[ 66 - Kisatunnelmissa ]

Eilen oli sitten ne estekisat. Mua jännitti aivan järkyttävästi aamusta iltaan, vaikka en antanut sen näkyä muuten kuin jatkuvalla vessassa ravaamisella. Husössä oltiin Oonan kanssa joskus vähän ennen puolta ysiä, mentiin samantien auttamaan radanrakennuksessa ja muussa järjestelyssä, siitä suoraan kisamaksuja maksamaan ja pienen hengailun jälkeen kisat alkoivatkin. Luokkina oli 40, 60 ja 80cm, joista itse kisasin keskimmäisessä.

Taluttelin Mollyä ennen verkkaa pitkin kenttää reippaassa käynnissä muutamien puomien yli. Saatiin askeleeseen hieman lisää pituutta ja toinen heräili rauhassa siinä samalla. Verkka meni ihan hyvin, ensin hypättiin normaalia pystyä, sille tuli ensin muutama epävarma hyppy. Kolmannella kerralla saatiin rento, mutta eteenpäinpyrkivä lähestyminen sekä hyvä hyppy joten jätin sen esteen siihen. Toiseen suuntaan verkkaesteenä oli okseri suoralla linjalla. Eka lähestyminen oli vähän epävarma, muuten ihan hyvä. Otin sille kuitenkin vielä kaksi hyppyä, että saisin oman itseluottamukseni nousemaan. Molly meni hyvässä tahdissa reipasta laukkaa ja pääsin hyvin mukaan hyppyihin. Verkasta ei olis voinut jäädä parempi fiilis.

Kuvan ottanut Noora P/Daniela T

Sitten kävelyalueella odottamaan omaa vuoroani. Rata oli kiva (en sitä osannut piirtää, joten koitan selittää sen). Ekana oli lähestyminen uralta viistosti kaartaen pystylle, siitä iso uukäännös sarjalle, jossa oli kolmen sekä neljän askeleen mahollisuus. Itse suunnittelin meneväni kolmella, mutta otin vähän liikaa kiinni, joten mentiin sitten neljällä. Siitä lyhyen sivun kautta kaartaen toiselle sarjalle, jossa oli yhden askeleen väli. Molemmat sarjat sijoitettu kokorataleikkaa-linjoille. Siitä ykkösesteen takaa kiertäen sen vieressä sijaitsevalle vitosesteelle. Kutoseste oli okseri lyhyen sivun lähellä, seiska pitkällä sivulla sijaitseva okseri ja siitä kääntö ykkösesteelle, joka hypättiin nyt toisesta suunnasta.

Toi seiskalta kasille linja oli vaikea, ja monet mokasivat sen tien. Rataa kävellessä koitin keksiä hyvän ratkaisun siihen, samoin verkatessa hyppäsin okseria silmäillen linjaa. Kuitenkin radalla ei mentykkään niinkuin elokuvissa. Mokasin käännön kanssa, menin lukkoon ja aloin ohjailemaan Mollyä joka ikiseen ilman suuntaan. Tolppaapäin siinä sitten mentiin ja kieltohan siitä tuli. Asialle ei voi mitään, oma moka. Hevonen ympäri ja uudestaan. Nyt siististi yli esteen.

Uusintaan ei harmiksi päästy, mutta ei se mitään. Oli hauskaa olla vaihteeksi estekisoissa ja musta tuntuu että mut nähään siellä jatkossakin. Oltaisko Mollyn kanssa oltu kuitenkin 20. sijalla (saavutus sinänsä, kun tuupparin pistää esteradalle).

 

Kiitos videosta Emeliina T! Tässä siis se mun rata vielä.

Kiellosta huolimatta olen rataan tyytyväinen, rytmi pysyi hyvänä ja sain pidettyä oman asentoni lähes hallinnassa. Kädet ei edes meinanneet valahtaa alas! Jalat jonkun verran vispasi ja varpaatkin välillä valahti maatapäin, mutta harvinaisen vähän. Alla oleva kuva tukee tätä väitettä erittäin hyvin, noei, musta toi oli vaan hauska loppukevennys.

Kiitokset kuvasta Emilia M.