Maanantaiaamuna oli sovittu estetunti. Menin tallille jo kahdeksaksi ja laitoin rauhassa kamoja kasaan ennen Raden sisälle hakemista. Tunnelmat oli jännittyneet mutta innokkaat. Robby ei ollu (lähes) koko kesänä nähny meiän menoa ja mietin että ollaanko menty syteen vai saveen treenaillessa. Samoin edellisellä estetunnilla satutin nilkkani joten möröt ja ties mitkä hirviöt kummitteli päässä. Kuitenkin totesin itselleni ettei oo mitään hätää, tunneilla ei laiteta tekemään semmosta, mihin katotaan ettei olla valmis ja nyt asennetta peliin. Tsemppailin itteäni ja lähin viimein hakemaan Radea tarhasta, jossa mun fiilikset nousi. Ihmeiden aika ei totisesti ole ohi, tuo karkuun juokseva lurjus huomasi mut portilla ja käveli, siis ihan oikeasti tallusteli ilosena, luokseni. Mun oli pakko ottaa kuvasarja tästä ihmeellisestä tapahtumasta. Kuitenkin olin varannut (ja varaan aina) riittävästi aikaa sisäänhakemiseen juuri tämän ihanan tavan vuoksi.
Todistusaineisto kyseisestä ihmeestä |
Alotettiin yksinkertaisella harjotuksella. Kahen ristikon suora linja, laukassa sisään ja 5 askelta. Ainoostaan piti kattoa että askel sopii ja hevonen on täysin suora. Ensimmäiseen suuntaan onnistui heti, mistä olin enemmän kuin yllättynyt. Treenaus on selkeesti tuottanut tulosta, ei yhtään mutkittelua! Toiseen suuntaan ei mennyt niin hyvin, en saanut linjaa kuntoon, hosuin ja askeleet ei sopinut. Lopulta sain kerättyä itteni ja mentiin hienosti tähänkin kierrokseen.
Pienen lepotauon jälkeen siirryttiin pienelle jumppasarjalle. Ravissa ristikolle sisään, yks laukka-askel ja ristikko, kaks laukka-askelta ja ristikko, joka myöhemmin muutettiin ristikko-okseriksi. Heti viimeisen esteen jälkeen hanatus eteen, takasin raviin ja uudestaan. Meillä oli aluksi lievästi sanottuna ongelmia. Jäin liikaa pitämään kädellä enkä antanut Radelle tilaa toimia. Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin rämpien läpi, jonka jälkeen taas koin herätyksen ja kolmannella kerralla kädet harjassa, pohkeet kiinni ja katse menosuunnassa oli riittävä korjaus. Tultiin kyseistä tehtävää hetki ja saatiin sekin sujumaan aika kivasti.
Taas pientä taukoa ja sen jälkeen palattiin ristikko-linjalle. Ne vaihdettiin pystyiksi ja tultiin neljällä. Ah, mulle niin sopiva homma. Nää mokaan aina. Oon niin arvioimaan paljon laukkaa tarvitsee muuttaa. Aluksi ei askel sopinut millään, joko laitoin liikaa eteen tai pistin himmaillen. Rade teki kiltisti hommansa ja sovitti askeleita parhaan mukaan, vähän sillä asenteella että "Anna ratsastajan tehdä, korjaa itse perässä". Taas pienen sähellyksen jälkeen päätin antaa Radelle enemmän tilaa, ratsastin laukan reippaaksi ennen ensimmäistä pystyä ja annoin vaan mennä. Kappas kepponen, askelhan sopi täydellisesti! Samalla tavalla vielä kerran ja sitten riitti. Lopetettiin juuri oikealla hetkellä, silloin kun onnistuu ja on vielä intoa.
Linjan takana poseeraa Anni&Breik |
Tallissa pistin Raden kylmäykseen ja samalla pyyhkäsin varusteet ja vein takas paikalleen. Tein Raden sapuskat valmiiksi ja vein takasin laitsalle. On mulla kyllä hieno hevonen, sano muut mitä tahansa!
ahahahha iha sika söpöt noi estekuvat :DD näyttää nii hulvikilt ku tos on radeliinoksen korvat :D
VastaaPoistaOlin nii ovelan ku keksin miten kuvaan ne :D
VastaaPoista