[ 31 - Sänkkärikausi avattu ! ]

En torstaina jaksanutkaan tulla koneelle, mutta nyt pientä tuntipuimista. Kuten varmaan moni jo otsikosta tajusi, mentiin sänkkärille ratsastamaan. Ratsuna oli Kalle "liito-orava" finskaputte. Tosiaan uuden hevosen "Killen" saavuttua ollaan koettu suuri tarve antaa ns välinimet sekä sukunimet lemppareille. Killestä vielä sen verran, että se on jäätävän iso torinhevosruuna joka omistaa orikaulan. Tosi kiltti ja söpö, mutta iso.

Kalle oli jo valmiiksi tunnilla joten hengailin ja menin muiden kanssa laittamaan hevosia (suom. istuin käytävällä ja katsoin muiden puunaamista). Viimein päästiin tunnille, Ponsu oli aivan täpinöissä joten vaihdoin armottomat tuuppaussuunnitelmat rentouttavaan viipottamiseen. Kyllä huomas että Kallella on harrastettu startteja, nollasta sataan samantien. Mulla oli niin ihana fiilis siellä selässä että teki mieli nauraa ääneen. Lujaa menenimen on hauskaa, mutta jos siihen plussataan hevonen johon voi luottaa täydellisesti nousee kokemus aivan uudelle asteelle. Minun ponsu on hienoin.

Tänään olin kuudesta kahteen töissä, mutta siitä ei sen enenpää kuin että Husö on pelottava paikka ku on pilkkopimeää. Oli pakko käydä laittamassa kaikki maholliset tallivalot päälle kun pelotti niin paljon ja olin varma että jokapuolella oli karhuja ja mörköjä. Talvea odotellessa :D

Löysin muuten ihan mielettömän hevoskuvaajan, Tim Flachin. En tiedä kuinka tuttu kyseinen kuvaaja on, itselläni jo entuudestaan jonkun näköinen käsitys kyseisen valokuvaajan tyylistä, mutta hevoskuvat tulivat täytenä yllärinä (tosiaan nekään eivät 'uusia' ole, voisi ehkä seurata vähän tarkemmin). Loppuun vielä muutama Flanchin kuva;

[ 30 - Ryhtiä, ryhtiä ja nyppimisiä ]

Lucia & Miira tulivat moikkaamaan porttilaisia & ratavahtia ♥

Hepparintamalla menee hyvin, on ollut kisoja, vironreissua, tunteja, sänkkäreitä ja eläinlääkärivisiittejä.

Tossa muutama viikko sitten sunnuntaina oli harjoituskoulukisat. Tuomarointi oli erittäin tiukka, mutta onneksi myös ratsukot olivat hyviä. Pääsinpä myös ratahommiin peruutusten johdosta, mutta portinavailu on ihan hauskaa hommaa. Samalla reissulla pääsin kunnostautumaan ja nyppimään Mian (huomautan että mulla on ollut nyppimisestä yli viiden vuoden tauko.....), mutta tuloksesta tuli ihan sievä.

Toissapäivänä pääsin ratsastelemaan Korpulla, se on ollut toipilaana reilun viikon joten mentiin vaan käyntiä. Aluksi se oli aivan könkkönä ja jumissa, mutta 40 minuutin kiemurointien jälkeen alkoi pikkutamma tuntumaan jo lähes normaalilta. Muutenkin Korppu on aivan ihana tamma, kuuntelee hyvin apuja ja muutenkin erittäin hyväluonteinen. Nyt mulla on ollut eilinen, tänään ja huominen vapaata. Eilinen tosin jää ainoaksi hepattomaksi päiväksi; Tänään mulla on ratsastustunti ja ennen sitä menen moikkaamaan Steisiä & Dotsia ja huomenna menen auttamaan kentän kanssa. Meillä tosiaan on kenttäremontti menossa ja sinne tulevat kumi/kangas/mitkälie-palaset pitää levittää käsin ja ihan mielelläni meen jeesaamaan.

Otsikosta vielä sen verran, että meillä on ryhmässä teemana istunnan parantaminen ja kotiläksyksi saatiin ryhdin harjoittaminen. Nyt on istuttu koneella, bussissa ja tultu käveltyä ryhdikkäänä. Varmasti oon ollut omaperänen näky.

Kirjotan illalla vielä pienet jutut tunnista & tinkereitteni kuulumisista, jos jaksan/ehdin koneelle!

[ 29 - Aktiivikirjottaja... Aina välillä ]

Oon nyt jokapäivä päässäni keränny kivat mietteet ja tekstit muttamutta, oon ollu niin väsynyt töiden jälkeen. Olin myös tossa kipeenä muutaman päivän, ja mun lupaus nukkumaanmenosta ennen kymmentä vähentää mun koneenkäyttöä huomattavasti.

Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.

Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).

Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.

Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!

[ 28 - Vapaapäivä, silti tallille ]

Moni on ihmetellyt että miten jaksan ensin olla suunnilleen viitenä päivänä viikossa töissä hevosten parissa ja sitten vielä viettää vapaa-aikani tallilla, hoitaen toisten hevosia tottakai.

Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.

Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.

Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.

Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.

Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.

[ 27 - Saman tien kulkijat ]

Hassua, että siitä hetkestä kun uskalsin kysyä sen hetkiseltä ratsastuksenopettajaltani hoitoponia on muutaman kuukauden päästä jo kymmenen vuotta. Silti muistan sen hetken kuin eilisen. Hoitoponia en saanut, vaan jotain paljon parempaa; sain hoitohevosekseni silloin isolta tuntuvan, välillä ilkeän, mutta samantien sydämeni valloittaneen Turren.

Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.

Huhtikuussa 2007

Jouluna 2007

Marraskuussa 2007
(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)

Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.

Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.

Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.

Helmikuussa 2010

Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.

Miten paljon oonkaan kasvanut tuona aikana, Turren löytäessä minut olin 9 vuotias ponityttö ja nyt 19 vuotias hevosalaa aloittava ponityttö. Tuo hevonen on nähnyt mun kasvun varmaan yhtä hyvin kuin oma äitini, hassua. Samalla mä olen nähnyt Turren parhaat vuodet, joita tosin on vielä monta jäljellä.

[ 26 - Paluu töihin ]

Eilen siis alkoi taas 5 päiväinen viikko työn parissa. Tai oikeastaan neljä, koska sunnuntait lasketaan kahdeksi päiväksi, nice!

Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.

Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.

Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.

Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!

Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.

[ 025 - Reissupäivitys VIIMEIN täällä ]

Pahoittelen että päivityksen tänne saamisessa kesti näin kauan, säät vaan on olleet niiin upeat ettei koneen ääressä istuminen innosta.

Reissu oli upea. Säät oli lämpimät, mutta sietokyvyn rajoissa. Ratsastusta oli jokapäivälle kahdesta kolmeen tuntiin, ruoka oli hyvää ja hevoset mielettömiä. Suurin osa vanhoista tutuista odotti meitä ulkona ja oli ihana nähdä Ravuriveljekset Fanta sekä Games, Pikkuponit Apu ja Traxu, äiti sekä tytär Muusa ja Melodika sekä nuorukainen Hugo Boss. Ihanana yllätyksenä pikkupoika Falsu oli myös siirtynyt tuntikäyttöön. Kuitenkin pienten leiriläisten läsnäolon johdosta emme päässeet niillä ratsastamaan.Siispä käytössämme olivat

Latvialaistamma Leandra

Isokokoinen ruuna Lotoss (jota lopulta kutsuttiin MotoMotoksi)pikkupoika Fallen Star "Falsu"Sekä säpsy trakhennerruuna Francis "Rasse"

Kiitos Eckerölinen ja 25v ikärajan (KUKA laittaa noin korkean rajan 1,5 tunnin laivassaistumiselle?) matkustimme viikkarilla 2,5 tunnin matkan. Raahattiin suuret matkalaukkumme niissä sojottavine raippoineen, ja itsemme tietty, mukavaan nurkkapöytään laivakahvilan luokse ja viihdytimme itseämme muffinssien, limun, kahvin ja pelikorttien avulla. Perille Kurtnaan päästyämme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme tallia kohti. Yövyimme siis leirimökissä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka tallipihaan. Koko matkan kuljin sormet ristissä ja toivoin ettei ihana Albatrossini olisi kadonnut minnekkään, no eihän se ollut - siitä oli vain tullut yksäri. Pettymys oli suuri, mutta ei mun reissu siihen kaatunut. Hevostenjaossa minulle jaettiin Lotoss, ystävällinen ruuna joka oli suomessakin käynyt mutta "hulluutensa" vuoksi tuli maitojunalla takaisin. Koko viikko pohdittiin kyllä että mikä kohta siinä hevosessa oli hullua, kiltti kuin mikä. Ehkä vähän liikaenerginen mutta pysyi kuitenkin hallinnassa innostumisesta huolimatta.

Seuraavana päivänä menimme ensimmäiselle tunnille maastoon ja päätin kokeilla Falsua. Erittäin mukava, kokematon pikkupoika, mutta jostain syystä en silti syttynyt. Mukavaa oli, mutta jotain jäi puuttumaan. Se jotain löydettiinkin iltatunnilla. Mentiin omenatarhan ruohokentälle ja suostuttelujen myötä kokeilin Rassea. Säpäkkä, arka, hermostuva, 174 cm korkea ja vauhdikas. Kaikki mitä minä, arka ratsastaja pelkään, kuitenkin ollessa kaikkea mistä pidin. Jos Turrea ei oteta mukaan niin en ole ikinä oloani niin turvalliseksi minkään hevosen selässä. Vaikka mulla oli olo kuin pikkulapsella ison ponin selässä, kuunteli Rasse kaiken mitä pyysin ja toteutti sen parhaalla tavalla.

Keskiviikkona ratsastettiin ensin tunti maneesin viileydessä, menin taas Rassella ja ilman pörrääviä öttiäisiä oli meno vielä parempaa. Paitsi harjoitusravi. En ole ikinä kokenut mitään niin kamalaa. Ehkäpä lause mikään ei ole täydellistä pitää paikkansa. Iltapäivällä oli ohjelmassa kahden tunnin maastolenkki. MotoMotostakaan en voinut luopua, joten se pääsi kiitämään pitkin peltoja. Pellon ulottuessa silmänkantamattomiin, rajana vain pieniä metsäplänttejä ja ruohon ylttäessä hevosia mahaan tulee tunne, ettei maailmassa ole yhtään mitään muuta kuin juuri se hetki. Eihän me tietenkään osattu rauhassa semmosia pätkiä mennä vaan kaikkien piti päästä tuntemaan vauhdin huuma (ja karkoittaa ötökät). Jäi vain mietityttämään että miten kovaa Lotoss oikeen pääsee. Muiden laukatessa täyttä päätä jouduin pidättämään pojua kovin ottein ja tuntui kun mentäisiin tavallista harjoituslaukkaa.

Kylmägeelin käytön ylittäessä sallittua määrää ja auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää oli viimeisen maastolenkin aika, Lotoksella tottakai. Ötökät yrittivät syödä meitä elävältä ja hiki puski läpi. Kuitenkin reissu oli mitä ihanin ja jään kaipaamaan niitä maastoja, etenkin peltoja. Kuitenkin vähän jännitti, illalla oli estetunti. Opettajamme jouduttua äkkinäisesti lähtemään poikansa luo pitivät tallitytöt meille tunnin. Onneksi kaikki osasimme englantia, joten suurta kieliongelmaa ei ollut. Minä hyppäsin Rassella ja ystäväni Leandralla. Laittaessamme hevosia kuntoon tuli muutama tytöistä kysymään hyppykokemustamme ja korkeuksia. Ajateltiin ettei jaksa hinkuttaa, joten heitettiin korkeudeksi mukava 50/60cm. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain ihan muuta. Samoin radat.

Aloitimme hyppäämällä A estettä pikkuristikkona menemällä uralle ennen okseria. Muutaman hypyn jälkeen kyseinen este nostettiin n 90 cm korkeudelle ja poistuminen b ja c esteiden välistä. Loput esteet olivat n. 70-80cm. Sitten hypittiin sarjana ja okseria kunnes tulikin hauskojen kiuemuroiden vuoro. Esteeltä a linja okserille, esteeltä b okserille kiertämättä estettä a jonka jälkeen tultiin sarjana b,a. Se ei tässä kuulosta vaikealta, mutta kokeile isolla hevosella (jolla 10 metrin ravivoltti tuntuu lähes mahdottomalta) mennä sulakoita pikkukiemuroita. Olihan se hauskaa, pakko myöntää. Pahoittelen muuten hienossa ratapiirrustuksessani olevaa typoa, sarjaväli oli tasan kolme askelta, ei noin.
Viimein koitti perjantai, lähtöpäivä. Viimeinen ratsastustunti Rassella maneesin pimennossa. Tota jättiruunaa jaa kyllä mieletön ikävä. Tunti meni hyvin ja sen jälkeen vielä hyvästit ja halit kaikille uusille ja vanhoille hevosystäville. Suihkun ja pakkausten (sekä superalkon....) kautta laivaan ja laivalla helsinkiin. Oli ihana reissu ja voisin lähteä koska tahansa uudestaan.

Viimeisen tunnin loppuverkka. Laukkasi niin hienosti että alotettiin loppurauhottuminen muita aikasemmin.
Loppuun vielä muutama fiiliskuva reissusta

ps Lisätietoa hevosista sekä tallista saa kysymällä :)