[ 55 - Itsenäinen ratsastus ]

Kauhistelin pitkään sitä kun työn puolesta pitää ratsastaa itsenäisesti, miten mä voin sen toteuttaa, kaikkine istuntavirheineni! Ajattelin alkuun että kun kukaan ei ole toitottamassa olkapäästä, kädenkulmasta, ranteista, jaloista, kaikesta niin pääsen yksikseni pahentamaan noita virheitä ja tulos olisi paha. Väärässäpä olin.

Tykkään ratsastaa yksin, ihan yksin, niin ettei kentällä/maneesissa/näköetäisyydellä ole yhtään ketään. Saan rauhassa kuunnella hevosta ja soveltaa sille parhaan tavan, samalla päässä soi "kyynerpää, nyrkit, pitkät jalat" - nonstoppina. Ratsastan paljon paremmin ja siistimmin kun olen yksin, ilman paineita muista.

Liikuttettavista mukavin on ollut ehdottomasti Remy. Se on hevonen jolta oikeasti oppii jotain. Vaikka välillä kolisee seinät kun takajalat nousee, niin siinä on hevonen jota sun täytyy ensin kuunnella ja oppia lukemaan. Ilman vuorovaikutusta siitä ei saa irti mitään. Sinänsä mua harmittaa (vaikka vannotan sen yksinäisyyden tuoman turvan nimeen), että kerran kun liikutin Remyä niin ketään ei ollut katsomassa. Vilkuilin itseäni maneesin peilistä, istuin ryhdissä jalat rentoina, kyynerpäät kyljissä, nyrkit korkealla ja ranteet suorina Remyn kulkiessa kauniissa korkeassa muodossa ja tuntui että maneesi olisi ollut ikuista ylämäkeä. Se oli sitä onnistumista.

Oon lueskellut monien treeniblogeja ja niissä on kamalasti tavoitteita vuodelle 2011, sain siitä idean tehdä henkilökohtaisen tavoitelistan.
Muuta mitä tohon voisi lisätä on noi hiton ranteet! Ne ei vaan pysy suorassa, se on joku anatominen mahdottomuus. Ainakin mun mielestä. Olkapää on alkanut löytää omaa paikkaansa, mikä on tosi hyvä juttu. Kädetkin on alkanut pikkuhiljaa pysyä ilmassa, ehkä niiden ei sittenkään tarvitse hipoa maata ratsastaessa.