[ 129 - Kesäflunssa boostin keskellä ]

Vaikka kuinka kauan jo blogeja pitänyt pystyssä niin otsikoiminen on edelleen haastavaa. Hyvää otsikkoa tekstille ei meinää keskiä millään ja kun kerran loistavan keksii, iskee karu totuus seuraavaa postausta kirjoittaessa- ostikot on kertakäyttökamaa.

Mä oon tuupparin luonteestani huolimatta alkanut valmentautumaan esteillä ahkerasti (enemmän kuin koulupuolella) ja tulokset alkavat näkyä. Itseluottamus kohoaa este-esteeltä, se näkyy Radessa, hyvissä hypyissä ja kieltojen runsaasta vähentymisestä. Oon myös alkanut pysyä satulassa ahkerammin. Viimeisin estetunti oli mun osalta aivan huippu. Verkka enteili täyttä katastrofia, R vei mua pitkin kenttää kuin märkää rukkasta. Uskalsin mennä ihan mummolaukkaa ja paljon nopeita siirtymiä. Ekat tehtävät tunnilla meni vähän sinneppäin, tai no, ei yhtään niin kuin elokuvissa. Kuitenkin niiden avulla sain kerättyä itseni ja hevosen kasaan ja pikkuhiljaa alkoi sujumaan.

Kuva viime estetunnilta, vieläkin tulee aika juureen kiinni mutta muuten meno jo paremman olosta.

Muuta jännää ei nyt tänne kuulukkaan, Raden masu toimii vaihtelevasti, välillä se on tosi hyvä ja välillä taas pistää vedelle. Ruokinta on nyt saatu tukemaan stressiherkkää mahahaavatapausta ja se onkin saanut vatsan paljon paremmaksi. Turhat stessitekijät eliminoitu parhaan mukaan, joten nyt vaan toivotaan että pysyy hyvänä.

Teksti kovin turhaa ja sekavaa, kökin kotona armottoman flunssan kourissa joten järjenjuoksu myös sen mukaista.