[ 130 - Kisafiilikset ]

©Noora A/Veera P

 Mulla on ollut ihan kamalasti kerrottavaa, mut oon huidellu tallilla ja panikoinu eilisiä kisoja.

Viikko itessään on menny ihan ok, toivuin viimeviikkosesta vatsatautiflunssamikäliehirviöstä. Maanantaina ois pitänyt olla pitkästä aikaa Robbyn valmennus, mutta Rade olikin irrottanut kenkänsä (tai melkeen irrottanut, mä sen lopulta repäsin) ja kavio oli lohjennut sivusta. Kengittäjää ei ennen maanantain aamukymmentä saa irtokenkiä laittamaan, joten parin viikon päästä vasta uusiks. Alkuviikko menny kevyesti ridaillessa, torstaina estetreeni, perjantaina koulutreeni, lauantaina kisat ja tänään kevyt.

Eilen oli siis mun ja Raden kisarikkaan historian toiset estekarkelot. Ensimmäiset oli tän vuoden alussa Husössä ja niissä mentiin epäsiististi sijoille. Eilen mulla oli rima korkeella, ei minkään voiton takia vaan yksinkertasesti halusin onnistua. Luokkina mentiin 60-70cm ja 80-90cm. Mukaan hoitamaan lähti Veera ja huomas kyllä että meillä on oma rutiini reilu vuoden sisään kehittynyt. Vaikka nyt roolit oli toisteppäin, oltiin silti molemmat kokoajan kartalla ja Veeran rento olemus ehkä jopa vähän rauhotti mun kauheeta jännitystä. Tallilta lähtö meni hyvin, lastauksessa ei pienintäkään ongelmaa ja oltiin hyvässä aikataulussa kokoajan. Paikalle päästyämme ilmottautumisen kautta kävelemään rataa, mikä vaikutti kivan simppeliltä, paljon loivia käännöksiä ja vain muutama pitkä lähestyminen esteelle. Rata vaikutti aika mulle ja Radelle sopivalta, mikä vähän nosti fiiliksiä. Ainoa este mikä ärsytti, oli liian räikeän värinen 3. este (siis oikeesti, kirkkaanvihree-keltaraidallinen okseri on esteettisesti ällö).

Pistettiin Rade kuosiin, Veera talutteli kamojen vaihon ajan ja sitte eikun verkkaamaan. Aluks Rade oli tosi jännittynyt. Punki jokasuuntaan eikä ois halunnut oikeen edetä mihinkää ja sillonkun eteni niin lähti pois alta. Ravailin rauhassa taivutellen verkka-aluetta ympäri ja alkoi Radekin rentoutumaan. Verkkahypyt ihan ok, okserille yks kielto mut sekin oli ihan oma moka, ensin en ratsastanut ja sit puskin kiinni. Viimein tulikin mun vuoro päästä radalle, molemmat jännityttiin sillä sekunnilla. Lähtömerkki tuli ja ite aloin saada menofiilistä, kuitenkin hyvän tuntunen hevonen kostautu. Ykköseltä hyvin yli, kakkosena ihan normaali laine ja helppo reitti. No, eihän se hevonen hyppää jos ei sitä siitä yli ratsasteta. Hevonen ympäri ja uudestaan, mokasin reitin ja toin huonosti, eli toinen kieltohan siitä tuli. Otti päähän, mut ei voi mitään. Omaan piikkiin kokonaan.

Eikun odottelemaan seuraavaa luokkaa.

80-90cm luokassa rata oli sama, joten en mennyt uudestaan radankävelyyn. Totesin että viimesin muistikuva on niistä pienenpinä ja sen illuusion haluan säilyttää. Viimein tuli sopiva hetki lähteä verkkaamaan, otin itelleni asennetta mukaan ja päätin että kakkosesta yli, hengissä tai ei. Verkassa Rade tuntui oudolta, se toimi ihan hyvin, tuli mukavia hyppyjä, ei kieltoja, mutta joku siinä hevosessa mättäs. Se oli rento ja energinen, laukka pyöri hyvin ja sain sen hyvin avuille. Eli periaatteessa kaikkea mitä ennen rataa kuuluukin olla, silti joku oli mielestäni pielessä. Mun vuoro astua areenalle koitti ja sota-asenne oli huipussa. ykkönen juureen, mutta yli. Tässä kohtaa, typerä Julia lähtee puskemaan ja ajamaan hevosta, jolloin Radesta tunsi miten se käänsi kivan pikku esteen päässään poninsyöjähirviöksi. Ja 2 kieltoa.

Otti päähän niin armotta, miten tyhmä voikaan välillä olla? Ratsastaminen ja päämäärätön ajaminen on kaks eri asiaa ja jälkimmäistä ei saisi ikinä harrastaa. En tosin kauaa jaksanut tuskastella hylkyjä, näistä voi vaan oppia. Toivottavasti ens kisoissa muistan olla selkeä ja johdonmukainen. Verkassa vielä muutama hyvä hyppy, loppuravit ja alas selästä. Veera talutti loppukäynnit kun samalla hoidin kamat kasaan ja kopin valmiiks. Katottiin vielä viimenen luokka, sillä traikkutoveri kisas siinä.

Erittäin aidot hymyt & Radea ei kiinnostanu pätkääkään

[ 129 - Kesäflunssa boostin keskellä ]

Vaikka kuinka kauan jo blogeja pitänyt pystyssä niin otsikoiminen on edelleen haastavaa. Hyvää otsikkoa tekstille ei meinää keskiä millään ja kun kerran loistavan keksii, iskee karu totuus seuraavaa postausta kirjoittaessa- ostikot on kertakäyttökamaa.

Mä oon tuupparin luonteestani huolimatta alkanut valmentautumaan esteillä ahkerasti (enemmän kuin koulupuolella) ja tulokset alkavat näkyä. Itseluottamus kohoaa este-esteeltä, se näkyy Radessa, hyvissä hypyissä ja kieltojen runsaasta vähentymisestä. Oon myös alkanut pysyä satulassa ahkerammin. Viimeisin estetunti oli mun osalta aivan huippu. Verkka enteili täyttä katastrofia, R vei mua pitkin kenttää kuin märkää rukkasta. Uskalsin mennä ihan mummolaukkaa ja paljon nopeita siirtymiä. Ekat tehtävät tunnilla meni vähän sinneppäin, tai no, ei yhtään niin kuin elokuvissa. Kuitenkin niiden avulla sain kerättyä itseni ja hevosen kasaan ja pikkuhiljaa alkoi sujumaan.

Kuva viime estetunnilta, vieläkin tulee aika juureen kiinni mutta muuten meno jo paremman olosta.

Muuta jännää ei nyt tänne kuulukkaan, Raden masu toimii vaihtelevasti, välillä se on tosi hyvä ja välillä taas pistää vedelle. Ruokinta on nyt saatu tukemaan stressiherkkää mahahaavatapausta ja se onkin saanut vatsan paljon paremmaksi. Turhat stessitekijät eliminoitu parhaan mukaan, joten nyt vaan toivotaan että pysyy hyvänä.

Teksti kovin turhaa ja sekavaa, kökin kotona armottoman flunssan kourissa joten järjenjuoksu myös sen mukaista.

[ 128 - Kevyesti kangilla & hyppytuokio ]

Tiistaina otin Raden sisään, oli tosi pirtee rokotuksesta huolimatta. Mittasin kuumeen ja eihän se ollut taaskaan noussut. On toi kyllä reilu hevonen, että kaikkine henkisine ja fyysisine ongelmineen se sentään jättää rokotusjumit ja kuumeilut muille.

Ensi viikon torstaina meillä on oman tallin koulukisat, mennään Raden kanssa kokeilemaan taas kepillä jäätä, HeA 1:2009 ratana ja kanget napsahti. Koska haluan kisata kangilla ja ilman, oon tehny armottoman ja reilun jaon; Jokatoinen kerta kangilla ja jokatoinen ilman.  Viimeksi mentiin Husössä nivelillä, eli kanget päähän ja matkaan.

Tiistaista ravailua

Niihin totuttelu on alkanut sujua hyvin. Tiistaina mentiin tosi kevyesti, paljon käyntiä eteenalas, vähän raviväistöjä ja yhet vastalaukat. R toimi kun unelma! Aivan upee, heti kevyt ja hyvä. Ei tarvinnu keskustella takaosan tai selän käytöstä ja liikku mielellään eteen. Keskiviikkona sama homma, kevyesti taas. Nyt vähän enemmän laukkaa, parit vastalaukat ja muutama pitkä sivu keskilaukkaa. Ravissa temmonmuutoksia ja käynnissä parit takaosakäännökset. Ei sujunu ihan niin hyvin kun tiistaina tai muutenkaan. Välillä näin.

Tänään Veera oli hyppäämässä Radella. Ensin pientä satulasäätöä, Raden estepenkki meni tallitoverille ja me saatiin käyttöön Sissin entinen penkki. Veera pääs hyppäämään tutulla penkillä.

Alussa ratsukolla oli pieniä kommunikointiongelmia, mitä en yhtään ihmettele. Rade kokeilee ensin josko pääsis aidan matalimmasta kohdasta ja Veera on tottunut menemään puolet pienemmällä ja säpäkämmällä tapauksella. Loppua kohti parani huimasti ja estekorkeus nousi parhaimmillaan 120cm korkeuteen. Kyllä tuupparia huimas vähän siinä vieressä.  

Veera & Rade

Nyt vois alottaa pakkailut ja huomenna karavaani lähtee Ypäjälle kisaviikolle. Otetaan läppärit matkaan, eli päivitystä luvassa. Voihan olla, että Veeran kanssa innostutaan ja pistetään videopostauksen puolelle. Mitään en lupaa, mutta mahdollisuuksia löytyy.

[ 127 - Maanantai ]

Loppuverkkaa viimesimmän valmennuksen jälkeen

Olipas taas ovela otsikko. Tänään Radella oli rokotus ja samalla eläinlääkäri teki yleiskatsauksen siihen, koska mulla ollut tunne että joku on pielessä.

Otin Raden pihalle rokotettavaks, koska siinä se on rauhallisempi. Se ei oo ikinä riehunut rokottaessa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. R vaan nostaa pään taivaisiin, jännittää itsensä ja olettaa että tällä tekniikalla kukaan ei vaan yllä rokottamaan sitä. Joka kerta on poni saanut pettyä ja piikit on pistetty, nyt jopa muistin mainita rokotusten kipaan pistämisestä. Olin ihan oikeessa siinä että joku on hassusti, mitään vakavaa ei onneksi ole. Pronutrinia kokeillaan mahaongelmiin ja rivit & epämääräset ihopaukamat vaikuttais olevankin allergiaperäistä. Hoitona Babyoilia ja tarvittaessa histeciä.

Toisaalta tänään ei olis voinut olla yhtään huononpi päivä rokotukselle, olis ollut estevalmennus myöhemmin päivällä. Oon nyt tosissani alkanut ryhdistäytyä ja nykyään jokatoinen viikko estevalmennus. Katkerana valmennuksen väliinjäännistä ja Jackrusselini Elmerin johdosta lähdettiin Oonan kanssa Horse & Houndista hakemaan mulle uusia ratsastushousuja. Whitakerit saivat kokea kovan kohtalon Elmerin maistellessa nahkapaikkoja. Nyt on menty hetki rikkinäisillä Gersemeillä ja tänään seuraan liittyi Esperadot ja tilattuna alennuksesta vielä Pikeurit, eiköhän niillä pärjätä (no ei?).

Kuten edellisestä postauksesta saa selville, on ratsastaminen alkanut taas tuntua mielekkäältä puuhalta, muutenkin kuin varustepanostus -tasolla. Todella outoa, että miten johonkin niin rakkaaseen harrastukseen voi yhtäkkiä mennä kaikki maku. Eilen alkuverkassa Rade oli suoraansanottuna ärsyttävä, kyttäili omiaan eikä malttanut keskittyä. Kuitenkin hetken eteen alas & vauhdilla eteenpäin - harjottelun jälkeen alkoi sujua. Takaosakäännökset ja pohkeenväistöt onnistui hyvin, joten jätin siihen ja päästin vierailevan tähden Oonan selkään. Oon nyt ottanut tän hetken työstölistalle siirtymiset, väistöt ja takaosakäännökset. Pikkuhiljaa alkaa kaikki sujua, väistöihin tosin tarvittais lisää intoa ja lennokkuutta. Kangilla oon kanssa mennyt sopivin väliajoin ja Rade alkaa toimia niillä jo aika kivasti. Pitäs pikkuhiljaa alkaa lisäämään niiden käyttöä, että tottuis kunnolla niihin.

♥

Valmistuminen ja koulunkäyntimotivaatio on tällä hetkellä jossain muualla kun läsnä, aina joku kohta mun elämässä ottaa selkeesti koville. Mulla olis toukokuussa kuulunut olla välikokeet ohjaajapuolelle, mutta muutama päivä ennen niitä, Radelle pamahti ähky. Ei auttanut kun ilmottaa ypäjälle että nyt kävi näin, katellaan vuoden päästä uudestaan. Varahevostakaan en viittinyt muutaman päivän varotusajalla lähteä etsimään. Tämmöstä tää on kun on niin monta muuttujaa pelissä. Toisaalta ehkä hyvä näin, saatiin lisäaikaa treenata ja vuodenpäästä näytetään miten homma kuuluu hoitaa.

[ 126 - Motivaatio hukassa ]

Päivityksiä ei ole hetkeen ollut, sillä mun motivaatio blogiin, panostamiseen, mihinkään on ollut iha hukassa. Nyt pikkuhiljaa se on alkanut löytyä, innostus rakkaaseen harrastukseen palannut ja Raden kanssa alkanut taas hetkittäin sujua. Liekö jotain kevätuupumusta, mitälie. Nyt alkaa olla parempi, onneksi.

Paremmalla ajalla parenpaa päivitystä, sain ulkoasun uuteen uskoon joten tuntui siltä että jokin sananen joukkoon laitettava.

Loppuverkkaa estetreenin jäljiltä.

[ 125 - Ruusujen päällä tanssimista, vai onko sittenkään? ]

Just kun aloin saamaan teksejä kasaan ja julkaisuintoa niitä kohtaan, iski uus sadepilvi. Rade on ollut viimeaikoina todella outo, motivaatio kadonnut kokonaan. Se kyllä syö, juo, leikkii, toheltaa normaalisti mutta ratsastaessa siitä on tullut ihme tahmatassu. Jotenkin tuntuu ettei sitä oikeestaan kiinnosta yhtään mikään.

Ennenkuin joku ihmettelee, niin on raspattu, kamat tsekattu, hierottu, kengitetty, tarkistettu muutenkin, ruokinta kohallaan, ei lämpöile, ei mitään. Muuten täysin normaali, mutta ratsastaessa Radea ei vaan huvita. Tämä viikko (sunnuntaisia kisoja lukuunottamatta) on "kivaviikko". Tehään vaan ja ainoastaan ratsastaessa kaikkea kivaa, maastoillaan, irtojuoksutetaan, hypätään vähän ja annetaan levätä. Jos poni vaikka tosta vähän piristyis. Keskiviikkona aattelin kevään kunniaks jatkaa viimekesäisiä juoksulenkkejä Raden kanssa. Se selkeesti nautti niistä lenkeistä jotka mentiin taluttaen. Syöteltiin, käveltiin reippaasti ja juostiinkin vähän.

Sunnuntaina oltiin kisoissa, mentiin ekaa kertaa helppoA. Rade oli normaalia tahmeempi, mutta yllättävän rento. Just ton Raden outouden takia en viittinyt kamalasti panostaa ja pistää menemään, vaan mentiin hakemaan hyvää fiilistä. Pakko kyllä sanoa, että traikkumatka ja kisapaikan hälinä piristi ponia. Rade tarkkaili kokoajan menoa ja hirnahteli kanssaeläjille. Prossat ei olleet mitkään päätä huimaavat; 53,7 mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin rento rata, ensimmäiset oikeasti ulkopuoliset kisat ja vielä normaalia vaikeanpi luokka. Lennokkuutta ei näkynyt, mutta en jaksa murehtia. Tän viikon sunnuntaina kokeillaan uudestaan ja Husössä Rade on aina innoissaan. Meno ja meininki on sen juttu.

KN ei mennytkään niin kun piti. Tuntu taas että panostus meni siihen ekaan rataan (tosiaan A oli ennen KN). Ensimmäisestä verkasta poiketen, tämä verkka meni hyvin. Rade liiteli verkka-alueella ja sai hymyn huulille. Se tuntu tosi hyvältä. Jälleen kerran hyvin mennyt verkka kostautu radalla. Pitäs muistaa et siellä radallakin täytyy ratsastaa sitä hevosta. Molemmat vähän väsähdettiin, rata sinänsä oli ihan hyvä muttamutta. Lisäykset ei oikeen irronnu ja unohin toisen voltin. Silti jotain todella positiivista on se, että onnistuin ratsastamaan huolelliset tiet ja saamaan siistit ja napakat siirtymiset. Kuitenkaan ankarat tuomarit eivät menoamme arvostaneet ja prosentteja tuli vaivaiset 51,jotain. Noin huonosti rata ei mun mielestä mennyt, mutta en jaksa kauhistella. Tommosta tää välillä on.

Rakas äitini videoi molemmat radat, julkaisen ne tänne kunhan olen ne ensin itse nähnyt ja tarkistanut julkaisukempoisuuden.

[ 124 - Estevalmennukset Husössä]

Mulla on ollut tää teksti jo jonkunaikaa valmiina, halusin kuitenkin julkaista sen vasta videon kerta. Myös Markon valmennuksesta postaus tulossa, kunhan saan kuva ja videomateriaalit siitä käsiini.

[ Perjantai ]

Tallille päästyäni tarhassa odotti erittäin mutainen ja läpimärkä hevonen. Kävin heittämässä päiväheinät karsinaan (normaalisti ne jaetaan pihalle) ja alotin puunaamisen. Jalkojen pesu ja kuivatusloimi niskaan. Sillä välin roudasin varusteet valmiiks, poni kuivui nopeasti ja päästiin ajoissa lähtee liikkeelle. Käveltiin siis Husöseen, matkaa on kuitenki vaivaset 4 kilometriä, joten tulee hyvät alku ja loppukäynnit. Oltiin ajoissa perillä ja pian päästiinkiin jo maneesiin sisälle. Siellä alkuverryttely ja alotettiin työskentely. Ensin puomisarja käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Puomisarjalle lisättiin joka kerta alusta loppuun päin este lisää. Lopulta niitä oli viis, joka kerta sisään ravissa ja jatko laukalla.

Tehtävä oli todella kiva ja haasteellinen, ihan vaan sen puolesta koska kokoajan oli mentävä suoraan. Alussa siitä ei tullut mitään, musta tuntu et mulla on löysä spagettipötkylä satulanalla, Rade tosiaan esitteli parhaat taitonsa omista omituisista asennoistaan. Robbyakin välillä ihmetytti Raden nopeat ja hallitsemattomat liikkeet. Kuitenkin muistaessani pitää tuntuman tasaisena ja painon molemmilla jalustimilla alkoi haluttua suoruutta löytyä. Tärkein asia mikä tästä tehtävästä jäi mieleen oli jalustimet varpaille ja pohkeet kiinni. Jännä, miten noin itsestäänselvyyden löytymiseksi tarvitaan monta kämmiä.

Tämän lisäksi menimme pääty-ympyrällä puomia. Kyseinen puomitehtävä osoittautui kaikista vaikeimmaksi, Rade ihmetteli ja kauhisteli kyseistä "legopalikoilla" korotettua puomia. Jouduttiin keskustelemaan että päästiin siististi yli. Se on jännä hevonen, isommilla esteillä se hoitaa homman kotiin, mun pitää vaan päättää että yli mennään (mieluiten yhdessä) ja noilla pienillä käynnissätakaperin-ylitettävissä joudun tekemään muunmuassa kaiken Raden puolesta.

Lopuksi mentiin sarjana pysty - neljä askelta - okseri. Kaikista selvityistä vaikeuksista huolimatta tää oli pahin. Tuntu niin helpolta ja rennolta tehtävältä, että lopetin ratsastamisen kokonaan. Sisään huonosti ja eihän se hevonen oikeasti hyppää jos ite vaan himmailet kyydissä. Ihan oikeassa kohtaa hyvä näpäytys mulle, tullaan uudestaan - yli nihkeesti. Pitkällä sivulla hanat auki ja kerran sujuvasti. Onneks mulla on näpäyttämisestä tykkäävä hevonen, muutenhan tässä vois jopa ylpistyä välillä.

[ Lauantai ]

Uus päivä uudet fiiliksest, eilisestä oppia ottaneena heti verkassa nopeita kiihdytyksiä ja heti kiinni. Sain Raden heti pohkeen eteen ja tuntumalle. Askel piteni (okei koveni..) ja siitä pystyi pysähtymään ilman ongelmia. Alotettiin 3 esteen sarjalla, jossa ensin tultiin este 1. ja seis, sitten este 1. & 2. ja seis, lopulta tultiin kaikki kolme ja niiden jälkeen seis. Kuten videosta voi huomata, se kolmas säälittävän pieni este oli Radelle tosi paha paikka, siellä allahan oli palikoita. Ne ois voineet vaikka hyökätä. Tämän jälkeen tuli hurjaakin hurjempi erikoiseste. Ja taas lähin löysäilylinjalle "eihän tossa oo mitään". Hei haloo, helposti kyttäävä ja jopa puomin yli ratsastettava hevonen ja muija vaan matkustaa. No tulihan sieltä taas satulanalta  näpäytys, tällä kertaa sarjaa "eihän tosta voi hullukaan hypätä!". Robbyn tiukan ja kannustavan karjumisen alaisena tappelemalla yli ja seuraavalla kerralla jo hyvällä hypyllä. Toiseen suuntaan tultaessa taas keskustelua, tällä kertaa taas lipsuilin. Voisin joskus muistaa skarpata ja ratsastaa. Onneks hevonen sentään näyttää koska selässä laiskotellaan.

Samaa puomiympyrää uudestaan, tänään kavaletin kanssa. Meni paremmin, ainoostaan vauhtia oli välillä liikaa, askeleet ei sovi ja puomi alas. Tiet sille löyty tänään heti, eilisestä oli hyötyä.

Taas sarja pysty okseri, 3 askelta. Oikeasti olisi pitänyt tehdä loiva kaarre siihen, mutta meiän poikittelun johdosta saatiin erikoislupa (tai no käsky se musta oli..) mennä se suoraan.

Lopuksi mentiin tätä kaikkea ratana.

Saatiin Raden kanssa tosi hyviä neuvoja ja oppeja. Tästä oli meille todella paljon hyötyä, uskaltauduin jopa valmennuksen loputtua avata suuni ja Robby suostui tulemaan opettamaan meitä ihan kotikentälle. Ihan huippua!

Postaukseen lisätty video on täysin kaunistelematon, siinä on niin ne hyvät kuin ne huonotkin pätkät. Musiikkina Swedish House Mafian Miami2Ibiza ja kuvaajana toimi Veera.