Herätys oli kuudelta, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan. Siitä nopsaa suihkuun ja aamurutiinien avulla ittensä edustuskuntoon laitto. Vielä ennen lähtöä pakkasin vähän evästä sekä varmistin että kaikki tarvittavat on laukussa. Metrolla puotilaan ja siitä autokyydillä tallille. Ensin mentiin laittamaan kamat kasaan, siitä nimenhuutoon ja radanrakennukseen. Lopulta päästiin letittämään & tuunaamaan Aaron kuntoon. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken ja jättämään toisen kisaajan puunaamaan loppuun, sillä omat toimihenkilöhommani lähenivät. Olin siis kuuluttajana ekan helppoC:n (tosiaan jos joku ihmettelee että miksi meillä oli kaks heC-luokkaa, niin syynä että tuomari olisi vaihtunut kesken luokan, joten se päätettiin jakaa kahtia). Juontohommat meni ihan hyvin, vaikka alkuun jännittikin aivan kaameasti. Pian olikin mun verkan aika.
Aaron oli aivan upea, se ei oo ikinä ollut heti alkuun niin loistava. Oli skarppina eikä sähläillyt turhia, peruutukset meni hyvin, laukat nousi hallitusti ja ravilisäyksetkin meni nappiin. Viimein päästiin radalle, alkoi tosi hyvin. Vähän oli tiet alkuun hukassa, muttei pahasti. Ensimmäinen lisäys oli vähän laimea, mutta toisessa ravilisäyksessä poni oikeen liisi. Ensimmäiset laukat meni hyvin, vähän hätäinen nosto & raviinsiirtyminen, mutta laukka pysyi kokoajan, jopa lävistäjän loppuun asti! Seuraavassa laukassa asiat alkoivatkin mennä pieleen. Nosto oli hätänen, kuitenkin vauhti tasapainottui hetkeksi. Sitten vaan tapahtu jotain. Poni hermoili, minä hermoilin, tuntu että kaikki hajoo käsiin ja sitten löysinkin itseni verryttelyalueen puolelta. Hylky siitä siis tuli. Mentiin kuitenkin rata vielä loppuun ja hylystä huolimatta olen tyytyväinen. Poni meni hienosti, mokia sattuu kaikille ja tästä ei voi muutakun oppia.
Arvostelupaperissa suurin osa kutosia & muutama vitonen, nopealla päässälaskulla prossat olisi olleet reippaat 55. Mun piti laittaa tähän vielä jotain kirjallisesta arvostelusta, mutta se on sen verran vauhdilla kirjoitettu etten saa siitä mitään selvää.Oli muuten tosi outoa, kun monet tuli pahoittelemaan hylkäystä ja ihmettelemään tapahtunutta. Reippaan urheilijan tavoin en vaipunut itsesäälin, vaan kehuin ponia ja totesin että välillä vaan käy näin. Voittoa en muutenkaan mennyt kalastamaan, vaan kokeilemaan maistuisko kilparata näin pitkän tauon jälkeen (kyllä maistui, ens kisoja odotellessa!).
En oo kisakuvia vielä saanut käsiini, joten liitin tohon pari kuvaa lauantain irtotunnilta. Molemmista kuvista kiitokset Ella N. Kisakuvia tulee kyllä heti kun kuvaajat niitä sivuilleen laittavat.
