[ 106 - Millainen hevosenomistaja olet? ]

Kiitos vaan haasteesta Veera, tätä piti oikeesti miettiä.

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

Mussa on hevosenomistajana paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon parannettavaa. Olen täsmällinen, tarkka ja vaativa Raden hoidon suhteen. Haluan asioiden menevän ja toimivan tietyllä tavalla. Sen huomaa Raden hoidossa, varusteissa (mitä, eiks kaiken pidäkkään mätsätä tai kimaltaa?!) ja mun viesteissä Marille, joka on ihme ja kumma kestänyt kiltisti mun ihmeellisimmät viestit ja tarpeet tehä kaikki itse tai tarkistella ja varmistella onhan kaikki hyvin ja rauha maan päällä. Kuten maastoon lähtiessä huolehdin kuin äiti jonka lapsi menee ekaa kertaa kouluun. Pitäs välillä oppia vaan relaamaan ja antaa mennä.

Haluaisin kuitenkin olla ahkerampi valmentautumisen suhteen, vuorotyöt tekee tästäkin erittäin hankalaa. On vaikea saada vakituista päivää ja aikaa valmennukselle kun työajat vaihtuvat viikoittain. Samoin Marin hoito/vuokrauspäivät sovitaan viikko kerrallaan. Samoin tarvitsisin enemmän kärsivällisyyttä. Niin ratsastaessa kuin maastakäsin. Pitää vaan oppia siihen, että hommien mennessä pieleen osaisi sulkea silmänsä, hengittää syvään ja aloittaa uudestaan. Eilen todistettiin taas kerran tämä. Tehtiin kentällä laukkatyöskentelyä, käynnin kautta vaihdot menivät todella hyvin. Lopulta käyntiaskeleita oli enää yksi. Päätin koittaa askeleessa. Ensimmäinen meni sinneppäin. Vaihto ei tullut haluamassani pisteessä, mutta puhdas vaihto kuitenkin. En tyytynyt vaan lähdin hakemaan parempaa, säädin, hermostuin, eihän siitä mitään tullut. Onneksi huomasin taas oman epäselkeyteni, keräsin itseni kasaan ja tehtiin muutamat hyvät käynnin kautta tapahtuneet vaihdot.

Tuossa mainittiinkin jo tuo ajoissa lopettaminen, oon välillä turhan suuruuden hullu innostuessani. Niinä hetkinä joudun pettymään kovasti.

On mussa paljon hyvääkin, oon vaan aina ollut erittäin huono kehumaan itseäni. Ehkä se tekee tästä haastavaa, tekis mieli vaan keksiä kritiikkiä kritiikin perään. Rade on aina hoidettu viimesen päälle, se kiiltää, sen harja & häntä on siistit. Varusteet on aina hyvässä kunnossa ja rakkautta riittää. Mä olen ehkä halinut Raden pilalle, mulle tullessaan se oli aika negatiivinen halipusuootniinmussukka-tuokioiden suhteen, nykyään se on ihan hirvee huomion kerjääjä. Ja saadessaan sitä liian vähän sen kyllä huomaa. Raden kautta mä olen muutenkin oppinut niin paljon. Oon kehittynyt ratsastajana, oon saanut paljon enemmän itsehillintää (en alakkaan räyhäämään jos lisäykset ei onnaa. aina.), nykyään luotan itseeni enemmän hevosten lähellä sekä selässä. Samoin omat päätökseni millä ruokin, millä putsaan, mitä tähän tai tohon ovat järkeistyneet. Samoin piilotan tähän todisteen urheudestani, kisaputki jatkuu. Tän kuun lopulla näyttäs olevan estekisat tiedossa! Nii.

En ole täydellinen hevosenomistaja, vaikka kuinka yritän ja sitä tavoittelen. Onneksi osaan myös nauttia pitkistä maastokävelyistä, siitä tunteesta kun jahtaamisen jälkeen hevonen antaakin laitumelta kiinni, ilmansatulaa köpöttelystä ja ihan vaan karsinassa rapsuttelusta. Raden kanssa on tehty pian täyteen tulevan puolivuotisen aikana kovaa työtä ja tulokset alkaa näkyä, pää ei ole enää arkapaikka, kaikki ei olekaan niin tyhmää ja pelottavaa ja aina kun mä vähänkään ylpistyn yhtään mistään, muistaa Rade palauttaa mun maan pinnalle. Toiveenanikaan ei ole olla täydellinen ja kaikkien yläpuolella, tavoitteenani on olla juuri minun hevoselleni sopivin ihminen.

Tätä haastetta pääsee jatkamaan worryrock, Emmi sekä Terhi