[ 125 - Ruusujen päällä tanssimista, vai onko sittenkään? ]

Just kun aloin saamaan teksejä kasaan ja julkaisuintoa niitä kohtaan, iski uus sadepilvi. Rade on ollut viimeaikoina todella outo, motivaatio kadonnut kokonaan. Se kyllä syö, juo, leikkii, toheltaa normaalisti mutta ratsastaessa siitä on tullut ihme tahmatassu. Jotenkin tuntuu ettei sitä oikeestaan kiinnosta yhtään mikään.

Ennenkuin joku ihmettelee, niin on raspattu, kamat tsekattu, hierottu, kengitetty, tarkistettu muutenkin, ruokinta kohallaan, ei lämpöile, ei mitään. Muuten täysin normaali, mutta ratsastaessa Radea ei vaan huvita. Tämä viikko (sunnuntaisia kisoja lukuunottamatta) on "kivaviikko". Tehään vaan ja ainoastaan ratsastaessa kaikkea kivaa, maastoillaan, irtojuoksutetaan, hypätään vähän ja annetaan levätä. Jos poni vaikka tosta vähän piristyis. Keskiviikkona aattelin kevään kunniaks jatkaa viimekesäisiä juoksulenkkejä Raden kanssa. Se selkeesti nautti niistä lenkeistä jotka mentiin taluttaen. Syöteltiin, käveltiin reippaasti ja juostiinkin vähän.

Sunnuntaina oltiin kisoissa, mentiin ekaa kertaa helppoA. Rade oli normaalia tahmeempi, mutta yllättävän rento. Just ton Raden outouden takia en viittinyt kamalasti panostaa ja pistää menemään, vaan mentiin hakemaan hyvää fiilistä. Pakko kyllä sanoa, että traikkumatka ja kisapaikan hälinä piristi ponia. Rade tarkkaili kokoajan menoa ja hirnahteli kanssaeläjille. Prossat ei olleet mitkään päätä huimaavat; 53,7 mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin rento rata, ensimmäiset oikeasti ulkopuoliset kisat ja vielä normaalia vaikeanpi luokka. Lennokkuutta ei näkynyt, mutta en jaksa murehtia. Tän viikon sunnuntaina kokeillaan uudestaan ja Husössä Rade on aina innoissaan. Meno ja meininki on sen juttu.

KN ei mennytkään niin kun piti. Tuntu taas että panostus meni siihen ekaan rataan (tosiaan A oli ennen KN). Ensimmäisestä verkasta poiketen, tämä verkka meni hyvin. Rade liiteli verkka-alueella ja sai hymyn huulille. Se tuntu tosi hyvältä. Jälleen kerran hyvin mennyt verkka kostautu radalla. Pitäs muistaa et siellä radallakin täytyy ratsastaa sitä hevosta. Molemmat vähän väsähdettiin, rata sinänsä oli ihan hyvä muttamutta. Lisäykset ei oikeen irronnu ja unohin toisen voltin. Silti jotain todella positiivista on se, että onnistuin ratsastamaan huolelliset tiet ja saamaan siistit ja napakat siirtymiset. Kuitenkaan ankarat tuomarit eivät menoamme arvostaneet ja prosentteja tuli vaivaiset 51,jotain. Noin huonosti rata ei mun mielestä mennyt, mutta en jaksa kauhistella. Tommosta tää välillä on.

Rakas äitini videoi molemmat radat, julkaisen ne tänne kunhan olen ne ensin itse nähnyt ja tarkistanut julkaisukempoisuuden.