[ 109 ]

Ai kamala kun mä olen taas laiska kirjottamaan. En kestä. Motivaatiota ja kerrottavaa kyllä olis, mutta sitten jos sais vielä sitä aikaakin vuorokauteen vähän lisää. En kyllä tiedä tuleekö tästä kovin fiksu teksti, mulla on ollut äärettömän huono ja ärsyttävä päivä, joten pahoittelen mahdollista sekavuutta.

Viime estevalkku meni ihan ylihyvin. Tehtävät oli kivoja (ja tosi vaikeita), mut ei kuitenkaan liikaa. Oli innari, missä oli puomi-3m-este-3m-este-3m-puomi-6m-este-3m-este-6m-puomi , yksi 21m sarjaväli ja yksi 6 metrin sarjaväli. Tästä kunnolla videota, heti kun blogger on sen lisäämisestä kanssani samaa mieltä. Tossa kuitenkin joku pikakyhäelmä, ei mitkään parhaat pätkät, mutta eihän niiden katselusta ikinä opikkaan ;)

Muuten viimeviikko oli Radella tosi rento, nyt on ollut taas niin paljon treenailuja ja kisat ja kaikki. Pikkuhiljaa alettu taas tällä viikolla palailemaan normaaliin. Lauantaina uudestaan estetunti, samoin ensi viikolla estetunti torstaina ja sunnuntaina estekisat! Johan mä repäsin. Taisin näköjään oikeesti innostuu noista koulukisoista.

Rade elämä jatkuu normaaliin tapaansa, poni kehittyy päivä päivältä vieläkin ja aletaan oikeesti löytämään sitä kokoomista ja lisäämistäkin! Muuten vähän syysmasis pukkaa ja jotenkin turhauttaa ja ärsyttää kun kokoajan on pimeetä ja mutasta. Sitä lunta kiitos, huomenna on jo joulukuukin!

Jos jotain hämmentää päivät tässä, niin kyseinen teksti on oikeasti kirjoitettu eilen, videon lataaminen kesti niin kauan että sain sen nyt vasta postattua.

[ 108 - Koulukisat ]

Viimeviikko on ollut ihan sikakiireinen. On ollut pitkää työpäivää, valmennusta, varusteiden puunaamista ja vielä eiliset kisat.

Eilen herätys oli 6.15, suoraan suihkuun, vaatteet ylle, aamupala ja hiusten sekä naaman siistiminen. Noin sutjakkaasti se ei tosiaan mennyt, sängystä ylös kampeamiseen meni reilu vartti, suihkussa sain shampoota silmään, kisapaita oli hukassa ja pelkäsin jatkuvasti sotkevani itseni tai unohtavani jotain. Pakkasin laukun ja eikun matkaan. Autossa huomasin unohtaneeni kokonaan nostaa rahat kisamaksuun, no eikun uukkaria tekemään ja automaatille. Matkan jatkuttua taas hetken kuski huomasi että bensa loppuu kohta ja taas uukkari ja lähimmälle bensikselle. Matka meiltä husöhön menee normaalisti vartissa, mutta meillä meni siihen reilu 30 min. Tais vähän jännittää.

Tallilla otettiin Rade sisälle, putsattiin kaviot karsinassa ja sitten käytävälle puunattavaksi. Kavioiden putsaamisessa käytävällä ei oo mitään vikaa, inhoon vaan sotkea vastalakastua käytävää. Mun ahkerat kisatiimiläiset harjas ja kiillotti Radea, samalla kun itse vääntelin sykeröitä harjaan. Radesta tuli oikein siisti ja komea. Katottiin vielä että kaikki tärkee on mukana, laitettiin Rade kuntoon ja vaihoin omat kamat. Kävelin Raden kanssa Husöseen jalan, matkaa kun on joku alle 4 kilometriä. Turhaa sen takia traikkuja säätää. Matka meni hyvin, paitsi loppusuoralla n. 15 metriä ennen Husön kenttää poni sai jonkun kohtauksen. En oikeen saanut selville kyttäyksen syytä, mutta jotain aivan hirveää siinä kohtaa oli. Etupää keveni, peruutus onnistui sujuvasti (askelkin lisää niin oltaisi ojassa oltu). Siinä vaan pohjetta eteen. Kyllä me siitäkin sitten eteenpäin päästiin.

                             

Verryttelyä kentällä, Kiitos kuvasta Eerika K.

Verryttelin Raden ensin kentällä, sillä maneesin yhteisessä verkassa oli aikaa n. 15 minuuttia. Hitaasti lämpenevälle hevoselle ei tommonen aika riitä, joten otettiin vähän etumatkaa. Kentällä Rade näytti hyvältä, pyrki eteenpäin ja oli tahdikas. Kuitenkin jokin siinä mättäsi, se ei vaan tuntunut oikeen omalta itseltään. Rentojen laukkojen jälkeen alko taas meno muistuttaa normaalia, ja huokaisin helpotuksesta.

Maneesiin päästyämme näytin heti paikat. Kierreltiin rataa ja katseltiin aitoja, kirjaimia, tuomariautoa ja etenkin pieniä kukkakimppuja aidan vierellä. Hetken siinä pällisteltyämme pystyttiin huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei mikään edellämainituista syö kumpaakaan meistä, pysty verkkaaminen jatkua. Tässä vaiheessa Rade alko olla aika hyvä, joten testasin vaan että kaikki avut on varmasti läpi. Nyt alkoi se kamalin vaihe, verkka on ohi ja eikun omaa vuoroa odottelemaan. Tässä kohtaa se pahin paniikki iski, aloin jo kuvittelemaan Raden olevan epäpuhdas ja minun saavan jonkun sairaskohtauksen. No eihän mulla tai ponillä mitään hätää ollut ja pian olikin jo meidän vuoro astua estraadille.

Kaikki alkoi hyvin, sain suoristettua, pysyttiin linjalla. Kuitenkin odottelun aikana oltiin jo unohdettu tuomarin auton kiltteys, ja sitä vähän pelättiin. Onneks vaan vähän, pieni tahtirikko ja oikominen ja meno jatkuu. Radasta en kauheesti sen enenpää muista, paitsi että jossain vaiheessa tajusin että pitää rentoutua ja hengittää. Päässä pyöri vaan neuvo "kun kaikki menee hyvin, hengitä ja nauti kyydistä" ja samalla "se on vaan rata tittidfididdidi mitä tapahtuu apuaaa". En sählännyt ja rentouduin jopa hetkeksi radan aikana, niin myös ponikin. Yleisesti oon todella ylpeä ja Rade oli tosi hieno. Parhaiten onnistui laukat ja ravilisäys. Tuomari myös taisi pitää radasta, 66,67 % ja luokan voitto! Hyvä me.
                               

C-Merkin kouluohjelma 66,67% 1. Sija
Kiitos kuvasta Eerika K.

Palkintojenjaon jälkeen alkoikin jo toinen verkka. B-merkin kouluohjelma (ensimmäinen rata oli siis c-merkki). Mulla alko keskittyminen ja jaksaminen herpaantua, samoin huomasin että Rade alkoi väsähtää. Se oli jo niin hyvä, että otettiin vaan vähän ravailua ja siirtymisiä toisessa verkassa. Meidän vuoroa odotellessa aloin jäätyä kunnolla ja viimein radalle päästyä olin jo aivan syväjäässä. Alkutervehdys oli hyvä, eikä auto enää jännittänyt tippaakaan (tosin sen sisällä oleva, edellistä tuomaria tiukempi kyllä pisti kuskin tutisemaan). Rata muutenkin meni oikein kivasti, ainoostaan toinen väistö levähti ja toisella laukkalävistäjällä otin liian aikaisin kiinni ja siirryttiin raviin askelkaks liian aikasin. Siitä huolimatta oon Radesta enemmän kuin tyytyväinen, prosentteja tästä tuli 53,91%.

Toka luokka taisi olla vielä meille liikaa, kumpikaan ei oikeen enää jaksanut täysillä, mutta nyt tietää että ens kerralla mennään vaan se B. Silti toisaalta oon ilonen että mentiin molemmat ja vielä hyvillä fiiliksillä. R on vaan niin hieno!

[ 107 - CR valmennus vol. 2 ]

Tänään taas pääsi unohtamaan kaikki vanhat opit ja keräämään uutta tilalle. Oon parantanu tapojani viimekerrasta, mulla ei ole enään niin paha 'yliryhti' (selkäranka notkolla & lapaluut törröttää taakse) samoin jalat alkavat jo pikkuhiljaa hakea omaa paikkaansa. Hengitys onnistuu jo, se toisaalta ei ollut mulle viimekerrallakaan ongelma. Eniten vaikeuksia tällä kertaa tuotti kevennys, nousen liikaa satulasta ja samalla notkistan alaselän.

Kevennystä sitten treenattiinkin lähes koko kaksituntinen, ei se vielä onnistu halutulla tavalla (miten tommonen asia voi olla niin vaikeeta?!), mutta suunta alkaa olla oikea. Sain hyvän harjoituksen mitä tehdä ilman hevosta treenatakseni oikeita kevennyslihaksia.

Estekisat peruuntu, mutta viikon päästä olevat koulukilpailut lähenee huimaa vauhtia. Onneksi sain mulle ensi viikolle kaksi (!!!) valmennusta ennen kisoja ja vielä lauantaina meen loppuverkat Radella Marin jälkeen ja se saa karjua vielä viimeset sanat. Pitää muistaa kattoo ennen sunnuntaita kaikki kamat valmiiks, valkoset housut puhtaaks, joku kisapaita ja Radekki kauniiks.

[ 106 - Millainen hevosenomistaja olet? ]

Kiitos vaan haasteesta Veera, tätä piti oikeesti miettiä.

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

Mussa on hevosenomistajana paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon parannettavaa. Olen täsmällinen, tarkka ja vaativa Raden hoidon suhteen. Haluan asioiden menevän ja toimivan tietyllä tavalla. Sen huomaa Raden hoidossa, varusteissa (mitä, eiks kaiken pidäkkään mätsätä tai kimaltaa?!) ja mun viesteissä Marille, joka on ihme ja kumma kestänyt kiltisti mun ihmeellisimmät viestit ja tarpeet tehä kaikki itse tai tarkistella ja varmistella onhan kaikki hyvin ja rauha maan päällä. Kuten maastoon lähtiessä huolehdin kuin äiti jonka lapsi menee ekaa kertaa kouluun. Pitäs välillä oppia vaan relaamaan ja antaa mennä.

Haluaisin kuitenkin olla ahkerampi valmentautumisen suhteen, vuorotyöt tekee tästäkin erittäin hankalaa. On vaikea saada vakituista päivää ja aikaa valmennukselle kun työajat vaihtuvat viikoittain. Samoin Marin hoito/vuokrauspäivät sovitaan viikko kerrallaan. Samoin tarvitsisin enemmän kärsivällisyyttä. Niin ratsastaessa kuin maastakäsin. Pitää vaan oppia siihen, että hommien mennessä pieleen osaisi sulkea silmänsä, hengittää syvään ja aloittaa uudestaan. Eilen todistettiin taas kerran tämä. Tehtiin kentällä laukkatyöskentelyä, käynnin kautta vaihdot menivät todella hyvin. Lopulta käyntiaskeleita oli enää yksi. Päätin koittaa askeleessa. Ensimmäinen meni sinneppäin. Vaihto ei tullut haluamassani pisteessä, mutta puhdas vaihto kuitenkin. En tyytynyt vaan lähdin hakemaan parempaa, säädin, hermostuin, eihän siitä mitään tullut. Onneksi huomasin taas oman epäselkeyteni, keräsin itseni kasaan ja tehtiin muutamat hyvät käynnin kautta tapahtuneet vaihdot.

Tuossa mainittiinkin jo tuo ajoissa lopettaminen, oon välillä turhan suuruuden hullu innostuessani. Niinä hetkinä joudun pettymään kovasti.

On mussa paljon hyvääkin, oon vaan aina ollut erittäin huono kehumaan itseäni. Ehkä se tekee tästä haastavaa, tekis mieli vaan keksiä kritiikkiä kritiikin perään. Rade on aina hoidettu viimesen päälle, se kiiltää, sen harja & häntä on siistit. Varusteet on aina hyvässä kunnossa ja rakkautta riittää. Mä olen ehkä halinut Raden pilalle, mulle tullessaan se oli aika negatiivinen halipusuootniinmussukka-tuokioiden suhteen, nykyään se on ihan hirvee huomion kerjääjä. Ja saadessaan sitä liian vähän sen kyllä huomaa. Raden kautta mä olen muutenkin oppinut niin paljon. Oon kehittynyt ratsastajana, oon saanut paljon enemmän itsehillintää (en alakkaan räyhäämään jos lisäykset ei onnaa. aina.), nykyään luotan itseeni enemmän hevosten lähellä sekä selässä. Samoin omat päätökseni millä ruokin, millä putsaan, mitä tähän tai tohon ovat järkeistyneet. Samoin piilotan tähän todisteen urheudestani, kisaputki jatkuu. Tän kuun lopulla näyttäs olevan estekisat tiedossa! Nii.

En ole täydellinen hevosenomistaja, vaikka kuinka yritän ja sitä tavoittelen. Onneksi osaan myös nauttia pitkistä maastokävelyistä, siitä tunteesta kun jahtaamisen jälkeen hevonen antaakin laitumelta kiinni, ilmansatulaa köpöttelystä ja ihan vaan karsinassa rapsuttelusta. Raden kanssa on tehty pian täyteen tulevan puolivuotisen aikana kovaa työtä ja tulokset alkaa näkyä, pää ei ole enää arkapaikka, kaikki ei olekaan niin tyhmää ja pelottavaa ja aina kun mä vähänkään ylpistyn yhtään mistään, muistaa Rade palauttaa mun maan pinnalle. Toiveenanikaan ei ole olla täydellinen ja kaikkien yläpuolella, tavoitteenani on olla juuri minun hevoselleni sopivin ihminen.

Tätä haastetta pääsee jatkamaan worryrock, Emmi sekä Terhi

[ 105 - Ruokinnalla tuloksiin(ko)? ]

Mulla on jatkuva tarve tutustua erilaisiin ruokintamenetelmiin, teoksiin ja hevosen tarpeisiin. Pyrin kokoajan parantamaan Raden ruokintaa ja takamaan kaikkien tärkeiden vitamiinien,hivenaineiden,kivennäisten,proteiinien,jatiesminkämuun saannin. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, en ole joka päivä vaihtamassa peacemakerista kauraan ja kaurasta builderiin.

Tavoitteenani on saada pieniä muutoksia tekemällä täydellinen päivittäisannos hevoselleni. Ruokinta on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin edeltäjistä, mikä on helppo pilata ja pienen vaivan avulla myös helpohko saada optimitilaansa. Toisin kuin ihmiset, hevoset eivät pidä suurista ja radikaaleista muutoksistaan ruuassaan, ne eivät samalla tavalla kyllästy jokapäiväiseen saman laadun mussuttamiseen. Niiden elimistö ei ole tottunut käsittelemään radikaaleja muutoksia ja suuria määriä sokereita tms. Hyvä, perusruokinta on helppo saada ja jokainen ilman suurenpaa perehtymistä pystyy sen hevoselleen takaamaan, tosin mun perfektionistin luonne herää tässä kohtaa.

Pyrin ideaalitilanteeseen, missä hevonen saa kaiken tarpeellisen, ei yhtään liian vähän, eikä yhtään liikaa. Rade kuuluu valitettavasti "syö kunnes räjähdät" -kategoriaan ja ahmaisee iltaheinänsäkin vajaassa tunnissa. Siihen ongelmaan tosin heinäverkko oli paras ratkaisu, nyt on ponilla tekemistä ruokansa saamiseksi, eikä ylenpalttinen ahmiminen onnistukkaan. Julia - Rade 1-0. Kuitenkin Rade on suhteellisen hyvä rehunkäyttäjä, mikä helpottaa annosten laskemista. Monista tuntuu että syötän vähän, kuitenkin laskemalla tulee todistettua hevoseni saavan kaiken tarpeellisen. Älä ikinä syötä mitään, ellet tiedä miksi juuri sitä ja miksi juuri sen verran. Sen avulla minimoidaan yleiseksi tullut liika- sekä päällekkäissyöttö.

Uskon mahdollisimman yksinkertaiseen, sekä korsirehupainotteiseen ruokintaan. Heinä on hevosen perusravintoa, täysrehuna annamme vain sen, mitä perus heinä-annoksesta jää vajetta. Ja älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, en analysoi joka heinäkortta erikseen, pidä tallinpihalla saarnoja ruokinnan tärkeydestä ja pakota ihmisiä liittymään ruokinnan laskemis -kerhoon. Olen vain tarkka.

Tällä hetkellä mulla on niin hyvä tilanne, että pitkän tutkinnan ja erilaisiin rehuihin tutustumisen jälkeen olen löytänyt juuri Radelle sopivan ruokinnan. Sen karva kiiltää, se on energinen, kerää massaa juuri oikealla tavalla (ilman lihomista), se on joka suuntaan hyvinvoivan hevosen näköinen ja oloinen. Kuitenkaan ruokinta ei ole ainoa asia talliympäristössä ja hevosen hoidossa mihin vaikutamme. Valitettavaa on se, että jokainen päätöksemme, lähtien tarhailukavereista, tallipaikasta, satulasta, itsestämme, mistä vaan, on osana hevosemme hyvinvointia ja viihtymistä.

Itse kannatan yksinkertaisuutta, rauhallisuutta, täsmällisyyttä, pitkiä ulkoiluaikoja, luotettavuutta ja hevosten rakastamia rutiineja. Mitkä ovat omat valttisi hevosesi hyvinvoinnin suhteen? Mitä syötät ja miksi? Mistä tiedät onko hevosesi onnellinen?

Mun piti etsiä tähän jotain hienoja kuvia, mutta en jotenkin löytänyt tähän mitään sopivaa.

[ 104 - Valmennus ]

 

Tänään oli pitkästä aikaa valmennus. Jasmin tuli mukaan tallille kattomaan Radea ja kuvaamaan tuntia. Tultiin ajoissa tallille, mutta lagiminen ja hitaus vei voiton, eli kiirehän siinäkin sitten tuli. Kuitenkin oli ihan pakko kääriä uudet pintelit jalkaan, tottakai.

Tunnilla mentiin suoristusta ja taivutusta, ensin neliöllä käynnissä, sitten ympyrällä kaikissa askellajeissa. Keskityttiin todella paljon takaosan aktiivisuuteen ja selän käyttöön. Samalla sain todella hyviä vihjeitä millä saan oikean puolen avut paremmin läpi. Radella oli todella "yhteistyöhaluinen" päivä, sitä ei olisi kiinnostanut sitten tippaakaan. Kyllä se lopulta alkoi rentoutua ja työskentelemään ihan kivasti. Pitäis vaan oppia enemmän keinoja motivoida Radea, se 'kyllästyy' todella nopeasti ja alkaa häsläämään omiaan. Täytyy alkaa kokeilemaan erilaisia tapoja pitää tehtävät mielenkiintoisena ja samalla pysyä itse rauhallisena ja sitä kautta pitää hevonen aktiivisena mutta kuitenkin rentona.

Tänään taas todettiin että kun on rauhallinen ratsastaja, on myös rauhallinen hevonen. Paljon ollaan menty takapakkia ratsukkona tän taukoilun aikana. Nyt ei auta muu kun treenata,treenata ja treenata vähän lisää. Niin ohjatusti kuin itsekseen. Tänään tuli taas mielettömästi vinkkejä ja oon Kyran kirjasta kattonu pari kivaa tehtävää mitä aletaan nyt työstää.

Kiitos kaikista kuvista Jasmin L.