[ 62 - Puolipidäte ]

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jostain muustakin aiheesta, kuin omista tallipäivistä ja shoppailuista. Nyt viimein, kun mulla slomalla ei muuta ole kuin aikaa, aloitan sen. Ensimmäisenä (ja toivottavasti ei viimeisenä) puhutaan puolipidätteestä, joka suuressa yksinkertaisuudessaan tuottaa ongelmia lähes kaikille.

Itselleni ponivuosina, jolloin opetus ei ollut kovin tasokasta tai eteenpäin vievää "kunhan tytöt pääsee ratsastamaan"-periaatteella toimivaa, puolipidäte opetettiin minulle puolikkaana pidätteenä ja lähes kaikki nämä vuodet opettajan pyytäessä puolipidätettä, olen nykinyt ohjista erittäin epämääräisin tuloksin. Tämä teksti tulee siis myös itselleni, jotta oppisin ymmärtämään kyseisen pidätteen kaikki miljoonat, tälle tampiolle ylittämättömän vaikeat, ulottuvuudet. Teksti sisältää paljon lähes suoria lainauksia, pahoittelen sitä. Jotkut asiat olivat vaan valmiiksi kirjoitettuna niin hyvällä ja selkeällä tavalla, että koin turhaksi lähteä sitä muuttamaan.

Oikeaoppisessa puolipidätteessä yhdistyvät istunta, pohje ja ohjasote ja sitä ei tehdä ilman tietämystä siitä, miksi sen tekee. P-pidäte ei ole hidastava (toisin kuin itse sen ymmärsin) vaan kokoava liike, jolla hevonen valmistellaan tulevaa liikettä varten, oli se sitten sarjavaihdot askeleessa tai ravista käyntiin siirtyminen. P-pidätteen tarkoitus on myös tasapainottaa hevosta ja "laittaa se kuulolle", eli pidätettä saa ja tulee myös käyttää hevosen liikkuessa omavalintaisella tyylillään täysin sinusta piittaamatta. Puolipidätteen mennessä läpi, hevonen hetkellisesti taivuttaa takajalkojensa niveliä (erityisesti kintereitä!) normaalia enemmän. Suomennettuna tuo tarkoittaa sitä, että hevosen painopiste siirtyy taaemmas, jolloin hevonen kantaa takaosallaan paremmin. Seurauksena tästä on etuosan keventyminen ja kuunteluasteen (voiko noin sanoa?) lisääntyminen. Ilman toistuvia p-pidätteitä hevosen kokoamisaste saattaa heikentyä nopeastikin, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kokoajan tulisi olla nypläämässä.

Puolipidäte tulee oikeaoppisesti suorittaa askelten välissä, näin vaikutus kohdistetaan juuri alkavaan askeleeseen. Vaikka ajoitus ei onnistuisi, tulisi p-pidäte suorittaa vähintään yhden askeleen aikana. Puolipidätteen olessa enemmän kokoava, kuin pidättävä liike, on apujen oikeaoppisuus tärkeää, eli ei pelkällä ohjalla! Yleisimmät apuohjeet ovat istunta, pohje ja ohja yhdessä. Näin istunta tasapainottaa hevosta, pohje antaa avut eteenpäinpyrkimykselle ja ohjasota pidättää liikkeen (vieden sen selän yli takapäälle, joka voimistaa näin työskentelyään). Kuitenkin apujen voimakkuus riippuu täysin ratsastajan tasosta, eli (ainakaan minulta) mitään höyhenen kevyttä pitsinnypläyspidätettä, vatsalihasten hallittua rutistamista ja tasapainollista, hevosta auttavaa istuntaa (ja sen oikeaoppista käyttöä) on hetkeen turha odottaa. Eiköhän se sieltä tule, meillä kaikilla.

Painotetaan nyt vielä p-pidätteen tarkoitusperää (sitä kuitenkin kaikilla lähdesivuilla vannotetaan henkeen ja vereen, niin teen siis minäkin). Tarkoitus on ensin lähettää hevosta eteenpäin ja vasta sen jälkeen ohjasavun avulla pidättää liike takaisin takaosaan ja lisätä sinne voimaa. Liike tehdään näin päin, sillä jos jo valmiiksi hiipuvaa tahtia otetaan pois, tasapaino horjunee entisestään, eikä eteenpäin vieminen enää saavuta mitään. Oikeaoppisesti p-pidätteessä ratsastaja tiivistää istuntaansa (itselläni kyseinen homma onnistuu parhaiten jännittämällä nanosekunnin ajaksi kaikki olemassa olevat vatsalihakseni, en sitten tiedä teenkö sen oikein, mutta tuolla tavoin olen itselleni tuloksia saanut). Istuntaa seuraa pohje, jonka perään tehdään pieni pidäte ohjista. Ohjasotteen suuruus riippuu pohjeavusta, sekä tottakai hevosen herkkyysasteesta. Tähän kohtaan voisin ohjasapua selventääkseni, lainata tuota ponivuosieni opettajaa, puolipidätteen aikana tapahtuva ohjasote ei ole varsinainen pidäte, jonka avulla hevonen siirretään esim ravista käyntiin, vaan juuri tuo puolikas pidäte. Kuitenkin pidätteen tulee olla sen verran vaikuttava, että se kulkee selän kautta takajalkoihin!

Puolipidätteen aikana apuja ei hellitetä äkillisesti, vaan ratsastaja päästää hevosen ponnistamaan eteenpäin säilyttäessään tahdin, kokoamisen ja tasapainon. Parhaaseen tulokseen päästään puolipidätteen toistamisella (kuitenkin pidätteen mennessä läpi). Tällä pyritään pitämään hevonen hereillä ja estämään sen nojaamista kädelle.

Tärkeintä niin puolipidätteen tekemisessä, kuin kaikessa ratsastamisessa, ei ole suorittaminen vaan tunne. Ratsastajan tulee tuntea kuinka hevonen reagoi ja taitojen, kokemusten kehittyessä myös, kuinka hevonen tulee reagoimaan. Ratsastajan tulee olla nopea ja korjata apujen välisiä voimasuhteita. Ratsastajalla tulee olla tunne siitä, miltä oikeasti läpi mennyt puolipidäte tuntuu. Näin oppii tunnistamaan virheensä ja kykenee korjaamaan niitä.

Kuitenkin tulee muistaa kärsivällisyys, matka hyväksi ratsastajaksi on pitkä ja valitettavan moni jättää sen kesken.

Huh, tulipas pitkä. Lisäsin sekaan kuvia onnistuneista ratsastushetkistä, en nyt tiedä liittyvätkö nekään suoraan puolipidätteeseen. Onnistumisen tunne ratsastaessa on kuitenkin se, mihin on hyvä pyrkiä. Vielä lisäys, että jokaisesta kuvasta kiitokset menee taas Sanna K:lle.

Lähteet

Centered Ridin valmentaja Tanja Kortelaisen sivut

Marko Björsin ratsastusaiheinen blogi

Kyra K. ja ratsastuksen taito, WSOY

& Kaikki se, mitä tämänhetkiset ratsastuksenopettajani yrittävän päähäni saada.