[ 63 - Ratsastajan ryhti ]

Kuten lupailin jo muutamille, seuraavana vuorossa olisi istunta. Koitin saada kaikkea mahtumaan yhteen postaukseen, mutta se taisikin olla liian iso pala purtavaksi. Niinpä käyn aiheen vaihe vaiheelta läpi. Ensimmäisenä vuorossa ryhti ja oikeaoppinen istunta. Mitä muuta istunnasta osaisin kertoa, ainakin istunnalla vaikuttamisesta tulossa juttua, voisin myös kerätä kasaan istuntaharjoituksia - niitä joiden tekoon ei tarvita hevosta. Kommentoikaa vapaasti ja antakaa ideoita siitä, mistä olisi kivaa/hyödyllistä tms. lukea.

Jotta päästään istumaan oikein, on satulan oltava oikeanlainen, niin hevoselle kuin ratsastajalle. Yleisin ongelma on liian kapea satula, joka valuu eteen, siirtäen ratsastajan painopisteen pois hevosen painopisteen luota. Satulan on oltava selässä niin, että istuessaan keskellä istuinosaa ratsastaja istuu myös hevosen painopisteen päällä (selän syvimmässä kohdassa, sään takana niin että lavat saavat täyden liikkumisvapauden. Tässä kohtaa hevosen ja ratsastajan painopisteet yhtyvät). Ratsastamisesta tulee tehdä mukavaa niin ratsastajalle kuin hevoselle.

Kun satula on tarkistettu sopivaksi, päästään pisteeseen jossa istutaan hevosen selässä. Ratsastajan tulee takaapäin (ja tottakai myös edestäpäin) katsottuna istua täysin suorassa, näin paino jakautuu tasaisesti molemmille istuinluille ja siitä satulan läpi hevosen selkään. Kun ratsastaja näyttää tästä suunnasta oikealta, voidaan alkaa tarkastelemaan istuntaa sivusta katsottuna, tänään meille esimerkkinä toimii Anky Van Grunsven.

Sivusta katsottuna ratsastajasta voi vetää viivoja, joiden avulla nähdään ryhdin ja istunnan oikeaoppisuus. Piirsin linjat kuvaan valmiiksi helpottaakseni havainnointia. Ensimmäisenä linja hartioista lantion kautta kantapäähän. Näin saadaan ryhti suoraksi ja pohje oikealle paikalleen. Itse saan ryhdin sekä katseen kuntoon ajattelemalla olevani maailman ylpein hevosesta, jolla sillä hetkellä ratsastan. Kyseinen taktiikka toimii oikeasti, suosittelen kokeilemaan. Hartia-lantio-kantapää  -linjan ollessa suora, pystytään myös vetämään viiva polvesta varpaisiin. Kolmas viiva kertoo käsien oikeaoppisen asennon. Tämä saadaan vetämällä viiva kyynärpään kautta ranteeseen ja siitä ohjista kuolaimiin. Viivan ollessa suora, käsien asento on oikea. Käsien asento riippuu siis myös hevosen pään asennosta!

Nyt asennon ollessa korjattuna oikeaksi, voidaan käydä läpi vielä yleisimmät virheasennot (huomasimpa itse käyttäväni näistä toista). Kaksi yleisintä istuntavirhettä ovat ns. riippu- sekä tuoli-istunta.

Riippuistunnassa ratsastaja kallistuu eteenpäin, tämä johtaa pohkeiden valumisen liian taakse. Yleisinpiä syitä tähän ovat jalustimien liian pitkä pituus, satulan epäsopivuus tai sijoitus liian eteen, jolloin satulan syvin kohta on liian edessä. Tuoli-istunnassa taas ratsastaja istuu satulan takareunalla, tämän seurauksena selkä köyristyy ja polvet nousevat ylös. Pohkeet ajautuvat liian eteen ja ratsastaja joutuu tukeutumaan ohjiin. Tähän syinä voivat olla jalustimien liian lyhyt pituus, satulan epäsopivuus tai sijoitus liian taakse (satulan syvin kohta liian takana), ratsastaja nojautuminen taaksepäin tasapainon toivossa sekä hitaasti reagoiva hevonen, jota ratsastaja yrittää töniä eteenpäin.

Muita yleisiä ongelmia ovat ratsastajan vinous, liiallinen puristaminen reisillä/polvilla sekä liian aukinaiset/sulkinaiset lonkat.

Molemmat virheistunnat ovat (onneksi) korjattavissa; Satulan tulee olla sopiva niin hevoselle kuin ratsastajalle (istuinosan tulee sopia ratsastajan takaliston kokoon) sekä jalustimet tulee säätää sopivan mittaisiksi. Loput lähteekin ratsastajasta itsestään. Matka oikeaoppiseen istuntaan on vaikea, kivinen, pitkä ja ärsyttävä. Kuitenkin uskon että kaikki on sen arvoista.

Yritin löytää itsestäni hyvää kuvaa, jossa mun istunta näkyisi kunnolla. Vaikka kuvassa olisi satula, niin könötys olis silti aika samaa luokkaa.

Voisin lopuksi vielä listata omat (pahimmat) istuntavirheet, joita on valitettavan monta. Ensinnäkin ryhdin ylläpitäminen, minulla on hyvä ryhti, unohdan vain näyttää sen. Samoin kuin nyrkkien kiinni pitäminen, ranteiden suoruus, kyynärpään hallinta, lonkkien rentouttaminen (jota oon alkanut pikkuhiljaa hallitsemaan!) ovat jotain sanoinkuvaamattoman vaikeita muistaa. Lisätään tähän vielä, että olen armottoman vino. Lohdullista eikö.

Toisaalta, nämäkin ongelmat ovat parantuneet suunnattoman paljon viimeisen vuoden aikana. Siitä en voi kiittää ketään muita kuin kärsivällisiä ratsastuksenopettajiani. Joku päivä mä istun vielä tuolla selässä tasapainossa itseni ja hevosen kanssa. Puskailijasta tuuppariksi, vaikka ratsastusvuosia on tosiaan takana monta, into muuhun kuin matkustamiseen on syntynyt vasta muutama vuosi sitten. Monen vuoden virheelliset opinnot on vaikea korjata, mutta ajalla ja sinnikkyydellä ajattelin siitä selvitä.

Lähteet;
Kyra K. ja ratsastuksen taito, WSOY (en selviäis ilman tota kirjaa..)
Centered Riding valmentaja Tanja Kortelaisen sivut
Islanninhevoset.com