 |
| ©Noora A/Veera P |
Viikko itessään on menny ihan ok, toivuin viimeviikkosesta vatsatautiflunssamikäliehirviöstä. Maanantaina ois pitänyt olla pitkästä aikaa Robbyn valmennus, mutta Rade olikin irrottanut kenkänsä (tai melkeen irrottanut, mä sen lopulta repäsin) ja kavio oli lohjennut sivusta. Kengittäjää ei ennen maanantain aamukymmentä saa irtokenkiä laittamaan, joten parin viikon päästä vasta uusiks. Alkuviikko menny kevyesti ridaillessa, torstaina estetreeni, perjantaina koulutreeni, lauantaina kisat ja tänään kevyt.
Eilen oli siis mun ja Raden kisarikkaan historian toiset estekarkelot. Ensimmäiset oli tän vuoden alussa Husössä ja niissä mentiin epäsiististi sijoille. Eilen mulla oli rima korkeella, ei minkään voiton takia vaan yksinkertasesti halusin onnistua. Luokkina mentiin 60-70cm ja 80-90cm. Mukaan hoitamaan lähti Veera ja huomas kyllä että meillä on oma rutiini reilu vuoden sisään kehittynyt. Vaikka nyt roolit oli toisteppäin, oltiin silti molemmat kokoajan kartalla ja Veeran rento olemus ehkä jopa vähän rauhotti mun kauheeta jännitystä. Tallilta lähtö meni hyvin, lastauksessa ei pienintäkään ongelmaa ja oltiin hyvässä aikataulussa kokoajan. Paikalle päästyämme ilmottautumisen kautta kävelemään rataa, mikä vaikutti kivan simppeliltä, paljon loivia käännöksiä ja vain muutama pitkä lähestyminen esteelle. Rata vaikutti aika mulle ja Radelle sopivalta, mikä vähän nosti fiiliksiä. Ainoa este mikä ärsytti, oli liian räikeän värinen 3. este (siis oikeesti, kirkkaanvihree-keltaraidallinen okseri on esteettisesti ällö).
Pistettiin Rade kuosiin, Veera talutteli kamojen vaihon ajan ja sitte eikun verkkaamaan. Aluks Rade oli tosi jännittynyt. Punki jokasuuntaan eikä ois halunnut oikeen edetä mihinkää ja sillonkun eteni niin lähti pois alta. Ravailin rauhassa taivutellen verkka-aluetta ympäri ja alkoi Radekin rentoutumaan. Verkkahypyt ihan ok, okserille yks kielto mut sekin oli ihan oma moka, ensin en ratsastanut ja sit puskin kiinni. Viimein tulikin mun vuoro päästä radalle, molemmat jännityttiin sillä sekunnilla. Lähtömerkki tuli ja ite aloin saada menofiilistä, kuitenkin hyvän tuntunen hevonen kostautu. Ykköseltä hyvin yli, kakkosena ihan normaali laine ja helppo reitti. No, eihän se hevonen hyppää jos ei sitä siitä yli ratsasteta. Hevonen ympäri ja uudestaan, mokasin reitin ja toin huonosti, eli toinen kieltohan siitä tuli. Otti päähän, mut ei voi mitään. Omaan piikkiin kokonaan.
Eikun odottelemaan seuraavaa luokkaa.
80-90cm luokassa rata oli sama, joten en mennyt uudestaan radankävelyyn. Totesin että viimesin muistikuva on niistä pienenpinä ja sen illuusion haluan säilyttää. Viimein tuli sopiva hetki lähteä verkkaamaan, otin itelleni asennetta mukaan ja päätin että kakkosesta yli, hengissä tai ei. Verkassa Rade tuntui oudolta, se toimi ihan hyvin, tuli mukavia hyppyjä, ei kieltoja, mutta joku siinä hevosessa mättäs. Se oli rento ja energinen, laukka pyöri hyvin ja sain sen hyvin avuille. Eli periaatteessa kaikkea mitä ennen rataa kuuluukin olla, silti joku oli mielestäni pielessä. Mun vuoro astua areenalle koitti ja sota-asenne oli huipussa. ykkönen juureen, mutta yli. Tässä kohtaa, typerä Julia lähtee puskemaan ja ajamaan hevosta, jolloin Radesta tunsi miten se käänsi kivan pikku esteen päässään poninsyöjähirviöksi. Ja 2 kieltoa.
Otti päähän niin armotta, miten tyhmä voikaan välillä olla? Ratsastaminen ja päämäärätön ajaminen on kaks eri asiaa ja jälkimmäistä ei saisi ikinä harrastaa. En tosin kauaa jaksanut tuskastella hylkyjä, näistä voi vaan oppia. Toivottavasti ens kisoissa muistan olla selkeä ja johdonmukainen. Verkassa vielä muutama hyvä hyppy, loppuravit ja alas selästä. Veera talutti loppukäynnit kun samalla hoidin kamat kasaan ja kopin valmiiks. Katottiin vielä viimenen luokka, sillä traikkutoveri kisas siinä.
 |
| Erittäin aidot hymyt & Radea ei kiinnostanu pätkääkään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti