mut aattelin kuitenkin tehä tämmösen ns pikapäivityksen vielä. Huomenna Steisin ja Dotsin luo ja sunnuntaina kattomaan kisoja. Maanantaina onkin sitten jo paluu arkeen.

[ 41 - Uudestaan maastoon! ]

Mentiin tänäänkin maastoilemaan Staesyn ja Dotsin kanssa, onneksi sade loppu ennenkuin päästiin edes selkään. Hämärää oli tosin jo, joten vedettiin otsalampun valossa (josta ei kyllä ollut sitten mitään hyötyä) pitkin metsäteitä, kierrettiin sieltätäältä ja laukkasuoran & loppuravipätkän kautta takasin kotiin. Sade oli kyllä tehnyt tehtävänsä, ei saatu laukattua kun yksi pikkupätkä. Ravattiin tosin aika paljon.

Oli kyllä hauska ravailla ilman satulaa metsäpolkuja. Pääs oma tasapaino kyllä aika kovalle koetukselle ja nyt on vatsalihakset kipeenä. Sainpahan minäkin kunnon treeniä. Teki kyllä molemmille hevosille hyvää kun niidenkin piti kunnolla keskittyä siihen mihin sen jalkansa laittavat.

Steisi jo valmiina jatkamaan kotimatkaa

Puoltoista tuntia saatiin lenkillä vierähtää, oltiin hoidettu tallihommat jo etukäteen joten saatiin suoraan ponsut sisälle syömään. Jätettiin niille loimet niskaan, molemmat oli märkiä niin sateesta kuin hiestäkin. Vaihettiin omat kamat ja toivotettiin poneille hyvätyöt.

Nyt ihanan saunanraikkaana pientä leffailtaa ja huomenna taas suunta kohti ypäjää!

[40 - Ihana maastolenkki ]

Olin siis tänään mun rakkaiden Tinkeri-hoitsujen luona. Mentiin Dotsin ylläpitäjän kanssa mukava maasto, ite menin Steisillä ilmansatulaa. Ihan vaan koska se on mukavanpaa, ja mulla tosiaan sattuu olemaan ratsastushousut husössä, joten menin farkkulegginssit jalassa.

Laitettiin hevoset pihalle kiinni ja annettiin vähän heinää siihen, siivottiin ripeästi talli ja laitettiin ruuat ja vedet valmiiksi. Harjailtiin hevosia rauhassa, molemmat oli ihan yltäpäältä mudassa. Saatiin ne kuitenkin ennenpitkää valmiiksi ja heitettiin kamat niskaan. Ite könysin Steisin selkään vapaalla tekniikalla.

Tamma oli aluksi vähän jäykkä, mutta vertyi tosi nopeasti ja energiaa piisasi. Huomas että oli ollut paripäivää vapaalla. Ravailtiin suoria teitä, tuolla pimennossa ei uskallettu metsään lähteä. Otettiin muutama mukava laukkapätkä. Tosi ihana lenkki, eniten kyllä sade v*tutti, tai alkuun se oli ihan hauska juttu, mutta sen yltyessä ja itse ollessa täysin läpimärkä alko hymy hyytyä. Lenkiltä tultua vietiin tytöt sisälle syömään ja pistettiin loimet niskaan. Sanottiin hyvätyöt ja vaihettiin omat kamat.

Nyt on ihana olo kun sai kuivat vaatteet niskaa, ja ruokaa eteen. Mennään huomennakin ratsastaa ja jos saisin sillon jotain kuvia, kun tuolla sateessa en viittiny kameraa kastella.