[ 140 - Suunnitelmat ]

Multa kysellään kauheesti kokoajan että mitkä on mun ja Raden tavotteet, miltäs kisakalenteri näyttää, koska hankit nuorikon tohon kylkipojaks jne.

Ajatus musta ja Radesta ravaamassa kisakenttiä muuta ku harrastemielessä kuullostaa hassulta, vaikka meistä varmasti ratsukkona olisikin siihen. Mulla on tavotteena joskus lähteä rämpimään kouluratoja ihan tosissaan, mut mun aika ei oo nyt. Mulla on perusratsastuksessa vielä niin paljon moitittavaa, etten koe järkeväksi tällä hetkellä silmät kiiluen kisakentille suuntaamista. Tavotteet mitä alunperin mulle ja Radelle oon asettanu on ylitetty ja tällä hetkellä aion vaan keskittyä saumattoman yhteistyön parantamiseen ja Raden hyvinvointiin ilman mitään häiriötekijöitä. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on joskus parempi jättää auki ja odottamaan.

Pusuhetki irtojuoksutuksen jälkeen

Monet ovat kritisoineet sitä, kun meitä ei kisakentillä näy. Ei se radoilla ravaaminen ole kaikkia varten, toiset haluavat vain treenata ja harrastaa omaksi ilokseen. Kisaaminen ei ole meiltä ratsukkona poissuljettu asia, mutta tällä hetkellä se ei tunnu ajankohtaiselta. Vaikka sen kenties pitäisi. Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja tosissaan menevät ovat kauden alottaneet jo aikapäiviä sitten. Mut ei me. Mä en vaan saa sitä samallaista tyydytystä kouluradalta, minkä saan kotoa onnistuneen treenin tai ihanan maastolenkin jälkeen. Mä tiedän että se oli tavotteena ja unelmana, mut voihan nekin muuttua. Right? Kisakalenteri näyttää just siltä miltä pitää. Oon muutamat viikonloput merkannut kalenteriin "mahollisina kisareissuina" ja jos niiden lähestyessä olo on sen mukanen, niin kävästään vähän kokeilemassa heikkoa jäätä kepillä. Kuitenkaan muutamia kisoja enenpää ei olla menemässä, tänäkään kesänä. Eikä se mua haittaa. Jätetään ruusukkeiden perässä reissaaminen niille jotka sitä oikeesti haluaa tehä.

Muutenkin edetään rennosti ja rauhassa, erinäisten kommenttien ja ihmisten johdosta tallilla käynti muuttui lähes vastenmieliseksi. Sitä alkoi sovittamaan tallikäyntejään niin ettei kukaan ole paikalla ja jos joku ilmesty, äkkiä kamat kasaan ja menoks. Mun hevosta kritisoitiin ja samoin minua, eniten mua kuitenkin loukkasi ettei mitään noista voitu kertoa suoraan minulle. Muutamista pistin eteenpäin viestiä, sen verran loukkaavia perättömiä syytöksiä alkoi sadella. Kuitenkin nyt alkaa asiat olla hyvin. Kevät antaa uutta energiaa ja Rade voi hienosti. Odotan enemmän kuin innolla kesää ja uutta tallia. Se, mitä tapahtuu syksyllä on vielä auki. Toisten ei pitäisi antaa vaikuttaa omaan suoritukseen, mutta niin se vaan on että välillä vahvinkin sortuu.

Koko talvi ollaan menty Raden stressitason ja mahan ehdoilla, molemmat talvet ollut samanlaisia. Tämä paljon pahempi ja tiedän kyllä miksi. Kuitenkin nämä stressitekijät ovat nyt kaikonneet ja ollaan saatu uutta tuulta purjeisiin. Kesällä, kiitos laitumen, R voi paljon paremmin ja mahaongelmat poistuvat lähes kokonaan. Stressihevosen kanssa eläminen on välillä kun aallolla ratsastamista, mutta silti niin palkitsevaa. Rade on siitä hieno hevonen, että siitä kyllä huomaa jos kaikki ei ole kohdillaan. Kuitenkin samalla se ilmaisee selkeästi kun kaikki on hyvin. Niinkuin nyt.

Mulle on tullut aika paljon kyselyitä Raden ruokinnasta (ja muutenkin stressihevosille sopivasta ruokinnasta) ja taitais olla taas erikoispostauksen aika. Ehdotuksia otetaan vastaan!

[ 139 - Onnistumisfiilis ]

Tänään ihanassa auringonpaisteessa tallille. Tarkotus oli mennä ilmansatulaa siirtymisiä, mutta matkalla tallille lähin ideoimaan ja suunnittelemaan miten teen ja satuloimiseen päädyttiin.

CR valmennus syksyltä 2011

Alkuverkaksi reipasta ravia & laukkaa ympäri kenttää, tehden isoja kaarteita samalla. Pyrin olemaan mahdollisimman paljon kevymmässä istunnassa, antaen sillä Radelle enemmän 'tilaa' työstää.

Käyntityöskentelyssä keskikäyntiä & takaosakäännöksiä. Tein tätä puolikkaalla kentällä niin, että pitkänsivun keskelle takaosakäännös, siitä samantien keskikäyntiin, lyhyellä sivulla muutama askel koottua käyntiä, siitä takaisin keskikäyntiin ja seuraavan pitkänsivun keskellä takaosakäännös. Aluksi oli tosi hankala saada kunnollista rentoa ja pitkää käyntiä. Lähin ite puristamaan tai puskemaan, ja lopputuloksena oli jännittynyt ja kiireinen hevonen. Kävin omat avut ja istunnan läpi ja rauhassa jatkettiin, lopulta saatiin oikeen hyvää käyntiä aikaseks. Keskikäynti nyt yleensäkkään oo Raden kanssa ollut ongelma, siitä saatu aina paljon kehuja tuomareilta, ja muiltakin. Takaosakäännökset suju tasavarmasti, ihan tarpeeksi pieniä niistä ei mielestäni vieläkään tule, mutta ne paranee kokoajan.

Ravityöskentelyä otettiin tänänä aika vähän, ihan perus harjotusravissa voltteja ja kaarroksia. Keskityin vaan omaan istuntaani, ristiselän joustoon ja Raden takajalkoihin. Muutama kämänen lisäys siinä seassa otettiin, ihan vaan sen verran lisättiin kuin pystyin huolellisesti istumaan.

Tänään oli aika laukkapainotteinen treeni.

Laukassa ensin molempiin suuntiin kokouraa pitkin pitkät sivut avossa ja lyhyillä sivuilla pieni eteenratsasus. Aluksi en meinannut saada painopistettä pysymään ja sisäjalka ei ollut tarpeeksi vahva, vaan R lähti valumaan erisuuntiin. Hetken tuskailun jälkeen sain pidettyä painon kohillaan ja avut selkeinä ja tuli muutama ihan mallikas avopätkä. Hieno R!

Tän jälkeen jatkoin avoteemalla, mut lisäsin mukaan sulkutaivutuksen & vaihot. Molemmilla lyhyillä sivuilla isolla pääty-ympyrällä ensin kierros sulkua ja sitten kierros avoa. Uralla suoristus ja lävistäjälle. Lävistäjän keskellä ravin kautta vaihto ja sama homma uudelleen. Toistettiin tätä kuviota aika kauan, kunnes Raden alkaessa väsymään, jätin ympyrät pois ja työskenneltiin pelkästään isolla kaheksikolla. Sulkutaivutukset onnistui mielestäni tosi kivasti heti alkuun. Sain ite pidettyä painon oikein ja sisäjalan rentona, sisäkäsi pysy kivan pehmeenä kokoajan. Avot ympyrällä. Noh, ois ne voinut paremminkin mennä, mutta oli siellä sentään hyviä pätkiä. En vaan oikeen tiiä mikä siinä menee pieleen. Tunneilla ne onnistuu paremmin, ja itekseni tehdessä pyrin analysoimaan ja miettimään mitä teen eritavalla ettei suju. En vaan keksi sitä jotain. Pitää taas ens tunnilla koittaa painaa mieleen se onnistumisfiilis ja ettiä itsekseen samaa.

Vaihot tehtiin ravin kautta mahdollisimman vähillä raviaskeleilla. Kuitenkin niin että siirtyminen & ravi hyvälaatuiset. Eikä vaan rykäsemällä askellajista toiseen. Lentävää vaihtoa en tänään koittanut kertaakaan, saatiin muutama todella nopea vaihto ravinkautta ja se saa riittää. Alettiin molemmat jo siinä kohtaa väsähtää joten eikun ravissa eteen alas, satula talliin ja maastoon käppäilemään loppukäynnit.

Vesarin kautta läpimärkä Rade tarhaan piehtaroimaan, kyllä oli onnellinen hevonen.

[ 138 ]

Ei oo ollut nyt oikeen kirjotettavaa, kevät lähestyy kovaa vauhtia ja samoin muutto uuteen kotiin lähenee päivä päivältä.

En oikeen tiiä miten päin mun pitäs olla tän muutoksen kanssa. Odotan innolla uuteen porukkaan tutustumista, uutta tallia ja sen tapoja, mutta samalla tuntuu tosi haikeelta lähteä. Oon tutustunut tällä tallilla niin moneen ihanaan ihmiseen ja saanut jakaa itkut ja naurut siellä. Rade tosiaan on mun ensihevonen ja vaikka mulla tietämystä olikin alussa hyvin, oltiin silti välillä sormi keskellä suuta. Kuitenkin aina joku rakas tallilainen auttoi ja neuvoi. Se, onko muutto lopullista, vai vaan kesäjuttu ei oo vielä tietoa. Tosiaan talli millä Rade nykyisin majailee menee kesäksi remonttiin ja muutamme läheiselle tallille 'evakkoon'. Saa nähdä, jos Rade viihtyy hyvin niin voi olla että jäädään sille reitille. Yritän olla stressaamatta, ihan oikeesti.

Sänkkäreillä viimesyksynä, kiitos kuvasta Jonna M.

Viimeviikko oli suht rento, ei mitään rankkaa treeniä minään päivänä. Perjantaina oli raspaus, ei löytynyt piikkejä. Kuitenkin purentaa taas korjailtiin jonkun verran. Sen johdosta päätettiin pitää viikonloppu ihan letkeetä, ei suitsia päähän ollenkaan. Maanantaina oli juoksutus ja tiistaina vasta ridattiin kunnolla. Keskiviikkona mun oli tarkotus mennä kunnolla hikeen, mutta ihana aurinkoinen kevätkeli ja heikohko olo ajo meiät maastolenkille. Nautiskeltiin molemmat Raden kanssa auringosta ja raittiista ilmasta, vajaa tunti jaksettiin pörräillä lähimetsissä (jotka tosiaan saa kaikki polut 20 minuuttiin koluttua..). Tänään mentiin kentällä siirtymisiä. Voimakkaan tuulen takia mörköjä oli joka nurkassa, puskassa, taivaalla, maassa, kaikkialla joten keskittyminen oli aluksi vähän mitä oli. Energia meni puhisemiseen ja tötöilyyn ja muutamaan otteeseen piti itekkin haukata happea, laskea 10 alaspäin rauhassa ja ottaa uudestaan. Kuitenkin pienen alkunaljailun jälkeen löytyi taas se miellyttämishaluinen ja aktiivinen hevonen. Työskenneltiin pääasiassa isolla kaheksikolla, ensin ravissa lävistäjät niin isoa ravia kuin pystyin kunnolla istumaan, joka kerta kasvatin ravia vähän enemmän. Päätyihin isot pääty-ympyrät laukassa. Tän jälkeen jatkettiin laukassa isolla kaheksikolla, missä lävistäjällä ravinkautta nopea vaihto ja päädyissä muutaman askeleen mittaiset käyntiin siirtymiset.

Vähän otettiin kierroksia näistä laukka-käynti-laukka siirtymisistä, mutta muuten toimi ihan mallikkaasti. R oli niin kevyen tuntunen että päätin koklata muutamat lentävät vaihotkin ja tulihan ne sieltä! Siinä kohtaa totesin että nyt riittää, onnistumisfiilis 100. Loppuverkka eteenalas ja loppukävelyt maastossa. Rapsutukset ja pusut ja poni takas tarhaan. Pidin vielä Jonnalle valmennuksen, sujui oikein kivasti. Vaikka tuuli veikin suurimman osan mun äänestä mukaansa..

Viimekesänä irtohypytyksen jälkeen. Bloggeri ei antanut ladata uusia kuvia, joten muutama fiilistelykuva pelastamaan postaus(;

Vähän harmittaa Raden puolesta, kun se on niin sosiaalinen niin tarhakaveri ehti jo muuttaa uuteen kotiin. Nyt se tuntuu vähän levottomalta kokoajan ja välillä kierteleekin tarhassa edestakaisin. Onneks muutama viikko jäljellä ja sit pääsee uuteen laumaan. Toivottavasti sieltä löytyis joku yhtä kiva kaveri, ku mitä edellinen oli.

[ 137 ]

Kevät missä viivyt? Päivät onneks jo lämpimämpiä ja aurinko paistaa, Radekin saa jo tarhailla ihan nakuna. Viimeviikko oli rankempi treeniviikko joten tää viikko mennään kevyemmin. Eilen oli vapaapäivä, otin Raden sisään pelkästään harjausta varten ja ai että siitä lähtee karvaa.Vaikka tää karvanlähtö-aika on aina yhtä rankkaa, niin on ihanaa kun paksun talvipeitteen alta paljastuu vielä kiiltävämpi ja sievempi pikkupv. Normisti R on ollut tähänkin aikaan vielä klipattuna, mutta tänätalvena kerta sai riittää. Stressin takia rankempi treeni on ollut niin vähäistä, etten kokenut tarvetta klipata sitä uudestaan. Saa nähä pitääkö kesällä kerran ajella vai pysyykö ilmat sopivina. Kyllä mä sen hymyssä suin klippaan jos tarve vaatii. Vuos sitten kesällä huomas miten hevosen olo helpottu silmissä myös laitumella paahteen alla karvojen poiston jälkeen, vaikka itse ensin arkailin aihetta hevosen klippaus kesällä.

Kesä missä olet!

Tänään menin ilman satulaa, mikä oli ehkä virhe. Energiataso oli päätähuimaava ja kaikki maailman möröt oli liikenteessä. Alkukäppäilyt mutasesssa maastossa ja hetki maneesissa jolkottelua, loppukäynnit kentällä nauttien auringonlaskusta. Maneesissa mentiin siirtymisiä ja isoja ympyröitä. Aluksi vaan koitin saada sen rentoutumaan ja hoksaamaan ettei seinät kaadu päälle, sen jälkeen ihan perustyöstöä. Avut läpi ja takaosa hereille. Lopulta R oli oikein mukava, vaikka alussa meinas hermot pettää. Kuitenkin pidettiin fiilis kokoajan rentona ja mukavana, ei mitään väkisinvääntöä tai paineita, tää viikko vaan nautitaan ja ens viikko taas treeniä.

Karsinaan mentiin vesarin kautta, oli sen verran rapanen hevonen etten halunnut suojiinkaan koskea ennen vesikäsittelyä. Aika nopeesti hoidin Raden yökuntoon, oli kuitenki jo iltikset edessä. Pesasin suojat uudestaan kunnolla, oli ne sen verran mutamärmämaneesinhiekka-kerroksen päällystämät. Onneks en laittanu pinteleitä, vaikka alussa kävi mielessä. Pyyhkäsin suitset ja harjasin Raden vielä nopeasti. Iltapuurot kuppiin ja kohti kotia.


Huomenna olis tarkotus mennä taas kangilla, ihan perusridausta. Vähän lävistäjiä ja temmonmuutoksia, taas mennään ihan Raden fiiliksen mukaan, jos tosi hyvä niin vaadin vähän enemmän. En kuitenkaan niin paljon kun normisti mentäessä. Vaikka kangilla meno alkaakin sujua ilman kiukuttelua, niin en halua että oman ahneuden takia lähetään ottamaan takapakkia.

Perjantaina ihan perus eteenalas-päivä, venyttelyä ja taivuttelua. Meen senverran mitä tarvii, jos on hyvä niin 40 minuuttia saa riittää mutta varaan kuitenkin varmuudeksi sen 1,5h ratsastusaikaa, sen näkee sitten. Mä en kauheesti koskaan kelloa kattele ratsastuksen aikana ja inhoon niitä päiviä kun aikataulu on minuutilleen laskettu ja ratsastukseen käytetään tasan tarkkaan x määrä aikaa, muuten koko päivä menee sekasin. Ridaan sen miltä tuntuu, yleensä tähän menee se tunti-puoltoista. Kaverit ovat onneksi jo hoksanneet, että tallipäivinä ei kannata kuumotella viesteillä että kauan menee, voin koittaa olla ripeä ja jättää turhat lorvimiset pois, mutta käytän aikaa tasan sen mitä tarvii.

Viikonloppu mulla on niin työntäytteinen, että vuokraaja pääsee nauttimaan.

[ 136 - Treeniä,treeniä ]

Tää viikko on ollu Radella rankempi ja hyvin on jaksanut työskennellä. Vielä toivutaan talven jäljiltä, sillä oli vuodenvaihteen jälkeen ähkyä ja maha vaivasi aika paljon. Saatiin stressitaso minimiin ja masu parempaan kuntoon, nyt edetään Raden ehdoilla. Sillonkun jaksaa ja intoa riittää, niin ilo irti.

Keskiviikko oli viikon kevytpäivä. Ratsastin n. 40 minuuttia maneesissa eteenalas-meiningillä ympyröitä ja siirtymisiä. Aluksi R oli sitä mieltä että ei kiinnosta, haluan laukata. Kuitenkin pienen kädenväännön jälkeen alkoi sujua ja löytyi rento sekä aktiivinen hevonen, jota oli mukava työstää. Torstaina sain pitkästä aikaa raahattua kuvaajan paikalle, mulla piti olla valmennus sillon mutta kommunikointikommelluksen johdosta se siirtyi perjantaille. Päätin sitten pistää kanget päähän ja kattoa miten sujuu, kesää ajatellen oon mennyt n. kerran viikkoon kangilla. Tehden vähän kokoomista samalla, mutta pääasiassa ihan perustyöskentelyä. Rade alkaa olla kankien kanssa jo aika hyvä, se ei enää tunge hernettä nenään ja alkaa hoksaamaan että niidenkin kanssa voi liikkua eteenpäin - rentona. Työskenneltiin aika paljon ympyrällä, ihan valokuvaajaakin ajatellen.

Ai kamala noita mun ranteita...

Ihan yksinkertasta tehtävää - asettelua ympyrän mukaan ja ulospäin sekä temmonmuutoksia. Otettiin loppuun vielä siirtymisiä, niitä en jaksanut hinkuttaa kauaa, muutama hyvä toisto riitti. R toimi oikein mallikelpoisesti vaikka mentiinkin pitkästä aikaa rankasti kanget päässä.

Tänään perjantaina mulla oli sitten tunti. Aluksi valmentaja kävi selässä ja keskitty pääasiassa rentouteen (Radella on vähän taipumusta jännittyä vieras selässään) ja takaosan työskentelyyn, muutaman kierroksen jälkeen R hoksas ettei mitään pahaa tapahdu ja alkoi tekemään reippaana töitä. Raden treenin jälkeen oli mun koitoksen vuoro, liinanjatkeena istuntaa. Vasempaan kierrokseen meno on vieläkin tuskaa, vaikka hyviä hetkiäkin löytyy niin mun perfektionistinluonteen tuntien se ei riitä. Oikeeseen kierrokseen työskentely sujui oikein hyvin. Löysin heti ravissa oikean asennon ja sain Raden toimimaan oikein mallikkaasti pelkän istunnan avulla. Liinatyöskentelyn jälkeen mentiin hetki irtona, avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa sekä rennot loppuravit. Vaikka aluksi ei meinannut luistaa, niin oon silti yllättävän tyytyväinen itseeni. Radesta puhumattakaan, kerta kerrasta se hevonen jaksaa positiivisesti yllättää.

Tunnin jälkeen hoidin Raden kuntoon, kylmäsin kintut ja harjasin sen kunnolla. Mulla olis periaatteessa ollut kiire, mutta puuhastelu voitti. Ajoissa ehittiin illan menoihin, kun tinki suihkun pituudesta ja meikin määrästä. Kuhan poni saa asialliset rapsutukset niin hyvä tulee.

Ens viikon tarkotus olla taas kevyempi, ei kuitenkaan liian lepsu. Treeniä kivassa muodossa, ettei motivaatio karkaa.

[ 135 - Blogi katkolla ]

Tai tais olla hetkellisesti mun koko elämä katkolla. Mulla puhals syksyn lopulla suuret muutoksen tuulet, työpaikka vaihtu. Jätin hevoshommat kokonaan pois. Siitä, palaanko talikonvarteen tai kentänlaidalle en ole varma, tavoitteena olisi valmistua hyvillä papereilla ypäjältä vielä joskus, mut nyt ei oo sen aika. Erinäisten komplikaatioiden takia mulla lähti motivaatio koko touhuun.

Rade mulla on vielä, se voi hyvin. Ollaan treenailtu säännöllisesti, vaikka uus yöpainotteinen duuni pisti mun talliaikataulut uusiks. Aluks heti aamusta, tai heti päivätallin loputtua tallilla käymiset tuntu hassulta - kun en ikinä nähnyt ketään. Hetken päästä opin rakastamaan sitä, ei ikinä ruuhkasta maneesia - saat ratsastaa missä tahot miten tahot. Jos haluut kasaa esteen keskelle maneesia, go for it. Näppärää, eikö?

Koulupuolella ollaan nyt keskitytty tosi paljon mun omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Rade alkaa olla treenin kannalla siinä pisteessä, että hiotaan ja palautellaan mieleen. Peruskunto sillä on ollut jo jonkin aikaa hyvä, nyt vaan parannellaan ja viilataan pilkkua. Musta tää vaihe ei oo ihan niin mukava - kökkiä lihakset krampissa liinanjatkeena hevosen selässä ja miettiä hengitysreittejä ja hyvää fengshuita. Kesällä ois tarkotus jatkaa kisaamista siitä mihin jäätiin, pikkuhiljaa jättäen B luokkia kokonaan pois ja siirtyä lähes kokonaan heA;han.

Esteillä alkoi sujumaan hienosti, pelko alko häviämään mun selkärangastasta pala-palalta ja mun esteistunta koki totaalisen muodonmuutoksen. Ne hullut okseritki alko sujua. Vähän takapakkia otettiin kuitenkin, ihan navigointi-virheestä johtunut tippuminen (okserilla, why god why) ja polven satuttamisesta johtunut ratsastustauko pisti kummituksia takasin. Kuitenkin oon päättänyt päästä niistä eroon. Joku päivä mua ei enää ollenkaan hirvitä. Piste.

Mulla piti olla kauheesti kaikkia kuulumisia, mut silti pää lyö tyhjää. Uuteen nousuun, lukijat.

[ 134 ]

Harmittaa ja turhauttaa niin paljon, että päätin jättää otsikoimisenkin pois.

Viimeviikosta alkaen ollut suoraansanottuna nihkee oli, päähän sattunut, kurkku kutissut ja flunssan päälleräjähtämishetkeä odoteltu. Viikonloppuna se sitten posahti, kuitenkin elimistöni skippasi normaalin flunssa-jälkitautirutiinin ja hyppäsi suoraan asiaan. Tällä hetkellä poskiontelon- sekä keuhkoputkentulehdus. Nice one. Samalla lääkärissä löyty syy jatkuvaan masikseen, väsymykseen ja kipeilyyn. Anemian poikanenhan siellä lymyili. Nyt on lääkkeet päällä ja parantumista odotellessa.

Tästä on suora yhteys aiheeseen mikä risoo, sunnuntain koulukisat. Sinne meni. Olin niin odottanut niitä, lähinnä B-merkkiä. Pitkäaikaisemmat lukijat saattavat muistaa sen olleen vuos sitten toinen luokka ensimmäisissä kisoissamme, joten odotin niin paljon tuomarin palautetta. Sitä, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Nyt täytyy tyytyä odotteluun. Puolikuntosena ei kisoihin lähetä, varsinkaan kun kyseessä ei tulevaisuuden kannalta mitkään oleelliset.

Erittäin sekava ja turhahko päivitys. Pistetään olon piikkiin.