[ 64 - Tuuppari estevalmennuksessa ]

Ohjaajapuolen pääsykokeista panikoituneena, teen kaikkeni että saisin itseni edes pieneen este-edustuskuntoon. Tämä on johtanut jopa käymistä Husössä toimivan estevalmennuksen puolella. Sunnuntaina olin sitten mukana ensimmäisen kerran.

Menin Mollyllä, erittäin omalaatuisella luikkutammalla jolla on maailman omalaatuisin hyppytekniikka. Molly ei hyppää pituutta vaan korkeutta, pienetkin esteet tuntuvat sen selässä huimilta. Laita sitten estekammonen menemään isoja esteitä. Valmennus meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka esteet olivat omaan makuuni aivan liian isoja. Maapuomitkin on aika korkeita.

Muuten en ole nyt kauheasti ratsastanut, viime keskiviikkona menin Aronilla pitkästä aikaa. Torstaina esteitä Mollyllä ja sunnuntaina oli estevalkku. Eilen pääsin menemään Turrella pienen maastolenkin. Käytiin ilman satulaa kävelemässä "iso laukkis" ympäri tarkastellen reitin ratsastusmahdollisuuksia. Turre oli yhtä upea kuten aina.

Hassua, mulla oli aivan kamalasti kerrottavaa ja nyt pää on aivan tyhjä. Ärsyttävää. Huomenna meillä on kaiketi Nelli sijaisena, opettajan sairastumisen takia, ja kinusin armotonta rääkkäämistä ja tuuppaamista, viime viikot ovat olleet aivan liian estepainotteisia. Mun estepelko tosin on lieventynyt hysteerisestä tärinästä "täysiä päin ja silmät kiinni" - asenteeksi. Jos tosta seuraava aste olis vaikka hevoseen luottaminen ja hallitseminen?

Estevalmennuksessa opettaja huomasi mun esteistunnasta muutamia selkeitä virheitä, joita lähdetään korjaamaan. Mulla on kuulemma hyvä esteistunta, mutta juuri ennen estettä nojaan taaksepäin "köyristäen" selkää. Arveltiin ton johtuvan siitä, että viimeiset askeleet ennen hyppyä mun päässä pyörii vaan "älä kiellä, älä kiellä, älä kiellä" ja nojaudun semmoiseen asentoon jossa kielto on helpompi ottaa vastaan. Pitäisi oppia hyväksymään että ei ne hevoset jatkuvasti kiellä ja jos kieltää niin sitten kieltää, ei se maailma siihen putoa.

Toinen ongelma oli että ratsastaessa suoralla esteistunnassa lasken käden liian alas ja pistän sen ns. lukkoon. Samoin hypyssä mulla nousee kantapäät. Noi on kyllä semmosia virheitä, että sinnikyydellä ja tahdonvoimalla noista päästään eroon.


Anteeksi tuli vähän sekavaa tekstiä, annoin ajatuksen vaan juosta. Huomiseen! Kuvat eivät liity Mollyy, eivätkä sunnuntain estevalkkuun mitenkään. Ne on otettu viime kesänä B-estekurssilta. Amigo on sellainen hevonen, että jokaisen pitäis päästä sillä hyppäämään.

Lukijat hei, laittakaa mulle vähän infoa että mistä haluatte noita tietopaketteja! Mulla on pää ihan tyhjä niiden kanssa.