[ 108 - Koulukisat ]

Viimeviikko on ollut ihan sikakiireinen. On ollut pitkää työpäivää, valmennusta, varusteiden puunaamista ja vielä eiliset kisat.

Eilen herätys oli 6.15, suoraan suihkuun, vaatteet ylle, aamupala ja hiusten sekä naaman siistiminen. Noin sutjakkaasti se ei tosiaan mennyt, sängystä ylös kampeamiseen meni reilu vartti, suihkussa sain shampoota silmään, kisapaita oli hukassa ja pelkäsin jatkuvasti sotkevani itseni tai unohtavani jotain. Pakkasin laukun ja eikun matkaan. Autossa huomasin unohtaneeni kokonaan nostaa rahat kisamaksuun, no eikun uukkaria tekemään ja automaatille. Matkan jatkuttua taas hetken kuski huomasi että bensa loppuu kohta ja taas uukkari ja lähimmälle bensikselle. Matka meiltä husöhön menee normaalisti vartissa, mutta meillä meni siihen reilu 30 min. Tais vähän jännittää.

Tallilla otettiin Rade sisälle, putsattiin kaviot karsinassa ja sitten käytävälle puunattavaksi. Kavioiden putsaamisessa käytävällä ei oo mitään vikaa, inhoon vaan sotkea vastalakastua käytävää. Mun ahkerat kisatiimiläiset harjas ja kiillotti Radea, samalla kun itse vääntelin sykeröitä harjaan. Radesta tuli oikein siisti ja komea. Katottiin vielä että kaikki tärkee on mukana, laitettiin Rade kuntoon ja vaihoin omat kamat. Kävelin Raden kanssa Husöseen jalan, matkaa kun on joku alle 4 kilometriä. Turhaa sen takia traikkuja säätää. Matka meni hyvin, paitsi loppusuoralla n. 15 metriä ennen Husön kenttää poni sai jonkun kohtauksen. En oikeen saanut selville kyttäyksen syytä, mutta jotain aivan hirveää siinä kohtaa oli. Etupää keveni, peruutus onnistui sujuvasti (askelkin lisää niin oltaisi ojassa oltu). Siinä vaan pohjetta eteen. Kyllä me siitäkin sitten eteenpäin päästiin.

                             

Verryttelyä kentällä, Kiitos kuvasta Eerika K.

Verryttelin Raden ensin kentällä, sillä maneesin yhteisessä verkassa oli aikaa n. 15 minuuttia. Hitaasti lämpenevälle hevoselle ei tommonen aika riitä, joten otettiin vähän etumatkaa. Kentällä Rade näytti hyvältä, pyrki eteenpäin ja oli tahdikas. Kuitenkin jokin siinä mättäsi, se ei vaan tuntunut oikeen omalta itseltään. Rentojen laukkojen jälkeen alko taas meno muistuttaa normaalia, ja huokaisin helpotuksesta.

Maneesiin päästyämme näytin heti paikat. Kierreltiin rataa ja katseltiin aitoja, kirjaimia, tuomariautoa ja etenkin pieniä kukkakimppuja aidan vierellä. Hetken siinä pällisteltyämme pystyttiin huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei mikään edellämainituista syö kumpaakaan meistä, pysty verkkaaminen jatkua. Tässä vaiheessa Rade alko olla aika hyvä, joten testasin vaan että kaikki avut on varmasti läpi. Nyt alkoi se kamalin vaihe, verkka on ohi ja eikun omaa vuoroa odottelemaan. Tässä kohtaa se pahin paniikki iski, aloin jo kuvittelemaan Raden olevan epäpuhdas ja minun saavan jonkun sairaskohtauksen. No eihän mulla tai ponillä mitään hätää ollut ja pian olikin jo meidän vuoro astua estraadille.

Kaikki alkoi hyvin, sain suoristettua, pysyttiin linjalla. Kuitenkin odottelun aikana oltiin jo unohdettu tuomarin auton kiltteys, ja sitä vähän pelättiin. Onneks vaan vähän, pieni tahtirikko ja oikominen ja meno jatkuu. Radasta en kauheesti sen enenpää muista, paitsi että jossain vaiheessa tajusin että pitää rentoutua ja hengittää. Päässä pyöri vaan neuvo "kun kaikki menee hyvin, hengitä ja nauti kyydistä" ja samalla "se on vaan rata tittidfididdidi mitä tapahtuu apuaaa". En sählännyt ja rentouduin jopa hetkeksi radan aikana, niin myös ponikin. Yleisesti oon todella ylpeä ja Rade oli tosi hieno. Parhaiten onnistui laukat ja ravilisäys. Tuomari myös taisi pitää radasta, 66,67 % ja luokan voitto! Hyvä me.
                               

C-Merkin kouluohjelma 66,67% 1. Sija
Kiitos kuvasta Eerika K.

Palkintojenjaon jälkeen alkoikin jo toinen verkka. B-merkin kouluohjelma (ensimmäinen rata oli siis c-merkki). Mulla alko keskittyminen ja jaksaminen herpaantua, samoin huomasin että Rade alkoi väsähtää. Se oli jo niin hyvä, että otettiin vaan vähän ravailua ja siirtymisiä toisessa verkassa. Meidän vuoroa odotellessa aloin jäätyä kunnolla ja viimein radalle päästyä olin jo aivan syväjäässä. Alkutervehdys oli hyvä, eikä auto enää jännittänyt tippaakaan (tosin sen sisällä oleva, edellistä tuomaria tiukempi kyllä pisti kuskin tutisemaan). Rata muutenkin meni oikein kivasti, ainoostaan toinen väistö levähti ja toisella laukkalävistäjällä otin liian aikaisin kiinni ja siirryttiin raviin askelkaks liian aikasin. Siitä huolimatta oon Radesta enemmän kuin tyytyväinen, prosentteja tästä tuli 53,91%.

Toka luokka taisi olla vielä meille liikaa, kumpikaan ei oikeen enää jaksanut täysillä, mutta nyt tietää että ens kerralla mennään vaan se B. Silti toisaalta oon ilonen että mentiin molemmat ja vielä hyvillä fiiliksillä. R on vaan niin hieno!