[ 137 ]

Kevät missä viivyt? Päivät onneks jo lämpimämpiä ja aurinko paistaa, Radekin saa jo tarhailla ihan nakuna. Viimeviikko oli rankempi treeniviikko joten tää viikko mennään kevyemmin. Eilen oli vapaapäivä, otin Raden sisään pelkästään harjausta varten ja ai että siitä lähtee karvaa.Vaikka tää karvanlähtö-aika on aina yhtä rankkaa, niin on ihanaa kun paksun talvipeitteen alta paljastuu vielä kiiltävämpi ja sievempi pikkupv. Normisti R on ollut tähänkin aikaan vielä klipattuna, mutta tänätalvena kerta sai riittää. Stressin takia rankempi treeni on ollut niin vähäistä, etten kokenut tarvetta klipata sitä uudestaan. Saa nähä pitääkö kesällä kerran ajella vai pysyykö ilmat sopivina. Kyllä mä sen hymyssä suin klippaan jos tarve vaatii. Vuos sitten kesällä huomas miten hevosen olo helpottu silmissä myös laitumella paahteen alla karvojen poiston jälkeen, vaikka itse ensin arkailin aihetta hevosen klippaus kesällä.

Kesä missä olet!

Tänään menin ilman satulaa, mikä oli ehkä virhe. Energiataso oli päätähuimaava ja kaikki maailman möröt oli liikenteessä. Alkukäppäilyt mutasesssa maastossa ja hetki maneesissa jolkottelua, loppukäynnit kentällä nauttien auringonlaskusta. Maneesissa mentiin siirtymisiä ja isoja ympyröitä. Aluksi vaan koitin saada sen rentoutumaan ja hoksaamaan ettei seinät kaadu päälle, sen jälkeen ihan perustyöstöä. Avut läpi ja takaosa hereille. Lopulta R oli oikein mukava, vaikka alussa meinas hermot pettää. Kuitenkin pidettiin fiilis kokoajan rentona ja mukavana, ei mitään väkisinvääntöä tai paineita, tää viikko vaan nautitaan ja ens viikko taas treeniä.

Karsinaan mentiin vesarin kautta, oli sen verran rapanen hevonen etten halunnut suojiinkaan koskea ennen vesikäsittelyä. Aika nopeesti hoidin Raden yökuntoon, oli kuitenki jo iltikset edessä. Pesasin suojat uudestaan kunnolla, oli ne sen verran mutamärmämaneesinhiekka-kerroksen päällystämät. Onneks en laittanu pinteleitä, vaikka alussa kävi mielessä. Pyyhkäsin suitset ja harjasin Raden vielä nopeasti. Iltapuurot kuppiin ja kohti kotia.


Huomenna olis tarkotus mennä taas kangilla, ihan perusridausta. Vähän lävistäjiä ja temmonmuutoksia, taas mennään ihan Raden fiiliksen mukaan, jos tosi hyvä niin vaadin vähän enemmän. En kuitenkaan niin paljon kun normisti mentäessä. Vaikka kangilla meno alkaakin sujua ilman kiukuttelua, niin en halua että oman ahneuden takia lähetään ottamaan takapakkia.

Perjantaina ihan perus eteenalas-päivä, venyttelyä ja taivuttelua. Meen senverran mitä tarvii, jos on hyvä niin 40 minuuttia saa riittää mutta varaan kuitenkin varmuudeksi sen 1,5h ratsastusaikaa, sen näkee sitten. Mä en kauheesti koskaan kelloa kattele ratsastuksen aikana ja inhoon niitä päiviä kun aikataulu on minuutilleen laskettu ja ratsastukseen käytetään tasan tarkkaan x määrä aikaa, muuten koko päivä menee sekasin. Ridaan sen miltä tuntuu, yleensä tähän menee se tunti-puoltoista. Kaverit ovat onneksi jo hoksanneet, että tallipäivinä ei kannata kuumotella viesteillä että kauan menee, voin koittaa olla ripeä ja jättää turhat lorvimiset pois, mutta käytän aikaa tasan sen mitä tarvii.

Viikonloppu mulla on niin työntäytteinen, että vuokraaja pääsee nauttimaan.

[ 136 - Treeniä,treeniä ]

Tää viikko on ollu Radella rankempi ja hyvin on jaksanut työskennellä. Vielä toivutaan talven jäljiltä, sillä oli vuodenvaihteen jälkeen ähkyä ja maha vaivasi aika paljon. Saatiin stressitaso minimiin ja masu parempaan kuntoon, nyt edetään Raden ehdoilla. Sillonkun jaksaa ja intoa riittää, niin ilo irti.

Keskiviikko oli viikon kevytpäivä. Ratsastin n. 40 minuuttia maneesissa eteenalas-meiningillä ympyröitä ja siirtymisiä. Aluksi R oli sitä mieltä että ei kiinnosta, haluan laukata. Kuitenkin pienen kädenväännön jälkeen alkoi sujua ja löytyi rento sekä aktiivinen hevonen, jota oli mukava työstää. Torstaina sain pitkästä aikaa raahattua kuvaajan paikalle, mulla piti olla valmennus sillon mutta kommunikointikommelluksen johdosta se siirtyi perjantaille. Päätin sitten pistää kanget päähän ja kattoa miten sujuu, kesää ajatellen oon mennyt n. kerran viikkoon kangilla. Tehden vähän kokoomista samalla, mutta pääasiassa ihan perustyöskentelyä. Rade alkaa olla kankien kanssa jo aika hyvä, se ei enää tunge hernettä nenään ja alkaa hoksaamaan että niidenkin kanssa voi liikkua eteenpäin - rentona. Työskenneltiin aika paljon ympyrällä, ihan valokuvaajaakin ajatellen.

Ai kamala noita mun ranteita...

Ihan yksinkertasta tehtävää - asettelua ympyrän mukaan ja ulospäin sekä temmonmuutoksia. Otettiin loppuun vielä siirtymisiä, niitä en jaksanut hinkuttaa kauaa, muutama hyvä toisto riitti. R toimi oikein mallikelpoisesti vaikka mentiinkin pitkästä aikaa rankasti kanget päässä.

Tänään perjantaina mulla oli sitten tunti. Aluksi valmentaja kävi selässä ja keskitty pääasiassa rentouteen (Radella on vähän taipumusta jännittyä vieras selässään) ja takaosan työskentelyyn, muutaman kierroksen jälkeen R hoksas ettei mitään pahaa tapahdu ja alkoi tekemään reippaana töitä. Raden treenin jälkeen oli mun koitoksen vuoro, liinanjatkeena istuntaa. Vasempaan kierrokseen meno on vieläkin tuskaa, vaikka hyviä hetkiäkin löytyy niin mun perfektionistinluonteen tuntien se ei riitä. Oikeeseen kierrokseen työskentely sujui oikein hyvin. Löysin heti ravissa oikean asennon ja sain Raden toimimaan oikein mallikkaasti pelkän istunnan avulla. Liinatyöskentelyn jälkeen mentiin hetki irtona, avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa sekä rennot loppuravit. Vaikka aluksi ei meinannut luistaa, niin oon silti yllättävän tyytyväinen itseeni. Radesta puhumattakaan, kerta kerrasta se hevonen jaksaa positiivisesti yllättää.

Tunnin jälkeen hoidin Raden kuntoon, kylmäsin kintut ja harjasin sen kunnolla. Mulla olis periaatteessa ollut kiire, mutta puuhastelu voitti. Ajoissa ehittiin illan menoihin, kun tinki suihkun pituudesta ja meikin määrästä. Kuhan poni saa asialliset rapsutukset niin hyvä tulee.

Ens viikon tarkotus olla taas kevyempi, ei kuitenkaan liian lepsu. Treeniä kivassa muodossa, ettei motivaatio karkaa.

[ 135 - Blogi katkolla ]

Tai tais olla hetkellisesti mun koko elämä katkolla. Mulla puhals syksyn lopulla suuret muutoksen tuulet, työpaikka vaihtu. Jätin hevoshommat kokonaan pois. Siitä, palaanko talikonvarteen tai kentänlaidalle en ole varma, tavoitteena olisi valmistua hyvillä papereilla ypäjältä vielä joskus, mut nyt ei oo sen aika. Erinäisten komplikaatioiden takia mulla lähti motivaatio koko touhuun.

Rade mulla on vielä, se voi hyvin. Ollaan treenailtu säännöllisesti, vaikka uus yöpainotteinen duuni pisti mun talliaikataulut uusiks. Aluks heti aamusta, tai heti päivätallin loputtua tallilla käymiset tuntu hassulta - kun en ikinä nähnyt ketään. Hetken päästä opin rakastamaan sitä, ei ikinä ruuhkasta maneesia - saat ratsastaa missä tahot miten tahot. Jos haluut kasaa esteen keskelle maneesia, go for it. Näppärää, eikö?

Koulupuolella ollaan nyt keskitytty tosi paljon mun omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Rade alkaa olla treenin kannalla siinä pisteessä, että hiotaan ja palautellaan mieleen. Peruskunto sillä on ollut jo jonkin aikaa hyvä, nyt vaan parannellaan ja viilataan pilkkua. Musta tää vaihe ei oo ihan niin mukava - kökkiä lihakset krampissa liinanjatkeena hevosen selässä ja miettiä hengitysreittejä ja hyvää fengshuita. Kesällä ois tarkotus jatkaa kisaamista siitä mihin jäätiin, pikkuhiljaa jättäen B luokkia kokonaan pois ja siirtyä lähes kokonaan heA;han.

Esteillä alkoi sujumaan hienosti, pelko alko häviämään mun selkärangastasta pala-palalta ja mun esteistunta koki totaalisen muodonmuutoksen. Ne hullut okseritki alko sujua. Vähän takapakkia otettiin kuitenkin, ihan navigointi-virheestä johtunut tippuminen (okserilla, why god why) ja polven satuttamisesta johtunut ratsastustauko pisti kummituksia takasin. Kuitenkin oon päättänyt päästä niistä eroon. Joku päivä mua ei enää ollenkaan hirvitä. Piste.

Mulla piti olla kauheesti kaikkia kuulumisia, mut silti pää lyö tyhjää. Uuteen nousuun, lukijat.

[ 134 ]

Harmittaa ja turhauttaa niin paljon, että päätin jättää otsikoimisenkin pois.

Viimeviikosta alkaen ollut suoraansanottuna nihkee oli, päähän sattunut, kurkku kutissut ja flunssan päälleräjähtämishetkeä odoteltu. Viikonloppuna se sitten posahti, kuitenkin elimistöni skippasi normaalin flunssa-jälkitautirutiinin ja hyppäsi suoraan asiaan. Tällä hetkellä poskiontelon- sekä keuhkoputkentulehdus. Nice one. Samalla lääkärissä löyty syy jatkuvaan masikseen, väsymykseen ja kipeilyyn. Anemian poikanenhan siellä lymyili. Nyt on lääkkeet päällä ja parantumista odotellessa.

Tästä on suora yhteys aiheeseen mikä risoo, sunnuntain koulukisat. Sinne meni. Olin niin odottanut niitä, lähinnä B-merkkiä. Pitkäaikaisemmat lukijat saattavat muistaa sen olleen vuos sitten toinen luokka ensimmäisissä kisoissamme, joten odotin niin paljon tuomarin palautetta. Sitä, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Nyt täytyy tyytyä odotteluun. Puolikuntosena ei kisoihin lähetä, varsinkaan kun kyseessä ei tulevaisuuden kannalta mitkään oleelliset.

Erittäin sekava ja turhahko päivitys. Pistetään olon piikkiin.

[ 133 - Koulukilpailut espoossa ]

© Niina Kuronen

Sunnuntaina mentiin yhdessä tallikaverin ja hevosensa kanssa Punametsän Ratsastuskoululla järjestettyihin kilpailuihin hakemaan lisää kokemusta ja tuntumaa kouluaidoista. Mä starttasin meistä ekana, vasta kahden jälkeen eli ei ollut mikään aikanen herätys. Paikanpäällä oltiin n. 45 minuuttia ennen mun starttia, käytiin nopeasti ilmottautumassa, hevoset ulos ja kamat niskaan. Raden selässä olin n. 5 minuuttia paikalle saapumisen jälkeen ja menin samantien kävelemään. Tässä vaiheessa luulin aikaa olevan 40 minuuttia mun starttiin, mikä olisi riittänyt hyvin. 10 minuuttia kävelyä + 20 minuuttia verkka-alueella touhuamista. Kuitenkin käveltyäni n. minuutin, kuului kaiuttimista "Seuraavana lähtövuorossa tämä, valmistautuu tämä ja Julia Reid". Siinä vaiheessa mun sydän pomppas kurkkuun. Kipitettiin Raden kanssa ripeästi verkka-alueelle ja kyselin että miten mahdollista, kun alle 10 minuuttia sitten piti olla 45 minuuttia? Ratsukoita jäänyt välistä, eikä tieto kulkenut ihmiseltä toiselle. Mokasta harmistuneena otin pikaverkan, ravissa vähän eteen ja vähän laukkaa. Oikeestaan muuta tossa-ajassa ei ehtinytkään.

Radalle mentäessä mulla oli todella huonot fiilikset, hitaasti lämpeevä Rade tuntui rautakangen nielaisseelta, eikä ollut ehtinyt tottua kyseiseen paikkaan ja hälinään vielä. Alkutervehdykseen mentäessä päätin, että hyvää fiilistä mennään hakemaan; mä en sitä tällä kertaa saa, joten annan Radelle mieluisan radan. Pysyttiin koko rata Raden mukavuusalueella, 10 metrin laukkavolteille en edes yrittänyt sitä vääntää ja keskiraveissa katoin että lähtee edes vähän, kehuin sitä pienestäkin koko radan ajan. Tosi tahmee suoritus, ajoittain takaosa jossain ihan muualla ku omalla paikallaan ja tuomarin-auto olis voinut käydä päälle, mutta hevonen vaikutti itseensä tyytyväiseltä, mikä olikin minulle tärkeintä.

Radeen olen kuitenkin tyytyväinen, se oli olosuhteisiin nähden rento ja vaikka rata olikin katastrofaalinen niin tahti säilyi alkutervehdyksestä lopputervehdykseen asti hyvänä. Prossia tuli vaivaiset 56,4% ja tuomareiden kommentit erittäin eroavaiset. Ainoastaan molemmat oli samaa mieltä takaosan laiskuudesta ja toivoivat ensi kerralla rohkeampaa suoritusta. En kyllä kiistä sitä, jätettiin varmasti Raden kanssa löysä ja vaisu kuva itsestämme.

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

© Niina Kuronen

[ 132 - Estehuumaa ]

Julkaisen nyt väärässä tapahtumajärjestyksessä, kun en halua kisapostausta julkaista ennen kuvien saantia.

Maanantaiaamuna oli sovittu estetunti. Menin tallille jo kahdeksaksi ja laitoin rauhassa kamoja kasaan ennen Raden sisälle hakemista. Tunnelmat oli jännittyneet mutta innokkaat. Robby ei ollu (lähes) koko kesänä nähny meiän menoa ja mietin että ollaanko menty syteen vai saveen treenaillessa. Samoin edellisellä estetunnilla satutin nilkkani joten möröt ja ties mitkä hirviöt kummitteli päässä. Kuitenkin totesin itselleni ettei oo mitään hätää, tunneilla ei laiteta tekemään semmosta, mihin katotaan ettei olla valmis ja nyt asennetta peliin. Tsemppailin itteäni ja lähin viimein hakemaan Radea tarhasta, jossa mun fiilikset nousi. Ihmeiden aika ei totisesti ole ohi, tuo karkuun juokseva lurjus huomasi mut portilla ja käveli, siis ihan oikeasti tallusteli ilosena, luokseni. Mun oli pakko ottaa kuvasarja tästä ihmeellisestä tapahtumasta. Kuitenkin olin varannut (ja varaan aina) riittävästi aikaa sisäänhakemiseen juuri tämän ihanan tavan vuoksi.

Todistusaineisto kyseisestä ihmeestä

Tallissa oli rauhallista siihen aikaan aamulla ja käytävä vielä lakasematta, joten päätin harjata siinä. Yleensä ollaan ruuhka-aikaan liikenteessä jolloin en viiti käytsiä tukkia tai se on vastalakaistu ja en raaski sitä sotkea. R seisoi nätisti paikallaan samalla kun harjasin sen huolellisesti. Kamat päälle ja menoks. Käytiin Annin kanssa ennen verkkaamista kiertämässä maastolenkki alkukäynneiksi ja kentällä alotin ratsastamalla hevosta eteen, ensin käynnissä uraa pitkin molempiin suuntiin samalla isoja kaarteita tehden, jonka jälkeen ravissa ja lopulta laukassa. Valkku oli pikkusen myöhässä, joten roudattiin esteet kuntoon verkan jälkeen ja siinä lomassa hän saapuikin paikalle.

Alotettiin yksinkertaisella harjotuksella. Kahen ristikon suora linja, laukassa sisään ja 5 askelta. Ainoostaan piti kattoa että askel sopii ja hevonen on täysin suora. Ensimmäiseen suuntaan onnistui heti, mistä olin enemmän kuin yllättynyt. Treenaus on selkeesti tuottanut tulosta, ei yhtään mutkittelua! Toiseen suuntaan ei mennyt niin hyvin, en saanut linjaa kuntoon, hosuin ja askeleet ei sopinut. Lopulta sain kerättyä itteni ja mentiin hienosti tähänkin kierrokseen.
                                     

Pienen lepotauon jälkeen siirryttiin pienelle jumppasarjalle. Ravissa ristikolle sisään, yks laukka-askel ja ristikko, kaks laukka-askelta ja ristikko, joka myöhemmin muutettiin ristikko-okseriksi. Heti viimeisen esteen jälkeen hanatus eteen, takasin raviin ja uudestaan. Meillä oli aluksi lievästi sanottuna ongelmia. Jäin liikaa pitämään kädellä enkä antanut Radelle tilaa toimia. Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin rämpien läpi, jonka jälkeen taas koin herätyksen ja kolmannella kerralla kädet harjassa, pohkeet kiinni ja katse menosuunnassa oli riittävä korjaus. Tultiin kyseistä tehtävää hetki ja saatiin sekin sujumaan aika kivasti.

Taas pientä taukoa ja sen jälkeen palattiin ristikko-linjalle. Ne vaihdettiin pystyiksi ja tultiin neljällä. Ah, mulle niin sopiva homma. Nää mokaan aina. Oon niin arvioimaan paljon laukkaa tarvitsee muuttaa. Aluksi ei askel sopinut millään, joko laitoin liikaa eteen tai pistin himmaillen. Rade teki kiltisti hommansa ja sovitti askeleita parhaan mukaan, vähän sillä asenteella että "Anna ratsastajan tehdä, korjaa itse perässä". Taas pienen sähellyksen jälkeen päätin antaa Radelle enemmän tilaa, ratsastin laukan reippaaksi ennen ensimmäistä pystyä ja annoin vaan mennä. Kappas kepponen, askelhan sopi täydellisesti! Samalla tavalla vielä kerran ja sitten riitti. Lopetettiin juuri oikealla hetkellä, silloin kun onnistuu ja on vielä intoa.

Linjan takana poseeraa Anni&Breik

Loppuverkat eteen alas ja loppukäynnit selästä. Hypättiin Annin kanssa alas selästä, laitettiin portti kiinni, riisuttiin hepat ja annettiin niiden piehtaroida ja hömppäillä samalla kun kerättiin esteet pois.

Tallissa pistin Raden kylmäykseen ja samalla pyyhkäsin varusteet ja vein takas paikalleen. Tein Raden sapuskat valmiiksi ja vein takasin laitsalle. On mulla kyllä hieno hevonen, sano muut mitä tahansa!

[ 131 - mobiilisovellus ]

Sain viimein ladattua puhelimeeni mobiilisovelluksen, joten pikatilannepostauksia luvassa. Toivotaan että tämä toimii kunnolla. Sunnuntain kisoista juttu valmiina, julkaisen heti kun saan kuvat käsiini. Samoin eilisestä Robbyn tunnista postaus lähes julkaisuvalmis.

Nyt tämä tyttö matkaa kohti naprapraattia, josko selkäkipuihin sais jotain tolkkua sen avulla. Wish me luck!