[ 96 - Ypäjälaiffii ]

Eka viikko takana. Päivät on pitkiä, tunnit osittain puuduttavia, huumori tajuttoman hyvää ja ilta pyörii Big Brotherin ympärillä. Siinä lomassa vähän tentteihin lukemista ja muka yrityssuunnitelman tekemistä. Oli kyllä ihan jees viikko, oikeesti. Päästiin ratsastaa muutaman kerran. Ekan tunnin menin Stikkanilla ja tokan Röllillä. Molemmat aivan ihania pikkusuokkeja. Käytiin myös ajelemassa, mä taisin ajaa jotain Tähti tms nimistä, sekä juoksutuksessa hevosena toimi Petteri.

24.9. © Veera

Tänään näin Raden! Ikävä oli kova, ja poni osotti rakkautensa ja ikävänsä juoksemalla tarhassa karkuun. Kiitokset siitä. Siellä sitten mudassa mentiin perässä. Onneks sain sen lähes heti kiinni. Tallii pästyä siivosin karsinan ja harjasin Radea reilun tunnin. Otin mun anatomian monisteet mukaan ja koitin paikantaa Radesta lihaksia ja luita. Kyllä ne lopulta löytyi.

Pian Veera tulikin tallille. Oltiin sovittu estevuoro. Veera piti jöötä yllä, mä koitin saada pikkupossua kuriin. Alkuun meni tosi hyvin, mitä nyt oli vähän pidätysongelmia. Hetken kamppailun jälkeen alko pidätteet menemään läpi ja homma alko luistaa. Kuitenki jossain vaiheessa R alkoi sikailemaan kunnolla. Nostoissa se alko keulii ja peruuttaa, sekä koitti kokoajan kiellellä. Hetken me siinä kamppailtiin ja muutaman kerran meinasin alaskin valahtaa. Kädenväännön jälkeen alko homma taas luistaa ja lopulta oli estekorkeus metrissä. Oma yhteinen korkeusennätyksemme!

100 cm ! © Veera

Pakko todeta, että ihan turhaan oon sitä korkeutta kammoksunut. Isompiin hyppyihin on parempi päästä mukaan ja ne on pehmeämpiä. Ainoa kuumottava on ratsastaa kohti isompaa estettä, mutta itsevarmuuden ollessa täysillä ja menon ollessa rentoa ja hauskaa, onnistuu se tuuppariltakin luontevasti. Tosin aika paljon ärräpäitä lenteli siinä samalla.


Huomenna taas viikoksi takasin ypäjälle. Ens viikko onkin melkeen pelkästään näyttöä näytön perään.