Just kun aloin saamaan teksejä kasaan ja julkaisuintoa niitä kohtaan, iski uus sadepilvi. Rade on ollut viimeaikoina todella outo, motivaatio kadonnut kokonaan. Se kyllä syö, juo, leikkii, toheltaa normaalisti mutta ratsastaessa siitä on tullut ihme tahmatassu. Jotenkin tuntuu ettei sitä oikeestaan kiinnosta yhtään mikään.
Ennenkuin joku ihmettelee, niin on raspattu, kamat tsekattu, hierottu, kengitetty, tarkistettu muutenkin, ruokinta kohallaan, ei lämpöile, ei mitään. Muuten täysin normaali, mutta ratsastaessa Radea ei vaan huvita. Tämä viikko (sunnuntaisia kisoja lukuunottamatta) on "kivaviikko". Tehään vaan ja ainoastaan ratsastaessa kaikkea kivaa, maastoillaan, irtojuoksutetaan, hypätään vähän ja annetaan levätä. Jos poni vaikka tosta vähän piristyis. Keskiviikkona aattelin kevään kunniaks jatkaa viimekesäisiä juoksulenkkejä Raden kanssa. Se selkeesti nautti niistä lenkeistä jotka mentiin taluttaen. Syöteltiin, käveltiin reippaasti ja juostiinkin vähän.
Sunnuntaina oltiin kisoissa, mentiin ekaa kertaa helppoA. Rade oli normaalia tahmeempi, mutta yllättävän rento. Just ton Raden outouden takia en viittinyt kamalasti panostaa ja pistää menemään, vaan mentiin hakemaan hyvää fiilistä. Pakko kyllä sanoa, että traikkumatka ja kisapaikan hälinä piristi ponia. Rade tarkkaili kokoajan menoa ja hirnahteli kanssaeläjille. Prossat ei olleet mitkään päätä huimaavat; 53,7 mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin rento rata, ensimmäiset oikeasti ulkopuoliset kisat ja vielä normaalia vaikeanpi luokka. Lennokkuutta ei näkynyt, mutta en jaksa murehtia. Tän viikon sunnuntaina kokeillaan uudestaan ja Husössä Rade on aina innoissaan. Meno ja meininki on sen juttu.
KN ei mennytkään niin kun piti. Tuntu taas että panostus meni siihen ekaan rataan (tosiaan A oli ennen KN). Ensimmäisestä verkasta poiketen, tämä verkka meni hyvin. Rade liiteli verkka-alueella ja sai hymyn huulille. Se tuntu tosi hyvältä. Jälleen kerran hyvin mennyt verkka kostautu radalla. Pitäs muistaa et siellä radallakin täytyy ratsastaa sitä hevosta. Molemmat vähän väsähdettiin, rata sinänsä oli ihan hyvä muttamutta. Lisäykset ei oikeen irronnu ja unohin toisen voltin. Silti jotain todella positiivista on se, että onnistuin ratsastamaan huolelliset tiet ja saamaan siistit ja napakat siirtymiset. Kuitenkaan ankarat tuomarit eivät menoamme arvostaneet ja prosentteja tuli vaivaiset 51,jotain. Noin huonosti rata ei mun mielestä mennyt, mutta en jaksa kauhistella. Tommosta tää välillä on.
Rakas äitini videoi molemmat radat, julkaisen ne tänne kunhan olen ne ensin itse nähnyt ja tarkistanut julkaisukempoisuuden.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
maanantai 9. huhtikuuta 2012
[ 124 - Estevalmennukset Husössä]
Mulla on ollut tää teksti jo jonkunaikaa valmiina, halusin kuitenkin julkaista sen vasta videon kerta. Myös Markon valmennuksesta postaus tulossa, kunhan saan kuva ja videomateriaalit siitä käsiini.
[ Perjantai ]
Tallille päästyäni tarhassa odotti erittäin mutainen ja läpimärkä hevonen. Kävin heittämässä päiväheinät karsinaan (normaalisti ne jaetaan pihalle) ja alotin puunaamisen. Jalkojen pesu ja kuivatusloimi niskaan. Sillä välin roudasin varusteet valmiiks, poni kuivui nopeasti ja päästiin ajoissa lähtee liikkeelle. Käveltiin siis Husöseen, matkaa on kuitenki vaivaset 4 kilometriä, joten tulee hyvät alku ja loppukäynnit. Oltiin ajoissa perillä ja pian päästiinkiin jo maneesiin sisälle. Siellä alkuverryttely ja alotettiin työskentely. Ensin puomisarja käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Puomisarjalle lisättiin joka kerta alusta loppuun päin este lisää. Lopulta niitä oli viis, joka kerta sisään ravissa ja jatko laukalla.
Tehtävä oli todella kiva ja haasteellinen, ihan vaan sen puolesta koska kokoajan oli mentävä suoraan. Alussa siitä ei tullut mitään, musta tuntu et mulla on löysä spagettipötkylä satulanalla, Rade tosiaan esitteli parhaat taitonsa omista omituisista asennoistaan. Robbyakin välillä ihmetytti Raden nopeat ja hallitsemattomat liikkeet. Kuitenkin muistaessani pitää tuntuman tasaisena ja painon molemmilla jalustimilla alkoi haluttua suoruutta löytyä. Tärkein asia mikä tästä tehtävästä jäi mieleen oli jalustimet varpaille ja pohkeet kiinni. Jännä, miten noin itsestäänselvyyden löytymiseksi tarvitaan monta kämmiä.
Tämän lisäksi menimme pääty-ympyrällä puomia. Kyseinen puomitehtävä osoittautui kaikista vaikeimmaksi, Rade ihmetteli ja kauhisteli kyseistä "legopalikoilla" korotettua puomia. Jouduttiin keskustelemaan että päästiin siististi yli. Se on jännä hevonen, isommilla esteillä se hoitaa homman kotiin, mun pitää vaan päättää että yli mennään (mieluiten yhdessä) ja noilla pienillä käynnissätakaperin-ylitettävissä joudun tekemään muunmuassa kaiken Raden puolesta.
Lopuksi mentiin sarjana pysty - neljä askelta - okseri. Kaikista selvityistä vaikeuksista huolimatta tää oli pahin. Tuntu niin helpolta ja rennolta tehtävältä, että lopetin ratsastamisen kokonaan. Sisään huonosti ja eihän se hevonen oikeasti hyppää jos ite vaan himmailet kyydissä. Ihan oikeassa kohtaa hyvä näpäytys mulle, tullaan uudestaan - yli nihkeesti. Pitkällä sivulla hanat auki ja kerran sujuvasti. Onneks mulla on näpäyttämisestä tykkäävä hevonen, muutenhan tässä vois jopa ylpistyä välillä.
[ Lauantai ]
Uus päivä uudet fiiliksest, eilisestä oppia ottaneena heti verkassa nopeita kiihdytyksiä ja heti kiinni. Sain Raden heti pohkeen eteen ja tuntumalle. Askel piteni (okei koveni..) ja siitä pystyi pysähtymään ilman ongelmia. Alotettiin 3 esteen sarjalla, jossa ensin tultiin este 1. ja seis, sitten este 1. & 2. ja seis, lopulta tultiin kaikki kolme ja niiden jälkeen seis. Kuten videosta voi huomata, se kolmas säälittävän pieni este oli Radelle tosi paha paikka, siellä allahan oli palikoita. Ne ois voineet vaikka hyökätä. Tämän jälkeen tuli hurjaakin hurjempi erikoiseste. Ja taas lähin löysäilylinjalle "eihän tossa oo mitään". Hei haloo, helposti kyttäävä ja jopa puomin yli ratsastettava hevonen ja muija vaan matkustaa. No tulihan sieltä taas satulanalta näpäytys, tällä kertaa sarjaa "eihän tosta voi hullukaan hypätä!". Robbyn tiukan ja kannustavan karjumisen alaisena tappelemalla yli ja seuraavalla kerralla jo hyvällä hypyllä. Toiseen suuntaan tultaessa taas keskustelua, tällä kertaa taas lipsuilin. Voisin joskus muistaa skarpata ja ratsastaa. Onneks hevonen sentään näyttää koska selässä laiskotellaan.
Samaa puomiympyrää uudestaan, tänään kavaletin kanssa. Meni paremmin, ainoostaan vauhtia oli välillä liikaa, askeleet ei sovi ja puomi alas. Tiet sille löyty tänään heti, eilisestä oli hyötyä.
Taas sarja pysty okseri, 3 askelta. Oikeasti olisi pitänyt tehdä loiva kaarre siihen, mutta meiän poikittelun johdosta saatiin erikoislupa (tai no käsky se musta oli..) mennä se suoraan.
Lopuksi mentiin tätä kaikkea ratana.
Saatiin Raden kanssa tosi hyviä neuvoja ja oppeja. Tästä oli meille todella paljon hyötyä, uskaltauduin jopa valmennuksen loputtua avata suuni ja Robby suostui tulemaan opettamaan meitä ihan kotikentälle. Ihan huippua!
Postaukseen lisätty video on täysin kaunistelematon, siinä on niin ne hyvät kuin ne huonotkin pätkät. Musiikkina Swedish House Mafian Miami2Ibiza ja kuvaajana toimi Veera.
[ Perjantai ]
Tallille päästyäni tarhassa odotti erittäin mutainen ja läpimärkä hevonen. Kävin heittämässä päiväheinät karsinaan (normaalisti ne jaetaan pihalle) ja alotin puunaamisen. Jalkojen pesu ja kuivatusloimi niskaan. Sillä välin roudasin varusteet valmiiks, poni kuivui nopeasti ja päästiin ajoissa lähtee liikkeelle. Käveltiin siis Husöseen, matkaa on kuitenki vaivaset 4 kilometriä, joten tulee hyvät alku ja loppukäynnit. Oltiin ajoissa perillä ja pian päästiinkiin jo maneesiin sisälle. Siellä alkuverryttely ja alotettiin työskentely. Ensin puomisarja käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Puomisarjalle lisättiin joka kerta alusta loppuun päin este lisää. Lopulta niitä oli viis, joka kerta sisään ravissa ja jatko laukalla.
Tehtävä oli todella kiva ja haasteellinen, ihan vaan sen puolesta koska kokoajan oli mentävä suoraan. Alussa siitä ei tullut mitään, musta tuntu et mulla on löysä spagettipötkylä satulanalla, Rade tosiaan esitteli parhaat taitonsa omista omituisista asennoistaan. Robbyakin välillä ihmetytti Raden nopeat ja hallitsemattomat liikkeet. Kuitenkin muistaessani pitää tuntuman tasaisena ja painon molemmilla jalustimilla alkoi haluttua suoruutta löytyä. Tärkein asia mikä tästä tehtävästä jäi mieleen oli jalustimet varpaille ja pohkeet kiinni. Jännä, miten noin itsestäänselvyyden löytymiseksi tarvitaan monta kämmiä.
Tämän lisäksi menimme pääty-ympyrällä puomia. Kyseinen puomitehtävä osoittautui kaikista vaikeimmaksi, Rade ihmetteli ja kauhisteli kyseistä "legopalikoilla" korotettua puomia. Jouduttiin keskustelemaan että päästiin siististi yli. Se on jännä hevonen, isommilla esteillä se hoitaa homman kotiin, mun pitää vaan päättää että yli mennään (mieluiten yhdessä) ja noilla pienillä käynnissätakaperin-ylitettävissä joudun tekemään muunmuassa kaiken Raden puolesta.
Lopuksi mentiin sarjana pysty - neljä askelta - okseri. Kaikista selvityistä vaikeuksista huolimatta tää oli pahin. Tuntu niin helpolta ja rennolta tehtävältä, että lopetin ratsastamisen kokonaan. Sisään huonosti ja eihän se hevonen oikeasti hyppää jos ite vaan himmailet kyydissä. Ihan oikeassa kohtaa hyvä näpäytys mulle, tullaan uudestaan - yli nihkeesti. Pitkällä sivulla hanat auki ja kerran sujuvasti. Onneks mulla on näpäyttämisestä tykkäävä hevonen, muutenhan tässä vois jopa ylpistyä välillä.
[ Lauantai ]
Uus päivä uudet fiiliksest, eilisestä oppia ottaneena heti verkassa nopeita kiihdytyksiä ja heti kiinni. Sain Raden heti pohkeen eteen ja tuntumalle. Askel piteni (okei koveni..) ja siitä pystyi pysähtymään ilman ongelmia. Alotettiin 3 esteen sarjalla, jossa ensin tultiin este 1. ja seis, sitten este 1. & 2. ja seis, lopulta tultiin kaikki kolme ja niiden jälkeen seis. Kuten videosta voi huomata, se kolmas säälittävän pieni este oli Radelle tosi paha paikka, siellä allahan oli palikoita. Ne ois voineet vaikka hyökätä. Tämän jälkeen tuli hurjaakin hurjempi erikoiseste. Ja taas lähin löysäilylinjalle "eihän tossa oo mitään". Hei haloo, helposti kyttäävä ja jopa puomin yli ratsastettava hevonen ja muija vaan matkustaa. No tulihan sieltä taas satulanalta näpäytys, tällä kertaa sarjaa "eihän tosta voi hullukaan hypätä!". Robbyn tiukan ja kannustavan karjumisen alaisena tappelemalla yli ja seuraavalla kerralla jo hyvällä hypyllä. Toiseen suuntaan tultaessa taas keskustelua, tällä kertaa taas lipsuilin. Voisin joskus muistaa skarpata ja ratsastaa. Onneks hevonen sentään näyttää koska selässä laiskotellaan.
Samaa puomiympyrää uudestaan, tänään kavaletin kanssa. Meni paremmin, ainoostaan vauhtia oli välillä liikaa, askeleet ei sovi ja puomi alas. Tiet sille löyty tänään heti, eilisestä oli hyötyä.
Taas sarja pysty okseri, 3 askelta. Oikeasti olisi pitänyt tehdä loiva kaarre siihen, mutta meiän poikittelun johdosta saatiin erikoislupa (tai no käsky se musta oli..) mennä se suoraan.
Lopuksi mentiin tätä kaikkea ratana.
Saatiin Raden kanssa tosi hyviä neuvoja ja oppeja. Tästä oli meille todella paljon hyötyä, uskaltauduin jopa valmennuksen loputtua avata suuni ja Robby suostui tulemaan opettamaan meitä ihan kotikentälle. Ihan huippua!
Postaukseen lisätty video on täysin kaunistelematon, siinä on niin ne hyvät kuin ne huonotkin pätkät. Musiikkina Swedish House Mafian Miami2Ibiza ja kuvaajana toimi Veera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)