[ 140 - Suunnitelmat ]

Multa kysellään kauheesti kokoajan että mitkä on mun ja Raden tavotteet, miltäs kisakalenteri näyttää, koska hankit nuorikon tohon kylkipojaks jne.

Ajatus musta ja Radesta ravaamassa kisakenttiä muuta ku harrastemielessä kuullostaa hassulta, vaikka meistä varmasti ratsukkona olisikin siihen. Mulla on tavotteena joskus lähteä rämpimään kouluratoja ihan tosissaan, mut mun aika ei oo nyt. Mulla on perusratsastuksessa vielä niin paljon moitittavaa, etten koe järkeväksi tällä hetkellä silmät kiiluen kisakentille suuntaamista. Tavotteet mitä alunperin mulle ja Radelle oon asettanu on ylitetty ja tällä hetkellä aion vaan keskittyä saumattoman yhteistyön parantamiseen ja Raden hyvinvointiin ilman mitään häiriötekijöitä. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on joskus parempi jättää auki ja odottamaan.

Pusuhetki irtojuoksutuksen jälkeen

Monet ovat kritisoineet sitä, kun meitä ei kisakentillä näy. Ei se radoilla ravaaminen ole kaikkia varten, toiset haluavat vain treenata ja harrastaa omaksi ilokseen. Kisaaminen ei ole meiltä ratsukkona poissuljettu asia, mutta tällä hetkellä se ei tunnu ajankohtaiselta. Vaikka sen kenties pitäisi. Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja tosissaan menevät ovat kauden alottaneet jo aikapäiviä sitten. Mut ei me. Mä en vaan saa sitä samallaista tyydytystä kouluradalta, minkä saan kotoa onnistuneen treenin tai ihanan maastolenkin jälkeen. Mä tiedän että se oli tavotteena ja unelmana, mut voihan nekin muuttua. Right? Kisakalenteri näyttää just siltä miltä pitää. Oon muutamat viikonloput merkannut kalenteriin "mahollisina kisareissuina" ja jos niiden lähestyessä olo on sen mukanen, niin kävästään vähän kokeilemassa heikkoa jäätä kepillä. Kuitenkaan muutamia kisoja enenpää ei olla menemässä, tänäkään kesänä. Eikä se mua haittaa. Jätetään ruusukkeiden perässä reissaaminen niille jotka sitä oikeesti haluaa tehä.

Muutenkin edetään rennosti ja rauhassa, erinäisten kommenttien ja ihmisten johdosta tallilla käynti muuttui lähes vastenmieliseksi. Sitä alkoi sovittamaan tallikäyntejään niin ettei kukaan ole paikalla ja jos joku ilmesty, äkkiä kamat kasaan ja menoks. Mun hevosta kritisoitiin ja samoin minua, eniten mua kuitenkin loukkasi ettei mitään noista voitu kertoa suoraan minulle. Muutamista pistin eteenpäin viestiä, sen verran loukkaavia perättömiä syytöksiä alkoi sadella. Kuitenkin nyt alkaa asiat olla hyvin. Kevät antaa uutta energiaa ja Rade voi hienosti. Odotan enemmän kuin innolla kesää ja uutta tallia. Se, mitä tapahtuu syksyllä on vielä auki. Toisten ei pitäisi antaa vaikuttaa omaan suoritukseen, mutta niin se vaan on että välillä vahvinkin sortuu.

Koko talvi ollaan menty Raden stressitason ja mahan ehdoilla, molemmat talvet ollut samanlaisia. Tämä paljon pahempi ja tiedän kyllä miksi. Kuitenkin nämä stressitekijät ovat nyt kaikonneet ja ollaan saatu uutta tuulta purjeisiin. Kesällä, kiitos laitumen, R voi paljon paremmin ja mahaongelmat poistuvat lähes kokonaan. Stressihevosen kanssa eläminen on välillä kun aallolla ratsastamista, mutta silti niin palkitsevaa. Rade on siitä hieno hevonen, että siitä kyllä huomaa jos kaikki ei ole kohdillaan. Kuitenkin samalla se ilmaisee selkeästi kun kaikki on hyvin. Niinkuin nyt.

Mulle on tullut aika paljon kyselyitä Raden ruokinnasta (ja muutenkin stressihevosille sopivasta ruokinnasta) ja taitais olla taas erikoispostauksen aika. Ehdotuksia otetaan vastaan!