H e v o s u n e l m i a

[ 119 - Panostuspäivä ]

2012-02-25T18:49:00.000+02:00

Eilen oli tarkotus mennä osissa erilaisten kouluratojen haasteellisimpia kohtia. Kerrankin panostin ennen tallille menoa ja kävin netistä eri ratoja läpi samalla muistellen että mikä meni pieleen ja mikä vähemmän pieleen. Top kolmoseen pääsi

1. Alkutervehdys
2. Ravilisäys
3. Lävistäjä/10 m laukka voltti

Näitä lähettiin jumputtamaan. Alkuverkaksi nopeita siirtymiä, temponvaihteluita ja rentoa laukkaan. Jalustimet kaulalle ja treenaamaan vaan. 'Pienten' ongelmien jälkeen alkoi hommat luistaa paremmin, ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Ensin tein ravihommat, harjoitusravissa keskelle, pysähdys ja aloillaan niin kauan että rentoutuu, tämän jälkeen ravissa uralle, joka toinen kerta oikealle ja joka toinen vasemmalle, pitkällä sivulla temponlisäys ravissa.

Kun ravit alkoi sujua ( = hermot alkoi pettää ja epätoivon ryöppymä vallata kehoa) alettiin vääntämään laukkatehtävää. Tein ns. isoa kahdeksikkoa ja mulla oli selkeät kiintopisteet jokaiselle tehtävälle. Kokorataleikkaa linjalla lisäys laukassa, uralla raviin. Vasemmalle mentäessä jatkettiin ravissa C kirjaimeen asti, jonka kohdalla nosto + pääty-ympyrä laukassa. Siitä taas laukkalävistäjälle ja B-kirjaimessa laukanvaihto ravin kautta. L kirjaimeen 10 metrin laukkavoltti, jonka jälkeen taas lävistäjälle etc. Todella kiva harjoitus ja tekemistä riitti, varsinkin kun menin suurimman osan ajasta ilman jalustimia.

Pitkät loppuravit, joiden aikana taivuttelua ja pidempää muotoa. R oli oikein hieno, vaikka saikin muutaman ufothyökkää- kohtauksen (joiden johdosta mulla on nyt sormia verillä).

[ 118 - Kevättä ilmassa ]

2012-02-22T17:48:00.002+02:00

Tänään tehtiin kunnolla laukkatyöskentelyä, vaikka tarkotus ei ollutkaan. Menin jo alkukäynnitkin maneesissa, kun kaikkialla on niin törkeesti lunta, ettei alkukäyntejä voi ulkona tehä. Meitä edeltävältä hyppytunnilta oli vielä esteet pystyssä ja siitäkös Rade riemastu. Oli muutenkin todella täpinöissä, mikä on outoa kun sen liikuntaa on taas lisätty. Tuntuu että mitä enemmän tehään, sitä enemmän sitä virtaa sieltä löyty. Alkuverkka aika simppeli; Käynnissä hyväks, voltteja ja avoa sekä askeleen pidennystä. Ravissa alkuun perushölkkää, jonka jälkeen vähän lisäyksiä.

12.2 KN Special 58%

Laukassa mentiin ensin uraa pitkin, temponlisäys pitkillä sivuilla ja päätyihin kootut ympyrät. Ennen laukkaa Rade oli aika haluton yhteistyöhön, mutta laukassa alkoi sujua. Tämän jälkeen alettiin tehdä kolmikaarista niin että jokaisessa suoristuksessa käynnin kautta vaihto. Lopulta saatiin muutamat puhtaat vaihdot laukassa. Hyvä Rade! Tämän jälkeen treenattiin vielä vähän vastalaukkoja. Tulin niin että kokorataleikkaa, vastalaukkakaarre, kokorataleikkaa, myötälaukassa pääty ja 10m voltti. Tämäkin paria häsellystä lukuunnottamatta toimi kuin unelma. Rennot loppuravit ja maastoon kävelemään hiet pois, jonka jälkeen vielä oikeat loppukäynnit maneesissa. Jos joku tätä ihmettelee, niin ei loppukäynneiksi voi sanoa 15 minuutin tarpomista polviin asti olevassa lumessa. Hoidin Raden nopsaa takasin ulos, sillä tultiin 20 minuuttia ennen päiväheinien jakoa takasin ja haluan kuitenkin ponin saavan ne oikeaan aikaan.

Nyt alkaa muutenkin se fiilis taas löytyä, kisa ja treenikalenteriinkin on tullut kivaa lisäystä. Ehkä toi oli vaan jotain uupumusta, kun kokoajan on kylmää ja pimeää. Huomenna oli tarkotus hypätä, mutta saa nähä. Voi olla että siirtyy ens viikolle.

[ 117 - Onnea voittajille! ]

2012-02-20T11:07:00.007+02:00

Esteistunnassa:n ja Hevosunelmia:n kilpailu on ratkennut ja voittajille ilmoitettu henkilökohtaisesti!

Onnea voittajille ja tsemppiä tuleviin kisoihin kaikille muillekin osallistuneille!

[ 116 - Todellinen inspiksen puutos ]

2012-01-25T20:13:00.001+02:00

Mulla on ollut joku armoton talvimasis. Kamala kiire, muutto, töitä, pelkojen yli pääsemistä, Raden mahaongelmia ja vaikka mitä. Tossa vaiheessa aloin olla jo niin lopussa, että badam, mahahaavahan sieltä iski. Joulun jälkeen alko yöunet vievät kivut ja tammikuun ekalla viikolla löyty diagnoosi.

Oli aika hiljentää tahtia, Rade pääs hetken lomalle ja pistin bloggaamisenkin tauolle, tosin en saanut aikaseksi sitä tänne ilmotettua. Nyt kaikki alkaa olla pulkassa, tavarat uudessa asunnossa, Raden maha voi taas hyvin ja mäkin alan jaksaa paremmin. Ollaan alotettu jo vähän uudestaan valmentautumista ja ilmottautuminen ens kuussa pidettäviin kilpailuihin on selvä todiste siitä, että tunnelin päässä on hei sittenkin valoa.

Joulukisakin on tullut päätökseen, ilmoitamme Veeran kanssa voittajat ja palkinnot lähipäivinä. Yritän muutenkin jaksaa olla ahkerampi bloggaaja, tällä hetkellä kuitenkin oma jaksaminen menee kaiken edelle. Toivottavasti ymmärrätte.

[ 115 - Vuosi lähenee loppua ]

2011-12-26T20:26:00.000+02:00

Tää on ollut kyllä hurja vuosi. Sain ensimmäisen oman hevoseni, suoritin ensimmäiset tentit ja näytöt tutkintooni, oon kehittynyt ihan mielettömästi ratsastajana ja hevosten käsittelijänä. Silti ei olo tunnu vanhemmalta ja viisaammalta, ihan yhtä pöljähän mä oon kun vuos sitten.

Joulu meni hyvin. Menin aamulla Raden luo, mentiin joulufiiliksillä n. 1h maneesissa ilman satulaa köpöttelyjä. En vaatinut mitään suurempaa, rentoutta ja aktiivista takaosaa.

Sunnuntaina oltiin varattu maneesi, ihan hyppymielessä. Mitään valmennusta ei ollut, päätettiin Fannin kanssa hypätä, kun mun edellinen valmennus päätty hiekanmaisteluun ja Fannillakaan ei viimesimmästä hyppykerrastaan mitkään parhaat vibat ollu. Tehtiin ihan helppo tehtävä, puomi - 3m - kavaletti - 3m - puomi - 3m - okseri. Tarkotuksena vaan saada suora linja, pidettyy homma hallinnassa ja nauttia. Toisaalta myös tavotteena oli puomien ylhäällä pysyminen, sillä pudonneet puomit piti itse käydä nostamassa. Ratsastettiin yhteensä joku tunti, hyppyjä ei tullut paljoo per naama. Tavotteena tosiaan eniten se hyvän fiiliksen saaminen ja itsluottamuksen rippeiden kerääminen.

Huomenna kelasin mennä ihan normituuppailuu, mielessä olis tällä hetkellä temponmuutokset kaikissa askellajeissa. Avojasulkujaväistöjä etc on menty nyt niin paljon että ne saavat hetkeksi riittää.

[ 114 - Joulukisa! ]

2011-12-22T21:55:00.000+02:00

On tullut aika paljastaa Hevosunelmia:n ja ESTEISTUNNASSA:n yhteinen joulukisa!
Jouluisia yllätyspalkintoja on kolme kappaletta, ja osallistuminen on helppoa kuin lumen syönti;

1. Vastaa kysymyksiin.
2. Valitse molempien blogista paras postaus ja perustele valintasi.
3. Lähetä kommenttiboxiin osallistumisesi tiedot: sähköpostiosoite johon voimme ilmoittaa mahdollisesta voitosta, vastauksesi ja nimesi. Muistathan, että osallistuminen on mahdollista vain jos olet molempien blogissa rekisteröitynyt lukija!

Superhaastavat kysymykset ovat seuraavat:

-Mistä Judy ja Veera tuntevat toisensa?
-Milloin he saivat omat hevoset, ja mitkä ovat hevosten nimet?
-Mitä/Missä Judy ja Veera opisekelevat?

ONNEA KISAAN! MUISTATHAN OSALLISTUA VAIN TOISEN BLOGISSA, JOTTA VÄLTYMME YLIMÄÄRÄISILTÄ HARMAILTA HIUKSILTA! ♥

[ 113 - Omenatuuppailua ]

2011-12-19T22:13:00.002+02:00

Hahah, sori otsikko. Koitin olla todella ovela. Radella oli eilen hieronta ja hyvässä lihassa mennään edelleen. Ei jumeja tai muuta sellasta.

Tänään sain kaveriltani lainaan omenan makuiset kolmipalat, heti suitsittuani Raden niillä, mun oli pakko köyttää suu kiinni, sillä ne kuolaimet maistu herkkujakin paremmalta. Se imi ja koitti syödä niitä epätoivon vallassa. Saatuani sen suun kiinni, se tyytyi jatkamaan imeskelyä ja kuolaamista. Ratsastaessa se oli todella hyvä! Paljon tasaisempi, eikä yhtään kiinni edes oikealta. Vähän se vielä heiluttaa, mutta oon huomannu sen johtuvan ihan omasta ratsastamisesta. Liian vähän jalkaa, liikaa painetta. Onneks mulla on hevonen joka oikeasti selkokielellä sanoo kun teen väärin.

CR-kurssilta tänä syksynä, tais ujottaa ku katse alas.

Mentiin maneesissa joku 1,5h. Ensin tein pientä laukkatyöskentelyä, vähän vaihtoja. Saatiin muutama puhas vaihto, kunnes alko taas mennä sähläämiseks. Välikäynnit ja sen jälkeen avoja, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Otin myös pariin otteeseen laukassa uraa pitkin, molempiin suuntiin yksi onnistunut pitkäsivu riitti. Avojen jälkeen siirryttiin väistöihin. Lyhyen sivun keskeltä radan poikki ja väistö uraa kohti, käynnissä ja ravissa oikeen onnistuneesti. Yleensä väistöt on helppo mokata, lähtee aivan liian jyrkkään, nyt saatin tosi hyvää loivaa ja rentoa väistöä. Väistöjen jälkeen vielä laukkaa ja siinä sitten innostuttiin kokeilemaan avoja & sulkuja samalla reitillä kuin väistöjä. Sulut eivät onnistuneet ihan nappiin, mutta avot menivät ihan mielettömän hyvin. Sain niillä Raden kunnolla avuille ja päätin jatkaa laukanvaihtoharjoitusta. Eli avossa uralle, suoristus ja vaihto. Onnistui lähes joka yrittämällä saada heti hyvä ja puhdas vaihto. Vähän rentoa, pitkää laukkaa uralla ja kunnon loppuverkat. Tosi hyvää ravia, takaosa alla ja Rade oli tosi rento ja rehellisesti venytti itseään. Tänään saatiin taas se kauan kaivattu fiilis tuuppaamiseen, alkanu jo epätoivo lähestyä kun hetkeen mikään muu ei oo oikeen sujunu. En tiedä onko kaikki kiinni kuolainvaihdosta vai siitä, että muistin opit ja keskityin omaan istuntaan ja apujen selkeyteen. Pitäs kyllä saada jotain valmennusta taas itelleen järkättyä.

Pitkät loppukäynnit joiden aikana kuivattelin Raden. Talliin päästyä koitin olla ripeä, kello oli siinä vaihessa jo puol9. Jalkojen kylmäys, kamojen pikapyyhkäsy ja Raden pikaharjaus. Vähän yli 9 päästiin jo lähtemään, oon alkanut nopeentaa tahtia.

Kävin muuten hakemassa itselleni uuden kypärän & takin. Kypäräksi valitsin Charles Owenin GR8-mallin ja samalla reissulla mukaan lähti todella mukava ja lämmin Equilinen untuvatakki.

[ 112 - Ulkoasukriisi ]

2011-12-14T22:10:00.001+02:00

Oon todella pitkään halunnut muokata blogin ulkoasua, mutta bloggerin ulkoasuautomaattiapurimuokkausohjelma ei ole halunnut toimia. Nyt sain sen viimein toimimaan, mutta kesken kaiken kuvanmuokkausohjelma sekä ulkoasuohjelma alkoivat sekoilemaan. Kiitos tästä. Uusi ulkoasu on siis kesken ja tule valmiiksi heti kun noi ohjelmat suostuu mun kanssa edes jonkinmoiseen yhteistyöhön.

Mitä mieltä ootte tästä ulkoasusta (vaikkei se nyt £@$€${ valmis ookkaan)? Oisko jotain parannusehdotuksia tms?

Tänään Radella oli vapari. Päästettiin se juoksemaan erään kaverinsa kanssa maneesiin, Radelta meni hetki hoksata mitä tehään, mutta lopulta oli ihan messissä koko hommassa. Huomenna meen sen ihan normaalisti ja Mari meneekin koko viikonlopun.

[ 111 - Vapaapäivä ]

2011-12-12T22:49:00.001+02:00

Tänään mulla oli vapaapäivä, ja vietinkin sen tosi epähevosmaisissa merkeissä. Yeah Right. Mentiin Katrin kanssa aamupäivästä ensin hakemaan hepalleen satuloita, jonka jälkeen Horzeen ja sieltä mäkkärin kautta Hööksiin. Mukaan lähti Radelle herkkuruokaa ( suom. Energoilia, Hippolaxia ja Banaanin makuinen LickIt-karkki) sekä Hööksistä nappasin jalkapainot (näiden avulla lisää voimaa takaosaan, toivottavasti).

Käytiin Katrin kanssa sovittamassa satuloita ja muutama istuikin aika kivasti, siitä sitten Raden luo. Kuitenkin ennen Radea, menin B:n. B on tosi ihana kimo tammamuori, joka on vertymisen ja rauhallisen verryttelyn jälkeen aivan mielettömän herkkä ja ihana ratsastaa. B:llä menin viimeksi kesällä ja voi että kun se on nyt paremmassa kunnossa. Jaksoi tehä paljon enemmän ja virtaa löytyi.

Viimekesäistä tuuppailua

Sitten koitti viimein Radekin vuoro. Harjasin sen, laitoin painot jalkaan (samalla leikittiin uudella karkilla). Rade sai hetken olla karsinassa ihan vaan ne jalassa, jonka jälkeen vasta laitoin suojat & muut kamat. R tuntui todella raskaalta ratsastaa. Takajalkoja piti jo alkukäynnissäkin komentaa polkemaan ja ponin asenne oli luokkaa "Ota noi pirun renkulat pois, niin voidaan neuvotella". Tein vähän laukka-käynti siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravissa punttien kanssa, jonka jälkeen ne otettiin pois ja voi että kun oltiin niin kevyttä hevosta sen jälkeen. Takajalat polki kunnolla (ilman jatkuvaa muistuttelua) ja askellajit eteni. Työskenneltiin hetki ravissa, jonka jälkeen pieni hetki laukkatyöskentelyä (pienillä temponvaihteluilla lisää voimaa taakse, laukassa varsinkin takajalkojen voimansaanti vaikeaa). Rento loppuverkka reippaassa ravissa, Rade oli tosi hyvän tuntunen; Kevyt edestä, kuunteli istuntaa ja pohkeita kunnolla. Vaikka se olikin kovan työstämisen takana, niin jäi todella hyvä fiilis.

Hoidin Raden yökuntoon, tein ruuat loppuun ja lähinkin sitten kotiin. Nyt uuden kypärän etsintää ja Tapiolalle viestiä Owenin poismenosta. Ihan mukava maanantai, vaikka sääkään ei ole ollut mikään ihailtava. Päähänkään ei ole tänään särkenyt yhtään.

[ 110 - Vieläkin esteitä ]

2011-12-11T11:15:00.001+02:00

Taas on hurahtanu monta päivää niin ettei oo todellistakaan. Oon potenu tässä samalla vähän syysflunssaa ja tajuton yskä on vähentänyt mun yöunet puoleen. Viime lauantaina oli teemana erikoisesteet, videossa alkutunnista pätkiä, valitettavasti kuvaaja-Veeran piti lähteä Husöseen kerhotäteilemään, joten lopputunnista (jossa asiat alkoivat sujua paremmin), ei ole materiaalia. Menin Radella ekan kerran mitään normaaliesteitä erikoisempia. Aluksi mentiin kavalettia, jonka päälle oltiin laitettu videossa esiintyvän valkoisen hevosen ratsastusloimi. Hevosista tämä taisi olla pahin, tai ainakin sille tuli eniten kieltoja. Heh, myönnettäköön nyt tähän että ratsastajiakin kauhutti, ei se este, vaan hevosten reaktio, joten odotettavissa oli suuri kieltojen rykelmä aluksi. Viimein hoksattiin että eihän ne yli mene ellei ite olla menossa, alkuun hypyt oli mitä oli, hämmentäviä kaninloikkia, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujua. Radekin kerranki viitsi nostella jalkojaan, eikä tiputellut!

Muita erikoisuuksia oli aita, laine ilman (oikeasti todella paljon helpottavaa) yläpuomia, sekä mulle hankalimmaksi osoittautunut ruotsalainen okseri. Vaikka se oli helppo sinänsä, näki konkreettisesti mihin tähdätä ja sille tuli paljon hyviä hyppyjä, kuitenkin joku pieni ääni mun sisällä kilju pelosta aina sitä estettä lähestyttäessä.

Mentiin mutkittain, yksittäisinä, kaikkina mahollisina ja lopulta mentiin ratana. Kuten videosta voi huomata, vaikka olin yli menossa niin jännitys vei voiton ja todella paljon turhia virheitä ja sähläämisiä. Samalla huomasin että mun jalka pysyy hypyssä paljon paremmin holleilla, ylävartalo heijaa vieläkin, mutta entistä vähemmän. Rutiinin puutetta, tästä se lähtee.

Lopuksi otettiin vielä yksittäisiä hyppyjä videossa näkyvälle normaalille okserille. Otettiin edessä oleva loimikavaletti pois ja nostettiin okseri ensin metriin, sille muutama hyvä hyppy ja lopulta nostettiin vielä 105cm korkeuteen. Tässä tulee jännä kohta, metriä oltiin menty ennenkin, metri meni hyvin, ei pelottanut ja ratsastin. Este nousee vaivaiset viisi senttiä ja BAAM alkaa jännittää ja lopetan ratsastamisen. No kieltohan sille tuli, se on sanomattakin selvää. Uus yritys ja tällä kertaa ratsastin liikaa, lähin puskemaan kovempaa vauhtia ja tahti hajos. Yli päästiin, tultiin ihan juureen ja oudolla hissihypyllä vedettiin koko okserin takaosa maahan. Hups. Kolmannella yrittämällä laskin tahtia, vaikka jännitti niin vähemmän, oltiin menty jo yli kerran ja tiesin että selvitään siitä, tahti säilyi paremmin, ponnistuspaikka löytyi ja yli vaan. Löysä hyppy tuli, mutta siinä vaiheessa en malttanut keskittyä siihen.

Seuraavana päivänä menin Radella kevyesti ilmansatulaa jolkotellen, se on esteiden jälkeen aina niin mahottoman hyvä, reipas ja kuuntelevainen että helposti tekisi mieli alkaa kunnolla tuuppaamaan. Tämän vuoksi oon ottanut kikkakolmosen käyttöön ja jätän aina satulan pois, mulla on niin kova homma sillon istua edes kyydissä mukana, että haaveet keskiraviliipotuksesta katoaa aika pikaiseen.

Viime viikko meni rennosti, valmistautuen kisoihin. Torstaina oli vielä "hyvänmielen treenit", tarkotus oli vähän hioa taktiikkaa, teitä ja lähestymistä helpoilla tehtävillä ja saada onnistumista. Alkuun menikin hyvin. Oli yhen askeleen sarja. Ensin pidin laukan liian heikkona ja lyhyenä, joten tuli kaksi huonoa askelta, kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen aloin saamaan laukkaan tarvittavaa voimaa ja pituutta ja alkoi sujua. Opettaja sanoi aika hyvin puhuttaessa lähestymisistä, toinen tunnilla ollut hevonen ponnistaa mielummin kaukaa, kun taas Radesta voi aina ottaa yhden askeleen lisää.

Tämän jälkeen otettin hyppyjä yksittäiselle okserille, ensin ihan vaan tultiin ja mentiin yli, sitten ruvettiin miettimään omaa painoa, lähestymistä, suoruutta ja tahtia. Tää onnistu muuten heti tosi hyvin, mutta kuten tavallista; tultiin aivan liian juureen. Siirtämällä yhdeksi hypyksi ponnistuspuomin paikkaa taaemmas esteestä nähtiin molemmat konkreettisesti mistä kannattaa lähteä hyppyyn. Seuraavalla kerralla osattiinkin jo itse katsoa oma paikkamme.

Okserin jälkeen alettiin tulemaan rataa kuvan osoittamalla tavalla. Esteet oli jotain 60-80cm väliltä. Ensimmäisellä kerralla tultiin ihan okosti, lävistäjä meni tosi hyvin, samoin okseri, muuten vähän turhaa häseltämistä ja kiirehtimistä. Toisella kerralla ei mennytkään ihan niinku piti. Sarjan A-osalle loistavasti, löyty paikka heti, kuitenkaan en saanut alastulossa pidettyä tahtia, Rade otti väliin yhden kirotun lisäaskeleen, mä olin jo hyppäämässä ja Rade hyppäs perässä. Tasapaino petti ja lävähdin kaulalle roikkumaan ja sit en tiiäkkään mitä tapahtu ja HUPS oltiinkin maistelemassa maneesin hiekkaa. Reilu puolvuotta siihen menikin että toi sai mut tiputettua. Nousin heti istumaan ja totesin ettei satu, kuitenkin noin 20 sekunnin päästä kipu alkoi ja vaihoinkin mielipiteeni jotenkin näin "Eiku ny sattuuki tohon ja nyt tohon ja nyt tohon ja nyt tohon vähän enemmän". Jotenkin siinä tohinassa Rade oli päässyt kolauttamaan mua jalkaan ja nyt mulla on sääressä mojova kavionmallinen mustelma.

Pudistelin hiekat päältä ja pienen lepo- sekä Raden kiinnijahaamis tauon jälkeen takasin selkään. Mulla oli vähän hutera olo ja jalkaan sattu armottomasti, joten todettiin että on parempi tehä vähän ja sitten lopettaa. Tulin eka sarjaa puomeina, sitten niin että puomi ja este, este ja este ja lopulta sama este ja okseri. Meni todella hyvin. Tulin sen pari kertaa uudestaan ja sitten vielä kerran lävistäjän.

Tallissa aloin tutkimaan varusteita mahdollisen tuhon varalta, no kypärähän natisi. Nice. Fiksu tyttö olis tässä vaiheessa mennyt lääkäriin mutta "Emmä voinu päätä kolauttaa! Mitä ny vähä humisee". Seuraavan yön vietinkin oksennellen ja naiivina vielä seuraavan aamun lääkärikäyntiin asti. Siellä sitten todettiin että mulla onkin aivotärähdys ja pitää levätä ainakin koko viikonloppu. Samoin mua piti vahtia 48 tuntia. Tän johosta päätin kerrankin olla fiksu, enkä lähteä tökkimään heikkoa jäätä, joten peruin tän päivän kisat.

Tosta kaikesta huolimatta, oon alkanut oikeesti pitää esteistä, enkä malta oottaa seuraavaa kertaa. Oonkohan sekoomassa?

[ 109 ]

2011-11-30T23:14:00.001+02:00

Ai kamala kun mä olen taas laiska kirjottamaan. En kestä. Motivaatiota ja kerrottavaa kyllä olis, mutta sitten jos sais vielä sitä aikaakin vuorokauteen vähän lisää. En kyllä tiedä tuleekö tästä kovin fiksu teksti, mulla on ollut äärettömän huono ja ärsyttävä päivä, joten pahoittelen mahdollista sekavuutta.

Viime estevalkku meni ihan ylihyvin. Tehtävät oli kivoja (ja tosi vaikeita), mut ei kuitenkaan liikaa. Oli innari, missä oli puomi-3m-este-3m-este-3m-puomi-6m-este-3m-este-6m-puomi , yksi 21m sarjaväli ja yksi 6 metrin sarjaväli. Tästä kunnolla videota, heti kun blogger on sen lisäämisestä kanssani samaa mieltä. Tossa kuitenkin joku pikakyhäelmä, ei mitkään parhaat pätkät, mutta eihän niiden katselusta ikinä opikkaan ;)

Muuten viimeviikko oli Radella tosi rento, nyt on ollut taas niin paljon treenailuja ja kisat ja kaikki. Pikkuhiljaa alettu taas tällä viikolla palailemaan normaaliin. Lauantaina uudestaan estetunti, samoin ensi viikolla estetunti torstaina ja sunnuntaina estekisat! Johan mä repäsin. Taisin näköjään oikeesti innostuu noista koulukisoista.

Rade elämä jatkuu normaaliin tapaansa, poni kehittyy päivä päivältä vieläkin ja aletaan oikeesti löytämään sitä kokoomista ja lisäämistäkin! Muuten vähän syysmasis pukkaa ja jotenkin turhauttaa ja ärsyttää kun kokoajan on pimeetä ja mutasta. Sitä lunta kiitos, huomenna on jo joulukuukin!

Jos jotain hämmentää päivät tässä, niin kyseinen teksti on oikeasti kirjoitettu eilen, videon lataaminen kesti niin kauan että sain sen nyt vasta postattua.

[ 108 - Koulukisat ]

2011-11-21T17:50:00.001+02:00

Viimeviikko on ollut ihan sikakiireinen. On ollut pitkää työpäivää, valmennusta, varusteiden puunaamista ja vielä eiliset kisat.

Eilen herätys oli 6.15, suoraan suihkuun, vaatteet ylle, aamupala ja hiusten sekä naaman siistiminen. Noin sutjakkaasti se ei tosiaan mennyt, sängystä ylös kampeamiseen meni reilu vartti, suihkussa sain shampoota silmään, kisapaita oli hukassa ja pelkäsin jatkuvasti sotkevani itseni tai unohtavani jotain. Pakkasin laukun ja eikun matkaan. Autossa huomasin unohtaneeni kokonaan nostaa rahat kisamaksuun, no eikun uukkaria tekemään ja automaatille. Matkan jatkuttua taas hetken kuski huomasi että bensa loppuu kohta ja taas uukkari ja lähimmälle bensikselle. Matka meiltä husöhön menee normaalisti vartissa, mutta meillä meni siihen reilu 30 min. Tais vähän jännittää.

Tallilla otettiin Rade sisälle, putsattiin kaviot karsinassa ja sitten käytävälle puunattavaksi. Kavioiden putsaamisessa käytävällä ei oo mitään vikaa, inhoon vaan sotkea vastalakastua käytävää. Mun ahkerat kisatiimiläiset harjas ja kiillotti Radea, samalla kun itse vääntelin sykeröitä harjaan. Radesta tuli oikein siisti ja komea. Katottiin vielä että kaikki tärkee on mukana, laitettiin Rade kuntoon ja vaihoin omat kamat. Kävelin Raden kanssa Husöseen jalan, matkaa kun on joku alle 4 kilometriä. Turhaa sen takia traikkuja säätää. Matka meni hyvin, paitsi loppusuoralla n. 15 metriä ennen Husön kenttää poni sai jonkun kohtauksen. En oikeen saanut selville kyttäyksen syytä, mutta jotain aivan hirveää siinä kohtaa oli. Etupää keveni, peruutus onnistui sujuvasti (askelkin lisää niin oltaisi ojassa oltu). Siinä vaan pohjetta eteen. Kyllä me siitäkin sitten eteenpäin päästiin.

Verryttelyä kentällä, Kiitos kuvasta Eerika K.

Verryttelin Raden ensin kentällä, sillä maneesin yhteisessä verkassa oli aikaa n. 15 minuuttia. Hitaasti lämpenevälle hevoselle ei tommonen aika riitä, joten otettiin vähän etumatkaa. Kentällä Rade näytti hyvältä, pyrki eteenpäin ja oli tahdikas. Kuitenkin jokin siinä mättäsi, se ei vaan tuntunut oikeen omalta itseltään. Rentojen laukkojen jälkeen alko taas meno muistuttaa normaalia, ja huokaisin helpotuksesta.

Maneesiin päästyämme näytin heti paikat. Kierreltiin rataa ja katseltiin aitoja, kirjaimia, tuomariautoa ja etenkin pieniä kukkakimppuja aidan vierellä. Hetken siinä pällisteltyämme pystyttiin huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei mikään edellämainituista syö kumpaakaan meistä, pysty verkkaaminen jatkua. Tässä vaiheessa Rade alko olla aika hyvä, joten testasin vaan että kaikki avut on varmasti läpi. Nyt alkoi se kamalin vaihe, verkka on ohi ja eikun omaa vuoroa odottelemaan. Tässä kohtaa se pahin paniikki iski, aloin jo kuvittelemaan Raden olevan epäpuhdas ja minun saavan jonkun sairaskohtauksen. No eihän mulla tai ponillä mitään hätää ollut ja pian olikin jo meidän vuoro astua estraadille.

Kaikki alkoi hyvin, sain suoristettua, pysyttiin linjalla. Kuitenkin odottelun aikana oltiin jo unohdettu tuomarin auton kiltteys, ja sitä vähän pelättiin. Onneks vaan vähän, pieni tahtirikko ja oikominen ja meno jatkuu. Radasta en kauheesti sen enenpää muista, paitsi että jossain vaiheessa tajusin että pitää rentoutua ja hengittää. Päässä pyöri vaan neuvo "kun kaikki menee hyvin, hengitä ja nauti kyydistä" ja samalla "se on vaan rata tittidfididdidi mitä tapahtuu apuaaa". En sählännyt ja rentouduin jopa hetkeksi radan aikana, niin myös ponikin. Yleisesti oon todella ylpeä ja Rade oli tosi hieno. Parhaiten onnistui laukat ja ravilisäys. Tuomari myös taisi pitää radasta, 66,67 % ja luokan voitto! Hyvä me.

C-Merkin kouluohjelma 66,67% 1. Sija
Kiitos kuvasta Eerika K.

Palkintojenjaon jälkeen alkoikin jo toinen verkka. B-merkin kouluohjelma (ensimmäinen rata oli siis c-merkki). Mulla alko keskittyminen ja jaksaminen herpaantua, samoin huomasin että Rade alkoi väsähtää. Se oli jo niin hyvä, että otettiin vaan vähän ravailua ja siirtymisiä toisessa verkassa. Meidän vuoroa odotellessa aloin jäätyä kunnolla ja viimein radalle päästyä olin jo aivan syväjäässä. Alkutervehdys oli hyvä, eikä auto enää jännittänyt tippaakaan (tosin sen sisällä oleva, edellistä tuomaria tiukempi kyllä pisti kuskin tutisemaan). Rata muutenkin meni oikein kivasti, ainoostaan toinen väistö levähti ja toisella laukkalävistäjällä otin liian aikaisin kiinni ja siirryttiin raviin askelkaks liian aikasin. Siitä huolimatta oon Radesta enemmän kuin tyytyväinen, prosentteja tästä tuli 53,91%.

Toka luokka taisi olla vielä meille liikaa, kumpikaan ei oikeen enää jaksanut täysillä, mutta nyt tietää että ens kerralla mennään vaan se B. Silti toisaalta oon ilonen että mentiin molemmat ja vielä hyvillä fiiliksillä. R on vaan niin hieno!

[ 107 - CR valmennus vol. 2 ]

2011-11-13T21:28:00.001+02:00

Tänään taas pääsi unohtamaan kaikki vanhat opit ja keräämään uutta tilalle. Oon parantanu tapojani viimekerrasta, mulla ei ole enään niin paha 'yliryhti' (selkäranka notkolla & lapaluut törröttää taakse) samoin jalat alkavat jo pikkuhiljaa hakea omaa paikkaansa. Hengitys onnistuu jo, se toisaalta ei ollut mulle viimekerrallakaan ongelma. Eniten vaikeuksia tällä kertaa tuotti kevennys, nousen liikaa satulasta ja samalla notkistan alaselän.

Kevennystä sitten treenattiinkin lähes koko kaksituntinen, ei se vielä onnistu halutulla tavalla (miten tommonen asia voi olla niin vaikeeta?!), mutta suunta alkaa olla oikea. Sain hyvän harjoituksen mitä tehdä ilman hevosta treenatakseni oikeita kevennyslihaksia.

Estekisat peruuntu, mutta viikon päästä olevat koulukilpailut lähenee huimaa vauhtia. Onneksi sain mulle ensi viikolle kaksi (!!!) valmennusta ennen kisoja ja vielä lauantaina meen loppuverkat Radella Marin jälkeen ja se saa karjua vielä viimeset sanat. Pitää muistaa kattoo ennen sunnuntaita kaikki kamat valmiiks, valkoset housut puhtaaks, joku kisapaita ja Radekki kauniiks.

[ 106 - Millainen hevosenomistaja olet? ]

2011-11-12T12:36:00.001+02:00

Kiitos vaan haasteesta Veera, tätä piti oikeesti miettiä.

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

Mussa on hevosenomistajana paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon parannettavaa. Olen täsmällinen, tarkka ja vaativa Raden hoidon suhteen. Haluan asioiden menevän ja toimivan tietyllä tavalla. Sen huomaa Raden hoidossa, varusteissa (mitä, eiks kaiken pidäkkään mätsätä tai kimaltaa?!) ja mun viesteissä Marille, joka on ihme ja kumma kestänyt kiltisti mun ihmeellisimmät viestit ja tarpeet tehä kaikki itse tai tarkistella ja varmistella onhan kaikki hyvin ja rauha maan päällä. Kuten maastoon lähtiessä huolehdin kuin äiti jonka lapsi menee ekaa kertaa kouluun. Pitäs välillä oppia vaan relaamaan ja antaa mennä.

Haluaisin kuitenkin olla ahkerampi valmentautumisen suhteen, vuorotyöt tekee tästäkin erittäin hankalaa. On vaikea saada vakituista päivää ja aikaa valmennukselle kun työajat vaihtuvat viikoittain. Samoin Marin hoito/vuokrauspäivät sovitaan viikko kerrallaan. Samoin tarvitsisin enemmän kärsivällisyyttä. Niin ratsastaessa kuin maastakäsin. Pitää vaan oppia siihen, että hommien mennessä pieleen osaisi sulkea silmänsä, hengittää syvään ja aloittaa uudestaan. Eilen todistettiin taas kerran tämä. Tehtiin kentällä laukkatyöskentelyä, käynnin kautta vaihdot menivät todella hyvin. Lopulta käyntiaskeleita oli enää yksi. Päätin koittaa askeleessa. Ensimmäinen meni sinneppäin. Vaihto ei tullut haluamassani pisteessä, mutta puhdas vaihto kuitenkin. En tyytynyt vaan lähdin hakemaan parempaa, säädin, hermostuin, eihän siitä mitään tullut. Onneksi huomasin taas oman epäselkeyteni, keräsin itseni kasaan ja tehtiin muutamat hyvät käynnin kautta tapahtuneet vaihdot.

Tuossa mainittiinkin jo tuo ajoissa lopettaminen, oon välillä turhan suuruuden hullu innostuessani. Niinä hetkinä joudun pettymään kovasti.

On mussa paljon hyvääkin, oon vaan aina ollut erittäin huono kehumaan itseäni. Ehkä se tekee tästä haastavaa, tekis mieli vaan keksiä kritiikkiä kritiikin perään. Rade on aina hoidettu viimesen päälle, se kiiltää, sen harja & häntä on siistit. Varusteet on aina hyvässä kunnossa ja rakkautta riittää. Mä olen ehkä halinut Raden pilalle, mulle tullessaan se oli aika negatiivinen halipusuootniinmussukka-tuokioiden suhteen, nykyään se on ihan hirvee huomion kerjääjä. Ja saadessaan sitä liian vähän sen kyllä huomaa. Raden kautta mä olen muutenkin oppinut niin paljon. Oon kehittynyt ratsastajana, oon saanut paljon enemmän itsehillintää (en alakkaan räyhäämään jos lisäykset ei onnaa. aina.), nykyään luotan itseeni enemmän hevosten lähellä sekä selässä. Samoin omat päätökseni millä ruokin, millä putsaan, mitä tähän tai tohon ovat järkeistyneet. Samoin piilotan tähän todisteen urheudestani, kisaputki jatkuu. Tän kuun lopulla näyttäs olevan estekisat tiedossa! Nii.

En ole täydellinen hevosenomistaja, vaikka kuinka yritän ja sitä tavoittelen. Onneksi osaan myös nauttia pitkistä maastokävelyistä, siitä tunteesta kun jahtaamisen jälkeen hevonen antaakin laitumelta kiinni, ilmansatulaa köpöttelystä ja ihan vaan karsinassa rapsuttelusta. Raden kanssa on tehty pian täyteen tulevan puolivuotisen aikana kovaa työtä ja tulokset alkaa näkyä, pää ei ole enää arkapaikka, kaikki ei olekaan niin tyhmää ja pelottavaa ja aina kun mä vähänkään ylpistyn yhtään mistään, muistaa Rade palauttaa mun maan pinnalle. Toiveenanikaan ei ole olla täydellinen ja kaikkien yläpuolella, tavoitteenani on olla juuri minun hevoselleni sopivin ihminen.

Tätä haastetta pääsee jatkamaan worryrock, Emmi sekä Terhi

[ 105 - Ruokinnalla tuloksiin(ko)? ]

2011-11-05T12:25:00.000+02:00

Mulla on jatkuva tarve tutustua erilaisiin ruokintamenetelmiin, teoksiin ja hevosen tarpeisiin. Pyrin kokoajan parantamaan Raden ruokintaa ja takamaan kaikkien tärkeiden vitamiinien,hivenaineiden,kivennäisten,proteiinien,jatiesminkämuun saannin. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, en ole joka päivä vaihtamassa peacemakerista kauraan ja kaurasta builderiin.

Tavoitteenani on saada pieniä muutoksia tekemällä täydellinen päivittäisannos hevoselleni. Ruokinta on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin edeltäjistä, mikä on helppo pilata ja pienen vaivan avulla myös helpohko saada optimitilaansa. Toisin kuin ihmiset, hevoset eivät pidä suurista ja radikaaleista muutoksistaan ruuassaan, ne eivät samalla tavalla kyllästy jokapäiväiseen saman laadun mussuttamiseen. Niiden elimistö ei ole tottunut käsittelemään radikaaleja muutoksia ja suuria määriä sokereita tms. Hyvä, perusruokinta on helppo saada ja jokainen ilman suurenpaa perehtymistä pystyy sen hevoselleen takaamaan, tosin mun perfektionistin luonne herää tässä kohtaa.

Pyrin ideaalitilanteeseen, missä hevonen saa kaiken tarpeellisen, ei yhtään liian vähän, eikä yhtään liikaa. Rade kuuluu valitettavasti "syö kunnes räjähdät" -kategoriaan ja ahmaisee iltaheinänsäkin vajaassa tunnissa. Siihen ongelmaan tosin heinäverkko oli paras ratkaisu, nyt on ponilla tekemistä ruokansa saamiseksi, eikä ylenpalttinen ahmiminen onnistukkaan. Julia - Rade 1-0. Kuitenkin Rade on suhteellisen hyvä rehunkäyttäjä, mikä helpottaa annosten laskemista. Monista tuntuu että syötän vähän, kuitenkin laskemalla tulee todistettua hevoseni saavan kaiken tarpeellisen. Älä ikinä syötä mitään, ellet tiedä miksi juuri sitä ja miksi juuri sen verran. Sen avulla minimoidaan yleiseksi tullut liika- sekä päällekkäissyöttö.

Uskon mahdollisimman yksinkertaiseen, sekä korsirehupainotteiseen ruokintaan. Heinä on hevosen perusravintoa, täysrehuna annamme vain sen, mitä perus heinä-annoksesta jää vajetta. Ja älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, en analysoi joka heinäkortta erikseen, pidä tallinpihalla saarnoja ruokinnan tärkeydestä ja pakota ihmisiä liittymään ruokinnan laskemis -kerhoon. Olen vain tarkka.

Tällä hetkellä mulla on niin hyvä tilanne, että pitkän tutkinnan ja erilaisiin rehuihin tutustumisen jälkeen olen löytänyt juuri Radelle sopivan ruokinnan. Sen karva kiiltää, se on energinen, kerää massaa juuri oikealla tavalla (ilman lihomista), se on joka suuntaan hyvinvoivan hevosen näköinen ja oloinen. Kuitenkaan ruokinta ei ole ainoa asia talliympäristössä ja hevosen hoidossa mihin vaikutamme. Valitettavaa on se, että jokainen päätöksemme, lähtien tarhailukavereista, tallipaikasta, satulasta, itsestämme, mistä vaan, on osana hevosemme hyvinvointia ja viihtymistä.

Itse kannatan yksinkertaisuutta, rauhallisuutta, täsmällisyyttä, pitkiä ulkoiluaikoja, luotettavuutta ja hevosten rakastamia rutiineja. Mitkä ovat omat valttisi hevosesi hyvinvoinnin suhteen? Mitä syötät ja miksi? Mistä tiedät onko hevosesi onnellinen?

Mun piti etsiä tähän jotain hienoja kuvia, mutta en jotenkin löytänyt tähän mitään sopivaa.

[ 104 - Valmennus ]

2011-11-01T18:03:00.000+02:00

Tänään oli pitkästä aikaa valmennus. Jasmin tuli mukaan tallille kattomaan Radea ja kuvaamaan tuntia. Tultiin ajoissa tallille, mutta lagiminen ja hitaus vei voiton, eli kiirehän siinäkin sitten tuli. Kuitenkin oli ihan pakko kääriä uudet pintelit jalkaan, tottakai.

Tunnilla mentiin suoristusta ja taivutusta, ensin neliöllä käynnissä, sitten ympyrällä kaikissa askellajeissa. Keskityttiin todella paljon takaosan aktiivisuuteen ja selän käyttöön. Samalla sain todella hyviä vihjeitä millä saan oikean puolen avut paremmin läpi. Radella oli todella "yhteistyöhaluinen" päivä, sitä ei olisi kiinnostanut sitten tippaakaan. Kyllä se lopulta alkoi rentoutua ja työskentelemään ihan kivasti. Pitäis vaan oppia enemmän keinoja motivoida Radea, se 'kyllästyy' todella nopeasti ja alkaa häsläämään omiaan. Täytyy alkaa kokeilemaan erilaisia tapoja pitää tehtävät mielenkiintoisena ja samalla pysyä itse rauhallisena ja sitä kautta pitää hevonen aktiivisena mutta kuitenkin rentona.

Tänään taas todettiin että kun on rauhallinen ratsastaja, on myös rauhallinen hevonen. Paljon ollaan menty takapakkia ratsukkona tän taukoilun aikana. Nyt ei auta muu kun treenata,treenata ja treenata vähän lisää. Niin ohjatusti kuin itsekseen. Tänään tuli taas mielettömästi vinkkejä ja oon Kyran kirjasta kattonu pari kivaa tehtävää mitä aletaan nyt työstää.

Kiitos kaikista kuvista Jasmin L.

[ 103 - Shoppailuhimoa, ilman kuvia]

2011-10-31T21:56:00.000+02:00

Torstaina oltiin Karjalohjalla ostoksilla. Matka oli pitkä ja väsynyt. Samoin en suosittele kellekkään tankata hesessä litran limua elimistöönsä ennen ajomatkaa. Ollaan me vaan niin viisaita. Viimein paikanpäällä kaikkien meidän sisäinen blinginrakastajashoppailuhullu heräsi. Kuitenkin hillittiin itsemme yllättävän hyvin. Itselläni lähti mukaan vain yksi heräteostos. Tähän voisin listata minkä avulla lompakko oheni, kuvia tulee heti kun jaksan järkkärin tallille raahata. Eli tosiaan, ostin Hansbon ohuen tummansinikeltaisen sisäloimen, liilaruudullisen fullneck 300g ulkoloimen, pinkkimustat muovisporrat, ratsastushanskat ja ne ah-niin-ihanat Gersemin farkkuratsastushousut. Kyllä nyt neidin kelpaa.

Perjantaina mun vanha ystäväni tuli aamupäivästä klippaamaan Raden. Meni todella hienosti, ainoastaan poskien ja yläkaulan ajeleminen tuotti pientä keskustelua. Oon todella ylpeä ponista! Samoin Raden kankkua koristaa tällä hetkellä sydän. Tosi kliseistä tiiän, mut haluamani kuvio tuotti lieviä ongelmia ison koneen kanssa, joten tyydyttiin helppoon ja aina aika suloiseen ratkaisuun.

Viikonloppu meni tosi nopeasti ja onnistuneesti. Kisat meni hienosti, samoin lauantainen ratsaselu. Mari onkin sitten liikutellut Radea eilen ja tänään.

Tänään työpäivän aikana-jälkeen, millonlie sain huisin ajatuksen lähteä Horzeen tutkailemaan. No, soittoa Sannalle ja menoks. Horzesta mukaan lähti satulateline (nyt saan tuunattua kaapin niin että molemmat satulat mahtuu), maitohappobakteereja, neljän kappaleen pintelipatjasetti ja neljä kappaletta pinteleitä. Tämän jälkeen koukattiin Hööksistä ettimään kauan ihastelun kohteena ollutta heijastinratsastusloimea. Mukaan sieltä lähti pinkki heijastinloimi (Rade varmaan arvostaa mua todella paljon kun puen sen kaikkeen ällösöpöön), otsapanta, uusi nyppimiskampa hukatun tilalle sekä kauan metsästämäni korvahuppu. Rahaa meni ehkä turhan paljon, mutta oon optimisti ja oletan saavani myynnissä olevista loimista (joista väsään myös tännekkin ilmoituksen, kuhan saan kuvat niistä!) rahat ees osittain takasin.

Tosiaan noista loimista, jos jollain kamala vaje niin voi laittaa kommenttiboksiin että mitä tarvitsee, mulla lojuu tarpeettomana laidasta laitaan 155cm kokosia loimia. Turhaan mä niitä nurkissa pölytän kun joku voi olla just semmosen tarpeessa!

Huomenna pitkästä aikaa valmennukseen. Ihanaa, Raden kanssa ollaan oltu viimeks kesän leirillä ohjatulla tunnilla, eli viimekerrasta on laittoman pitkä aika. Ensin mä olin kipeenä, sit oli koulu, sit R sairasteli. Siinä tää syksy sitten menikin. Huomenna kuitenkin startataan taas säännöllisen epäsäännöllinen valmennus ja sainpa jopa kuvaajankin saapumaan paikalle, eli uusia ratsastuskuvia tiedossa. Kyllä nyt kelpaa.

Tähän loppuun voisin vielä laittaa äsköisestä mielenhäiriöstäni ilmoittautua marraskuun lopulla pidettäviin koulukisoihin. Pitää alkaa tosiaan treenaamaan, jos edustuskunnossa meinataan siihen mennessä olla.

[ 102 ]

2011-10-25T13:02:00.000+03:00

Viikonloppu meni HIHSissä hienoa ratsastsusta seuraillessa. Torstaina tai perjantaina en päässyt ollenkaan katsomaan, mutta lauantain ja sunnuntain vietinkin kokonaan paikanpäällä. Seura oli hyvää, ratsastus mielenkiintoista, mutta expo alue surkea. Lähdin reippain mielin etsimään hanskoja, sekä tavallista tilpehööritöntä tummansinistä korvahuppua. Tuloksetta.

Mukaan lähti kuitenkin Kingslandin harmaa/hiekanvärinen tupsupipo, sekä ovikyltti Radelle. Todellinen shoppailureissu on torstaina edessä.

Oon jo todella pitkään himoinnut Gersemin farkkuratsastushousuja ja viimein päätin toteuttaa haaveeni. Toivottavasti ne on hyvät päällä, muuten oon haikaillut niitten perään aivan turhaan. Samoin torstaina olisi tarkotus ostaa ohut ulkoloimi/paksu sadeloimi kaulakappaleella Radelle, sekä puuvilla tai vohveliloimi.

Rade klipataan perjantaina, joten loimiremontti tulee tarpeeseen. Samalla voisin investoida tämän hetkisiä loimia ja pistää muutamat myyntiin, aika paljon sellaisia mitä en tarvitse, mutta mistä voisi olla jollekkin muulle iloa.

Eilen ratsastin Radekin pitkästä aikaa hikeen asti, siihen ei tosin paljoa vaadittu. Tein alkuverkat kentällä, siirtymisiä ja avoja käynnissä. Samoin tein muutamat väistöt käynnissä ja ravissa. Tämän jälkeen siirryttiin maneesin puolelle, jossa temponmuutoksia ja laukkatyöskentelyä. Tehtiin taas laukassa samaa, hyödylliseksi todettua harjotusta, kolme askelta laukkaa, käyntiin - käynti kuntoon ja takaisin laukkaan. Toistelin tota hetken molempiin suuntiin ja lopuksi jatkettiin vastalaukkojen harjottelua. Ne alkaa nousta jo aika hyvin ja niiden ylläpitäminenkin alkaa sujua paljon paremmin. Vaan kerran tuli vaihto ristilaukalle. Hieno R! Laukkatyöskentelyn jälkeen rennot loppuravit eteenalas, paljon taivuttelua samalla. On mulla vaan niin hieno hevonen, vaikka se aika paljon koetteleekin mun kärsivällisyyttä.

Hoidin Raden yökuntoon ja lähin kotiin.

Tänään mulla on iltavuoro, huomenna meen aamuun ja loppuviikko onkin vapaata! On mulla silti aika paljon hommia. Torstaina aamulla ratsastamaan, iltapäivällä ostoksille. Perjantaina ridailua ja klippaus, lauantaina kevyempi ridailu ja illalla tallin saunailta ja sunnuntaina kattelemaan kisoja.

[ 101 - Kiirettä pukkaa ]

2011-10-22T08:37:00.001+03:00

Tää viikko on ollut ihan yhtä hullunmyllyä. Oon ollut päivien jälkeen niin poikki, että en oo ees konetta jaksanu availla. Lähetään kuitenkin järjestyksessä viime viikon sunnuntaista lähtien.

Sunnuntaina oli pitkään odotettu CR valmennus. Minni oli hyvä opettaja ja saatiin paljon hyviä neuvoja ja ehkä vähän lisää viisautta. Aloitettiin tunti siitä, että käytiin oikeaoppinen hengitys ja jalka-asennot läpi. Tämän jälkeen hiottiin ryhtiä ja katsetta. Kokoajan keskittyen myös hevoseen. Ape oli oikein hieno varaponi, ja pisti mut todellakin hommiin. Valmennuksen jälkeen siivottiin tarha ja liikutin Raden nopeasti ilmansatulaa kentällä. Käyntiä, vähän ravia ja aavistus laukkaa.

Sunnuntain valmennuksesta, näytän ihan ponitytöltä :D

Keskiviikkona jouduin taas hyvästelemään yhden hyvän ystävän, Jukin. Juki, oikealta nimeltään Gjuki, saapui Husöseen n. 4 vuotta sitten ja on siitä päivästä lähtien sairastellut vähän väliä. Jukia yritettiin ja yritettiin vähän lisää parantaa ja viime talven se jaksoi porskuttaa terveenä menemään, kuitenkin kesällä Jukin jalka meni vielä pahempaan kuntoon ja eläinlääkärin kehotuksesta se jouduttiin lopettamaan. Tätä hevosta tulee suuri ikävä, Jukilla oli suuri sydän ja se tykkäsi jokaisesta.

Kiitos kuluneista vuosita ja hyvää matkaa Jukille ♥

Torstaina olikin edes hetkittäin vähän parempi mieli, kykenin jo hiukan järkeistämään asiaa. Tämä vaihtoehto oli todellakin paras Jukille, joskus on vain päästettävä irti. Illalla menin moikkaamaan Radea ja mentiin maneesiin kevyesti tuuppailemaan. S-lomansa takia poni on notkea kuin näkkileipä, ja tehtiin vajaa tunti taivuttelua. Otin jo pikkaisen enemmän laukkaa ja vaadinkin siinä jo muuta kuin eteenpäinpyrkivyyttä. Rade oli oikein hieno, vaikka sen työmotivaatio on osittain vielä tarhan puolella. Kyllä se siitä.

Mulla on piiiitkästä aikaa kokonaan vapaa viikonloppu, sillä Mari lupautu hoitamaan Raden ja mulla on liput tälle ja kaiketi myös huomiselle HIHSiin. Eli pääsen sinne rentoutumaan ja katkerana kattelemaan kaikkea mitä olisi ihana ostaa, pistin rahat piiloon ja mukaan olis tarkotus lähteä vain ja ainoastaan uudet rökkelit. Sehän nähdään.

Blogi kasvaa hurjaa vauhtia, munhan pitää alkaa jo hankkimaan arvontaan palkintoja!

[ 100 - Harmia, Stressiä, Syksyä ]

2011-10-11T20:41:00.001+03:00

Viime viikko on ollut aika outo, se kului nopeasti ja mua stressasi kauheesti. Ypäjältä päästiin hengissä kotiin ja sunnuntaina kun menin moikkaamaan Radea, odotti tarhassa räkäinen ja väsynyt poni. Otin sen sisälle, annoin tasaantua ja mittasin lämmön, no lievää kuumeilua. Jatkoin tarkkailua ja parin tunnin sisällä nousi yli 39 asteen. Siinä vaiheessa alkoi mietityttämään, että onko jotain vakavempaa kyseessä.

Soitto EKK:lle ja sieltä rauhottavat ohjeet, perusflunssaa. Äiti kävi hakemassa viikistä lääkettä ja sillä kuume laskikin heti pois, eikä noussut enää takaisin. Rade sai reilun viikon mittaisen sairasloman, ja eilen alettiin jo vähän kävelemään.

R viime juhannuksena

Mun ja Raden suhteelle toi loma on tehnyt hyvää, ollaan puuhailtu paljon, ennen R ei edes oikeen pitänyt lellimisestä, vähän vaan uteliaasti tutkaili kesken harjauksen että mitä siellä tapahtuu. Nyt se tunkee päätä syliin ja oikeen kerjää haleja ja rapsutuksia. Se antoi jopa leikata otsatukkansa, siihen ei oo oikeen ees kammalla saanut koskea. Nyt on siisti ruuna.

Vaikka R ei ole pahasti ollut kipeenä, oon mä kauheesti stressannu tätä. Kokoajan vähän mieli maassa, kun pelkäsin vähän että mitä jos kehkeytyykin joksikin vakavemmaksi. Näin ei onneks käynyt.

Kävin Husössä mun vanhalla tunnilla viime torstaina, pääsin pitkästä aikaa Aronin selkään. Poni oli hieno, niinkuin aina. Ratsastajasta tosin huomasi, että on tottunut tuuppaamaan täysin erilaista hevosta. Eniten ongelmia tuotti se laukka, en enää yhtään muista miten siinä tuli istua.

Tähän loppuun tulee selkeesti monta asiasta kukkaruukkuun juttua, sori, oon poikki ja silmäilen samalla X-Factoria. Muttaniin. Tänä sunnutaina meillä on Östersundomin Ratsastajien järjestämä CR valmennus! Tarkotus oli mennä Radella, mutta sen ollessa vielä pitkään toipilaana, sain varaponin käyttöön, vaikka en Radella pääsekään, niin ehkä ihan kiva saada opit vähän tasasemmalla ratsulla ja kokeilla niitä sitten itsekseen Radelle. Siitä sunnuntaina lisää, toivottavasti menee mallikkaasti ja jos saisi vaikka jotain videoa kurssista.

[ 99 - Myynnissä ! ]

2011-10-05T20:00:00.003+03:00

Kauppaan nyt tätäkin kautta Raden koulusatulaa.

Myynnissä olisi musta Passier Hannover merkkinen koulusatula, 17´´, leveydeltään kapeahko/normaali.
Satulan saa sovitukseen ja koeajalle sopimuksen mukaan.

Jos kiinnostaa ota yhteyttä kommentoimalla tähän, tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen julia.reid@luukku.com .

Sähköpostilla myös mahdollisuus saada kuvia satulasta.

[ 98 - Ekat näytöt ohi! ]

2011-09-30T22:39:00.003+03:00

Ihan melkeen nappiinhan ne näytöt meni! Tallinäyttöä en stressannut missään vaiheessa, meni ihan putkeen, paitsi sain lähes totaalisen blackoutin kun piti kertoa heinistä. Seivasin hyvin itteni siinä tilanteessa ja sain lopulta ihan kivasti seliteltyä. Sen jälkeen olikin varustenäytön vuoro. Vähän jännäsin siinä venaillessani, mutta kun saatiin näyttö käyntiin, olin aivan liekeissä. Kerroin ummet ja lammet varusteista, näytin miten ne sovitetaan ja tsekkasin että kaikki on ehjää. Löysin jopa "killerin", joka tosin ei ollut tarkoituksenmukainen. Yksi vastinhihnoista lähti lähes irti kun kokeilin ompeleita. Hyvä että oli se satula testattavana...

Sitten tuli se pahin. Kengitysnäyttö. Mä jännäsin sitä ihan hirveesti, tärisin näkyvästi päästä varpaisiin ja opettajakin tuli jo ihmettelemään että mikä mulla on kun oon ihan kalpeena ja tutisen. Siinä sitten koitin kerätä itteeni hetken, kunnes mut kutsuttiin aloittamaan. Alku meni huonosti. Meinasin ottaa väärät pihdit, enkä meinannut saada hakattua kotkauksia pois, kun kädet tärisi niin paljon. Vasta raspailun ja kengän suoristamisen jälkeen alkoi ees vähän tärinä helpottaa. Naulaus meni hyvin, samoin kotkaaminen. Hevonen ei vaan ollut kovin yhteistyöhalunen (ei voi syyttää, se oli seissyt siinä jo 2 tuntia). Nojaili muhun kunnolla, ja sillon kun ei nojannut niin repi jalkaansa tauotta. Nyt on reisilihakset hitusen kipeenä ton takia.

Kengityssession jälkeen multa vielä kyseltiin kaikkea, piti selittää mm. mikä on jänispatti, missä on takapolvi, paljon niveliä on etupolvessa ja vastata jalka-asentopommitukseen. Osasin vastata jokaseen kysymykseen, hyvä minä!

Siitäkin näytöstä pääsin läpi! Siis ihan oikeesti minä, joka oon kengittänyt kerran marraskuussa, toukokuussa ja viimeviikolla. Enkä sillonkaan tehnyt kokohommaa. Ei se oikeasti ollutkaan niin hankalaa kuin kuvittelin, aika simppeliä ja ihan hauskaakin puuhaa. Nyt ollaan taas askelta lähempänä valmistumista!

Tänään viimesen kokeen, tuotantoympäristö, jälkeen en lähtenykkään kotiin vaan jäin tänne kisahengailemaan. Veera ja kummpanit saapu tentin aikana huudeille ja menin sieltä kurssarin kautta puunaamaan Sissiä. Tänään luokkana oli 90cm, yks tyhmästä virheestä johtuva kielto tuli, mutta muuten rata meni tosi hienosti. Sai taas istua ylpeenä kattomassa. Radan jälkeen Veera käveli Sissin selästä ja mä oottelin tallissa. Otettiin Sissiltä kamat pois ja pesasin sen vesarissa. Laitettiin linimentit jalkaan ja jätettiin poni kuivumaan karsinaansa. Kateltiin 110cm ja 120cm luokan alku.

Tosi kivoja ratoja monella, paljon hyviä suorituksia ja ihanan vähän tippumisia. Lyhyesti sanottuna aika onnistunut ja kiva kisapäivä. Nyt hengaillaan Veeran kanssa hotellissa (ei enää kurssaria!) ja analysoidaan videokamerasta sen rataa (samalla BB:tä kattoen..).

[ 97 - ypäjäelämä jatkuu ]

2011-09-28T18:43:00.002+03:00

Sunnuntaina taas saavuin tänne, tekis mieli sanoa keskelle ei mitään, mutta sanotaan nyt että koulun penkille takaisin. Onhan täällä paljonkin, me ei vaan niistä oikeen hyödytä. Muutenkin koko viikko on vietetty nenä kirjassa (yritetty ainakin..).

Osalla oli tänään jo ekat käytännön kokeet, oli kengitystä ja varusteoppia. Mulla noi edessä vasta huomenna. Semisti kuumottaa, ei toi varusteoppi, mut se kengitys. En oo kertaakaan päässy Husössä kengittään, ja täälläkin kolme kertaa yhteensä sitä treenattu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Toivottavasti herra näyttöylitarkastaja on armollinen ja kiltti. Ei mulla ihan hukassa toi kengitys oo, pelkään vaan tekeväni jonku kaameen mokan. Mut sitä mä taidan pelkää aina.

Aika hassu tunne, et oon pari kertaa esim koulun ruokalassa kuullu ohimennessäni jonkun kuiskuttelevan mun olevan "se yks heppabloggaaja". Blogi on kyllä kasvanut tosi paljon, jo melkeen sata lukijaa. Kelasin sadan lukijan kohalla pitää suuren arvonnan, josta lähtis jotain kivaa hevostavaraa ja jotain normaali-tavaraa, ettei palkinto rajota osallistujia.

Joo, takasin aiheeseen (musta taitaa huomata että heräsin puol6 ja että koulu loppu puol5?). Tänään oli anatomian koe, stressasin sitä ihan kauheesti, mut sain siitä ihan kivasti pisteitä, 22,5/30. Numeroksi 2 (arvosanat on siis 2-3). Mulla oli ihan semmonen olo, etten osannu mitään, mut toi olikin yks parhaista pisteistä. Ihan siistii.

Oli tarkotus tehä pidempi postaus, mut nyt on pakko mennä jatkaa huomisiin tentteihin lukemista. Toivottakaa onnee!

ps. Viikonloppuna tänne kisoihin tulevat voi bongailla mua ja veeraa täällä! Kisahoitaja taas paikalla.

[ 96 - Ypäjälaiffii ]

2011-09-24T23:53:00.003+03:00

Eka viikko takana. Päivät on pitkiä, tunnit osittain puuduttavia, huumori tajuttoman hyvää ja ilta pyörii Big Brotherin ympärillä. Siinä lomassa vähän tentteihin lukemista ja muka yrityssuunnitelman tekemistä. Oli kyllä ihan jees viikko, oikeesti. Päästiin ratsastaa muutaman kerran. Ekan tunnin menin Stikkanilla ja tokan Röllillä. Molemmat aivan ihania pikkusuokkeja. Käytiin myös ajelemassa, mä taisin ajaa jotain Tähti tms nimistä, sekä juoksutuksessa hevosena toimi Petteri.

24.9. © Veera

Tänään näin Raden! Ikävä oli kova, ja poni osotti rakkautensa ja ikävänsä juoksemalla tarhassa karkuun. Kiitokset siitä. Siellä sitten mudassa mentiin perässä. Onneks sain sen lähes heti kiinni. Tallii pästyä siivosin karsinan ja harjasin Radea reilun tunnin. Otin mun anatomian monisteet mukaan ja koitin paikantaa Radesta lihaksia ja luita. Kyllä ne lopulta löytyi.

Pian Veera tulikin tallille. Oltiin sovittu estevuoro. Veera piti jöötä yllä, mä koitin saada pikkupossua kuriin. Alkuun meni tosi hyvin, mitä nyt oli vähän pidätysongelmia. Hetken kamppailun jälkeen alko pidätteet menemään läpi ja homma alko luistaa. Kuitenki jossain vaiheessa R alkoi sikailemaan kunnolla. Nostoissa se alko keulii ja peruuttaa, sekä koitti kokoajan kiellellä. Hetken me siinä kamppailtiin ja muutaman kerran meinasin alaskin valahtaa. Kädenväännön jälkeen alko homma taas luistaa ja lopulta oli estekorkeus metrissä. Oma yhteinen korkeusennätyksemme!

100 cm ! © Veera

Pakko todeta, että ihan turhaan oon sitä korkeutta kammoksunut. Isompiin hyppyihin on parempi päästä mukaan ja ne on pehmeämpiä. Ainoa kuumottava on ratsastaa kohti isompaa estettä, mutta itsevarmuuden ollessa täysillä ja menon ollessa rentoa ja hauskaa, onnistuu se tuuppariltakin luontevasti. Tosin aika paljon ärräpäitä lenteli siinä samalla.

Huomenna taas viikoksi takasin ypäjälle. Ens viikko onkin melkeen pelkästään näyttöä näytön perään.

[ 95 - Blogitunnustus ]

2011-09-20T12:34:00.001+03:00

Sain Peninalta tunnustushaasteen. Ihan muikee idea, joten tottakai oon mukana tässä!

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri: t.sininen, harmaa, pinkki2. Suosikkieläin: Puput, hevoset, Koirat, melkeen kaikki paitsi undulaatit.3. Suosikkinumero: 9 ja 214. Suosikki alkoholiton juoma: Pepsi Max ♥5. Facebook vai Twitter: Facebook. Jaksoin Twitteriä noin viikon.6. Intohimosi: En nyt keksi, kyllä niitä löytyy.7. Saada vai antaa lahja? Molemmat! On kivaa saada lahjoja ja niiden antaminenkin on ihanaa.8. Suosikkikuvio: ..... Enkkuvilttiraidat9. Suosikkiviikonpäivä: Oon aina jotenki tykänny torstaista.10. Suosikkikukka: Auringonkukka, kun se on niin iso ja näyttävä.

Kuvassa oma kääpiöjänikseni Epsu ♥

Haaste lähtee edelleen:

http://hurriponi.blogspot.com/

http://kynnelle.blogspot.com/

http://muusana.blogspot.com/

http://kanimaisetvarit.blogspot.com/

http://herotobe.blogspot.com/

http://monnasunshine.blogspot.com/

http://yampanprosessi.blogspot.com/

http://valojenjavarjojentarinoita.blogspot.com/

http://emmurampe.blogspot.com/

http://lifemusicandphotography.blogspot.com/

[ 94 - Kysymyspostaus ]

2011-09-17T14:23:00.005+03:00

Kysymyksiä tuli lopulta ihan kivasti ja pahoitteluna tän viikon kiireisyydestä (ja tän hetken kipeydestä) saatte kaks postausta samana päivänä! Tällä viikolla on ollut ihan kiva työviikko ja Rade on toiminut tosi hienosti. Sain viimein myös omat kanget ja nyt on niilläkin pistetty tuupaten menemään.

Mutta nyt niihin kysymyksiin !

MINÄ / SEKALAISTA

Kuinka pitkä oot?
- 167 cm, tosi kiva pituus. En oo pätkä, mut en erityisen pitkäkään!

Millaista musiikkia kuuntelet?
- Aika laidasta laitaan. Tällä hetkellä eniten kuuntelussa taitaa olla Anberlin, Muse, Cascada ja Foo Fighers. Lempibändi on kuitenkin Nirvana.

Luetko paljon? +millaisia kirjoja luet.
- Yritän lukea paljon. Pääasiassa hevoskirjallisuutta (Monty Robertsit ja Kyrat), mutta muita lemppareita on The Boy in Stripped Pyjama. Psyko ja Harry Potterit. Luen aika paljon kaikkea, mutta tosi vähän kauhukirjoja, koska ne on pelottavia.

Lempileffa?
- APUA. Tää on vaikee. Death Proof ja Dude Where's My Car on ainakin kärkisijoilla. Ja melkeen kaikki missä on Johnny Depp ( ♥ )

Millaisia blogeja luet?
- Mielenkiintosia. Semmosia joiden kirjottaja saa tylsistäkin jutuista mielenkiintosia. Lifestyleblogit kiinnostaa tosin vähiten.

Lempiblogisi?
- Suurin osa lempiblogeistani on kavereitteni kirjoittamia. Nyt voisin mainita kuitenkin jonkun semmosen, joka ei niihin kuulu. Sanotaan vaikka Pennie's .

Pahin pelkosi?
- Hämähäkit ja pimeä. Niin ja okserit.

millä kameralla noita kuvia on otettu? :)
- Canon eos 450D

Opiskelet blogisi mukaan ypäjällä oppisopimuksella tuleeko rade mukaan kun teillä on lähijakso? :)
- Tarkoitus olisi, tällä kertaa Rade ei tosin mukaan pääse. En pysty ton olkapään takia vielä ratsastamaan täyspäiväisesti, joten Radelle on parempi jäädä kotiin muiden liikutettavaksi.

HEVOSET

Ootko koskaan perehtyny LH:seen, eli luontainen hevosmiestaito?
- Mahdollisimman paljon.

Kuinka usein juoksutat Radea?
- Todella vähän. Suurinpana syynä se, että mulla ei ole kunnon juoksutusvälineitä. Lähinnä juoksutan hetken liinassa "avut läpi" ja sitten päästän vapaana riekkumaan.

Kuinka usein käyt Raden kanssa valmennuksissa/tunneilla?
- Mahdollisimman paljon, mutta silti liian vähän. Mulla on aika vaihtuvat työajat, mitkä hankaloittaa vakituisen valmennusajan pitämistä. Pyrin saamaan valmennuksia aina kun aikataulut kohtaavat.

Miten usein käytte maastossa?
- Käydään lähes päivittäin edes kävelemässä. Meillä omat maastot on tosin vähän nihkeet, että siellä ei paljon muuta voi edes tehä. Pari kertaa oon ravaillu ja kerran vähän laukkailinkin. Sänkkärit olis, mutta sateiden takia ne meni ihan pilalle. Mutta joo, ellei nyt tuu tikkuja taivaalta niin joka päivä.

Missä rade asustaa?
- Rade asuu Östersundomissa sijaitsevalla yksityistallilla.

Mitä merkkiä suosit omissa ja raden varusteissa?
- Omissa KL ja B // Vertigo, myös todella paljon Horzen vaatteita tulee ostettua. Radella on aika paljon Eskadronin, Gold Medalin ja Claridge Housen varusteita. Niin ja ratsastushanskoissa käytän ainoastaan Roeckliä. Se on vähän niinkun tapa jo.

oon varmaan kysynny aikasemminkii mutta mistä löysit Raden ?
ja sitten vielä montaa hevosta kokeilit ennen kun Raden valitsit vai oliko ekalla valinnalla hyvä?
- Rade löytyi Ht.netin keskustelupalstalta. Tais olla Ratsastusosio. Kerran vaan kävin kokeilemassa ja olin niin myyty, että päätös oli heti varma. Samoin fakta, että Rade asui sillon 300 kilometrin päässä minusta pisti ylimääräset kokeilukerrat jäähylle.

Alunperin mun piti ostaa mun kaverin estehevonen, mutta sen ollessa epäsopiva aloin oikeasti etsimään. Rade taisi olla 5 mitä kokeilin. Mulla oli samaan aikaan muutama muukin harkinnassa, mutta R vei voiton.

Hej, mitä kirjoja suosittelet, jos haluaa opiskella jotain hevosen eleistä ja käyttäytymisestä? Tai ylipäänsä tutustua hevoseen?
- Monty Robertsin Hevoskuiskaajan käsikirja. Sillä pääsee hyvin alkuun ja pärjää pitkälle.

kerro radeliinin treenistä sillee niiku et mitä teette.
- Itsenäisesti tehään aika paljon kaikkea. Parina kertana viikossa on "kunnolla hikeen" teema, samoin on kaksi palautuvaa päivää ja 2-3 "normaalia" ratsastuskertaa. Valmennuksissa keskitytään kaikkiin miljooniin virheisiin ja treenataan katse loppukokeissa.

potrapoika hän on iha itte, mutta mitkä sun tavotteet on tän syksyn aikana?
- Tän syksyn aikana ois tarkotus hyppää esteissä kasikymppii, ehkä ysikymppii ratana ja kisailla helppoa B:tä. Eli yleisesti kehittyä ratsukkona ja oppia tuntemaan toisiamme paremmin.

miksei radeliinista tullu raipea?!?!?!?!
- Koska kaikki tuns sen jo Radena, tosin kun kukaan ei nää tai kuule niin sanon sitä Raipeliiniks.

Voisit tuntea mun tuskan jonka joudun kokemaan videopostauksen muodossa, ja kertomaan Raden loimituksesta nyt kun tulloo syksy ja sitte myös talven suunnitelmista ;D
- Radea ei vielä loimiteta, sillä se viettää vielä laidunkauden rippeitä ja sinne ei saa loimittaa. Kuitenkin heti tarhoihin siirryttyä olisi tarkotus alkaa sadeloimittaa. Samoin talvella koittava klippaus pistää loimihärdellin voittoonsa ♥ Ja videopostauksia tulee heti, ku joku tulee videokuvaamaan meitä!

[ 93 - Blogihaaste! ]

2011-09-17T11:29:00.001+03:00

Team Horseblogs on hevosbloggaajille tarkoitettu blogi. Idea on mielenkiintoinen ja kokeilen nyt minäkin lähteä tähän ketjuun mukaan. Katotaan mitä tästä tulee. Ensimmäinen haaste (mihin itse osallistun) on nimeltään Kumpi vai kampi.

MIELUMMIN -KYSYMYKSET

Ostatko mielummin yhden merkkivarusteen vai monta halppis varustetta?

- Riippuu ihan mun mielestä. Ostan lähinnä aina sitä mitä tarviin, mielellään satsaan laatuun, mutta välillä on kivempi saada useampi tavara kerralla. Kuitenkin esim nahkavarusteissa satsaan laatuun.

Jos saisit valita ostaisitko mielummin yhden hyvin koulutetun ja valmiin hevosen vai kaksi vähän halvempaa projektia?

- Projekti! Mä en oo ikinä tykännyt valmiista paketeista, enkä tuu varmaan ikinä tykkäämäänkään. Kivointa on kun pienellä (tai isolla) vaivalla saa hepasta juuri omanlaisensa ystävän. Projektit myös kasvattavat luonnetta ja taitoja.

Menetkö mielummin hieman liian helppoon vai hieman liian vaikeaan luokkaan kilpailuissa?

- Liian helppoon. Mulla on niin pahat kisapelot ja samoin Radekki jänskättää kisoissa, joten tällä hetkellä hankitaan ihan vaan kokemuksia ja hyviä fiiliksiä. Tosin harjotuskisoissa repäsin ja menin heA.

OLETKO KOSKAAN -KYSYMYKSET

Oletko koskaan itkenyt hevosesi vuoksi?

- Oonhan mä jo ton takia kerennyt tirauttaa muutaman kerran. Vihasta ja ilosta.

Oletko koskaan ollut kateellinen jollekkin hevosystävällesi? ja miksi?

- Monellekkin. Suurin osa sai omat hevoset ennen kuin täyttivät 15, rikkaat vanhemmat takasivat paljon ratsastusta ja paremmat varusteet ja muutamalle olin kateellinen ihan vaan koska he olivat minua parempia. En onneksi ole ikinä antanut sen häiritä ja nykyään osaan jopa iloita toisten puolesta.

Oletko koskaan antanut kavereittesi (jotka eivät ratsasta vakituisesti) ratsastaa hevosellasi?

- Radella ei oo vielä mennyt. Mutta muutamalle mun kaverille oon jo luvannut heppailupäivän.

Oletko koskaan yrittänyt hypätä liian isoa estettä? Mitä siitä seurasi?

- Oon aina mennyt opetuksessa, paitsi muutaman kerran Radella ja sillon mentiin max 90cm, eli enpä kai. Vaikka usein tunneilla esteet ovat tuntuneet liian isoilta, on niistä silti aina selvitty.

MILLOIN VIIMEKSI -KYSMYKSET

Milloin viimeksi tipahdit hevosesi selästä? Miten se tapahtui?

- En oo vielä tippunut Radelta. Sitä odotellessa.

Milloin viimeksi halusit myydä hevosesi esim. suutuksissasi?

- Ekan rokotuksen jälkeen, kun poni ei olis saanu riehua ja mulla oli kiire, niin se juoksutti mua 1,5 tuntia laitumella eikä antanut kiinni. Siinä vaiheessa teki mieli soittaa Atrialle että täältä sais paljon lihaa.

Milloin viimeksi kaduit jotain omaan ratsastukseen liittyvää? ja miksi?

- Eilen, olin epäselkeä ratsastaessani, Rade ei tietenkään älynnyt ja hermostuin ja Rade hermostuu silloin. Onneksi en lähde enää runttaamaan väkisin vaan annan tilanteen rauhoittua ja kokeilen sitten uudestaan. Hyvin se lopulta meni.

Milloin viimeksi kävit tallilla?

- Eilen

Milloin viimeksi siivosit hevosesi karsinan?

- Sunnuntaina, meillä siivotaan viikonloppuisin itse karsinat.

[ 92 - Istunnalla vaikuttaminen osa 1 ]

2011-09-06T22:58:00.000+03:00

Oon käsitellyt jo Puolipidätteen, ratsastajan avut sekä satulassa istumisen perustan. Jatketaan siitä istunnalla vaikuttamiseen, minkä pyrin pitämään oman ratsastukseni perustana.

Puhuttaessa istunnasta, tulee minulle mieleen koko paketti, ei vain se missä asennossa lantio on. Istunnan oikeaoppisuuteen vaikuttaa ryhti, kylkien suoruus, käsien sekä jalkojen asennot. Tämä aihe on kuitenkin jo käsitelty, joten ei siitä sen enenpää.

Yleisimmin ratsastaessa monet sortuu ns. passiiviseen istuntaan. Se tarkoittaa suoraan sanottuna matkustamista, liikkeen mukana kulkemista. Tällöin istunnalla ei vaikuteta hevosen millään tavalla. Itse myönnän valitettavan usein tekeväni tätä, välillä se on ihan hyväksikin. Kuitenkin haluan kehittyä mahdollisimman pienieleiseksi ja oikeaoppiseksi apujen osalta - on siis minunkin poistuttava mukavuusalueeltani. Aktiivinen istunta, jossa hevoseen pyritään vaikuttamaan istunnalla. Hevosta pystyy nopeuttamaan, hidastamaan, kääntämään, pysäyttämään, muuttamaan askeleen laatua - pelkästään istunnan avulla. Tähän pyrin itsekkin.

Jotta päästään vaikuttamaan lantion avulla kunnolla, on vatsalihasten sekä kehonhallinnan oltava timmissä kunnossa. Tähän suosittelen monipuolista urheilua ja pilatesta. Itselläni on ensimmäinen hoidossa, mutta puolentoistavuoden "Vitsi kun pilates olis kiva alottaa.." - toitotuksella en ole saanut hankittua edes "tee se itse"-dvdtä. Omasta kokemuksesta kuitenkin voin sanoa, että lihaskunnon ja kehonhallinnan parantuessa on paljon helpompi joustaa ja pistää liikettä vastaan. Selässä oltaessa on myös tarkkailtava, ettei lonkat/polvet purista ja ettei kantapäät kaivele hevosen kylkiin koloja. Virheitä oppii helpommin, ja niiden korjaaminen on suorastaan veemäistä. Liian monet valitsevat kädellä ratsastamisen jalon taidon.

Taas lähti metsään, takaisin aiheeseen.

Lonkkien ollessa auki ja jalkojen ollessa rennot, mutta lähellä hevosta, kylkien ollessa suorat ja lantion ollessa joustava, muttei lötkö aletaan päästä vaikuttamisen alkuun. Helpoimmat istunnan avulla tehtävät asiat ovat askeleen nopeuttaminen ja hidastaminen. Koitan neuvoa tämän yhtä elävästi (kuitenkin missaatte hyvin harjoitellun demostraationi) kuin teen sen tuntia pitäessäni. Otetaan harjoitusaskellajiksi ravi.

Istu ensin ihan tavallista harjoitusravia mahdollisimman passiivisessa istunnassa, mieti miltä se tuntuu. Lantion liike on rento ja tasainen. Vauhtia lisätessä, tahtia rikkomatta, jatka samaa liikettä lantiolla, mutta tee se isompana ja pidempänä. Hevonen pyrkii mukailemaan istuntaa ja menee sen mukana. Istu isoa voimakasta liikettä, lantio joustaen. Varo takanojaa! Suurin virhe mitä tässä näkee ja mitä itse myös aina sillointällöin harrastan. Lantion voi työntää eteen, ilman että ylävartalon tarvitsee hievahtaakkaan.

Mieti nyt se tunne, mikä ravissa on (oletan sinun onnistuneen ensimmäisessä harjoituksessa). Se on voimakas, eteenpäinpyrkivä. Nyt rupea istumaan liikettä vasten. Säilytä sama tahti, mutta pienemmässä liikkeessä. Lantion liike on hidas ja vahva. Tässä vaiheessa on tärkeää ettei ravia päästetä löysäksi! Sama voima säilyy takajaloissa mikä se oli äsken nopeammassa vauhdissa. Istu ravia, kuin se pompottaisi todella paljon. Tämä saattaa olla aluksi vaikea ymmärtää (ainakin minulle oli), mutta suosittelen kokeilemaan. Tämän sisäistettyään sujuu kokoaminen huomattavasti kivuttomammin. Hidas vauhti, korkea askel. Tahti pysyy kokoajan samana.

Teen usein itse, ja teetän monesti valmennusta pitäessäni, kyseistä harjoitusta. Lantion käyttöä ei ikinä voi painottaa tarpeeksi. Suoralla uralla tehtäessä kyseinen tehtävä on yksinkertainen, mutta lisättäessä puomeja, erilaisia teitä, väistöjä etc saa siitäkin pähkinää purtavaksi.

Seuraavaksi pysäytetään hevonen. Syvä uloshengitys, pohkeet lähellä ja lantion liike seis. Taas pidetään se paino keskellä satulaa, ei lähdetä nojailemaan mihinkään suuntaan, varsinkaan taakse. Kyseistä tehtävää ei voi yksinkertaisemmin selittää, enkä halua sotkea ketään lähtemällä hienosäätämään tässä. Yksinkertaiset, selkeät, hienostuneet avut ovat kaiken lähtökohta ja perusta. Samoin istunnalla kääntäminen, siirtele painoasi satulassa sinne suuntaan minne haluat hevosesi menevän.

Painoavut ovat siitäkin syystä tärkeät, että niitä tarvitaan valitettavasti ihan kaikessa. Hevonen pyrkii mukailemaan ratsastajaa, eli jos ihmettelette että okeista pohje ja ohjasavuista huolimatta ei väistöt onnistu, tarkistakaa missä oma painonne on!

Tästä aiheesta tulee tekstiä vaikka kuinka paljon, kuitenkin nyt on mentävä nukkumaan, joten tämä saa jäädä part ykköseksi. Laittakaa mielipidettä ja kommenttia mitä haluatte part kakkosessa käsiteltävän. Tai mitä minun pitää selventää. Osaan olla innostuessani enemmän kuin epäselkeä. Kuvat ovat vaan satunnaisesti napattuja, ei mitenkään vaivalla väännettyjä tähän. Sori.

Edellisen postauksen luki 122 ihmistä, ja kuitenkin vain kolme laittoi kysymyksiä (kiitos niistä ♥), jos kysymyksiä ei tule enenpää niin en valitettavasti tee kyseistä postausta. Bloggeria vähemmän käyttäville tiedoksi, että kysymykset voi laittaa myös anonyyminä, sekä sellaiset joilla ei ole tunnusta tänne.

[ 91 - Kysy, minä vastaan ]

2011-09-05T10:15:00.000+03:00

Pyydän vielä niitä kysymyksiä, noin vähistä tulee aika lyhyt postaus! Kysykää mistä vaan. Lupaan vastata ihan kaikkiin kysymyksiin (paitsi ehkä muutamaan mitä Sankari esittää)

ja hei, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan!

[ 90 - Pantsun valmennus ]

2011-09-01T23:25:00.002+03:00

Olin tänään Veeran ja Sissin matkassa Pia Pantsun valmennuksessa. Mun mukaan tulosta oltiin puhuttu jo aikasemmin, mutta koska Veerasta ei kuulunut mitään, niin oletin ettei mua tarvitakkaan, kuitenkin heräsin aamulla pirteään viestiin missä ilmotettiin missä ja millon mun on oltava. Vastasin takasin jotain etten kuulemma ehdi, käänsin kylkeä ja katsoin sitten hetken päästä kelloa. Niin kaks tuntia aikaa lähtöön, hyvin ehtii.

Valmennus meni hienosti! Pitää joskus kattoa jos pääsis Raden kanssa mukaan, ois tosi hienoo. Tehtävät oli aika kivoja, tosin meille tällä hetkellä liian haastavia. Oli erilaista lähestymistä, kääntöä, sarjoja ja radat vaihteli kokoajan. Ei ehtinyt kyllästyä kentän laidallakaan. Vaikka edellisellä kerralla valmennuksia katsellessa ei oikein mitään irti saanut, nyt oli toisin - onneksi.

Kiitos kuvasta Hanna S.

Radepieni pääsi eilen hierontaan. Lihasta on tullut, nyt on kuulemma jo jotain mitä hieroa. Ihan hyvä että saatiin nyt hieronta, poni meni nimittäin maanantaina nurin. Se oli kamalan ylienerginen, ja vaikka oli tarkotus olla vapaapäivä niin pakko oli liikkua, juoksutin sen ensin pikaisesti liinassa kunnes päästettiin se Marin kanssa kentälle vapaana juoksemaan. Ponistä lähti vauhtia vaikka muille jakaa ja lopulta se kokeili tehdä uukkaria täydestä vauhdista. Etupää kääntyi, mutta takapää jatkoi suoraan ja muks. Heti se nous ylös ja tuli mun luo hölmistyneen näkösenä, paijasin vähän ja lähetin taas matkaan, heti ravas puhtaasti ja hienosti. Kuitenkin noistahan tulee helposti myöhemmin jotain jumeja. Vähän oli kireyttä, mutta ei mitään pahempaa, onneks!

Hieronta meni muutenkin hyvin ja Rade selkeesti nautti. Mäkin yritän vähän palauttaa itseäni jo arkeen ja testailla mitä käsi kestää ja mitä ei, maanantaina kuitenkin takasin töihin. Kyllä mä jo vähän pystyn tehä, olkapää vaan väsyy kauheen nopeesti ihan pienestäkin.

Ajattelin tehdä postauksen jossa vastaan teidän esittämiin kysymyksiin, joten antaa tulla! Mitätahansa saa kysyä, kokoan ne yhteen pakettiin ja vastaan kaikkiin parhaani mukaan. Nyt ihan oikeesti kysytte niitä, turhauttavaa pyydellä jotain, kun ei vastailla, mur.

[ 89 - Toivepostaus #1 - Mistä kaikki alkoi? ]

2011-08-24T12:59:00.001+03:00

Hevoset ovat olleet minua lähellä pienestä pitäen. Kuulun siihen kastiin jotka pienenä rakensi omat leikkitallinsa, teki vihkotalleja, kiinnitti polkupyörän ohjaustankoon narut ja leikki niiden olevan hevosia. Palo tähän harrastukseen minulla on ollut aina, en tiedä sitten että miksi tai mistä se on tullut, en ollut hevosten ympäroimänä aina.

Lego laitumella, kuvan ottanut Saila K.

Harrastuksen aloitin Husön Ratsastuskeskuksessa täytettyäni 6 vuotta. Sen hetkiset kaksi parasta kaveriani harrasti siellä ratsastusta ja piiitkän suostuttelun jälkeen pääsin minäkin mukaan. Ensimmäisen ratsastustuntini menin ponilla Qualin De Brande, Lego, joka asuu Husössä vieläkin. Peli oli menetetty, siitä hetkestä lähtien tajusin olevani heppatyttö hautaan asti. Ratsastustunnit olivat silloinkin kalliita, joten pääsin ensin kesäleirille, jossa vähän sain esimakua harrastuksesta, haluanko aloittaa sen kokonaan. Kyseisen leirin aikana paloni vain syttyi, ja löysin kaksi minulle tärkeintä ponia ikinä; Hans Helle, Särkänniemen (siis sen huvipuiston) kasvattama Welsh B-poni sekä Sultan Providence, Ranskasta suomeen tuotu New Forest.

Samana syksynä aloitin vakituiset viikkotunnit, aluksi kehityin epävarmuudestani huolimatta kovaa tahtia, kunnes tuli ensimmäisen putoamisen aika. Muistan sen vieläkin kuin se olisi käynyt eilen. Opettelimme laukkaa, ensimmäistä kertaa, Rolle - valkoinen, kiltti poni - säikähti koiran haukuntaa ja otti pienen (silloin suurelta tuntuvan) sivuloikan ja muks. Siellä olin maassa, leuka auki ja kyyneleet silmissä. Tässä kohtaa tehtiin ensimmäinen virhe, minut pakotettiin satulaan takaisin. Tästä seurasi pitkä laukkakammo, sekä putoamisen pelko. Lopulta kuitenkin pääsin niistä yli ja oppiminen pystyi jatkua.

Minä&Turre maaliskuussa 2004

Minä&Turre keväällä 2011

Ratsastettuani kolme vuotta, oli aika saada oma hoitoponi. Kysyin opettajaltani jotain kilttiä, pientä, suloista ponia (toiveena Sulttis..) ja Turre sieltä tuli. Sillä hetkellä olin 9 vuotias. Ariel, tunnetummin Turre/Purmi on suomenhevosruuna, tällä hetkellä 20 v ja vieläkin elämäni tärkein hevonen. Radella on kova homma jos meinaa ikinä päästä yhtä tärkeäksi osaksi elämääni.

Vuodet kului, hoitelin iloisesti Turrea, tykkäsin enemmän koulusta, mutta oli esteetkin ihan ok. Vaihdoin aika pian hevosiin, kun ponikatras vaihtui. Joko kasvoin lemppareille liian isoksi/ ne myytiin pois. Viimeinen tikki oli Chocon lähteminen. Turre oli hevostunneilla, joten nyt oli mahdollisuus mennä sillä. Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, sillä sain hevosvuosieni alussa ne isot ponit jotka meni heppatunteja. Kyllä onneksi pääsin aina välillä Turrellakin ratsastamaan. Jossain vaiheessa kehittymiseni lakkasi, en tiedä oliko se opetus, hevoset, oma mielenkiintoni puute vai mikä. Aluksi se ärsytti, kuitenkin jossain vaiheessa tajusin ratsastuksen olevan muutakin kuin kehittymistä. Aloin nauttimaan pelkästä hevosten kanssa olemisesta ja köpöttelystä. Ei minua oikeaoppiset pohkeenväistöt tai korkeat esteet enää kiinnostanut. Tämän kauden aikana menin hurjasti takapakkia, koko tämä puskailuinto kesti useamman vuoden. Vuonna 2005 minulle rakkain poni Hans lopetettiin ja usko koko hommaan karisi.

r. Hans Helle, kuva otettu viikkoa ennen ponin lähtöä

Kuitenkin samana vuonna Husöseen saapui Belgiasta tuotu puoliveritamma Roeffie "Ruusu". Tämä muutti kaiken. Ensimmäinen kerta kun rakastun ensisilmäykseltä. Ruusu oli iso, kaunis ja oman pään omaava. Aloin myös hoitamaan Ruusua, heti sen saapumisen jälkeen. Nyt olin hyvässä opetuksessa, alla hyvät hevoset ja puhkuin intoa ja palavaa halua oppia. Sen huomasi. Seuraavan muutaman vuoden kuluessa kehityin aivan tajuttomasti, lopetin esteiden pelkäämisen, ymmärsin yhteistyön käsitteen ja aloin oppia myös omista virheistäni. Hyppäsin isoja esteitä nauttien hommasta, kävin koulukisoissa ilman jännitystä.

Minä&Ruusu keväällä 2007

Sitten kaikki rutinoitui. Jämähdin "kerran viikkoon ratsastustunnilla" tasolleni. En kehittynyt, mutta en myöskään huonontunut. Luulin kohdanneeni huippuni, mikä ketutti enemmän kuin mikään. Pelot alkoivat palata. Lopetin kisaamisen, aloin inhota hyppäämistä. Kuitenkin yritin, yritin, yritin. Ratsastin aina kun minulla oli siihen mahollisuus. Hitaasti, aloin taas kehittyä.

r. Poika-Rallaus "Kalle"
Lepää rauhassa ♥

Kuitenkin viimeiset kaksi vuotta ovat olleet koko historiani edistysvuodet. Olen kasvanut henkisesti ratsastajana, oppinut kuuntelemaan hevosta ja ymmärtämään miksi jotain tehdään ja miksi ei. Nyt osaan istua ryhdissä ja ylpeänä, vaikka homma menisikin pipariksi. Osaan nauraa omille virheilleni ja ottaa oppia niistä. Toki aloin päästä ratsastamaan useammin, minkä huomasi. Mitä enemmän jotain tekee, sitä paremmaksi siinä tulee.

Aloittaessani työt Husössä (kyllä, olen nähnyt tooosi paljon maailmaa..) aloin kehittymään. Liikutellessani hevosia yksin tyhjässä maneesissa ehdin peilailla itseäni, mikä istunnassa mättää. Sain rauhassa kokeilla erilaisia apuja ja niiden yhdistelmiä ja huomata itse että mikä toimii ja mikä ei. Se tunne kun hoksaa jotain uutta on aivan mahtava.

Minä&Aroon II , Keväällä 2011

Nykyään on kiva katsoa taakseen ja miettiä sitä arkaa pikkutyttöä, joka sähelsi ihan kaikessa. Joka luuli että esteratsastuksessa tavoite on korkeus ja kouluratsastuksessa oot paras, kun osaat keventää ja nostaa laukat, samoin ratsastusteiden tietämyksellä päteminen oli hienoa. Kaikki opettajat ovat sanoneet miettiensä uuden alkeisryhmän aloittaessa, että kuka lopettaa ja kuka pääsee pitkälle. Olisi joskus kiva tietää että mitä minusta uskottiin. Itse en olisi uskonut että tässä sitä ollaan, hevosvuosia takana 14, viimein oma hevonen, alan opinnot menossa ja tulevaisuus hevosalalla selkeä.

Nöyryys on asia millä pärjää pitkälle, pitää osata kuunnella kaikkia oppeja, hevosta ja omia virheitään. Pitää muistaa pysyä rauhallisena, vaikka koko homma tuntuisi hajoavan käsiin. Kuitenkin pieni röyhkeys on hyvästä, on oltava ylpeä saavutuksistaan ja onnistumisista. Mä en usko, ja tiedän, että mun kehittymisen matka alkaa häämöttää. Toisinpäin, viimein mulla on resurssit oppia ja tehdä. Nyt se vasta alkaa.

[ 88 - Bloglovin' ! ]

2011-08-23T13:56:00.000+03:00

Rade liikkui eilen paremmin kuin hienosti uusilla popoilla, toivotaan nyt että saadaan pidettyä kengitys tavallisena. Tai ainakin mahollisimman lähellä sitä.

Sekä oon viimein saanut jotain aikaseksi, tästä hetkestä eteenpäin Hevosunelmia voi seurata myös Bloglovinin kautta !

Mutta joo, takas etätehtävien pariin.

[ 87 - Leirikuvat ]

2011-08-22T12:08:00.000+03:00

Otin nyt facebookistani muutamia onnistuneinpia otoksia leiristä, lisää tulee jahka saan niitä vanhalta koneelta poies. Tässä nyt ainakin esimakua!

© Nelli M. - r. Tartaan BEL / Remy Royal

Remy, josta on blogissa aikaisemminkin puhuttu.
Oli jalkaongelman takia liikutuksessa tallilla.
Nyt menin sillä ekaa kertaa moneen vuoteen ohjatusti.
Erittäin tammamainen poitsu.


© Noora P. Tosi epädustava kuva semionnistuneesta tunnista.


© Päivi S. Sade yllätti kesken uittoreissun. Noi pisarat oli ihan tajuttoman kokosia, eikä onneks tullu ees kylmä.

[ 86 - Vieläkin kipeenä ]

2011-08-22T11:26:00.000+03:00

Kyllä joo o. Olkapään palloniveljutunrepeämä. Ollaan vielä pari viikkoa saikulla ja sen jälkeen alkaa fysioterapiat. Että tällästä. Ärsyttää, haluisin töihin, ratsastaa, tehä vaikka mitä, mutta ei. En saa nostaa edes kahvikuppia tällä kädellä.

Raden liikutukset menee nyt sitten lähinnä Marille ja muille kavereille. Viimeviikolla se oli lomalla ja eilen oli kengitys. Meille tuli uusi kengittäjä, ja sovittiin että kokeillaan ihan peruskengillä ja ruvetaan selvittelemään että onko ne rollerit se ainoa oikea vaihtoehto, vai onko muuta toimivaa systeemiä. Kuulemani mukaan Rade takoo, mutta noilla rollereilla sitä ei ole ainakaan huomattu. Nyt sitten alettiin asiaa selvittelemään ja Mari köpöttelee ponin tänään ja katotaan että miten liikkuu. Hyvin toivottavasti.

Ypäjältäkin tuli postia. Ens kuun vikat kaks viikkoa ollaan oppimassa, tai no tekemässä tenttejä. Aloitetaan niinkin yksinkertaisesta käsitteestä kuin "hevosen hoito ja hyvinvointi". Samoin etätehtäviä on ainakin miljoona, suurinosa valmiita. Vaikka ne tuhoituivatkin edellisen koneen mukana. Kaikki. Nyt oon reippaana uudelleentehnyt niitä ja osasta tuli jopa parempia. Ainoat mitkä pistävät hermot laulamaan ja mut kiljumaan tyynyyn ovat yrityssuunitelma ja hevosen anatomian tehtävät. Apua viisailta ja tietäviltä otetaan kenties vastaan.

Oon nyt lomani aikana saanu melkeen kaikki toivepostaukset valmiiks, ja alan kohta julkaisemaan niitä. Otan mielelläni kuitenkin toiveita vastaan, vielä ehditte vaikuttaa.

[ 85 - Leiri ja sairasloma ]

2011-08-16T15:13:00.000+03:00

Leiri oli upea! Opittiin taas niin paljon Raden kanssa toisistamme ja löydettiinpä esteille sopiva kuolainkin. Käytiin myös uimassa ennen leiriä ja leirin aikana ponin kanssa, molemmilla kerroilla se oli ihan super. Armoton vesipeto.

Kuitenkin leirin toisella estetunnilla, Poni totesi 70cm tasaokserin olevan ylitsepääsemättömän kamala ja hirveä Radensyöjäkone. Ensin ei meinata hypätä ja kun hypätään, tehdään 50cm ilmavara. Siellä sitten roikuttiin kaulalla, sivulla, tiesmissä, henkensä edestä taistellen. Siinä tappelun tiimellyksessä sain vamman olkapäähäni ja eikun haartmanniin. Mistään pahasta ei kai ole kyse, mulla on joku vamma olkapäässä, revähdys tms. Saikulla pitäs pärjätä. Tänään olin ultrassa, joten huomenna saan tietää lisää tosta kädestä. Reissussa rähjääntyy, sille ei vaan voi mitään.

Todellinen syy, miksen ole tullut päivittelemään on koneen lopullinen irtisanoutuminen. Sinne meni sekin kapistus, tällä viikolla pitäs tulla uus, ja viikonloppuna poikaystävänisosiskonpoikaystävä, tietokone-nero, koittaa saada pelastettua mun kuveja ja musiikkeja vanhasta koneessa. Nyt kaikki sormet ristiin ja toivotaan parasta.

Lisää päivityksiä ja semmosta tulee sitten kun saan koneen millä niitä tehä. Kuviakaan en viiti laittaa sillä tää on kaverin kone ja pitäs lataa kuvat ensin tähän. Selityksiä,selityksiä.

[ 84 - Harjoituskisat ]

2011-08-06T22:56:00.001+03:00

Tänään oli ne kisat, huhhuh mikä päivä! Koko viikon stressannu niitä, järjestellyt kaikkea, koittanut opetella ratoja ja käynyt töissä. Samalla Radea paijaillut.

Torstain treenit menivät aivan päin sitä jotain, mitä en tässä viitsi mainita. Itse olin ihan lukossa, en saanut Radea kunnolla pohkeen eteen ja irti oikealta, suutuin itselleni, Rade luuli minun suuttuneen sille ja suuttui takasin. Noilla fiiliksillä tänään kisoihin.

Vielä kehut ennen radalta poistumista :)

Tänään alkuverkassa Rade oli pörheä. Se nosteli jalkojaan ja kuikuili joka puolelle, vaikka sitä jännitti, se selvästi nautti tilanteesta. Onneksi verkka oli radan sisäpuolella, sillä poni pelkäsi aitoja, kulmia, tuomarinkohtaa, kirjaimia ja varmaan myös itseään. Sain rauhassa näytettyä kaikki. Verkka meni ihan ookoo, en saanut Radesta ihan niin paljon irti kuin olisi pitänyt, se jäi aika tahmeaksi. Olisi pitänyt vaan ratsastaa enemmän, eikä keskittyä jännittämiseen. Eka mentiin helppo B : 0 2009, Alkoi aika jäykästi. Menin itse (norrmaaliin tapaani) ihan lukkoon, keskiravissa pistin pohkeet kiinni, mutten muistanut istua tahtia tai pidättää. Toinen lisäys oli ihan tahditon ja toisessa rikkoi laukalle. Muuten rata meni ihan ok, mun pitäisi olla vaan huolellisempi ja keskittyä. Kuitenkin prosentteja tuli 55, eli läpi päästiin. Jaettu kolmas sija napattiin tästä luokasta (tosin ratsukoita oli vain neljä, eli kaikki päästiin sijoille!).

Kunniakierroksen baanattamisen jälkeen Rade oli kunnolla pohkeen edessä ja hereillä. Eli ens kisoissa alotan suoraan kunnarista ja sitten verkkaamaan. Tokana luokkana mentiin helppo A : 0 2009. Rata (jos vastalaukkoja ei olisi ollut) oli Radelle paljon parempi. En tiedä miksi. Kyseinen rata, jolla torstain valmennuksen jäljiltä, mulla ei ollut mitään tavotteita. Kuhan ees parin kuukauden jälkeen kehataan nauraa asialle - tyylillä mentiin. Se, ettei mua jännittänyt näky radalla ja kunnolla! Olin huolellinen, Rade pysyi rentona. Ensimmäiseen vastalaukkaan kaikki meni ihan nappiin, kuitenkin siinä vaiheessa tajusin sen itse, että hei vietävä täähän menee hyvin, ja sit alko tuttu (ja ei niin turvallinen) jännääminen ja "tähänkin asti menny hyvin pakko onnistuu" - tyylinen pakkoratsastus.

Mä tykkään tästä kuvasta ihan hirveesti!

Loppurata ei sitten mennytkään ihan niin hienosti, itse annoin vastalaukassa vaihtoavut (järkevää eikö) ja en valmistellut muutamaa nostoa, niin tuli väärät laukat. Ei voi mitään, meidän ensimmäisiksi kisoiksi meni paremmin kuin odotin. A:sta tuli toooosi löysällä arvostelulla 52,4%. Ratsukkoja oli vain kolme, joten saatiin kuitenkin kolmas sija. Ei jääty kuitenkaan paljoa kakkosesta jälkeen. Vaikka möhlinkin loppuradan, niin mua ei haittaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni menin radalle rentona ja ratsastin huolellisesti ja siististi, vaikka vain puolet radasta. Nyt opittiin taas Raden kanssa tuntemaan toisiamme astetta paremmin.

Syksyllä sitten aletaan kiertämään seurakisoja, ei sijoituksia havitellen vaan onnistumisen tunnetta.

Huomenna alkaa leiri, lähetään Raden kanssa sinne jo iltapäivällä ja mennään porukalla uittamaan. Eli ens viikolla tulee varmaan vasta viikonloppuna päivitystä, ellei jollain ole läppäriä (ja halua lainata sitä..). Kuten ennenkin, kaikki kuvat saa klikkaamalla isommiksi. Niin ja jos joku ihmettelee pinteleitä, niin kaikkien varusteiden ollessa sallittuja, päätin pistää panostaen.

♥

[ 83 - Maanantai ]

2011-08-01T22:37:00.002+03:00

+ Uusi popo

+ Uusi kengittäjä

+ Seuranvaihto

+ Avot, sulut, siirtymiset

+ Viileet hetket

+ Poni joka antaa laitumelta kiinni

+ Aamubattery iltapäivällä

+ Palautetyt koulutyöt

&

- Väsymys

- Laukanvaihot

- Kiukuttelut

- Se fakta että muut hevot syö Raden elävältä

- Kuuma-kylmä -sekotus

- Silmään suihkutettu ötökkämyrkky

- 2-3h yöunet

- Muutokset kisasuunnitelmissa

- Palauttamattomat etätehtävät

ps. Ensimmäistä kertaa oli oikeasti lähellä Radelta tippuminen, pösilö säikähti hiekkakasaa.

[ 82 - Antipanostus ]

2011-07-31T22:29:00.000+03:00

Vuokraaja Mari meni alkuviikon Radella ja itse menin ke-su.

Keskiviikkona menin suht rennosti ilman satulaa, ensin maastoillen ja sitten pieni, mutta näköjään rankka treeni kentällä. Rade oli aivan hiestä märkä, mun housuista pystyi puristamaan sen hikeä, oli tosi mukavaa lähteä ne jalassa bussilla kotiin. Torstaina vedettiin kunnolla hikeen (ihan tarkotuksella, ei vahingossa). Tuupattiin keskiaskellajeja sekä siirtymisiä. Harjoteltiin ens viikonlopun koulukisoja varten ratoja osissa (meen viikonlopun aikana kolme eri rataa, pitäsköhän alkaa opettelemaan....), perjantaina oli sitten kevyenpi päivä. Semmonen mikä keskiviikkona oli tarkotus olla. Menin kentällä 15-20 minuuttia taivuttelua käynnissä ja ravissa. Ilmansatulaa taas. Radella on niin mukava selkä, että meen mielellään rennommat jutut ilman satulaa.

Lauantaina kävin aamulla öh. shoppailemassa. En innostunut, mukaan lähti viime postauksessa esittelemäni panssari, ötökkämyrkkyä, shineä, Action Viminiä, Mineral Plussaa sekä jotain uutta ja hienoa elektrolyyttiä (jota Rade syö! voitto). Tarkotuksena oli olla Nellin pitämä treeniviikonloppu, jossa ensin lauantaina hypätään ja sunnuntaina tuupataan. No, panssari mielessäni (se on oikeesti ihana, en oo sekasin) lähin hakemaan ponia laitumelta ja se oli sitten viskassut itseltään kengän. Ei ollut itku kaukana, just tuhlannu taas sen hyvinvointiin rahaa ja näinkö se kiittää! Soitin heti Nellille että elä ihmeessä tuu, ei tällä voi mennä. Vein Radelin sisälle ja tutkin jalan, ei ollut onneksi lohjennut mitenkään. Päätin kuitenkin antaa vapaata kengitykseen asti, ettei vaan pääse repeilemään. Pistin puhelinlinjat laulamaan ja sain itselleni maanantaiksi kengittäjän paikalle. Onneksi.

Huomenna saadaan uus popo ja olisi sen jälkeen tarkotus sitten tuupata ilmat pihalle. Lauantaina kisat, enkä oo ees kunnolla harjotellut! Paniikki.

Samoin huomasin ettei meidän koulusatula enää kovin kauaa istu, aloin nyt jo tutkimaan vaihtomahdollisuuksia, sitä kun ei tiedä kauan siinä menee. Pariin satula-autoon oon sitä jo tarjonnut, mutta pitää nyt katsoa. Haluaisin mieluiten tehdä ns. suoran vaihdon, sillä satula-autoissa jää aina miinuksen puolelle.

Jos joku teistä rakkaista lukijoista osaisi neuvoa (tai haluaisi vaihtaa satulaa kanssani) niin laittakaa kommenttia. Satula tosiaan on hyväkuntoinen Passier Hannover koulusatula, musta, 17", normaali säkätila sekä -leveys.

[ 81 - Takaisin töihin sekä tavaratoiveita ]

2011-07-25T19:24:00.002+03:00

Olipas kivaa olla takaisin Husössä kaiken leirihälinän keskellä. Vaikka oli tosi ärsyttävää olla ihan pihalla kaikesta, kolmen viikon aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Hyvin pääsin kuitenkin mukaan meininkiin ja teinpäs elämäni ensimmäisen kaviohauteen (ilman apua) tänään. Hyvä minä! Tai no, Jasse oli suurena apuna pitelemässä jalkaa ilmassa ja minä sain rauhassa häseltää haudetta paikoilleen.

Ilmottauduin Raden kanssa kesäleirille. Parin viikon päästä ollaan 5 päivää Husössä treenaamassa ja nauttimassa kesän (lähes) viimeisistä helteistä.

Mulla on monta asiaa jotka haluisin, mutta myös semmoisia mitä ihan oikeasti tarttisin. Monessa blogissa niiden linkkaukset ja perustelut ovat saaneet suurta suosiota, joten kokeilempa minäkin. Samalla saan hyviä syitä säästää rahaa niihin.

Kuva hööksin sivuilta.

Ruskeat suitset. Estepenkki on ruskea, joten on ällöttävää, inhottavaa, rumaa, kamalaa, tukalaa, ahdistavaa mennä eripari yhdistelmällä. Nämä kyseiset suitset haluaisin, ne on musta jotenkin nätit ja eroavat meidät mustista suitsista. Eikä hintakaan ole paha.

Tämäkin kuva Hööksin sivuilta.

Vatsapanssari. Tähän en erittele että täytyy olla ruskea, sillä meillä ei ole vatsapanssaria ollenkaan tällä hetkellä, joten nyt en nihkeile ettei mätsäisi. Rade hyppelee välillä pieniäkin esteitä epämääräisellä tavalla jättäen huiman ilmavaran, joten ihan ponin parasta tässä ajattelen.

Tämänkin kuvan kopioin Hööksin sivuilta.

Turvaliivi. Tarviiko sitä oikein selitellä.. Ihan oman turvallisuuden vuoksi, kuitenkin ihan järkevä pukea päälle esteitä mentäessä, niin kentällä kuin maastossakin. Mitään "halpisliiviä" en päälleni suostu laittamaan. Ne ovat epämukavia ja tekevät istunnalle hallaa. Tämä malli on käynyt mielessä, se istuu hyvin sekä on mukava, samalla turvaliiviksi ihan siistin näköinen. Lottovoittoja odotellessa.

Muita ostoslistalla olevia asioita ovat kankisuitset, kisahousut, hiusverkko sekä esteraippa. Ruskeat suojatkin olisivat kivat, muttei nyt mennä ihan liiallisuuksiin kuitenkaan.

[ 80 - Lomaviikko ]

2011-07-24T13:57:00.001+03:00

Tällä viikolla on ollut ihan mielettömästi kaikkea, tää oli kuitenkin mun koko kesän ainoa oikea lomaviikko.

Tiistaina oltiin Veeran kanssa katsomassa Pia Pantsun valmennusta, tehtävät oli kivoja ja rataa olisi ollut kiva päästä kokeilemaan. Simppeli, mutta kuitenkin paljon kääntöä ja vääntöä.

Keskiviikkona oli aamulla valmennus. Kyseisen tunnin oli tarkotus olla viikonloppuna, mutta se valitettavasti siirtyi. Työskenneltiin suurin osa ajasta pääty-ympyrällä. Teemana oli siirtymiset ja temmonvaihtelut. Meni pitkästä aikaa oikeasti hyvin, vaikka olin aivan hiestä märkä ja kuollut kyseisen helteessä rääkkäämisen jälkeen. Tulipas siinä mielentilassa luvattua, että meen parin viikon päästä järkättävissä miniharjotuskisoissa heA. Apua.

Torstaina oltiin Veeran ja kumppaneiden kanssa Virossa shoppailemassa! Mukaan lähti kaikkea muuta mitä piti, Radelle en löytänyt yhtään mitään. Yksi kiva panssari siellä oli, mutta se oli aivan liian kallis. Itselleni mukaan lähti kuitenkin muutama Kingslandin t-paita, verkkatakki, Pikeurin kisapaita sekä Röekclin hanskat. Eli ihan hyvän saaliin sain kuitenkin napattua.

Perjantaina oli mun ja Raden ensimmäinen estetreeni! Nelli tuli pitämään meille tuntia ja tykkäsin niin paljon, että me kyllä pidetään Nelli. Oon arka hyppääjä, jonka taidot on enemmän kuin pahasti ruosteessa ja sama kuvailu koskee edes jollain tapaa Radea. Tai arka se ei ole, poni ei vaan luota itseensä.

Mentiin rataa, jossa keskityttiin okeaan ponnistuspaikkaan, hevosen suoruuteen sekä siihen että pääsen hyppyihin mukaan. Aluksi rata oli pelkkää kaaosta, mutta "pienen" hiomisen jälkeen alkoi rata sujua sulavasti ja siististi.

Rata oli kiva, varsinkin linja kolmoselta neloselle. Siinä piti oikeasti miettiä että miten se on fiksuin tulla, jotta pääsee neloselle hyvin. Alotettiin hyppäämään 50-70cm korkeuksilla ja nosteltiin pikkuhiljaa niin että lopulta rata oli 70-90cm. Muuten musta olisi tyhmää että heti ollaan nostelemassa, mutta kevään välikokeissa estekorkeus on metriä ja siihen mennessä pitäs ne metrin esteet mennä ku vettä vaan. Pitää vaan oppia ettei se korkeus mua syö, ja Rade hyppää paljon paremmin vähän korkeemmille esteille.

Eilen oli tarkotus käydä vaan köpöttelemässä maastossa. Hain Raden sisälle ja harjasin, heitin suitset päähän, hyppäsin selkään ja lähettiin poluille. Kuitenkin sade ja jyrinä yllättin meiät, joten mentiin hetkeksi maneesiin. Menin kokoajan ohjat pitkänä ja tein kaikki siirtymiset ja käännökset vaan omalla istunnalla. Tona aikana sade oli loppunut ja tehtiin loppukäynnit lähimaastossa. Yhteensä selässä olin n. 20 minuuttia. Puunasin Radea, annoin ruuat ja vein sen takasin pihalle.

Tänään meen pitämään tuntia Sannalle ja Mikolle sekä huomenna palaan takasin työelämään. Oivoi. Unohdin kokonaan mainita! Tulkoon tälläsenä loppukevennyksenä tieto siitä, että sain vihdoinkin hankittua estesatulan. Jossa on vielä hyvä istua. Voittajafiilis.

[ 79 - Husö Jump, irtohypytystä ja ukkosta ]

2011-07-13T21:11:00.001+03:00

Viime viikonlopun vietin Sissin kisahoitajana Husö Jumpissa. Kisat alkoivat perjantaina ja jatkuivat sunnuntaihin asti. Kivaa oli, vaikka päivät oli pitkiä, oli paahtavan kuuma ja ratojen jännitys aiheutti sydämentykytyksiä. Unenmäärä oli kaikilla vähäinen viikonlopun aikana, joten laadukkaat humoristiset heitot olivat huippuluokkaa. Kilpailuissa oli myyntikojuja ja minä, joka aina tarvitsen ihan kaiken, osasin pitää näppini kurissa! Mukaan lähti vain tarpeellista tavaraa! Radelle ötökkämyrkky & aurinkohuppu sekä itselleni Pikeurin lippis. Oon ylpeä itsestäni.

PikkuSissi meni tosi hienosti, sijoitukset perjantaina ja lauantaina! Sai olla ylpeänä kentänlaidalla. Lisää kyseisistä kisoista sekä Sissistä voi lukea Veeran blogista.

Maanantaina pitkästä aikaa selässä. Satutin viime viikon alussa mun selän ja en ole uskaltanut ratsastaa sen takia. Onneksi mulla on Mari, joka reippaana sai pitää Radea kuin omanaan. Maanantaina kuitenkin selkä oli sen verran hyvä, että päätin selkään mennä. Rade oli hieno, kuten tavallista. Mentiin aika pitkälti siirtymisiä ja laukkatyöskentelyjä. Samoin harjoiteltiin suorana olemista. Rade tykkää taipua ja minä olla vinossa. Kyllä me pienen tuskailun jälkeen suorina oltiin molemmat.

Eilen Lydde hyppäs Radella vähän ja sen jälkeen irtohypytettiin ponia. Rade hyppäs reippaasti ja mielellään. Ensiks Lydden kanssa innaria, jonka jälkeen oli kaksi askelta ja pysty. Nosteltiin sitten esteitä reippaasti ja lopulta viimeinen pysty oli 115cm.

Otettiin Radelta kamat pois, annettiin sen touhuta vapaana maneesissa samalla kun rakennettiin irtohypytyslinjaa. Otettiin innarista osa pois, eli hypättäväksi jäi sarja, jossa kaksi askelta esteiden välissä. Aluksi Rade oli ihan hämillään että mitä me siltä tahotaan, mutta kun viimein tajusi idean, se hyppäsi oikein tohkeissaa. Se oli oikein hieno poju. Lopulta korkeutta sarjan B osalla oli 125cm. Kuullostaapa tässä kamalan rankalta, kun eka joku selässä ja sitten irtona, mutta kaikki tapahtui siis lyhyessä ajassa lepotaukojen kera.

Jätettiin hyppääminen tohon kun Radella oli vielä hauskaa ja se onnistui hypyissä hyvin. Mari irtojuoksutti loppuverkkaa samalla kun minä ja Lydde kerättiin esteet pois. Annettiin lopuksi Raden vielä hengailla maneesissa. Seisomiseksihan se meni. Tallissa annettiin murkinat, pestiin hiet, myrkytettiin ja laitettiin kylmäyssavet jalkoihin. Kuivateltiin savia pihalla ja niiden kuivuttua vietiin Rade takaisin laitumelle. Onnekas saa olla yötäpäivää ulkona!

Olen nyt mun loman aikana ollut "kesätöissä" tallilla missä Rade nyt on. Paikan vakituinen työntekijä viettää lomaa, joten nakkasin pystin itselleni. Eilinen myrsky oli kamala. Tajusin vasta bussista jäätyäni että ei )%¤#¤"#)= sehän on tossa mun yläpuolella! Ukkosta pelkäävänä oli aivan kamalaa kävellä se 50 metriä pysäkiltä tallin ovelle kun ympärillä vaan salamoi ja jyrisee tauotta, hoin koko matkan ääneen "älä osu muhun". Viimein sisälle päästyäni annoin hevosille aamupöperöt ja istuin tallin lattialla (pasianssia puhelimesta pelaten) ja ootin myräkän loppumista. Samalla mietin että miten Radepieni siellä laitumella pärjää, kuitenkin kun menin ukkosen väistyttyä tarkistamaan hevosten voinnin niin siellä ne onnellisena laidunsivat. Ne on niin ahneita, että tuskinpa ees huomasivat mitään salamointia.

Tällä viikolla on aika rentoa, viikonloppuna kisat Sissin kanssa ja sunnuntaina valmennus. Ens viikolla meen tiistaina kattomaan Pantsun valmennuksia ja torstaina Viroon heppakauppashoppailee. Tarkotus olis myös käydä ajelemassa yhellä suokilla sekä pitää jonkun verran valmennuksia. Eli ihan mukavat pari viikkoa tiedossa.

[ 78 - Hevosgalluppi ]

2011-07-06T21:03:00.001+03:00

Hanna oli omassa blogissaan tehnyt tämän, joten miksenpä minäkin. Ihan mielenkiinnosta lukiat, tehkää tämä jos kiinnostaa ja linkatkaa omat blogimerkinnät kommentteihin!

Kuinka kauan olet ratsastanut?
- Apua, yhteensä 13 vuotta, siitä suurin osa puskailua. "Tosissaan" ratsastettuja vuosia taitaa olla 5-6.

Missä ratsastat?
- Missä milloinkin, ennen kävin vakituisesti Husön Ratsastuskeskuksessa viikkotunneilla.

Kuinka usein käyt ratsastamassa?
- Lähes joka päivä, Mari menee Raden n. kolmesti viikossa, mutta välillä käydään molemmat samana päivänä siellä.

Kumpi on kivempaa, esteet vai koulu?
- koulu ehdottomasti.

Kuka on lempihevosesi?
- Purmi, Rade ♥ Aron

Onko sinulla oma hevonen?
- Kyllä, reilun kuukauden vasta tosin on mulla ollut, mutta ihan oma on.

Haluaisitko oman hevosen?
- Rade tuli mulle vähän pakosta, loppukokeita miettien. Oma hevonen ollut mietinnässä tosi pitkään, nyt oli hyvä syy hankkia!

Onko sinulla hoitohevosta?
- Sissin kisahoitajan pestin taisin saada :)

Ratsastatko mieluiten kentällä, maneesissa vai maastossa?
- Kentällä!

Kuka on kamalin/inhottavin hevonen jonka tiedät?
- En inhoa mitään hevosta, muutamaan mulla on muodostunut ns. viha-rakkaussuhde.

Kuinka korkeita olet hypännyt?
- Metriä

Oletko hypännyt maastoesteitä?
- Kyllä, pieniä tosin.

Kuinka monta kertaa olet tippunut?
- Lopetin laskemisen 23 kohalla ja siitäkin on vuosia. Jos joku ihmettelee, niin menin pienenä aika hankalilla poneilla, joilla oli tavoite.

Millainen unelmahevosesi on?
- Unelmieni hevonen kuopattiin viime vuonna. Tamma Roeffie "Ruusu", entinen hoitohevoseni Husöstä.

Kilpailetko (missä luokissa, kuinka usein)?
- Tällä hetkellä en. Syksyllä olisi tarkotus alkaa menemään ensin heC ja kun se menee sulavasti, siirtyä heB. Jos asiat menee oikein, niin ensi vuonna heA ja aluelupa.

Mitä väriä ja merkkiä suosit ratsastusvarusteissasi?
- Horzesta saatavaa Royal Equus - merkkiä, Roeckliä sekä Kingslandia pääasiassa. Väreinä mulla on aika pitkälti tummansininen, harmaa sekä musta.

Ratsastatko aina opetuksessa?
- En. Ripsi tulee valmentamaan meitä aina kun saadaan aikataulut sopimaan. Suurimman osan ajasta menen ihan itsekseni.

Millainen opettajasi/valmentajasi on?
- Vaativa, mutta silti mukava ja kiltti. Paitsi suuttuessaan.

Onko sinulla nahkasaappaat?
- On ♥

Millainen ratsastuskypärä sinulla on?
- Charles Owenin Hamptoni.

Haluatko isona hevosalalle töihin?
- En ehkä lopullisesti, mutta tällä hetkellä kyllä.

Mikä on lempihevosrotusi?
- Suomenhevonen

Miksi juuri se (jos on lempirotua)?
- Pienestä pitäen rakastanut kyseistä rotua. Suokilla voi tehä ihan mitä vaan. Haaveena olis joskus pikimusta suomenhevoskouluori.

Omistaako joku tuttusi hevosen?
- Aika moni.

Oletko koskaan venytellyt/jumpannut hevosen selässä?
- Naksautan aina mun selän satulassa, ja joo. Harvemmin tulee siellä jumpattua.

Osaatko juoksuttaa?
- Osaan.

Oletko koskaan satuttanut iteäsi pahasti ratsastaessa?
- Pahoja tilanteita on ollut, mutta mulla on ollut aina onni onnettomuudessa. Pahin taisi olla kun yksi kesä kaaduin hevosen kanssa ja jäin alle.

[ 77 - Kisat, valmennus ja maastoesteet ]

2011-07-04T22:16:00.001+03:00

Aika buenot päivät.

Lauantaina oli aikanen herätys, piti olla seiskalta Mellunmäessä, mistä mut sitten noudettiin kohti Sissiä. Laitettiin neitonen kuntoon, samoin sen harja. Matka Riihimäelle meni väsyneen vitsin ja Piukun syytöksien seassa. Samoin onnistuttiin eksymään useaan otteeseen. Lopulta kuitenkin päästiin kisapaikalle. Sissi pois trailerista, seisoskeltiin ponin kanssa varjossa, samalla juottaen ja puunaillen sitä. Pian olikin aika lähteä kisa-alueelle.

Käppäiltiin Sissin kanssa käsihevosalueella Nooran ja Veeran tutustuessa rataan. Neiti oli oikein säpäkkänä, mutta käyttäytyi kuitenkin oikein fiksusti häslingistä huolimatta. Pian alkokin "meiän luokka". Helteestä huolimatta Sissi jaksoi skarpata hyvin. Ens viikonloppuna onkin kolmen päivän hoitopesti tiedossa. Näköjään se menee niin että kerran hoitaja, aina hoitaja.

Eilen oli viimein taas valmennus. Tällä kertaa mun lisäksi oli kaksi muuta ratsukkoa. Tehtiin ah-niin-ihania-ja-helppoja siirtymisiä. Aluksi erittäin huonolla menestyksellä, mutta kyllä ne alkoivat pikkuhiljaa onnistua. Oli niin ihanaa kun pitkästä aikaa oli joku karjumassa könöttämisestä.

Rade oli oikein hieno, yritti täysillä kokoajan vaikka kuski vähän sähelteli omiaan ja hermostui itselleen välillä. Tehtiin töitä "neliöllä" sekä pääty-ympyrällä. Siirtymisten ohella vaikein tehtävä oli tehdä huolellinen kulma, jota ennen ja jälkeen on saatava puolipidäte läpi, sillä samantien kulman jälkeen muutama askel vastataivutusta, aluksi oli kamalan vaikea hahmottaa kyseinen tehtävä, mutta kyllä se siiitä. Onnistuttiin muutamaan otteeseen todella hyvin tossa. Saatiin muutenkin tosi hyviä neuvoja millä saadaan siirtymisiin napakkuutta, takaosaa ja kuitenkin enemmän rentoutta. Onneksi Ripsi lupasi tulla ensi viikolla jo uudestaan.

Tänään oli pitkään odotettu maastoreissu! Lähettiin Veeran & Pikku-A:n kanssa meiltä Husöseen päin, matka meni, taas kerran, oikein tasokkaan huumorin höystämänä. Pian oltiinkin perillä ja Oona sekä Repe olivat meitä vastassa. Ravailtiin isolla laukkiksella ja katseltiin maastoesteitä silmät loistaen.

Mentiin aluksi banketin matalinta kohtaa käynnissä, sitten ravissa ja minä & Veera mentiin sitä myös laukassa, sekä myöhemmin isommasta kohtaa. Hengailtiin siinä hetki, kunnes mentiin ottamaan pienet laukkapätkät. Ravailtiin sitten rennosti hetki, jonka jälkeen Oona palasi takasin tallille ja me jatkettiin Veeran kanssa kahestaan. Annettiin ponejen kävellä rauhassa ja mietittiin samalla mitä erikoisimpia ratoja maastoesteiltä toisille.

Oli ihan mielettömän kivaa ja tuli tosi hyviä hyppyjä. Sain itsekin enemmän itsevarmuutta maastoesteitä kohtaan. Tommonen rento ja hauska tapa tutustua niihin. Pian lähettiinkin rämpimään kotia kohti, kokeillen pientä oikotietä, joka osottautui aika huonoksi (mutta hauskaksi) ideaksi. Saatiinpa mekin pieni seikkailu aikaseksi. Tielle takasinpäästyä matka tallia kohti meni rennosti.

Pistin Radelle ruuat eteen, kylmäsin jalat, rasvasin nenukin ja vietin sen kanssa aikaa ennen kuin vein sen takaisin laitumelle. On se vaan niin hieno.

Kaikista kuvista kiitokset menee Sanna K:lle. Kuvat on siis otettu sunnuntain valmennuksesta. Ne on taas klikattavissa isommiksi.

[ 76 - Kiireinen viikko .. ]

2011-07-01T23:21:00.001+03:00

..Siksi ei ole tullut päivityksiä. Oon päässyt jokapäivä puol 5 - 5 ja siitä suoraan Raden luo. Kotona oltu vasta aikasintaan puoli 10. Laitan jo heti alkuun kiitokset kuvista Sannalle, jokaisen niistä saa vielä klimmaamalla isommaksi. Kaikki kuvat on tämän päivän tuuppailusessiosta.

Tää viikko on menny ihan hujauksessa. Oli ihanaa päästä pitämään niin paljon tunteja putkeen. Oppilaat oli tosi mukavia ja reippaita, vaikka helteet veikin mehut lähes kaikista, niin hepoista kuin ratsastajista.

Alempana kyseltiin miten suunnittelen tunteja, tällä viikolla en ole kamalasti suunnitelmia ehtinyt tehdä kun olen saanut tietää ryhmät aina samana aamuna. Maanantaina oli vaikein, tiesin ratsastajista vain nimet ja paperille kirjotetun tason. Onneks joku on keksinyt itsenäisen alkuverryttelyn. Sen aikana ehtii hyvin tarkkailla jokaista ratsastajaa, miten apujenkäyttö onnistuu, millainen istunta, toimiiko kemiat ponin kanssa jne. Siinä on hyvä katsoa asia mikä on jokaiselle / suurimmalle osalle ongelma ja lähteä työstämään. Jokaisen ratsastajan rajoissa tottakai.

Oon pitänyt Marille Radella tunteja jonkun verran, tarkotuksena on pitää 1-2 kertaa viikossa. On ihana huomata miten niiden yhteispeli alkaa sujua. Nyt ollaan keskitytty lähinnä istuntaan ja jalkojen asentoon. Tehtävät on ollu samalla Radelle haastavia, aika paljon kokoomista ja pidentämistä. Molemmat on joutunu hommiin.

Radelilla on ollu aika rento viikko, se sai rokotteet maanantaina joten pyhitettiin se lepopäiväksi. Tehtiin vähän maastakäsin hommia ja ihan vaan puuhailtiin yhdessä. Tiistaina kävin vähän selässä köpöttelemässä ilman satulaa, taidettiin olla kentällä n. 20 minuuttia yhteensä. Keskiviikkona oli kengitys, joka sekin sujui mukavasti. Poni pelkää Batterytölkkejä, mutta tommoset yleensä pelottavat toimenpiteet sujuu kuin vettä vaan. Keskiviikkona pidin myös valmennuksen Marille. Tehtiin suurimmaksi osaksi käynnissä hommia, keskityttiin silloin vaan ja ainoastaan Marin istuntaan. Torstaina menin vähän rankemmin, helteen takia Rade tosin hikos ihan läpimäräksi, joten käytiin pesulla.

Tänään tuuppailin rennosti ilman satulaa. Sanna oli mukana kuvaamassa (ja shoppailureissulla ennen tallille menoa). Mentiin vähän siirtymisiä ja väistöjä. Lähinnä kokoajan pääty ympyrällä, ihan vaan koska a) kamera on lähempänä ja b) Mulla on ongelmia välillä saada sisäpohje OIKEASTI läpi, joten ympyrällä työskentely on mulle tosi tehokasta harjottelua.

Käytiin kiertämässä Idän Ratsu ja Hööks. Mukaan lähti Idän Ratsusta aurinkonaamapääsuoja, joka osottautu valitettavasti liian pieneksi sekä haavoihin laitettavaa ötökänkarkote-tervaa. Hööksistä matkaan lähti punanen Gold Medalin satulahuopa, ötökkämyrkkyä sekä mulle alennuksesta musta kauluspaita.

Tiedossa on ihan mielettömän super viikonloppu, tänään oli rento päivä, huomenna heti aamusta hoitamaan Sissiä kisoihin ja illalla Radeilemaan ja Sunnuntaina aamulla Husöseen uittamaan poneja ja illalla on Ripsin valmennus. Ollaan muuten maanantaina menossa Raden, Sissin&Veeran ja Repen&Oonan kera maastoilemaan Husöseen. Toivotaan hyvää säätä!

[ 75 - Aamun pikapostaus ]

2011-06-24T09:53:00.001+03:00

Eilen oli ihana ilma. Ainakin aamulla. Töissä meni kivasti, sain reippaasti hommat tehtyä ja pääsin käyttämään vähän ylitöitä lähtemällä etuajassa. Tämä mahdollisti shoppailureissun. Kierrettiin Horze, Hippostport, Hööks sekä Idänratsu.

Yllättävän vähän tavaraa lähti mukaan, vaikka teki mieli ostaa kaikkea tarpeellista ja turhaa (Rade haluaa hevosglitteriä ja Hello Kitty -harjapakin!). Mukaan lähti pieni puteli rivisalvaa, Gold Metalin satulahuopa, elektrolyyttejä, säkki peacemakeria sekä itselleni uudet ratsastussaappaat. Liian kauan oon kituuttanu chapseillä ja joddeilla.

Eilen Radella oli jidsfjisioe päivä. Oisin melkeen voinut luulla että se on kiukutteleva tamma. Toivon että sateella ja tuulella oli oma osuutensa tähän, ainakin säikkyilyyn. Joka paikassa oli suuria radensyöjämörköjä joita piti tasaisin väliajoin lähteä pakoon. Yritä siinä sitten ratsastella kun poni tuijottaa joka ilmansuuntaan ja säntäilee ties minne. Ei aina voi mennä hyvin, sen opin Aronin kanssa kantapään kautta. Puol vuotta kituutettiin ja vieläkin tulee pukkientahotehämitäänhaistasinä****-päiviä, mutta niiden seassa olevat hetket on jotain niin hienoja.

Kuitenkin jotain kehuttavaa eilisessä ratsastuksessa oli, nimittäin ne pirun laukka-ravi siirtymiset. Nyt oli enää muutama epätasainen askel siirtymisen jälkeen. Yhteinen rytmi alkaa tossakin hommassa löytyä.

Nyt nokka kaupan kautta kohti tallia, Huomasin eilen että toinen Raden tuokaämpäreistä on sanonut elämälleen hyvästit ja nyt pakko käydä ostamassa uudet. Noi oli muutenkin liian pienet, joten ostan samalla ihan kunnolliset ja isot ämpärit. Tänään meen Raden lisäksi yhen toisenkin hevosen, valkosen ja tosi hienon Collinin. Ootan innolla että mimmonen kyseinen herra on ratsastaa, oon jo Raden tulosta asti katellu että sillä olis tosi kiva mennä.

Mutta hei, hyvät Jussit kaikille ja sillee !

[ 74 - Treenailua, treenailua ]

2011-06-20T23:26:00.001+03:00

Nyt ollaan menty itsenäisesti pari viikkoa, ei oo oikeen aikataulut mätsänny niin että oltais valmennuksia saatu aikaseks. Ei se mitään, mulla on ohjeet miten Radea ratsastaa ja mihin kiinnittää huomiota. Rade kehittyy päivä päivältä, mutta pelkään että oma istuntani alkaa kärsimään jatkuvasta yksinmenosta. Mä ihan oikeasti tartten jonkun rääkymään kantapäätä alas ja nyrkkiä kiinni.

Tänään pääsin taas lisää harjoittelemaan ohjaamista. Vedin Turrella yhden maaston, olin seuraamassa yhtä maastoestetuntia ja pidin itse vielä yhden semmoisen. Maaston vetäminen osottautuikin yllättävän hankalaksi, on niin paljon huomioitavaa. Varsinkin äänen voimakkuus. Kentällä mun ääni alkaa jo kuulua aika hyvin ja muistan puhua kovaa - en huutaa. Maastoa vetäessä kuitenkaan mikään kovuus ei tuntunut riittävän, mun piti huutaa niin kovaa kun ääntä lähti ja silti ei kuulunut kunnolla jonon perälle.

Maastoesteiden pito oli helpompaa. Neuvominen tuli luontevammin ja ratsastajatkin pärjäsivät hienosti. Suoraan töistä meninkin sitten Raden luo.

Laitoin turvotettavat valmiiksi ja lähdin hakemaan ponia laitumelta. Tänään annettiin taas hyvin kiinni. Tehtiin hetki pihalla maastakäsin harjoituksia ja tutustuttiin vähän pelottaviin asioihin kuten batterytölkkiin ja Gina Tricotin muovikassiin. Rade on tosi ääni- sekä hajuherkkä, ja nyt pikkuhiljaa rakennetaan luottamusta toistemme välille sekä todetaan ettei vieras haju tai rapina syö pieniä Radeponeja.

Laitettiin Rade ulkona kuntoon, oli kuitenkin niin nätti ilma. Kentällä tehtiin väistöjä, siirtymisiä ja aika paljon taas laukkatyöskentelyjä. Siirtymät alkaa olla jo aika kivat, ainoastaan laukasta raviin tulee armotonta kipitystä ja altajuoksemista. Pitää nyt alkaa treenaamaan vatsalihaksia enemmän että pystyn kunnolla istumaan sen tahdin heti siirtymisen jälkeen. Otettiin ravissa myös kokoomista ja kyllä sieltä näppärä koottu askel löytyy.

Radessa oli ihmeen paljon virtaa tänään, se on harvoin noin energinen. Sekin voi olla, että pitkästä aikaa ei ollut sade tai paahtava helle vaan sopivan viileä keli. Ratsastuksen jälkeen pistin vielä kylmäsavet Radelle jalkoihin ja vietin sen kanssa ihan vaan aikaa. Putsattiin Marin kanssa kamat pihalla ja pian olikin aika lähteä kotia kohti.

Toivottavasti lauantaina on hyvä sää, oltaisiin lähössä pienellä porukalla juhannusmaastoon. Samoin loppuviikosta tekis mieli hypätä vähän, pitää nyt kattoa miten aikataulut mätsää, jos sais jonkun hyppykaverin mukaan.

Toivon vielä lisää noita toivepostauksia, tällä hetkellä on tullut jo mun "ratsastushistoria" sekä varustepostaus toiveet, odotan että saan noita vielä muutaman lisää, niin saan toivepostaussarjan. Samoin jos kaipaatte lisää noita ratsastukseen liittyviä ohjepostauksia, niin kertokaa vaan ja ideoikaa!

[ 73 - Treenipäivä ]

2011-06-17T22:17:00.001+03:00

Töissä on mennyt hyvin, oon jopa pitänyt tunteja ihan itsekin. Se on paljon helpompaa ja rennonpaa olla yksin kentänlaidalla, kun se että vieressä on joku tarkkailemassa. Vaikka sillon toisaalta saa neuvoja. Hyvin on kuitenkin mennyt ja tämäkin leiri hujahti vaan.

Raden kanssa ollaan jatkettu hartaasti lihastreeniä. Sillä on aika huono lihaskunto ja kesän tavoitteena on tosiaan lisätä sitä, samalla kehittäen meiän yhteistyötä ja löytää se yhteinen sävel.

Torstaina mentiin ihan kunnon hikitreeni, sekä minä että Rade valuttiin hikeä ton jälkeen. Mentiin vajaa kaks tuntia (tosin suurin osa siitä oli kevyttä verryttelyä). Aluksi mentiin kiemuroita, temponvaihteluita sekä väistöjä. Meni oikein kivasti. Rade kuunteli pohjetta jo alussa ja meni vain hetki saada se pohkeen ja ohjan väliin. Itse tehtävänä oli ne laukanvaihdot ja muutenkin laukkatyöskentely, koska se on tuottanut eniten ongelmia. Otettiin puomi avuksi vaihtoihin ja sen avulla ne sujuikin oikein nätisti, tuli vain muutama epäonnistunut yritys.

Vaihtojen lisäksi otettiin laukkasiirtymisiä, sekä kokoomista. Se on Radelle aika hankalaa tällä hetkellä, eikä kokoomispiste ole kovin pieni. Kuitenkin sieltä irtoaa erittäin nättiä laukkaa koottunakin, odotan oikeasti innolla sitä, minkä näköstä se tulee olemaan oikeiden lihasten kera.

Hassua, että hankin itselleni perushevosen, jolla pääsen loppukokeet läpi (HeA , 110cm) ja jonka kanssa voisi rauhassa vähän treenailla, mutta mulla on nyt tosiaan alkanut kisajalka väpättää eli kisasuunnitelmiin tulee muutoksia. Syksyllä alkaa kisaaminen seuratasolla, aluksi ihan vaan heC ja heB, tavoitteena olisi saada aluelupa ensivuodeksi ja ottaa edes yksi startti sillä tasolla.

Esteille en ole vielä tarkempaa treeniohjelmaa miettinyt, tällä hetkellä käytössä vain koulusatula ja sillä en kamalasti halua hypätä. Tekee hallaa istunnalle ja samalla hevoselle se on epämukavaa kun selässä sählätään. Alan pikkuhiljaa kattelemaan meille jotain halpaa käytettyä yleis/estepenkkiä. Tällä hetkellä ollaan hypätty 70cm yksityisenä, tavote on ensi kevään väli-/pääsykokeet (oppisopimuksella toi systeemi toimii hiukan eri tavalla), jossa on 50cm pysty-100cm okseri. Pitää vaan alkaa hyppäämään, niin rutinoituu sekin molemmilla. Tai Radella se on jo hallussa, mulla ei.

Huomenna oli tarkotus lähteä maastoilemaan Husöseen, mutta luvatun sateen takia taidetaan tyytyä tuuppailemaan.

[ 72 - Vapaapäivät on nykyäänkin heppapäiviä ]

2011-06-14T22:20:00.001+03:00

Mulla oli tänään vapaata, joten menin jo puolenpäivän jälkeen tallille. Laitoin Raden ruuat valmiiksi ja lähin noutamaan sitä laitumelta. Ensimmäistä kertaa näiden parin viikon aikana poni oli valmiina portilla odottamassa. Olin jo henkisesti valmistautunut kissa&hiirileikkiin - mukavan vilpoinen sää, eikä yhtään ötököitä näkyvissä.

Ajattelin viimein siistiä Raden jalkakarvat, ne oli ihan kamalat. Homma oli kova, sakset meinas pettää pariin otteeseen ja aikaa siistimiseen meni reilu tunti, mutta tulipahan siistiä jälkeä. Harjasin & laitoin Raden rauhassa ja lähdettiinkin pian maastoon alkukävelemään. Mentiin pieniä metsäteitä, sekä ylä- ja alamäkiä. Poni oli oikein pirteä ja fiksulla päällä, tänään ei turhia säikytty.

Kentällä mentiin ihan rennosti, siirtymisiä, kiemuroita ja laukassa jatkettiin vaihtojen harjottelua. Ne on nyt viimepäivinä mennyt niiin hyvin, että tän päiväset yritykset pisti harmittamaan. Onneksi kuitenkin saatiin molempiin suuntiin siistit vaihdot, hetki siinä tosin vierähti. Eniten kentällä mentäessä keskityin kuitenkin omaan istuntaani ja apujen selkeyteen. Lähdettiin vielä maastoon loppuverkkaamaan. Ravailtiin vähän ylämäkiä ja isompia metsäteitä ja käveltiin rauhassa loppukäynnit. Kentällä olin vajaa puol tuntia, ja silti oltiin liikenteessä melkeen 1,5 h. Hassua miten aika vierähtää.

Annoin Radelle liikutuksen jälkeen elektrolyytit sekä valkosipulirouheen. Kylmäsin jalat ja laitoin kaviorasvaa. Syöttelin hetken pihalla vielä ennenkun vein takaisin laitumelle. On se vaan niin hieno hevonen.

Huomenna takaisin töihin. Perjantaista asti ollut vapaalla, ja vielä voisin jatkaa. Tosin hienoa on että mun ohjaajaopinnot edistyy. Olen päässyt jo pitämään tunteja (muutakin kuin itsekseni omille kavereille), sekä pidän kesällä jotain leiritunteja. Opettaminen on pelottavaa, mutta kivaa. Mun pitää tosin harjoitella mun äänenkäyttöä, sillä mun on vaikeaa saada tarpeeksi kova ja selkeästi artikuloitu ääni ulos itsestäni, ilman että se pettää (hassua, sillä olen normaalisti erittäin äänekäs). Pitää huomenna katsoa että mille tunnille pääsen mukaan. Tämän viikon leirikatrasta en ole vielä nähnyt, mutta toivottavasti ovat yhtä mukavia kuin viimeviikkoiset.

Torstaina Sanna on tulossa kuvaamaan ratsastelua, joten silloin lisää kuvia tiedossa. Mulle on noita kertynyt vasta muutamia, mutta eiköhän se ole ihan ymmärrettävää.

[ 71 - Rade ]

2011-06-13T22:20:00.000+03:00

Juuri kun mulla ois ollut maailman eniten kirjotettavaa tänne, meidän rakas ja ah-niin-hyvin-toimiva-nettimme päätti irtisanoa itsensä lopullisesti.

28.5. Mun elämäni suurin unelma vihdoin toteutui. Olin silloin töissä ja katselin kelloa keskimäärin 5 minuutin välein, odottaen Raden saapumista ja pääsyä sitä vastaanottamaan. Viimein tuo hetki koitti. Pyöräilin Husön lähellä sijaitsevalle yksityistallille armotonta vauhtia ja pian pihaan saapuikin traileri. En meinannut saada henkeä.

Rade 28.5. ♥

Trailerista asteli ulos Rade, 15 vuotias latvialaisruuna. Maailman kaunein eläin. Taluttelin sitä pihalla hetken, takana oli kuitenkin ajomatka porista asti. Vein sen karsinaan ja autoin kantamaan sen mukana tulleita varusteita paikoilleen. Nimet paperiin, ja mun unelma oli konkreettisesti totta.

Nyt ollaan pari viikkoa tutustuttu toisiimme ja kiistelty johtajan paikasta. Tosi hienosti on mennyt, jopa yksi valmennuskin takana. Tänään myös hypättiin ensimmäistä kertaa Raden mulle tulon jälkeen.

Ensimmäistä kertaa selässä Raden saapumisen jälkeen.

Huomaa että on todella paljon kerrottavaa, kun ei ajatukset pysy kasassa ja teksti hyppii aiheesta toiseen. Jotenkin turha, mut silti niin oleellinen päivitys.

[ 70 - Asiat alkaa järjestyä! ]

2011-05-19T10:25:00.000+03:00

Ilmoitusluontoinen asia, että jos kaikki menee nyt oikein, eläinlääkäri on armollinen ja silleen, niin ensi viikon lauantaina minulla seisoo pihassa ihan ikioma hevonen! Tätä on ootettu ja jännitetty, en kestä. Tekis ihan oikeasti mieli kiljua kuin pikkutyttö.

Mutta joo, anteeksi hehkutus. Arkeen on palattu, ypäjälle sanottu hyvästit taas hetkeksi. Opittiin paljon uutta ja osa niistä testattiinkin ruokinta 1 -tentissä. Joka muuten oli ihan armottoman helppo. Piti kertoa mm. kuivan & säilön eroista sekä kivennäisistä. Ei mulla kauheesti muuta, oli vaan palava tarve tulla päivittelemään.

Monella blogilla on noita ns. toivepostauksia, ja toteutan itsekin mielelläni niitä! Laittakaa niitä tähän, toteutan mahdollisimman monta. Kiitos.

[ 69 - Hyvää syntymäpäivää minulle ♥ ]

2011-05-10T20:54:00.000+03:00

Elämä ypäjällä on jees. Ollaan taas opittu kaikkea uutta ja vähemmän uutta. Tänään päästiin jopa vähän ratsastelemaan. Sunnuntain kisatkin meni ihan kivasti. Kerron tarkemmin kaikki kohokohdat ja tapahtumat kun pääsen kotiin koneelle ajan kanssa.

Nyt jatkuu synttärikivat.

[ 68 - Se ois taas kouluun ]

2011-05-01T11:17:00.000+03:00

Huhhuh, olipas vappu. Nyt riutuneena ja elämästä nauttineena on hyvä suunntata taas hetkeksi opiskelujen pariin. Tällä kertaa ollaan taas ypäjällä ma-pe (itse tosin menen jo su, ihan vaan että saa maanantaina nukkua pidempään, kun ei tartte viideltä aamulla lähteä ajelemaan). Viikonlopuksi kotiin, jolloin pe olisi steisiä & dotsia, lauantaina kisatreenit ja sunnuntaina (toivottavasti) Aronilla koulukisoihin.

Yritän päästä päivittelemään jotain, siellä on vaan niin vaikea päästä koneelle, kun niissä on kokoajan ruuhkaa ja läppäriä en voi ottaa mukaani, tämä ei ole edes omani. Sunnuntaina kisoista suuntaan taas viideksi päiväksi sinne, ja lauantaina juhlitaankin sitten minun ja ystäväni synttäreitä. Teinivuodet loppuu, pitäsköhän munkin aikuistua? Tuskin. Suomennettuna toi tarkottaa sitä, että kisapäivitystä luvassa varmaan vasta su 15.5. Ja tosiaan, jos joku teistä tätä lukee ja kommentoi, niin 10.5 saa onnitella, sillon on Judy 20 v.

Tänään mun oli tarkotus mennä mukaan estevalkkuun tai kouluvalkkulaisten seuraneidiksi kisoihin, mutta tajusin eilen illalla että mulla on armottomasti hommia ennen lähtöä, eli jouduin jättämään molemmat väliin. Harmi.

Kuvan ottanut Miisa P.

Tällä viikolla oon molemmat tunnit mennyt Aronilla, keskiviikkona tunnin piti Nelli. Saatiin tosi hyviä neuvoja ja Nelli tsemppas mua hienosti ponin kiukutellessa. Tosiaan ei ollut mikään mielettömän mukava kokemus, perä lensi, kuolaimeen jäätiin kiinni ja vaihteita oli joko erittäin hidas tai täysillä vaan. Tunnin lopussa poni alkoi kuitenkin olla jo ihan kiva. Torstaina meni sen sijaan hyvin, vaikka keskiviikkonen kiukuttelu ärsyttikin. Saatiin paljon kehuja ja äitikin oli pitkästä aikaa katsomassa tuntia.

Olipas sekava teksti, koin vaan tarvetta päästä päivittelemään ja kertomaan elämästäni. Nyt tämä tyttö jatkaa pyykkien pesua (kuivaava pesukone on hieno asia, oikeesti) ja pakkaamisenki vois kohta alottaa...

[ 67 - Ratsastajan avut ]

2011-04-24T22:38:00.004+03:00

Oikeaoppinen ratsastus perustuu yhteistyöhön ja harmoniaan. Hevosen tulee olla kuuliainen ja herkästi avuilla, ratsastajan nopea ja pehmeä apujen käytössä - ratsastus on ennenkaikkea tekniikkalaji. Silti suuri osa ratsastajista ei kaihda käyttää karkeita apuja ja suoranaista väärinratsastusta oikotienä onneen.

Ylläoleva kopioitu suoraan täältä

Aron torstaina 21.2.2011, Kuvan ottanut Miisa P

Ratsastajan tärkeimmät avut ovat pohje, istunta, kädet sekä ääni. Jokainen näistä tukee toisiaan, tärkeimpänä näistä (omasta mielestäni) on kuitenkin istunta, jossa kaikki yhdistyy. Istuntaa tarvitaan tukemaan jokaista signaalia hevoselle ratsastuksen aikana. Käsitellään jokainen kuitenkin erikseen, ihan vain selkeyden takia.

Pohkeen tulisi istunnan ohella olla tärkein apu. Pohkeen avulla hallitaan hevosen takaosaa, ohjataan sitä käyttämään enemmän voimaa, liikkumaan niin eteenpäin kuin sivuttaissuunnassa sekä taipumaan. Monet ymmärtävät pohkeen pelkästään eteenpäinajavana apuna, mikä on väärin. Mm. Oikeaoppinen kokoaminen ei onnistu ilman pohjetta. Tämän lisäksi myös hidastamiseen sekä pysähtymiseen tarvitaan pohjeapua. Pohkeen paikka on satulavyön kohdalla tai mielummin aavistuksen taaempana, eikä sen tule puristaa tai olla liian kaukana 'kyljestä'. Oikeaoppisesti pohje on lähellä hevosta.

Pohkeen paikka voi kuitenkin vaihdella muutamia senttejä eteen tai taakse, avuista riippuen, samoin puristusastetta vaihdellen saadaan aikaan erilaisia apuja. Esimerkiksi toisen pohkeen ollessa hiukan taaempana passiivisesti tukemassa sitä puolta, toisen pohkeen ollessa omalla paikallaan vaikuttaen aktiivisemmin hevosen tulisi taipua tämän pohkeen ympärille. Tätä apua käytetään esim normaaleja ympyröitä ratsastaessa. Normaalilla tarkoitan tässä ympyrää, jolla ei tehdä vasta-asetuksia, väistöjä etc.

Käsi (ohjasavut) vaikuttavat hevoseen ohjien ja kuolaimen kautta. Käsiapuja käytetään lähinnä kahteen tarkoitukseen; pidättämiseen sekä hevosen ohjaamiseen. Kyseiset toiminnot voidaan kuidenkin suorittaa pelkästään istunnan ja pohkeiden avulla. Mitään liikettä ei tule ratsastastaa pelkästään kädellä. Tätä näkee aivan liian usein. Käden tulee olla pehmeä, eikä ohjasta saa roikkua. Pidättävässä liikkeessä molemmat kädet ottavat yhtä aikaa pidättävän liikkeen - mitä pienenpi kyseinen liike on, sen parempi. Toisen ohjan vaikuttaessa toista enemmän, tulee avusta kääntävä.

Avuista vaikeimmin kehitettävä ja tärkein on istunta. Vaikein kyseinen apui on siksi, että ratsastajan on ensin kyettävä rentoutumaan ja istumaan hevosen selässä häiritsemättä hevosta. Vasta tämän jälkeen istuntaa voi alkaa kehittämään apuna. Ihmisen painopiste sijeistee hiukan lantion yläpuolella. Kääntämällä lantiota hiukan taaksepäin ratsastaja siirtää painopistettään ja avuilla olevan hevosen tulisi hidastaa tai pysähtyä, kun taas lantiota eteenpäin työntämällä ratsastaja lähettää eteenpäin vievän signaalin hevoselle. Istunnan tulee olla mahdollisimman neutraali, ratsastajan tulee myödätä hevosen liikkeitä, näin hevonen ei saa sekavia (sekä tahattomia) signaaleja ratsastajalta. Asioiden mennessä pieleen, tulisi aina ensin tarkistaa oma istunta ja painopiste. Yleensä esimerkiksi hevosen vinous riippuu painopisteestä. Hevonen on kuin ratsastajansa peili. Itse olen ainakin huomannut että kun mikään ei toimi, on hyvä ottaa aikalisä ja tsekata oma istuntansa. Yllättävän usein huomaa painopisteen valahtaneen ties minne, samoin lonkkien rentoutuminen on erittäin tärkeää. Oman painoapuen kehittämistä on edistänyt ilmansatulaa meneminen, silloin on vaan pakko istua oikein että ylipäätänsä pysyy edes kyydissä.

Viimeisenä ja ratsastaessa vähiten tärkeänä ääni, jota en aio edes pahemmin esitellä, sillä ilman sitä tulisi pärjätä. Varsinkin jos on kisat mielessä, sillä kouluradalta tullaan happamalla naamalla jos ollaan ääntä käytetty. Kuitenkin yleisimmät ääniavut ovat eteenpäinavaja maiskutus sekä "hidastava" ppprrr.

Eniten ääniapuja käytän hevosen jännittäessä esim maastossa, itse lauleskellessa iloisia lauluja oma keho rentoutuu ja hevonenkin rauhoittuu huomatessaan sen. Voi kyllä, on kuulkaas monta keltaa metsäreitellä suomihitit kajahdellut kun on puskat pelotelleet.

Lähteet;
Kyra ja Ratsastuksen taito, WSOY
Wikipedia, Apu (ratsastus)
Artikkeli Pehmeä ratsastaja

[ 66 - Kisatunnelmissa ]

2011-04-18T22:23:00.001+03:00

Eilen oli sitten ne estekisat. Mua jännitti aivan järkyttävästi aamusta iltaan, vaikka en antanut sen näkyä muuten kuin jatkuvalla vessassa ravaamisella. Husössä oltiin Oonan kanssa joskus vähän ennen puolta ysiä, mentiin samantien auttamaan radanrakennuksessa ja muussa järjestelyssä, siitä suoraan kisamaksuja maksamaan ja pienen hengailun jälkeen kisat alkoivatkin. Luokkina oli 40, 60 ja 80cm, joista itse kisasin keskimmäisessä.

Taluttelin Mollyä ennen verkkaa pitkin kenttää reippaassa käynnissä muutamien puomien yli. Saatiin askeleeseen hieman lisää pituutta ja toinen heräili rauhassa siinä samalla. Verkka meni ihan hyvin, ensin hypättiin normaalia pystyä, sille tuli ensin muutama epävarma hyppy. Kolmannella kerralla saatiin rento, mutta eteenpäinpyrkivä lähestyminen sekä hyvä hyppy joten jätin sen esteen siihen. Toiseen suuntaan verkkaesteenä oli okseri suoralla linjalla. Eka lähestyminen oli vähän epävarma, muuten ihan hyvä. Otin sille kuitenkin vielä kaksi hyppyä, että saisin oman itseluottamukseni nousemaan. Molly meni hyvässä tahdissa reipasta laukkaa ja pääsin hyvin mukaan hyppyihin. Verkasta ei olis voinut jäädä parempi fiilis.

Kuvan ottanut Noora P/Daniela T

Sitten kävelyalueella odottamaan omaa vuoroani. Rata oli kiva (en sitä osannut piirtää, joten koitan selittää sen). Ekana oli lähestyminen uralta viistosti kaartaen pystylle, siitä iso uukäännös sarjalle, jossa oli kolmen sekä neljän askeleen mahollisuus. Itse suunnittelin meneväni kolmella, mutta otin vähän liikaa kiinni, joten mentiin sitten neljällä. Siitä lyhyen sivun kautta kaartaen toiselle sarjalle, jossa oli yhden askeleen väli. Molemmat sarjat sijoitettu kokorataleikkaa-linjoille. Siitä ykkösesteen takaa kiertäen sen vieressä sijaitsevalle vitosesteelle. Kutoseste oli okseri lyhyen sivun lähellä, seiska pitkällä sivulla sijaitseva okseri ja siitä kääntö ykkösesteelle, joka hypättiin nyt toisesta suunnasta.

Toi seiskalta kasille linja oli vaikea, ja monet mokasivat sen tien. Rataa kävellessä koitin keksiä hyvän ratkaisun siihen, samoin verkatessa hyppäsin okseria silmäillen linjaa. Kuitenkin radalla ei mentykkään niinkuin elokuvissa. Mokasin käännön kanssa, menin lukkoon ja aloin ohjailemaan Mollyä joka ikiseen ilman suuntaan. Tolppaapäin siinä sitten mentiin ja kieltohan siitä tuli. Asialle ei voi mitään, oma moka. Hevonen ympäri ja uudestaan. Nyt siististi yli esteen.

Uusintaan ei harmiksi päästy, mutta ei se mitään. Oli hauskaa olla vaihteeksi estekisoissa ja musta tuntuu että mut nähään siellä jatkossakin. Oltaisko Mollyn kanssa oltu kuitenkin 20. sijalla (saavutus sinänsä, kun tuupparin pistää esteradalle).

Kiitos videosta Emeliina T! Tässä siis se mun rata vielä.

Kiellosta huolimatta olen rataan tyytyväinen, rytmi pysyi hyvänä ja sain pidettyä oman asentoni lähes hallinnassa. Kädet ei edes meinanneet valahtaa alas! Jalat jonkun verran vispasi ja varpaatkin välillä valahti maatapäin, mutta harvinaisen vähän. Alla oleva kuva tukee tätä väitettä erittäin hyvin, noei, musta toi oli vaan hauska loppukevennys.


Kiitokset kuvasta Emilia M.

[ 65 - Lisää esteitä! ]

2011-04-12T22:23:00.001+03:00

Mähän oon melkeen hurahtanut hyppäämiseen! Viimeviikko oli väliä, mutta tänään olin jo hyppäämässä. Samoin huomenna on tarkotus hypätä. Päätinpä myös repästä ja ilmottautua sunnuntain estekisoihin, mikä mua vaivaa!

Mun esteistuminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tänän löytyi oikea jalustimien pituus. Oon kaikki nämä vuodet mennyt liian pitkillä jalustumilla, ja siitä mun jalkaongelmat suurimmaksi osaksi johtuivat. Tai näin uskon, sillä saatuani oikean mittaiset jalustimet, pysyi kantapäät alhaalla ja pohkeet suht hyvin paikallaan.

Tosiaan, ilmoittauduin Mollyllä estekisoihin, mennään 60cm luokka. En pitkän (noin viiden vuoden mittaisen) kisatauon jälkeen viitsinyt isompaa luokkaa mennä. Ihan hyvä vaan.

Mitä vielä, ainiin! Ypäjältä tuli postia. Toukokuun 1. päivä sunnuntaina startataan autot ja matkataan kohti koulua, maanantaina se tosin vasta alkaa. Helpompi kuitenkin mennä sinne jo sunnuntaina, pääsee rauhassa purkamaan kamat ja aamulla ahkerana tunneille. Viimeksi oli tosi jees, saa nähä mimmosta tällä kertaa luvassa. Ainakin muut saman ryhmän opiskelijat ovat ihanaa porukkaa.

Mulla on kamalasti kiireitä tällä viikolla, huomenna aamulla tunti + iltavuoro, torstaina aamuvuoro+ illalla tunti, perjantaina olis tarkotus lähteä pitkästä aikaa ulos, lauantaina etsimään kisapaitaa ja sunnuntaina kilpailut. Yritän kuitenkin jotain saada rustattua! Joku estepostaus vois olla kiva? Pyysin jo viime postauksessa teiltä ideoita, mutta yhtäkään en saanut. Jos nyt tärppäis?

Kuvat eivät liity postaukseen mitenkään, keväinen fiilis ja siihen sopivat kuvat. Kuvissa entinen hoitohevoseni Turre, molemmat kuvat minun ottamiani.

[ 64 - Tuuppari estevalmennuksessa ]

2011-04-05T22:03:00.002+03:00

Ohjaajapuolen pääsykokeista panikoituneena, teen kaikkeni että saisin itseni edes pieneen este-edustuskuntoon. Tämä on johtanut jopa käymistä Husössä toimivan estevalmennuksen puolella. Sunnuntaina olin sitten mukana ensimmäisen kerran.

Menin Mollyllä, erittäin omalaatuisella luikkutammalla jolla on maailman omalaatuisin hyppytekniikka. Molly ei hyppää pituutta vaan korkeutta, pienetkin esteet tuntuvat sen selässä huimilta. Laita sitten estekammonen menemään isoja esteitä. Valmennus meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka esteet olivat omaan makuuni aivan liian isoja. Maapuomitkin on aika korkeita.

Muuten en ole nyt kauheasti ratsastanut, viime keskiviikkona menin Aronilla pitkästä aikaa. Torstaina esteitä Mollyllä ja sunnuntaina oli estevalkku. Eilen pääsin menemään Turrella pienen maastolenkin. Käytiin ilman satulaa kävelemässä "iso laukkis" ympäri tarkastellen reitin ratsastusmahdollisuuksia. Turre oli yhtä upea kuten aina.

Hassua, mulla oli aivan kamalasti kerrottavaa ja nyt pää on aivan tyhjä. Ärsyttävää. Huomenna meillä on kaiketi Nelli sijaisena, opettajan sairastumisen takia, ja kinusin armotonta rääkkäämistä ja tuuppaamista, viime viikot ovat olleet aivan liian estepainotteisia. Mun estepelko tosin on lieventynyt hysteerisestä tärinästä "täysiä päin ja silmät kiinni" - asenteeksi. Jos tosta seuraava aste olis vaikka hevoseen luottaminen ja hallitseminen?

Estevalmennuksessa opettaja huomasi mun esteistunnasta muutamia selkeitä virheitä, joita lähdetään korjaamaan. Mulla on kuulemma hyvä esteistunta, mutta juuri ennen estettä nojaan taaksepäin "köyristäen" selkää. Arveltiin ton johtuvan siitä, että viimeiset askeleet ennen hyppyä mun päässä pyörii vaan "älä kiellä, älä kiellä, älä kiellä" ja nojaudun semmoiseen asentoon jossa kielto on helpompi ottaa vastaan. Pitäisi oppia hyväksymään että ei ne hevoset jatkuvasti kiellä ja jos kieltää niin sitten kieltää, ei se maailma siihen putoa.

Toinen ongelma oli että ratsastaessa suoralla esteistunnassa lasken käden liian alas ja pistän sen ns. lukkoon. Samoin hypyssä mulla nousee kantapäät. Noi on kyllä semmosia virheitä, että sinnikyydellä ja tahdonvoimalla noista päästään eroon.

Anteeksi tuli vähän sekavaa tekstiä, annoin ajatuksen vaan juosta. Huomiseen! Kuvat eivät liity Mollyy, eivätkä sunnuntain estevalkkuun mitenkään. Ne on otettu viime kesänä B-estekurssilta. Amigo on sellainen hevonen, että jokaisen pitäis päästä sillä hyppäämään.

Lukijat hei, laittakaa mulle vähän infoa että mistä haluatte noita tietopaketteja! Mulla on pää ihan tyhjä niiden kanssa.

[ 63 - Ratsastajan ryhti ]

2011-03-26T13:40:00.001+02:00

Kuten lupailin jo muutamille, seuraavana vuorossa olisi istunta. Koitin saada kaikkea mahtumaan yhteen postaukseen, mutta se taisikin olla liian iso pala purtavaksi. Niinpä käyn aiheen vaihe vaiheelta läpi. Ensimmäisenä vuorossa ryhti ja oikeaoppinen istunta. Mitä muuta istunnasta osaisin kertoa, ainakin istunnalla vaikuttamisesta tulossa juttua, voisin myös kerätä kasaan istuntaharjoituksia - niitä joiden tekoon ei tarvita hevosta. Kommentoikaa vapaasti ja antakaa ideoita siitä, mistä olisi kivaa/hyödyllistä tms. lukea.

Jotta päästään istumaan oikein, on satulan oltava oikeanlainen, niin hevoselle kuin ratsastajalle. Yleisin ongelma on liian kapea satula, joka valuu eteen, siirtäen ratsastajan painopisteen pois hevosen painopisteen luota. Satulan on oltava selässä niin, että istuessaan keskellä istuinosaa ratsastaja istuu myös hevosen painopisteen päällä (selän syvimmässä kohdassa, sään takana niin että lavat saavat täyden liikkumisvapauden. Tässä kohtaa hevosen ja ratsastajan painopisteet yhtyvät). Ratsastamisesta tulee tehdä mukavaa niin ratsastajalle kuin hevoselle.

Kun satula on tarkistettu sopivaksi, päästään pisteeseen jossa istutaan hevosen selässä. Ratsastajan tulee takaapäin (ja tottakai myös edestäpäin) katsottuna istua täysin suorassa, näin paino jakautuu tasaisesti molemmille istuinluille ja siitä satulan läpi hevosen selkään. Kun ratsastaja näyttää tästä suunnasta oikealta, voidaan alkaa tarkastelemaan istuntaa sivusta katsottuna, tänään meille esimerkkinä toimii Anky Van Grunsven.

Sivusta katsottuna ratsastajasta voi vetää viivoja, joiden avulla nähdään ryhdin ja istunnan oikeaoppisuus. Piirsin linjat kuvaan valmiiksi helpottaakseni havainnointia. Ensimmäisenä linja hartioista lantion kautta kantapäähän. Näin saadaan ryhti suoraksi ja pohje oikealle paikalleen. Itse saan ryhdin sekä katseen kuntoon ajattelemalla olevani maailman ylpein hevosesta, jolla sillä hetkellä ratsastan. Kyseinen taktiikka toimii oikeasti, suosittelen kokeilemaan. Hartia-lantio-kantapää -linjan ollessa suora, pystytään myös vetämään viiva polvesta varpaisiin. Kolmas viiva kertoo käsien oikeaoppisen asennon. Tämä saadaan vetämällä viiva kyynärpään kautta ranteeseen ja siitä ohjista kuolaimiin. Viivan ollessa suora, käsien asento on oikea. Käsien asento riippuu siis myös hevosen pään asennosta!

Nyt asennon ollessa korjattuna oikeaksi, voidaan käydä läpi vielä yleisimmät virheasennot (huomasimpa itse käyttäväni näistä toista). Kaksi yleisintä istuntavirhettä ovat ns. riippu- sekä tuoli-istunta.

Riippuistunnassa ratsastaja kallistuu eteenpäin, tämä johtaa pohkeiden valumisen liian taakse. Yleisinpiä syitä tähän ovat jalustimien liian pitkä pituus, satulan epäsopivuus tai sijoitus liian eteen, jolloin satulan syvin kohta on liian edessä. Tuoli-istunnassa taas ratsastaja istuu satulan takareunalla, tämän seurauksena selkä köyristyy ja polvet nousevat ylös. Pohkeet ajautuvat liian eteen ja ratsastaja joutuu tukeutumaan ohjiin. Tähän syinä voivat olla jalustimien liian lyhyt pituus, satulan epäsopivuus tai sijoitus liian taakse (satulan syvin kohta liian takana), ratsastaja nojautuminen taaksepäin tasapainon toivossa sekä hitaasti reagoiva hevonen, jota ratsastaja yrittää töniä eteenpäin.

Muita yleisiä ongelmia ovat ratsastajan vinous, liiallinen puristaminen reisillä/polvilla sekä liian aukinaiset/sulkinaiset lonkat.

Molemmat virheistunnat ovat (onneksi) korjattavissa; Satulan tulee olla sopiva niin hevoselle kuin ratsastajalle (istuinosan tulee sopia ratsastajan takaliston kokoon) sekä jalustimet tulee säätää sopivan mittaisiksi. Loput lähteekin ratsastajasta itsestään. Matka oikeaoppiseen istuntaan on vaikea, kivinen, pitkä ja ärsyttävä. Kuitenkin uskon että kaikki on sen arvoista.

Yritin löytää itsestäni hyvää kuvaa, jossa mun istunta näkyisi kunnolla. Vaikka kuvassa olisi satula, niin könötys olis silti aika samaa luokkaa.

Voisin lopuksi vielä listata omat (pahimmat) istuntavirheet, joita on valitettavan monta. Ensinnäkin ryhdin ylläpitäminen, minulla on hyvä ryhti, unohdan vain näyttää sen. Samoin kuin nyrkkien kiinni pitäminen, ranteiden suoruus, kyynärpään hallinta, lonkkien rentouttaminen (jota oon alkanut pikkuhiljaa hallitsemaan!) ovat jotain sanoinkuvaamattoman vaikeita muistaa. Lisätään tähän vielä, että olen armottoman vino. Lohdullista eikö.

Toisaalta, nämäkin ongelmat ovat parantuneet suunnattoman paljon viimeisen vuoden aikana. Siitä en voi kiittää ketään muita kuin kärsivällisiä ratsastuksenopettajiani. Joku päivä mä istun vielä tuolla selässä tasapainossa itseni ja hevosen kanssa. Puskailijasta tuuppariksi, vaikka ratsastusvuosia on tosiaan takana monta, into muuhun kuin matkustamiseen on syntynyt vasta muutama vuosi sitten. Monen vuoden virheelliset opinnot on vaikea korjata, mutta ajalla ja sinnikkyydellä ajattelin siitä selvitä.

Lähteet;
Kyra K. ja ratsastuksen taito, WSOY (en selviäis ilman tota kirjaa..)
Centered Riding valmentaja Tanja Kortelaisen sivut
Islanninhevoset.com

[ 62 - Puolipidäte ]

2011-03-24T11:12:00.002+02:00

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jostain muustakin aiheesta, kuin omista tallipäivistä ja shoppailuista. Nyt viimein, kun mulla slomalla ei muuta ole kuin aikaa, aloitan sen. Ensimmäisenä (ja toivottavasti ei viimeisenä) puhutaan puolipidätteestä, joka suuressa yksinkertaisuudessaan tuottaa ongelmia lähes kaikille.

Itselleni ponivuosina, jolloin opetus ei ollut kovin tasokasta tai eteenpäin vievää "kunhan tytöt pääsee ratsastamaan"-periaatteella toimivaa, puolipidäte opetettiin minulle puolikkaana pidätteenä ja lähes kaikki nämä vuodet opettajan pyytäessä puolipidätettä, olen nykinyt ohjista erittäin epämääräisin tuloksin. Tämä teksti tulee siis myös itselleni, jotta oppisin ymmärtämään kyseisen pidätteen kaikki miljoonat, tälle tampiolle ylittämättömän vaikeat, ulottuvuudet. Teksti sisältää paljon lähes suoria lainauksia, pahoittelen sitä. Jotkut asiat olivat vaan valmiiksi kirjoitettuna niin hyvällä ja selkeällä tavalla, että koin turhaksi lähteä sitä muuttamaan.

Oikeaoppisessa puolipidätteessä yhdistyvät istunta, pohje ja ohjasote ja sitä ei tehdä ilman tietämystä siitä, miksi sen tekee. P-pidäte ei ole hidastava (toisin kuin itse sen ymmärsin) vaan kokoava liike, jolla hevonen valmistellaan tulevaa liikettä varten, oli se sitten sarjavaihdot askeleessa tai ravista käyntiin siirtyminen. P-pidätteen tarkoitus on myös tasapainottaa hevosta ja "laittaa se kuulolle", eli pidätettä saa ja tulee myös käyttää hevosen liikkuessa omavalintaisella tyylillään täysin sinusta piittaamatta. Puolipidätteen mennessä läpi, hevonen hetkellisesti taivuttaa takajalkojensa niveliä (erityisesti kintereitä!) normaalia enemmän. Suomennettuna tuo tarkoittaa sitä, että hevosen painopiste siirtyy taaemmas, jolloin hevonen kantaa takaosallaan paremmin. Seurauksena tästä on etuosan keventyminen ja kuunteluasteen (voiko noin sanoa?) lisääntyminen. Ilman toistuvia p-pidätteitä hevosen kokoamisaste saattaa heikentyä nopeastikin, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kokoajan tulisi olla nypläämässä.

Puolipidäte tulee oikeaoppisesti suorittaa askelten välissä, näin vaikutus kohdistetaan juuri alkavaan askeleeseen. Vaikka ajoitus ei onnistuisi, tulisi p-pidäte suorittaa vähintään yhden askeleen aikana. Puolipidätteen olessa enemmän kokoava, kuin pidättävä liike, on apujen oikeaoppisuus tärkeää, eli ei pelkällä ohjalla! Yleisimmät apuohjeet ovat istunta, pohje ja ohja yhdessä. Näin istunta tasapainottaa hevosta, pohje antaa avut eteenpäinpyrkimykselle ja ohjasota pidättää liikkeen (vieden sen selän yli takapäälle, joka voimistaa näin työskentelyään). Kuitenkin apujen voimakkuus riippuu täysin ratsastajan tasosta, eli (ainakaan minulta) mitään höyhenen kevyttä pitsinnypläyspidätettä, vatsalihasten hallittua rutistamista ja tasapainollista, hevosta auttavaa istuntaa (ja sen oikeaoppista käyttöä) on hetkeen turha odottaa. Eiköhän se sieltä tule, meillä kaikilla.

Painotetaan nyt vielä p-pidätteen tarkoitusperää (sitä kuitenkin kaikilla lähdesivuilla vannotetaan henkeen ja vereen, niin teen siis minäkin). Tarkoitus on ensin lähettää hevosta eteenpäin ja vasta sen jälkeen ohjasavun avulla pidättää liike takaisin takaosaan ja lisätä sinne voimaa. Liike tehdään näin päin, sillä jos jo valmiiksi hiipuvaa tahtia otetaan pois, tasapaino horjunee entisestään, eikä eteenpäin vieminen enää saavuta mitään. Oikeaoppisesti p-pidätteessä ratsastaja tiivistää istuntaansa (itselläni kyseinen homma onnistuu parhaiten jännittämällä nanosekunnin ajaksi kaikki olemassa olevat vatsalihakseni, en sitten tiedä teenkö sen oikein, mutta tuolla tavoin olen itselleni tuloksia saanut). Istuntaa seuraa pohje, jonka perään tehdään pieni pidäte ohjista. Ohjasotteen suuruus riippuu pohjeavusta, sekä tottakai hevosen herkkyysasteesta. Tähän kohtaan voisin ohjasapua selventääkseni, lainata tuota ponivuosieni opettajaa, puolipidätteen aikana tapahtuva ohjasote ei ole varsinainen pidäte, jonka avulla hevonen siirretään esim ravista käyntiin, vaan juuri tuo puolikas pidäte. Kuitenkin pidätteen tulee olla sen verran vaikuttava, että se kulkee selän kautta takajalkoihin!

Puolipidätteen aikana apuja ei hellitetä äkillisesti, vaan ratsastaja päästää hevosen ponnistamaan eteenpäin säilyttäessään tahdin, kokoamisen ja tasapainon. Parhaaseen tulokseen päästään puolipidätteen toistamisella (kuitenkin pidätteen mennessä läpi). Tällä pyritään pitämään hevonen hereillä ja estämään sen nojaamista kädelle.

Tärkeintä niin puolipidätteen tekemisessä, kuin kaikessa ratsastamisessa, ei ole suorittaminen vaan tunne. Ratsastajan tulee tuntea kuinka hevonen reagoi ja taitojen, kokemusten kehittyessä myös, kuinka hevonen tulee reagoimaan. Ratsastajan tulee olla nopea ja korjata apujen välisiä voimasuhteita. Ratsastajalla tulee olla tunne siitä, miltä oikeasti läpi mennyt puolipidäte tuntuu. Näin oppii tunnistamaan virheensä ja kykenee korjaamaan niitä.

Kuitenkin tulee muistaa kärsivällisyys, matka hyväksi ratsastajaksi on pitkä ja valitettavan moni jättää sen kesken.

Huh, tulipas pitkä. Lisäsin sekaan kuvia onnistuneista ratsastushetkistä, en nyt tiedä liittyvätkö nekään suoraan puolipidätteeseen. Onnistumisen tunne ratsastaessa on kuitenkin se, mihin on hyvä pyrkiä. Vielä lisäys, että jokaisesta kuvasta kiitokset menee taas Sanna K:lle.

Lähteet

Centered Ridin valmentaja Tanja Kortelaisen sivut

Marko Björsin ratsastusaiheinen blogi

Kyra K. ja ratsastuksen taito, WSOY

& Kaikki se, mitä tämänhetkiset ratsastuksenopettajani yrittävän päähäni saada.

[ 61 - Päivä kisahoitajana ]

2011-03-22T21:56:00.002+02:00

Toissasunnuntaina oli estevalkkulaisilla kisat Nevaksen tallilla. Lähdin sinne hoitamaan Oonaa & Ollia sekä Helenaa & Sandraa.

Molemmat kuvat Tim Flachin kuvaamia

Aamulla oli herätys seitsemän aikoihoin, tallilla oltiin kasin jälkeen. Oona, jota olin pääasiassa auttamassa, harjasi Ollia samalla kun kävin kamat läpi, samalla puunaten niitä. Käytiin muiden kanssa hakemassa varastosta matkalle tarvittavat tavarat (loimia, buutseja, suojia, kisahuovat ...). Pian olikin aika hypätä selkään, hevoset verryteltiin jo meillä kotona, niin kisapaikalla voi verryttelyssä keskittyä hyppyihin ja uuteen paikkaan.

Pahemmin ei ketään letitelty, muutamat saivat punaiset rusetit häntäänsä (paitsi Olli, joka sai häntälettiään koristamaan pienen, timantilla koristellun, vaaleanpunaisen rusetin ♥) ja Bambi sai otsatukkaansa sykerön. Käytiin Helenan kanssa täyttämässä traikut ja laittamassa heinäverkot valmiiksi. Pian päästiinkin jo lastaamaan.

Kaikki hevoset menivät suht kiltisti traikkuihin. Meitä lähti siis yhteensä neljä ratsukkoa, eli fiksuinta oli mennä kahdella kahen hengen traikulla. Ajomatka Nevakseen (joka periaatteessa on ihan Husön lähellä) tuntui kestävän ikuisuuden, sillä huonon ajokelin ja Ollin riehumisen johdosta jouduimme ajamaan tooodella hiljaa. Lopulta kuitenkin päästiin kisapaikalle ja saatiin hevoset ulos traikuista. Pistettiin niille kamat päälle ja lähdettiin kohti käsihevosaluetta. Jäin sinne taluttelemaan Ollia, kun Oona ja muut kisaajat lähtivät tutustumaan rataan. Olli käyttäytyi oikein hienosti, eikä pahemmin hermoillut yhtään. Tuntiponit kuitenkin harvemmin pääsevät Husön ulkopuolella käymään. Oona palasikin pian radantsekkausesta ja nousi samantien selkään. Sen jälkeen menin vielä taluttelemaan Sandraa, että Helenakin pääsee rauhassa katsomaan radan läpi.

Pian alkoikin meidän luokat, 70cm ja 80cm. Tuli oikein hienoja ratoja ja Veera nappasi Bambin kanssa seiskakympistä tokan sijan! Seiskakymppiä en ehtinyt kuvata, sillä olin koko sen ajan kiinni käsihevosalueella, mutta kasikympin alettua luistettiin Nooran (Veeran pikkusisko & kisahoitaja) kanssa katsomoon jännäämään ja katsomaan radat.

Oona ja Olli

Amanda & Molly

Pian olikin jo aika lähteä Husötä päin, se ei kuitenkaan käynyt niin nopeasti toisen vetoauton juututtua penkkaan kiinni. Se saatiin onneksi vedettyä irti sieltä ja hevoset saatiin lastattua lähes ongelmitta kyytiin. Olli ja Bambi (jotka siis olivat meidän auton traikussa) kolasivat koko kotimatkan ja kerran jo pysähdyttiinkin tarkistamaan että kaikki hyvin, molemmat pitivät semmosta jytinää että autokin heilui. Onneksi kaikki oli traikussa kunnossa ja saatiin jatkettua matkaa.

Husössä purettiin hevoset ja kylmättiin jalat, ei jaksettu jonottaa vesariin joten väsättiin Oonan kanssa lumihauteet Ollille jalkoihin. Käytiin siivoomassa traikut ja tyhjentämässä heinäverkot, laitettiin lainaamamme kamat paikoilleen ja pian olikin jo aika ottaa kylmäkääreet pois. Päivä oli pitkä, kotiin päästin lähtemään joskus myöhään ja kotona olin vasta kaheksan jälkeen.

Päivä oli pitkä, kylmä sekä nälkäinen, mutta kiva. Helena 'varas' mut jo seuraavalle kisareissulle mukaan, joten lisää kisapäivityksiä varmasti tulossa. Kuitenkin musta tuntuu, että Oonuli ja Olli on mun ykköshoidettavat jatkossakin, riippuu tottakai aina ketä kisoihin lähössä. Mun katraaseen noita poneja mahtuu, kuitenkin molemmat on eriaikaan radalla, joten ehdin hyvin auttamaan kumpaakin.

Ainiin, tähän loppuun vielä, että touko-kesäkuu vaihteessa musta tulee ihan oikea hevosenomistaja! Tallipaikka, ruokinta ja kaikki tommoset check. Mua jännittää ku lasta jouluna. Pakko myöntää.

[ 60 - Taas päivitystaukoa... ]

2011-03-21T18:50:00.000+02:00

Meidän koneeseen iski jonkinsortin virus, joten en ole uskaltanut pahemmin aikaani sen ääressä viettää. Saatika tulla kertomaan elämästäni. Nyt on kone hoidettu, tosin itse olen kipeenä.

Viime viikot on mennyt mukavasti, ollut tosi kivoja työvuoroja ja mikä "jännintä", oon päässyt hyppäämään ihan toden teolla. Ensin pari viikkoa sitten hyppäsin Aronilla pikkuristikkoja, sitten oonkin hyppyni hypännyt Tanella.

Tane, oikealta nimeltään Tanhauser, on rahtilaivaakin isompi (säkä noi 173cm), Hollantilaisruuna. Luonteeltaan kiltti, mutta epämääräinen. Mua aluksi jännitti hypätä sillä, koska Tane osaa olla myös arvaamaton, mutta ratsastuksenopettajani sai mut ympäripuhuttua. Onneksi. Estepelko on taas asteen pienenpi, uskalsin viime keskiviikkona hypätä 90cm okserin. Vaikka se ei oikeasti ole hevoselle iso este, niin henkisesti mulle se on sama kun pitäs hypätä vaikka kalliolta alas.

Kuitenkin selvisin siitä koitoksesta hengissä (ja se osoittautuikin olevan ihan hauskaa...), vaikka tehtävä itsessään meni pieleen. Tehtävänä oli sarja, jossa ensin lähestyminen ristikolle, kahden laukka-askeleen väli ja okseri. Tokan esteen ollessa pienenpi, askeleet mahtu hienosti, mutta kokeillessani tota ysikympin estettä, olin itse niin paniikissa ja keskittyneenä siihen, että unohin kontrolloida laukkaa, joten tultiin kyseinen väli about yhellä ja puolella askeleella. Vaikka normaalisti oon noiden tehtävien kanssa parantumaton perfektionisti, niin nyt se ei mua haitannut. Pääsin siitä isommasta esteestä yli (normaalisti tunneilla hypätään semmosta 0-60cm) hengissä ja vielä pidinkin siitä.

Vielä kun pääsen enemmän hyppäämään ja saan itsevarmuutta, voin alkaa hiomaan taktiikkaa. Hyppääjää musta ei tule, tuuppari mikä tuuppari, mut olisi kiva silti ettei se pelottas.

[ 59 - Ponitytöt ]

2011-02-23T19:12:00.001+02:00

Meidän tunnilta oli perunut kaikki muut paitsi minä, mutta keksittiin noin viisi minuuttia ennen tunnin alkua, että Nellihän voisi tulla kanssa ratsastamaan. Itse menin Aronilla ja Nelli meni Korpulla, molemmat ilmansatulaa tottakai.

Ratsastettiin aluksi maneesissa, ihan rentoja pikkutehtäviä käynnissä ja ravissa. Lähinnä ympyröitä sekä siirtymisiä. Poni oli oikein virkeä, ja laukkojen aikana päästiin jopa vähän pukittelun makuun. Ei se mitään, kyllä mä siellä selässä pysyn (yllättävän hyvin jopa, ehkä alan jo tottua sen kiukutteluun). Mentiin vielä lopuksi ravailemaan ja kävelemään kentälle, aurinko lämmitti ihanasti naamaa ja jäätyneitä jalkoja. Siinä kentällä mentäessä meinasi tulla jo kuuma. Ehkä kevät tulee sittenkin.

Kaikista kuvista kiitos Sanna K.

[ 58 - Shoppailupäivä ]

2011-02-22T23:01:00.000+02:00

Tänään lähettiin jo suht aikasin liikenteeseen, tavotteena kierrellä vähän liikkeissä. Ensin elielinaukiolta bussilla Horzeen, josta löytyi vaikka mitä herkullista ostettavaa. Kuitenkin sain pidettyä itseni kurissa ja mukaan lähti vain satulahuopa sekä fleeceloimi. Molemmat alennuksesta! Oli kerrankin tosi paljon kaikkea mitä olisin voinut mukaan ottaa, paitsi juuri ne mitä menin etsimään. Tarkotuksena oli ostaa untuvatakki, Royal equus ulkotoppis sekä kuolaimet. Takkia ei enää saanut, kuolaimia ei ollut oikeanlaisia ja toppiksessa ei ollut oikeita kokoja. Onneksi löytyi sentään muuta mukaan.

Horzesta suunnattiin Hööksiin, jossa ei ollut kerrassaan yhtään mitään. Alessa oli yksi kiva villaloimi, mutta siitäkin oli enää liian pieniä kokoja jäljellä. Pörrättiin siellä kuitenkin hetki, penkoen kaikki maholliset laarit ja tutkien uutuudet ja vanhat tuotteet. Ei oikeastaan mitään mitä olisin nyt halunnut ostaa. Lähdettiin siitä kävelemään Idän Ratsua kohti, se on muuttanut uuteen osoitteeseen, kuitenkin aika samalla alueella pysyen.

Siellä oli muuton jäljiltä vielä pientä kaaosta, mutta ei se mitään. Pengottiin rehusäkitkin, pitäisi Ponille keksiä joku sopiva ruoka. Tällä hetkellä mietinnässä olisi Racingin Senior, onko kellään kokemuksia? Idän Ratsusta mukaan lähti kuitenkin takki, vaikka siellä olikin kaikkea muutakin ihanaa ostettavaa niin sain pidettyä hyppyseni kurissa. Uusi liike on ihanan iso, vaikka sijainniltaan se onkin piilossa. Saatiin erittäin hyvää palvelua ja siellä osattiin kertoa juuri noista väkirehuista aika paljon. Kiitos siitä!

Takki on päällä erittäin mukava, ja on vuorattu/topattu juuri oikeista kohdista. Se pääsee huomenna koeajolle tunnilla. Mulla on muuten pitkästä aikaa kuvaaja mukana, joten jonkunnäköstä kuvamateriaalia tunnista vois pitkästä aikaa olla tarjolla!

Mun oli tarkotus tehä sunnuntaina kisahoitajan päivästä bloggaus, mutta valitettavasti pakkasen ja pääntautiepidemian johdosta valkkulaisemme päättivät jättää kisat välistä. Kyllä spessupäivityksiä on tulossa, lupaan. Heti kun tulee jotain arjesta poikkeavaa.

[ 57 - Pakkaspäivä ]

2011-02-19T15:11:00.001+02:00

Staesy (taustalla Dots) , Kiitokset kuvasta Lotta A.

Eilinen oli kyllä jo kylmyyden huipentuma. Kaheksalta aamulla Husössä oli pakkasta -30 astetta. Pistettiin hevoset pihalle vaan hetkeksi, ei niitä kuitenkaan viititä sisällä koko päivää pitää. Kyllä noi on sen verran luolamieshevosia että ne ei pakkasesta hätkähdä.

Työpäivä meni ihan kivasti, vaikka välillä tuntu että siivottavat karsinat ei lopu ikinä. Täytin myös viikonloppua varten heinät muutamaan talliin ja katoksen alle vielä aamukuivat. Niiden pitää siis riittää la, su ja ma aamuiksi, sekä noissa muutamassa pikkutallissa pitää olla heinät aamuiksi, päiviksi ja illoiksi. Onneksi niissä asuu vaan kolme pientä ponia, joten mistään mielettömistä heinämääristä ei ole kyse.

Työpäivä sujui nopeasti ja päätettiin meiän harjottelijan kanssa mennä päivän päätteeksi vielä tunnille. Tai no, opettaja sitä kyseli jos haluttais tulla. Eilen oli vaan muutama hevostunti koko päivän aikana. Ite menin Aronilla ilmansatulaa (voi kyllä) ja Harjottelijamme meni Ellellä. Myöskin ilmansatulaa. Onneksi Ponilla oli loimi päällä, tuli aika paljon pukkia ja säntäilyjä. Pakkanen tekee ponille terää. Oon aika yllättynyt että tosissaan pysyin siellä selässä, Aron säikähti muutaman kerran aika paljon ja teki uukkareita ja lisää pukkeja sen takia. Luulin että mulla on tosi huono tasapaino, mut näköjään se on kehittynyt. Sain myös otettua mun uuden kypärän käyttöön. Tai no, eilen oikeastaan "korkkasin" sen kun käytiin maastossa kävelemässä, mutta nyt se oli ekaa kertaa ihan tuntikäytössä.

Tilasin siis itselleni Charles Owenin Hamptonin. Uus kypärä piti hankkia ja yhessä nettikaupassa sattui olemaan alennuksessa nuo kypärät. Oon nyt muutenkin ostellut Hevosta varten aika paljon kaikenlaista, mulla on sille jo pintelit, suitset, riimu & naru sekä linimenttiä. Alan tälleen pikkuhiljaa ostamaan tavaroita sille, niin ei tarvii Hepan saapuessa ostella kamalia määriä. Itselleni en oo nyt lähiaikoina ostanu muuta kun Horzen mustan talvitakin ja tuon kypärän. Seuraavana kiikarissa olisi nahkasaappaanvarret sekä satulahuopia.

Yleensä blogeilla on kirppiksiä, mutta mä voisinkin laittaa tähän ilmotusta että ostetaan tavaraa. Jos jollain on 155 kokosia loimia tai Full kokosia riimuja tai jotain muuta ylimäärästä hevoselle soveltuvaa 'roinaa' niin ottakkee yhteyttä!

[ 56 - Massahysteria aiheesta ]

2011-02-16T22:36:00.000+02:00

Ht.netissä kulovalkeaakin nopeammin levinnyt tieto, huhut, pohdinnat, vääristelyt, väitteet tällä hetkellä 'riehuvasta' pääntaudista, jota on todettu jo kahdella Helsingin seudun tallilla. Toivotaan että kaikki sairastuneet paranevat ja tauti saataisiin pian kuriin. Tai että leviämiseltä ainakin vältyttäisiin.

Niille jotka ei välttämättä taudista paljon tiedä, kyseessä on erittäin helposti leviävä, pahaksi äityessään jopa tappava hengitystieinfektio. Oireena korkea kuume, sierainvuoto, yskä, turvonneet imusolmukkeet sekä paiseet (joista tauti helpoiten tunnistettavissa).

Pääntauti tosiaan leviää helposti ihmisten, rehujen, toisten hevosten ja lähes kaiken muun avulla joten hygienia tallien välillä on tällä hetkellä erittäin tärkeää! Monet yksäritallit ovat eristäneet itsensä valmiiksi, taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Mikä onkin erittäin fiksua.

Toivotaan tosiaan ettei tauti tuosta enää leviäisi.

[ 55 - Itsenäinen ratsastus ]

2011-02-05T00:27:00.000+02:00

Kauhistelin pitkään sitä kun työn puolesta pitää ratsastaa itsenäisesti, miten mä voin sen toteuttaa, kaikkine istuntavirheineni! Ajattelin alkuun että kun kukaan ei ole toitottamassa olkapäästä, kädenkulmasta, ranteista, jaloista, kaikesta niin pääsen yksikseni pahentamaan noita virheitä ja tulos olisi paha. Väärässäpä olin.

Tykkään ratsastaa yksin, ihan yksin, niin ettei kentällä/maneesissa/näköetäisyydellä ole yhtään ketään. Saan rauhassa kuunnella hevosta ja soveltaa sille parhaan tavan, samalla päässä soi "kyynerpää, nyrkit, pitkät jalat" - nonstoppina. Ratsastan paljon paremmin ja siistimmin kun olen yksin, ilman paineita muista.

Liikuttettavista mukavin on ollut ehdottomasti Remy. Se on hevonen jolta oikeasti oppii jotain. Vaikka välillä kolisee seinät kun takajalat nousee, niin siinä on hevonen jota sun täytyy ensin kuunnella ja oppia lukemaan. Ilman vuorovaikutusta siitä ei saa irti mitään. Sinänsä mua harmittaa (vaikka vannotan sen yksinäisyyden tuoman turvan nimeen), että kerran kun liikutin Remyä niin ketään ei ollut katsomassa. Vilkuilin itseäni maneesin peilistä, istuin ryhdissä jalat rentoina, kyynerpäät kyljissä, nyrkit korkealla ja ranteet suorina Remyn kulkiessa kauniissa korkeassa muodossa ja tuntui että maneesi olisi ollut ikuista ylämäkeä. Se oli sitä onnistumista.

Oon lueskellut monien treeniblogeja ja niissä on kamalasti tavoitteita vuodelle 2011, sain siitä idean tehdä henkilökohtaisen tavoitelistan.
Muuta mitä tohon voisi lisätä on noi hiton ranteet! Ne ei vaan pysy suorassa, se on joku anatominen mahdottomuus. Ainakin mun mielestä. Olkapää on alkanut löytää omaa paikkaansa, mikä on tosi hyvä juttu. Kädetkin on alkanut pikkuhiljaa pysyä ilmassa, ehkä niiden ei sittenkään tarvitse hipoa maata ratsastaessa.

[ 54 - Kannatti ajaa 300km yhteen suuntaan ]

2011-01-31T13:00:00.000+02:00

Perjantain hevosenmetsästys-reissu takana, ja vaikka matka oli pitkä ja väsynyt, niin määränpää oli sen arvoinen. Hevosen nimeä enkä kuvia paljasta, sillä pienet on hevospiirit.

Perillä minua odotti siis hellyyttävä, 15 vuotias ruuna. Joka antoi heti karsinassa erittäin hyvän ensivaikutelman, saman se teki myös ratsain. Itseäni jännitti aivan kamalasti, enkä millään keksinyt mitään hyvää tai oleellista kysyttävää. Onneksi hevosen omistaja oli mukava ja ymmärsi jännityksen. Hän osasi sitten itse kertoa kysymättä vaikka mitä oleellista. Kiitos siitä!

Ratsastuspuoli tehtiin niin että hevosen omistaja meni sillä hetken ensin, sitten minä ja ystäväni käväisi nopeasti selässä (että näen itse miten toimii ns. vieraalla ihmisellä ja saan "toisen mielipiteen" hevosesta). Lopuksi vielä omistaja näytti muutaman vähän isomman hypyn.

Ruunalla oli tosi ihanat askeleet, mikään automaatti kyseessä ei ollut, muttei myöskään mikään hankalin tapaus. Ihan selväpäiseltä vaikutti. Kokeilin avot,sulut,väistöt,vastalaukat ja vähän kaikkea mitä mieleen juolahti. Kaverini muisti fiksuna kokeilla myös vaihdot. Kaikki ne meni hienosti, tyylissä vähän hiomista, mutta enhän mä ihan valmista pakettia etsikkään. Otin myös muutamat hypyt molempiin suuntiin ja vaikka paikka oli vähän hukassa (tästä syytän vain jännittynyttä itseäni), niin ruuna hyppäsi kiltisti esteet. Katsoin vielä omistajan hypyt tarkkaan ja tekniikka on hevosella hallussa.

Ilmoitin jo omistajalle samantien, että eiköhän tää ole nyt se. Tutkailin rokotustodistuksia ja viimevuotista ell-tarkastusta, ne näytti kaikki hyvältä. Kuitenkin tarkistutan sen vielä itse. Hevosen omistaja lupasi selvitellä paikallisia eläinlääkäreitä ja niiden numeroita, hän kuitenkin ne minua paremmin tietää ja löytää.

Kotimatka taittuikin sitten hymyssä suin ja myönnettäköön että mulla on jo nyt vähän tuota hevosta ikävä.. Toivotaan nyt että kaikki on kunnossa ja tallipaikka löytyisi mahdollisimman pian, että pääsisi ruuna uuteen kotiinsa. Toiveet on korkeella, mut yritän silti pitää jalat maan pinnalla.

Muita ilmotusasioita on, että ensi kuun lopulla lähden kisahoitajaksi yhtiin kisoihin, ja suunnittelin tekeväni siitä päivästä suuremman postauksen. Voisin kertoa päivän tunnelmista ja siitä, mimmosta on olla "kisahoitaja". Laittakaa ihmeessä kommenttia jos kiinnostaa, ja varsinkin mikä aikeesta kiinnostaa eniten!

Nyt kuitenkin palaan koulutehtävien pariin ja myöhemmin tänään lähdetään kiertämään lähitalleja mahdollista karsinapaikkaa miettien.

[ 53 - Tän päivänen tunti ]

2011-01-27T20:45:00.000+02:00

Lokakuussa 2010

Tallilla olin joskus kolmen aikoihin ja linnottauduttiin porukalla toimistoon kyselemään kellä tänään mennään. Yllätyksiä ei tullut, kaikki saatiin vakkarilempparit. Onneksi.

Menin siis Aronilla jos tuosta ei hoksannut. Tunnilla mentiin sulkutaivutuksia ja "laukkaneliöitä" , eli treenattiin omien apujen käyttöä ja hevosen tasapainottamista - täydellinen tehtävä mulle ja ponille! Mulla avut välillä unohtuu ja ponin tasapainossa ei kauheasti kehumista. Tunti meni tosi hienosti ja saatiin kamalasti kehuja. Päätin nyt ilmottautua Aronilla siihen aikuisohjelmaan ja teen verkaksi samoja hommia mitä tänään tunnilla niin saan ponin (ja itseni) hereille ja tasapainoon. Tänään ei kaahotettu, vaan mentiin sievästi ♥
Tossa alkuverkkaa, tehtiin toi ensin käynnissä ja sitten ravissa. Meni tosi hyvin, avot oli aluksi hankalat, mutta muutaman kierroksen jälkeen nekin alkoivat sujua.

Toi tehtiin pelkästään käynnissä, ja meni tosi hienosti! Tehtiin kyseinen homma molempiin suuntiin ja edelliskertojen sähellykseen verrattuna oltiin huippuja. Volttityöskentelyn jälkeen tehtiin uralla ihan oikeita takaosakäännöksiä, jotka ei sitten menneetkään niin putkeen. Idea (taisi) löytyä molemmilta jossain vaiheessa, mut kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt ihan loppuun asti..

Tää tehtävä oli ihan paras! Suosittelen kaikkia joilla on allaan huonotasapainoinen hevonen tekemään tätä. Ideana siis yllättää hevonen äkkinäisellä käännöksellä. Itse sain kulmat menemään tosi terävästi niin, että ajattelin ratsastavani seinää päin ja viimehetkellä käänsinkin hevosen. Joka kerta kannattaa kuitenkin kääntää eri kohasta, sillä tarkotuksena tosiaan hevosen yllättäminen ja oman tasapainonsa löytäminen. Lopuksi vaihettiin neliö pääty-ympyrään, jolla koottiin laukkaa ja onnistuttiin saamaan ponin kanssa koottua (ja hallittua!) laukkaa, oon vieläkin ihan ihmeissäni. Ihan uus juttu meille, tosiaan kehitytään kokoajan.

Toukokuussa 2010, tässä kuvassa oon tokaa kertaa Aronin selässä :)

Loppuverkka oli itsenäinen molempiin suuntiin. Aron sai tosi isot kehut. Harjasin sen nopeasti, loimitin ja lähdin pakkaamaan ratsastuskamojani - huomisesta tulee pitkä ja jännä päivä!

[ 52 ]

2011-01-26T23:36:00.000+02:00

En keksinyt mitään tekstiä otsikkoon, joten antaa olla tyhjänä. Tänään olin iltavuorossa yhdessä meiän toisen harjottelijan kanssa. Ilta meni tosi kivasti putkeen, paitsi alkeiskurssille taluttajien hankinta meinas pistää välillä kiehumaan, hoitajalapset tietää miten piiloutua multa. No ei, kyllä ne taluttaa ihan kiltisti, tänään vaan oli tosi moni poissa ja piti sitten vähän improvisoida. Hyvin se meni kuitenkin, kaikille saatiin taluttajat ihan ajoissa vielä.

Oon nyt kauheesti stressannu perjantaista hevosreissua sekä noita koulukisoja. Ilmottautumisaikaa on ensi viikon torstaihin asti ja ajattelin pallotella nyt vähän että mitä teen. Ratavaihtoehtoina on KN special ja aikuisohjelma. Hevoset joilla haluaisin mennä on Emir ja Aron, toinen parempi toiseen rataan ja toinen toiseen. Molemmissa en kuitenkaan ajatellut startata. Tällä hetkellä oon vähän semmosella fuck it- linjalla ja ajattelin mennä Aronilla aikuisohjelmaan. Ainoana tavotteena parantaa viimesuoritusta, eli jos nyt pysyttäisiin niiden aitojen sisäpuolella... On mullakin rima korkeella. Voisin sitten noita seuraaviin koulukisoihin toivoa Emiriä, jos alan vaikka vuorottelemaan. Ongelmana näissä kisoissa myös se, että Emir on nyt tosiaan saikulla ja kisoihin parantumisesta ei mitään takeita. Oon muutenkin mennyt sillä vaan muutaman kerran, joten olis kiva päästä menemään vähän enemmän kisojen alla. Huoh, onpas tää vaikeeta.

Perjantaina tosiaan lähetään katsomaan yhtä ruunaa mulle. Otan kameran (ihan itseni takia tosin) mukaan ja kysyn hevosen omistajalta lupaa julkaista jotain kuvia. Jos saan luvan ja hevonen vaikuttaa lupaavalta, voisin sitä tarkemmin esitellä. Mulla on paperi täynnä kysymyksiä ja kaikki kamat katottuna perjantaita varten, silti mua jännittää ihan sikana! Kuvailujen perusteella kyseinen hevonen on juuri täydellinen, mutta pitää toivoa että se on sitä ihan oikeastikkin. En kuitenkaan toivo tästä tapauksesta liikoja, etten joutuisi taas pettymään.

Nyt kuitenkin meen nukkumaan ja valmistautumaan henkisesti huomista tuntia varten. Koitan ehtiä/jaksaa tulla huomenillalla vielä kertomaan edes lyhyesti tunnista ja fiiliksistä.

[ 51 - Kisastressiä ]

2011-01-25T21:34:00.000+02:00

Kisat lähestyy ja ilmottautuminen loppuu torstaina. Pitäs varmasti mennä, saan niistä hyvää kokemusta ja onhan kisaaminen ihan hauskaakin. Mutta millä hevosella? Husössä meillä on tallit täynnä hienoja ja laadukkaita hevosia, muttakun itse tykästyn aina niihin rajatapauksiin.

Tällä hetkellä mietin että ilmottautuisin Emirillä (joka tosin on saikulla.......) KN-Speciaaliin, toivoen että se parantuu siihen mennessä ja laitan Aronin kakkostoiveeksi. Jos Emir ei parane ja rata mennään Aronilla, ajattelin ottaa sen sitten ihan humorilinjalla, kaikkea on kokeiltava.

Toisaalta jos ponilla on hyvä päivä, vois rata mennäkkin ihan kivasti. Tän päivän tunti meni ainakin ihan nappiin, muutamaa pukkia lukuunottamatta. Laukatkin meni hienosti, saatiin tehtyä laukkavoltit molempiin suuntiin hillitysti ja rauhallisesti. Aika hyvin. Tunnilla mentiin aluksi ohjat yhdessä kädessa asia, jonka jälkeen otettiin ohjat molempiin käsiin ja kokeiltiin sitä niin. Harjoiteltiin kääntämistä pohje ja painoavuilla ja lopuksi mentiin väistöjä. Saatiin kerrankin tosi paljon kehuja!

Pääsin vielä köpöttelemään Emirin työpäivän aikana. Sillä oli vähän ylimäärästä energiaa, joten mentiin maneesiin turvaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä kentän lumihankeen jolkottelemaan.

Staesy & Dotsi viime keväänä

Illalla menin moikkaamaan Staesyä ja Dotsia. Oli kiva huomata että joululahjaksi ostamani riimut sopi molemmille hyvin. Tytöt odottivat mua pihalla ja Steisi tuli mua portille vastaan. Oon nyt hoidellut ja viettänyt S:n kanssa enemmän aikaa, sillä Dotsilla on ollut ylläpitäjä jo jonkun aikaa. Joka itse rapsuttelee Dodoa ja putsailee sen varusteita. Mutta joo, moikkasin molemmat tarhassa ja menin putsaamaan kamoja. Putsasin Steisin suitset osissa ja molempien huovat sekä vyöt. Pyyhkäsin vielä vähän Steisin satulaa harjalla. Kyseessä on siis synteettinen satula, en mä nahkapenkkiä lähtis harjaamaan. Dotsin ylläpitäjä saapui sillä aikaa tallille ja tehtiin tallihommat yhteisvoimin.

[ 50 - Poni on vaan niin super! ]

2011-01-23T19:48:00.000+02:00

Menin torstain vakkaritunnin ja perjantain irtotunnin Aronilla. Torstaina tehtiin vastataivutuksia sekä vastalaukkoja. Meni tosi hienosti, saatiin muutamat onnistuneet vastalaukat molempiin suuntiin ja v-taivutukset meni kuin vanhoilta tekijöiltä. Opitaan joka kerta jotain uutta.

Hassua miten alle vuodessa voi edetä ratsukkona niin paljon. Toukokuussa ei selvitty 40cm pystystä - edes ravissa, suunnan mukaisen laukan nostamiseen saattoi mennä 10 minuuttia tai enemmän, tasapaino oli tuntematon käsite ja molemmilla meni herne nenään ekasta virheestä. Syksyllä hypättiin 85cm, laukat nousee jo hyvin - välillä kyllä löytyy tätä väärän laukan nostoa, eihän me nyt täydellisiä olla.

Aletaan ponin kanssa olla pikkuhiljaa jo tasapainoinen ratsukko, tai ainakin sinne päin ollaan menossa.

Perjantaina tunnilla tehtiin erilaisia tehtäviä kokorataleikkaalla. Tehtiin sille erilaisia siirtymisiä, temponvaihteluita ja jopa laukattiin sitä. Voi kyllä, Aronista puhuessa voidaan käyttää korostuksia ihan tavallisissa asioissa. Laukan rauhallisena pito on vieläkin hankalaa, mutta paranee kokoajan. Mutta, takasin lävistäjiin. Otettiin niitä siis laukassa, muut teki siinä erilaisia temppuja, mutta me tyydyttiin vaan saamaan rauhallinen ja pyörivä tahti. Muutamat lävistäjät meni erittäin hienosti. Loppuverkka oli muuten itsenäinen, mutta siihen piti lisätä joukkoon raviväistöjä molemmista pohkeista. Olin jo unohtanut miten mukava poni on väistöillä. Se on niissä ihan ekstrahyvä.

Ei oo nyt tapahtunu siis kauheesti muuta ku Aronia. Olin to-la vapaalla ja tänään oli ihan tavallinen, rento työpäivä. Yksi ilmotusasia mulla tosin on, hevosjahtiin liittyen. Löysin yhen tosi lupaavan olosen ruunan (se edellinen meni puihin, valitettavasti) ja perjantaina on roadtrippi tiedossa kun lähetään koeratsastamaan se yhessä kaverini kanssa! Hevonen asuu siis vähän pidemmällä tällä hetkellä.

[ 49 - Tiistain tunti etc ]

2011-01-19T19:57:00.000+02:00

Tiistaina mulla oli taas tunti. Menin Aaronilla ja teemana oli suoruus ja apujen läpisaanti. Tosi tehokas ja hyödyllinen tehtävä, Poni oli tosi hieno. Vaikka taas innostu pukittelemaan aika paljon. Opettajakin nauroi että käynnissä ja ravissa oltais helppo B, mutta laukassa ehkä perusmerkkiluokkaa. Miten niin holtitonta menoa?

Alkuverkka oli aika itsenäinen, tehtiin siirtymisiä ja taivutteluja, sitten alotettiinkin tunti.
(Huomatkaa HIENOT piirrustukseni!)

Ekana tehtiin siis lävistäjää ravissa, ilman pysähdystä, ja hevosen piti olla "niin suora että tyhmempi luulis ettei sillä ole takapäätä ollenkaan", mikä on yllättävän vaikeaa toteuttaa. Löytyi sieltä kuitenki lopulta oikeat avut, taas todettiin että ne puolipidätteet on oikeasti ihan tärkeitä, ja päästiin lähes viivotinsuoriksi. Käännyttiin jokatoinen oikealle ja vasemalle, tehden ensin n. 10 metrin voltit, joiden jälkeen siirtyminen käyntiin ja uralla väistöt. Lyhyellä sivulla raviin ja koko rumba uusiksi.

Sitten alettiin tekemään väistöjä keskihalkaisijalla, jotka sujuivat paljon paremmin koska apujen piti oikeasti olla oikeassa kohtaa oikealla hetkellä - ei voinutkaan unohtaa ulkopohjetta ja nojailla seinään. Aluksi käännyttiin taas molempiin suuntiin laukkaamaan, kunnes tehtävää vähän vaikeutettiin. Ensin halkaisijalla väistö toisesta pohkeesta - suoristus - toisesta pohkeesta, sitten uralle oikealle ja laukannosto , voltti vapaavalintaiseen kohtaan ja pitkänsivun lopulla käyntiin. Aron oli ihan liekeissä pohkeenväistöissä ja saatiin mielettömästi kehuja, laukasta en sitten sano mitään. Armotonta kaahotusta, pukittelua ja äkkinäisiä siirtymisiä raviin.

Lopulta alkoi laukatkin sujua ihan hyvin, aloin saamaan sitä vähän hallitummaksi ja ohjaus alko pelittää. Loppuverkka oli itsenäinen, ravailua ja kaartelua molempiin suuntiin ja lopuksi pitkät ohjat. Tunnin jälkeen ruokikselle ja siitä ottamaan hevosia sisälle.

Loppuhuipennukseksi vielä kerron, että pääsin tänään klippaamaan ekaa kertaa! Turre rassukka joutui koekaniiniksi. Minä siis vetäsin vaan muutaman vedon klipperillä, en herranjestas koko hevosta trimmannut. Innostuttiin kuitenkin vähän kuvioimaan ja nyt ponin ahteria koristaa toisella puolen salama ja toisella sydän - jonka minä klippasin!

Klippaus vielä kesken kuvan ottamiskohassa, ei Turre noin sottaseks jääny. Onneks. Mutta eiks toi sydän ookki hieno!

Nyt takas kouluhommien, ihanat etätehtävät hengitystieinfektioista, talli-ilmasta ja hankositeiden revähdyksestä. Aattelin myös saada viimein luettua Kyra K.n loppuun.

[ 48 - Katkolla..... ]

2011-01-15T18:32:00.001+02:00

Pahoittelen katkoa päivityksissä, tällä kertaa mulla on ihan oikea syy. Rakas pieni pupuni 'epsu' kosti kynsienleikkuun puremalla koneen laturipiuhan poikki. Suloinen pieni eläin.

Viimeviikon torstaina ratsastettiin ohjat yhdessä kädessä pieniä voltteja ja vaikka mitä kuvioita, apuina sai käyttää pelkkää istuntaa ja pohkeita. Se oli oikeasti yllättävän vaikeaa, itse kun sorrun helposti ns hienosäätämään ohjien avulla ja monet muut avut vaan katoaa. Menin sen tunnin Artolla ja se meni ihan kivasti, äitikin eksyi maneesinlaidalle kameran kanssa, mutta valitettavasti onnistuneimmassa kuvassa artoja ja minua on monta päällekkäin.

Halit Artsille tunnin jälkeen :)

Enpäs muuten alottanutkaan satunnaisesti tiistaitunteja, siitä tulikin mun toinen viikkotunti. Viime tiistaina (tai siis nyt tiistaina!) menin Emirillä, ekaa kertaa, ja teemana oli apujen läpisaanti. Emir oli ihan huippu, tosi samanlainen ratsastaa ku Aron, mutta vaan paaljon isompi ja hitaampi. Sillä haluun kyllä mennä useemminkin.

Torstaina jatkettiin edellistä teemaa sulkutaivutusten kera. Menin Aaronilla (♥) ja se oli ihan huippu, vaikka ponilla olikin omaa kivaa. Tehtiin laukkaverkka ympyröillä ja niissä aina keskihalkasijan kohalla tuli pukkia, samaa koettiin sulkujen aikana. Aron ei ehkä oo mikään paras suluissa, mutta kyllä sillä selkeesti on jonkunnäkönen idea niistä, ihankun mulla olisi yhtään sen selkeämpi. Saatiin käynnissä ihan hyviä pätkiä, samaten ravissa tuli muutama ihan oikea sulkutaivutusaskel. Olin niin tyytyväinen poniin tunnin jälkeen, lainasin sille jopa Turren loimea.

Tänään olin taas töissä, oli ihan kiva rento työpäivä. Ei tapahtunut oikeen mitään hämmentävää, tosin taidan olla vilustunut. Ens viikolla on taas paljon hevosia: töitä ma-ke ja su, ratsastustunnit ti ja to, sekä ainaskin ti ja pe tai la Steisin ja Dotsin luo. Ja heppatytöksi haukkuvat...

[ 47 - Tavallista talvea ]

2011-01-06T00:05:00.001+02:00

Sunnuntaina alko taas työvuorot, olihan mulla "huima" yksi vapaapäivä välissä. Toisaalta mä tykkään kun välillä vapaapäivät on tolleen hajallaan. En niin tarvii viikonloppuja, vaan tommosia nollauspäiviä.

Olin iltavuorossa sunnuntaista tiistaihin ja hyvin meni. Ekat illat kun olin oikeasti valmis oikeeseen aikaan. Yleensä hommat on hanskassa joko 10 minuuttia ennen työvuoron päättymistä tai samanverran sen jälkeen.

Illassa sai huomata että hokkikausi on tosiaan menossa, muutamia reikiä löytyi. Onneksi vaan ihan pintanaarmuja, jotka hoitui pelkällä perusputsaamisella. Mua muuten alko yks päivä mietityttää, että osaan pääni sisällä tunnistaa erilaisia haavoja ja yhdistää niihin sopivat toimenpiteet, mutta jos joku kysyisi miksi teen niin, en kyllä osaisi vastata. Oon vaan seurannut toisten esimerkkiä ja toimin itse sen mukaan. Ainoat jotka on ihan sanallisesti opetettu on kaksi asiaa: Aina steriilit välineet (sen tosin olisin jo itsekkin hoksannut..) ja jos on reikä, niin putsaukseen käytetään ruiskua. Oon oppinut todella paljon kun vertaa tämän hetkisiä taitojani esim vuosi sitten osaamiini, en sillon osannut pahemmin lukea hevosen elekieltä tai tiennyt mistään pulsseista tai ruumiinlämmöistä. Haavanhoidosta puhumattakaan. Vaikka kyllä mulla on vielä tosi pitkä matka edessä.

Tänään olin kasista-neljään vuorossa. Alotettiin päivä tarhaamalla hevoset ja sitten alettiin siivoomaan karsinoita ja talleja, niin ja hoitamaan kengittäjälle hevosia. Päivä oli tosi raskas ja mulla meinas jo puolenpäivän aikoihin loppua puhti kokonaan, mutta loppua kohden aloin vaan piristymään. Ihan hyvä niin. Kun oltiin saatu tallit siivottua (jaettiin heinät karsinoihin valmiiksi) otettiin hevoset sisälle ja lakastiin. Käytiin syömässä, jonka jälkeen jaettiin päiväkaurat hevosille. Siivoiltiin tallipihaa ja täytettiin tallien heinävarastoja. Pian olikin aika hakea illan tuntilistat, auttaa ratsastajia ekalle tunnille ja suunnata kohti kotia.

Ei nyt oo oikeen mitään suurta tapahtunut, huomenna alkaa taas torstaitunnit ja alan myös aina välillä käymään tiistaisin aamutunnilla. Sain eilen ongittua huomisen tunnin teeman ja kausi alkaa armottomalla rääkillä. Paljastan vasta huomenillalla mitä tehdään, tai tehtiin, joudun varmaan siihenkin taas piirtämään kuvia (ellei katsomonreunalle ilmesty kamerajengiä).

[ 46 - Vuos 2010 pähkinänkuoressa ]

2010-12-31T12:09:00.000+02:00

Kauheen monella on fb, twitteri ja kaikki mahollinen täynnä näitä ihania "oikeesti oon ens vuon yhtä söppänä ja haisen pahalle" sekä "kerro muistosi minusta tältä vuodelt koska oon ihana!!!" - päivityksiä. Itse en koe tarvetta niille, mutta voisin tähän koota vähän tätä vuotta.

Vuoden aikana oon kehittynyt kauheasti, niin hevosten käsittelyssä kuin ratsastamisessa. Tammikuussa löysin itselleni uuden ystävän, Kallen, josta tosin jouduin tässä kuussa luopumaan. Toukokuussa tutustuin myös Aaroniin, josta toivottavasti en joudu vielä pitkään aikaan hyvästelemään. Keväällä aloitin työt ns. Jokerina Husössä (eli jonkun ollessa sairaana, olin mun vuoro tulla to the rescue) ja nyt syksyllä alkoi oppisopimus, jonka loputtua mun olis tarkotus olla ratsastuksenohjaaja.

Kesällä suoritin viimein B-estemerkin ja syksyllä vaihtui ratsastusryhmä ja opettaja. Kuitenkin jatkoin vanhan opettajankin tunneilla ns tallitähti-tuntien merkeissä. Samoin oltiin Violan kanssa perinteisellä Vironretkellä ratsastelemassa, talli oli täyttynyt vuoden aikana monellaisella uudella hevosella, joista torin Francis oli ehdottomasti kesän paras.

Syksyllä mulle tuli Turren kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja alotinpa kisaamisenkin pitkän tauon jälkeen, huonommalla menestyksellä tosin. Tai itse olin tyytyväinen, sillä toiveena oli saada pidettyä itsensä rauhallisena ja saada Aaronilta nousemaan oikeat laukat (ne kun osaa välillä olla vähän hukassa....). Kävin myös HIHSissä ekaan kertaan moneen vuoteen. Pakkohan sinne oli päästä omiaan kannustamaan.

Alotin jahtaamaan itselleni omaa hevosta ja lähiopintojen aikana ypäjällä tutustuin moneen ihanaan ihmiseen ja opin paljon uutta.Tämä vuosi on ollut rankka, mutta ihana. Toivottavasti ensvuosikin tois jotain kivaa tullessaan.

Nyt onkin aika lähteä vuoden viimeiseen iltavuoroon, josta sitten suoraan kaverille juhlimaan. Olkaa rauhassa ja säästelkää niiden rakettien kanssa!

[ 45 - Paluu arkeen ]

2010-12-29T21:10:00.000+02:00

Euro, Virossa kesällä 2007

Joulu tuli ja meni, tänään alko taas työt mun pitkän viikonlopun jälkeen. Fiksuna tyttönä pistin mun unirytmin sekasin (heräillen viikonlopun sekä alkuviikon kahen aikoihin..) ja tänään herätyskello huus viideltä aamulla. Kampesin itteni ylös ja aamupesun sekä aamupalan kautta kohti Husötä.

Perillä olin joskus 15 vaille kuus, mikä oli ihan jees, sillä uuden lukko teki taas temput (kiitos pakkanen!) ja jouduin kiertää takaoven kautta sisään talliin takas etuovelle ja potkimaan sen sisäpuolelta auki. Tohon koko hommaan meni aika paljon aikaa, joten se ekstra 15 minuuttia tuli tarpeeseen.

Jaoin heinät perusrutiinilla tallista toiseen ja menin sitten viemään eväät jääkaappiin ja hakemaan toimistosta listat. Alotin sitten siivoomaan Vanhaa ennenkun aloin jakelemaan aamukauroja. Seittemän aikoihin paikalle saapuikin jo lisävoimia ja saatiin päivä kunnolla käyntiin.

Päivä meni tosi nopeesti, kuuden vuorot menee aina, vaik niihin herääminen onki yhtä tuskaa.

Aaron, Husö toukokuussa 2010

Selailin viimekesäsiä heppakuvia, ihanan näköstä kun vetelee t-paita päällä ja aurinko vaan paistaa, päätin laittaa kuvat samaan teemaan. Alkaa mennä hermot tähän kylmyyteen ja vaatekerrosten lisääntymiseen (tällä hetkellä 3housut ja 3paitaa + takki, niin ja yhet housuista toppikset ofcrs).

Amigo, Husö kesällä 2010

[ 44 - Joulutunnelmissa ]

2010-12-26T23:30:00.000+02:00

Vielä tälleen myöhässä hyvät joulut kaikille. Itse vietin jouluaattoaamun sekä päivän töissä, jonka jälkeen saunaan ja ruokapöytään.

Aluks vähän harmitti olla jouluaattona töissä, mutta se oli ihanin päivä tähän asti. Menin aamulla jakamaan uudelle väkirehut ja jäin sinne siivoamaan, pistin radion pauhaamaan ja joululaulut raikas. Hepat höristeli ja ulkona pauhas pakkanen. Parempaa joulufiilistä tuskin mistään voi saada.

Hevosaiheisia lahjoja en saanut, paitsi aikasemmin horzesta tilatut huppari, hanskat sekä sukat. Mennään äitin kanssa kyllä ostamaan mulle jonkunnäkönen topparatsastustakki vielä. Lahjat tosin olivat muuten ihan supereita, tuli villasukkia, lämpöpukua, kirjoja ja lakanoita♥

Kuva viimevuoden jouluratsastuksesta

Tänään meillä oli jokavuotuinen jouluratsastus. Vaikken enää ookkaan hoitaja, niin pakkohan mun on siihen osallistua. Herätys oli aamulla 7.45 ja puol ysiltä tultiin hakemaan kohti Husötä. Koristeltiin Oonan kanssa ponit hienoiksi. Vanhaan teemaan kangistuen, oltiin (jälleen) Turren kanssa keijukaisia. Tein sille pahvista sarven jonka kiinnitin suitsiin ja letittelin harjaa sekä häntää, vaaleanpunaisten rusettien kera, tottakai. Ton tuulen takia ei päästy maastoon, joten vedettiin sitten maneesissa itsenäisesti leikkejä ja koulua. Meitä ei Oonan kanssa tosin panostaminen kiinnostanut, joten kisattiin niin nopeudesta kuin hitaudestakin lähes kaikessa mitä keksittiin.

Oon muuten kokonaan unohtanut kertoa mun hevosenetsinäprojektista! Mulla on ollut haku päällä ja aivan mielettömiä tapauksia on tullut, yksi tosin yli muiden. Kyseessä on kaverini vanha kisahevonen, 13-vuotias kimoruuna. Aivan mieletön tapaus. Ei mikään automaatti, mutta "pienen" kaksintaistelun jälkeen on joka kerta löytynyt se yhteinen sävel. Just mun tyylinen poitsu. Paljastan kyseisestä hevosesta lisää kun varmistuu että ostanko sen vai en. Mutta ainakin tällä hetkellä oon ihan myyty.

[ 43 - Hyvää yötä, lepää rauhassa ]

2010-12-19T14:25:00.000+02:00

Hevosia tulee ja menee. Asia joka piti oppia jo hevostelun alussa, silti rakkaan ystävän poismeno on aina kamalaa. Tällä viikolla jouduin hyvästelemään ja luopumaan yhdestä. Poika-Rallaus, tunnetummin Kalle, nukkui pois. Viimeset päivät on ollut aika vaikeita. On itkettänyt, v*tuttanut, ärsyttänyt, suututtanut, väsyttänyt (kuitenkaan unensaanti ei ole tullut kysymykseenkään) ja ikävä vaan kasvanut. Pakko vaan koittaa ajatella elämää eteenpäin ja muistella niitä hyviä hetkiä mitä Kallen kanssa koettiin paljon, mutta liian vähän.

Viime tammikuussa tapasin Kallen, enkä osannut odottaa miten paljon siihen tulisin kiintymään näin lyhyessä ajassa. Keväällä oli tarkotus aloittaa kisaaminen, pariviikkoa sitten meinasin ekaa kertaa pudota satulasta, Sänkkäreillä mentiin niin lujaa että pelotti ja viima pisti kyyneleet valumaan silmistä.

Poni ei koskaan ollut mikään maailmanluokan ratsu, eikä ravuri. Mutta minulle ja monelle muulle Husössä se oli juuri oikeanlainen ystävä. Ja olihan Kalle taitava, kuinka moni tuntemanne suomenhevonen osaa passia, tölttiä ja nelitahtisen laukan, mutta silti voittaa ysikympin ratoja, vastassaan hienot kisapeeveet. Kalle ei ehkä ollut taitavin, mutta rehellisempää hevosta, ystävää, työkaveria saatte hakea.

Sinua minä en tule unohtamaan.

[ 42 - Toka viikko ypäjällä ]

2010-11-19T22:43:00.000+02:00

Nyt on jakso 1A sitten ohi, etätehtäviä tuli ihan reippaan olonen kasa. Mutta ihan mielenkiintosista aiheista, että alan varmaan pikkuhiljaa tekemään niitä ihan ilosesti. Tällä viikolla oli ruokintaa, laidunten pohjainfoa (tai yleisesti infoa pohjista), värejä, luita, anatomiaa, juoksutusta, lastausta ja kaikkea muuta kivaa. Viikko meni taas ohi niin että hujahti.

Tulee kyllä mieletön ikävä niitä kurssikavereita, hassua miten kahessa viikossa täysin toisilleen tuntemattomat ihmiset voi muodostaa niin yhtenäisen porukan. Onneks muutamat asuu suht lähellä, ja sovittiin jo yhteisistä uv-juhlista.

Tämä viikko ei tosin ollut ihan niin mielenkiintoinen kun edellinen, ehkä kanssa siksi kun kaikki ei ollut enää uutta ja jännää. Kuuntelin silti tunneilla ja tein jopa itsenäisestikkin tiivistelmiä. Monisteitakin tuli semmonen nippu että pakko hankkia jonkunnäkönen kansio.

Nyt oon ihan poikki, eilen meni vähän liian myöhään ja aamulla aikanen herätys ja armoton pakkaaminen. Huoneet piti luovuttaa jo kymmeneltä, eli tyhjennettiin ne jo ennen tunneille lähtöä. Oli kyllä kiva sotku meiän huoneessa, saatiin viettää tää viikko perhehuoneessa. Oma sisäänkäynti ja kaikkea.

Sori sekavuus, oon ihan just menossa nukkumaan, mut aattelin kuitenkin tehä tämmösen ns pikapäivityksen vielä. Huomenna Steisin ja Dotsin luo ja sunnuntaina kattomaan kisoja. Maanantaina onkin sitten jo paluu arkeen.

[ 41 - Uudestaan maastoon! ]

2010-11-13T21:35:00.000+02:00

Mentiin tänäänkin maastoilemaan Staesyn ja Dotsin kanssa, onneksi sade loppu ennenkuin päästiin edes selkään. Hämärää oli tosin jo, joten vedettiin otsalampun valossa (josta ei kyllä ollut sitten mitään hyötyä) pitkin metsäteitä, kierrettiin sieltätäältä ja laukkasuoran & loppuravipätkän kautta takasin kotiin. Sade oli kyllä tehnyt tehtävänsä, ei saatu laukattua kun yksi pikkupätkä. Ravattiin tosin aika paljon.

Oli kyllä hauska ravailla ilman satulaa metsäpolkuja. Pääs oma tasapaino kyllä aika kovalle koetukselle ja nyt on vatsalihakset kipeenä. Sainpahan minäkin kunnon treeniä. Teki kyllä molemmille hevosille hyvää kun niidenkin piti kunnolla keskittyä siihen mihin sen jalkansa laittavat.

Steisi jo valmiina jatkamaan kotimatkaa

Puoltoista tuntia saatiin lenkillä vierähtää, oltiin hoidettu tallihommat jo etukäteen joten saatiin suoraan ponsut sisälle syömään. Jätettiin niille loimet niskaan, molemmat oli märkiä niin sateesta kuin hiestäkin. Vaihettiin omat kamat ja toivotettiin poneille hyvätyöt.

Nyt ihanan saunanraikkaana pientä leffailtaa ja huomenna taas suunta kohti ypäjää!

[40 - Ihana maastolenkki ]

2010-11-12T21:17:00.000+02:00

Olin siis tänään mun rakkaiden Tinkeri-hoitsujen luona. Mentiin Dotsin ylläpitäjän kanssa mukava maasto, ite menin Steisillä ilmansatulaa. Ihan vaan koska se on mukavanpaa, ja mulla tosiaan sattuu olemaan ratsastushousut husössä, joten menin farkkulegginssit jalassa.

Laitettiin hevoset pihalle kiinni ja annettiin vähän heinää siihen, siivottiin ripeästi talli ja laitettiin ruuat ja vedet valmiiksi. Harjailtiin hevosia rauhassa, molemmat oli ihan yltäpäältä mudassa. Saatiin ne kuitenkin ennenpitkää valmiiksi ja heitettiin kamat niskaan. Ite könysin Steisin selkään vapaalla tekniikalla.

Tamma oli aluksi vähän jäykkä, mutta vertyi tosi nopeasti ja energiaa piisasi. Huomas että oli ollut paripäivää vapaalla. Ravailtiin suoria teitä, tuolla pimennossa ei uskallettu metsään lähteä. Otettiin muutama mukava laukkapätkä. Tosi ihana lenkki, eniten kyllä sade v*tutti, tai alkuun se oli ihan hauska juttu, mutta sen yltyessä ja itse ollessa täysin läpimärkä alko hymy hyytyä. Lenkiltä tultua vietiin tytöt sisälle syömään ja pistettiin loimet niskaan. Sanottiin hyvätyöt ja vaihettiin omat kamat.

Nyt on ihana olo kun sai kuivat vaatteet niskaa, ja ruokaa eteen. Mennään huomennakin ratsastaa ja jos saisin sillon jotain kuvia, kun tuolla sateessa en viittiny kameraa kastella.

[ 39 - Ypäjä, eka viikko takana ]

2010-11-11T20:46:00.000+02:00

Turhaan jännitin koko reissua, kurssikaverit on mahtavia ja on ihanaa opiskella asioita jotka oikeesti kiinnostaa sua.

Sunnuntaina lähettiin ajelemaan siinä viiden aikoihin ja pienen pysähdyksen takia matkaan meni 2,5 tuntia. Kämppis oli jo saapunu paikalle, turhaan pelkäsin ettei tultais toimeen. Löydettiin samantien aaltopituus ja juttua vaan tuli. Muutkin ryhmäläiset oli tosi kivoja, muutamaa lukuun ottamatta. Mut eihän kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Maanantaina alko opiskelut, oli hevosen hoitoa sekä kengitysoppia. Muutenkin ekalla viikolla oli hevosen hyvinvointia, -peruskäyttäytymistä, ruokintaa sekä kengitystä ja yritysjuttuja. Kaikki tosi mielenkiintosia. Päästiin myös tekemään itse omat ketjuriimunnarut sekä irrottelemaan kenkää, vuolemaan ja laittamaan kenkää takasin. Tänään oli myös hevosen perushoidosta tentti, meni tosi hyvin, mutta jostain syystä en sillä hetkellä saanut millään päähän perussykettä ja hengitystä levossa. Ei kai se mitään, osasin kuitenkin muihin kohtiin vastata (ainakin omasta mielestäni) oikein.

Sillon ku ei vietetty aikaa tunneilla, hengailtiin yhteisessä tilassa jossa oli myös tv. Muutamat käväs myös ypäjän yöelämässä.

Viikko oli tosi hyödyllinen ja opettava. Otin muistiinpanoja tosi ahkerasti (mitä ennoo ikinä oikeen harrastanut), sekä ostin kaks uutta kirjaa; Hevosen ruokinta & hoito sekä Ruokinnalla tuloksiin nelosen. Tota ekaa oon jo alottanu lukemaan ja se on ihan mielenkiintosta tekstiä, suosittelen muillekkin.

Ekat päivät jo takana ja sunnuntaina alkaa uus rumba. Huomenna oon menossa hoitelemaan mun pikkutinkerityttöjäni, joita mulla on ihan kauhee ikävä. Otan kameran mukaan, toivottavasti illalla ei oo liian pimeetä kuvailuun.

[ 38 - Mä oon vaan niin huono päivittelijä ]

2010-11-06T15:56:00.000+02:00

Taas on ollu vaikka mitä mistä kirjottaa ja kokoajan tapahtuu jotain, mut ehkä siinä syy miks en oo ehtinyt tulla raapustelemaan kuulumisia. Otetaan lyhyesti kaikki;

1 Oma hevonen
Mä tosiaan oon hankkimassa omaa hevosta, en ihan vielä. Ihanteellisin olisi että ensi kesänä olis oma kopu tallissa. Hevonenkin on mielessä, pitää vaan toivoa että se nyt varmasti on sopiva ja että omistajalle sopisi mahd vuokraus kesään asti, jonka jälkeen hevosen osto.

2 Carlo
Meiän pikkuihana oripoika Carlo palasti Husöseen, tai ei Carlo enää ole ori, se ruunattiin muutama viikko sitten. Kyseessä siis tosi sympaattinen ja hyväkäytöksinen, kohta kolmivuotias, Husön "kasvatti".

3. Aron kipeänä
Tästä en voi kauheasti kertoa, sillä en oikeen tiedä että mikä sillä on. Mutta mun pikkumussukka on satuttanut jalkansa jossain :(

(btw, hyppäsin sillä yks päivä ennen tota jalansatuttamista. Se oli mielettömän hieno, harmi ettei mulla ole kuvia siitä)

steisi & dodo keväällä

Muuten oon tavanomaisesti viettänyt aikani Husössä & Staesyn ja Dotsin luona. Oon menny nyt Aronin saikun johdosta Turrella, ja se on vaan niin hieno. Vaikka sen kunto onkin rapistunut. Se on siis joskus ollut ihan oikea koulusuokki ja kyllä sen siitä vieläkin huomaa. Eilen oltiin ratsastamassa Steisillä ja Dodolla, tehtiin illalla mukava, ehkä tunnin mittanen iltalenkki. Menin itse Steisillä ilman satulaa, sillä on niin ihana pehmeä tynnyriselkä sekä nojatuoliaskeleet. Mammuska oli superi ja innostu ravipätkillä tekemään oikeen milettömän korkeita askelia.

Huomenna lähtö ypäjälle, mun kahen viikon lähiopintoihin. En saa sinne konetta mukaan, mutta kerron täällä sitten kaiken siitä meiningistä ja opitusta. Oon välissä viikonlopun kotona, joten pyrin sillon pääsemään päivittelemään.

[ 37 - Kisatunnelmissa ]

2010-10-12T22:17:00.000+03:00

Sunnuntaina meni rikki monen vuoden kilpailutauko. Jännitti aivan kamalasti jo edellisenä iltana, onneks hoidin kaikki kuntoon jo etukäteen joten aamustressailut saivat pitää oman aikansa.

Herätys oli kuudelta, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan. Siitä nopsaa suihkuun ja aamurutiinien avulla ittensä edustuskuntoon laitto. Vielä ennen lähtöä pakkasin vähän evästä sekä varmistin että kaikki tarvittavat on laukussa. Metrolla puotilaan ja siitä autokyydillä tallille. Ensin mentiin laittamaan kamat kasaan, siitä nimenhuutoon ja radanrakennukseen. Lopulta päästiin letittämään & tuunaamaan Aaron kuntoon. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken ja jättämään toisen kisaajan puunaamaan loppuun, sillä omat toimihenkilöhommani lähenivät. Olin siis kuuluttajana ekan helppoC:n (tosiaan jos joku ihmettelee että miksi meillä oli kaks heC-luokkaa, niin syynä että tuomari olisi vaihtunut kesken luokan, joten se päätettiin jakaa kahtia). Juontohommat meni ihan hyvin, vaikka alkuun jännittikin aivan kaameasti. Pian olikin mun verkan aika.Aaron oli aivan upea, se ei oo ikinä ollut heti alkuun niin loistava. Oli skarppina eikä sähläillyt turhia, peruutukset meni hyvin, laukat nousi hallitusti ja ravilisäyksetkin meni nappiin. Viimein päästiin radalle, alkoi tosi hyvin. Vähän oli tiet alkuun hukassa, muttei pahasti. Ensimmäinen lisäys oli vähän laimea, mutta toisessa ravilisäyksessä poni oikeen liisi. Ensimmäiset laukat meni hyvin, vähän hätäinen nosto & raviinsiirtyminen, mutta laukka pysyi kokoajan, jopa lävistäjän loppuun asti! Seuraavassa laukassa asiat alkoivatkin mennä pieleen. Nosto oli hätänen, kuitenkin vauhti tasapainottui hetkeksi. Sitten vaan tapahtu jotain. Poni hermoili, minä hermoilin, tuntu että kaikki hajoo käsiin ja sitten löysinkin itseni verryttelyalueen puolelta. Hylky siitä siis tuli. Mentiin kuitenkin rata vielä loppuun ja hylystä huolimatta olen tyytyväinen. Poni meni hienosti, mokia sattuu kaikille ja tästä ei voi muutakun oppia.
Arvostelupaperissa suurin osa kutosia & muutama vitonen, nopealla päässälaskulla prossat olisi olleet reippaat 55. Mun piti laittaa tähän vielä jotain kirjallisesta arvostelusta, mutta se on sen verran vauhdilla kirjoitettu etten saa siitä mitään selvää.

Oli muuten tosi outoa, kun monet tuli pahoittelemaan hylkäystä ja ihmettelemään tapahtunutta. Reippaan urheilijan tavoin en vaipunut itsesäälin, vaan kehuin ponia ja totesin että välillä vaan käy näin. Voittoa en muutenkaan mennyt kalastamaan, vaan kokeilemaan maistuisko kilparata näin pitkän tauon jälkeen (kyllä maistui, ens kisoja odotellessa!).

En oo kisakuvia vielä saanut käsiini, joten liitin tohon pari kuvaa lauantain irtotunnilta. Molemmista kuvista kiitokset Ella N. Kisakuvia tulee kyllä heti kun kuvaajat niitä sivuilleen laittavat.

[ 36 - Arkistojen helmiä ]

2010-10-07T21:12:00.000+03:00

Sunnuntaisten kisojen tunnelmaan virittäytyminen on alkanut. Radan opettelu check, tunti varattu lauantaille ja kisavaatteet valittu. Päätin vielä nostaa tunnelmaa kaivelemalla youtuben arkistoja. Vaikka luulisi k.o. videoiden vaan masentavan ja tuhoavan viimeisetkin itsetunnon rippeet, niin tossa on tavotetta. Jotain jolle tasolle tuun tuskin ikinä pääsemään, mutta jotain mistä uneksia.

Itse olen nähny kyseisen videon vasta isompana ekan kerran, niin Matador on juuri niin hieno kun voi hevonen olla. Kyrakin on hyvä, tottakai, mutta tossa hevosessa on jotain niin suurta mutta hempeetä. Tosi kaunis liike jota on ihana katsoa. En oikeen osaa tohon rataan mitään lisätä, paitsi noi lopussa tulevat pilkunviilaushidastukset pilas tunnelman.

Vaikka Ankysta käydäänkin kiivasta keskustelua RollKurin puolesta & vastaan ja vaikka (jos nyt näin amatöörinä voin arvostella) en Ankyn ratsastustyylistä pidä, niin silti ylistän hevosta, kuten aina. Musta muuten Salinerolla on ruumiiseen nähden tosi tikkujalat, ihan tälleen btw, ja silti se käyttää niitä paremmin ku monet "sopusuhtaset".

Tosta RollKurista vielä, että voisin tännekkin siitä jotain kirjotella jos ketään kiinnostaa lukea.

Laitetaan nyt loppuun vielä yksi video, josta mulla ei oo kauheesti mitään sanottavaa. Toi hevonen on vaan niin upea. Kyllä, mä fanitan noita hevosia enemmänkin ku ratsastajia yleensä. Kuullostan ihan pikkulikka-sepitykseltä, mut kattokaa tota hevosta. Se on selkeesti syntyny kouluaitojen sisäpuolelle.

♥

[ 35 - Tuuppausta ja kerrankin tyytyväinen ]

2010-09-30T22:27:00.000+03:00

Tänään menin kaksi tuntia putkeen, molemmat Aaronilla. Se on kyllä mun kanssa ihan yks yhteen, yhteistyö toimii ja ymmärretään toisiamme. Hauskinta musta on se, että mun "heikkopuoli" on Aronin vahva ja toisinpäin.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin itsenäistä herkistämisverryttelyä, jonka jälkeen pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja ravissa. Kummankaan pohkeenväistölahjoilla, niin minun kuin Aaroninkaan, ei mitään vuosisadan suoritusta tullut, mutta oon silti enemmän kuin tyytyväinen. Saatiin sinne joukkoon hyviä askelia ja kumpikaan ei menettänyt hermoja. Normaalisti pelkkää kaahotusta oleva laukkakin alkoi muistuttaa jo normaalivauhtia ja sain jopa koottua sitä vähäsen. Muut tuntilaiset katso mua kieroon mun ylistäessä Aapoa maasta taivaaseen ihan tavallisen laukkapätkän jälkeen.

Toisella tunnilla oli samantyylinen alkuverkka ja sen jälkeen käytiin B-rataa läpi (ympyrää, volttia, keskiravia jiiänee). Kuulostaa helpolta, mutta open tuijottaessa ja vaatiessa parastasi muuttuu tavallinen pääty-ympyräkin yllättävän vaikeaksi. Mentiin myös kuuluisaa kymmenen-metrin-laukkavolttia, tai sai valita meneekö sen vai keskiympyrän. Mentiin Aaronin kanssa muuten keskiympyrää, mutta oikeaan kierrokseen mentäessä ja laukan ollessa hyvä sekä tasapainoinen päätin repästä ja kokeilla ympyrää. Odotuksista huolimatta se onnistui. Päätin jättää laukkaamiset siihen ja ylistää ponia taas kerran. Tommoset ns pikkuasiat, joista huomaa edistyksen on musta ne kaikista tärkeimmät. Tunnin jälkeen niin ratsu sekä ratsastaja rypivät ylpeydessä sekä omassa hiessään. Pesin Aronia ja lähdin kotia kohti hoitamaan oman hygieniatasoni lailliseksi.

Kuvaajia ei kentän laidalla näkynyt, enkä jaksaisi laittaa taas niitä samoja vanhoja kuvia. Yritin myös piirtää kuvaa, mutta sekään ei onnistunut.

Mentiin oikeesti kentällä eikä nurmikolla ja mulla oli satula, mut otin taiteellisen vapauden muokata totuutta, nyt kun taiteellisiks kerran ruvettiin niin pitihän sekin hoita (tosi) kunnialla loppuun asti.

[ 34 - Estetunti ja ruostuneet taidot ]

2010-09-29T18:25:00.000+03:00

Estetunnista ei ole kuvia, onneksi. Nyt kun mulla on oppisopimus alkanut, on mun ratsastustyyliin ja taitoon laitettu enemmän huomiota ja vaikka tiesin että mun hyppytaidot on pahasti ruosteessa, niin eilen iski pienoinen paniikki.

Tehtävät eivät edes olleet vaikeat, suoristuksia ja innarilinjaa. Hevosena toimi säpsy tamma Molly, jolla oon ennen hypännyt aika paljonkin. Molly on omalla tavallaan tosi herkkä, mutta kuitenkin vaatii napakat ja terävät avut. Hyppytyyli on hyvä, kuitenkin loikat sen verran isoja ja oudon tuntusia että niissä on vaikea istua. En siis nyt yritä pistää mitään Mollyn niskaan, itse oon erittäin arka ja vinossa. Vähemmästäkin menee herkkä hevonen sekasin. Kyllä me onneks saatiin muutama "ihan ok" -hyppy. Kuitentin pisti harmittamaan tämmönen megamokailu hyvän tuntiputken jälkeen. Se on muuten tosi hyvä, että nyt jo aletaan harjottelemaan niin saan suoristettua itseni, parannettua asentoa sekä hyppytaitojani. Ehkä vielä joku päivä musta tulee rohkea hyppääjä!

Nyt huutaa jalat ja huomenna pitäisi selvitä vielä kahesta tunnista putkeen, onneks perjantai on vapaapäivä niin voin rauhassa palautua.

[ 33 - Eilinen iltavuoro & tää päivä ]

2010-09-23T21:05:00.000+03:00

Eilinen iltavuoro meni odotusten vastaisesti putkeen. Ensin muutama tunti aamuvuorolaisten kanssa, kunnes neljältä jäin yksin. Söin, kävin siivoamassa kengitysjätteet käytävältä (kengittäjä oli siis käymässä), vaihtelin vesiä muutamassa tallissa ja katsoin että hevoset pääsee ajoissa tunneille.

Sitten olikin ns. kokkaamisen aika, eli muutama hevonen meillä syö normaalin kaura/peacemakeri -annoksen lisäksi myös "mössöjä" (turvotettu seos greenlinea, pellavaa jne.). Niiden tekoon ei kauaa mennyt, ja vein soseämpärit talleihin valmiiksi iltaruokintaa varten.

Siinä sitten siivoilin vielä tallipihaa ja puuhastelin kaikennäköistä kunnes oli aika alkaa jakamaan heiniä, eli ensin heinät hepoille ja sitten lakaisu. Sama toistuu joka tallissa. Sen kierroksen päätyttyä alkaakin väkirehukierros, joka ei mene enää ihan niin loogisesti. Viimeinen hevostunti päättyy yhdeksältä, eli saan ensin ruokittua plus suljettua ponitallit ja viimeisenä vanhan, uuden sekä hirsitallin. Viimeisen tunnin ratsastajien saavuttua kävin ruokkimassa viimeiset tallit, sulkemassa ne (sulkemisella siis tarkoitan tiettyjen ovien sulkemista & valojen kiinni laittamista) ja lopuksi vielä suljin satulahuoneen, toimiston ja ratsiksen. Iltakymmenenaikoihin, kaikki valot sammutettuna, Husö oli aika karmiva paikka. Eiköhän siihenkin totu.

Tänään mulla oli töitä kasista neljään, meni ihan putkeen. Ekaks karsinoitten siivousta ja kuivittelua, sitten hevosten laittoa tunneille, tallipihan siivousta, ruokintaa. Päivä oli yllättävän nopeasti ohi. Kuitenkaan en lähtenyt kotiin jo neljältä, sillä ratsastuspäivä!

(Huomatkaa ovelasti sijoitettu ratsastusaiheinen kuva. Kiitos Sanna K.)

Mentiin erilaisia hevosen herkistystehtäviä ja kumpikaan, Kalle tai minä, ei olla niissä mitään parhaita, tai siis herkimpiä, eli jouduttiin molemmat hommiin. Kuitenkin pitkän kaksinkamppailun ja tuskailun jälkeen homma alko toimimaan hyvin, molemmat ollaan kehitytty. Oon nyt kiinnittänyt tosi paljon huomiota, niin tunneilla kuin yksin ratsastaessa, mun taipumukseen jäädä sisäohjaan kiinni & tehdä liian pitkiä pidätteitä. Kuitenkin alan päästä tosta jo pikkuhiljaa eroon, onneksi.

Laitoin tohon sekaan nyt jotain vanhoja kuvia, kun kuitenkin pitkä postaus ja kuvattomana näytti kamalan ankealta.Viime talvena, kiitokset kuvasta Hanna S.

[ 32 - Julia ♥ Turre , 10v ]

2010-09-22T10:49:00.000+03:00

Kymmenen vuotta sitten, olin 9 vuotias sekä lapsekas ponityttö joka unelmoi omasta esteappaloosasta sekä hoitoponista. Kysyin ratsastuksenopettajalta hoitsua ja sellaisen sainkin. Se ei ollut pieni, suloinen ja kiltti poni vaan karsinassa odotti pyöreä, silloin isolta tuntuva, 9 vuotias suokkiruuna. Se ei ollut mikään muotovalio, paitsi minulle. Sinä päivänä tapasin Turren.

Hassua että siitä päivästä on jo niin kauan, muistan miten pinteleiden kääriminen teki mut hulluksi, miten Turre ei suostunut nostamaan kaviota ja kuinka se hevonen testasi mua. Oon tullut itkien ulos Turren karsinasta, useammin kuin kerran. Silti jaksoin sinnitellä ja se palkittiin. Nykyään minulla on ystävä joka tuntee ääneni, kunnioittaa minua (ja on myös ansainnut minun kunnioitukseni itselleen), johon luottaa ja joka voi luottaa minuun.

Eilen jäin työpäivän jälkeen vähän puuhastelemaan Purmin kanssa, pesin sen hännän, selvitin & tasoitin sen. Selvitin myös harjan ja leikkasin niskasiilin sekä korvakarvat. Siinä samalla rapsuttelin Turrea, joka mielellään myös rapsutti mua takaisin.

Töissä on mennyt kivasti, ei kauheasti mitään uutta. Paitsi että otin itselleni toisen viikkotunnin. Sen tosin maksan omasta taskustani, mutta voin maksaa kerran kuussa ratsastamieni tuntien määrät ja ryhmä on pienenpi ja hinta alhaisempi. Kyseessä on siis työntekijöiden oma ryhmä, nyt oon muutaman tunnin ollut siinä mukana (Aaronilla ofcrs) ja oon tykänny tosi paljon.

Tänään oon iltavuorossa (klo 14-22) ja en oo sen menosta tainnut ikinä kirjottaakkaan, joten voisin tänään miettiä jotain kerrottavaa siitä.

[ 31 - Sänkkärikausi avattu ! ]

2010-09-11T20:08:00.000+03:00

En torstaina jaksanutkaan tulla koneelle, mutta nyt pientä tuntipuimista. Kuten varmaan moni jo otsikosta tajusi, mentiin sänkkärille ratsastamaan. Ratsuna oli Kalle "liito-orava" finskaputte. Tosiaan uuden hevosen "Killen" saavuttua ollaan koettu suuri tarve antaa ns välinimet sekä sukunimet lemppareille. Killestä vielä sen verran, että se on jäätävän iso torinhevosruuna joka omistaa orikaulan. Tosi kiltti ja söpö, mutta iso.

Kalle oli jo valmiiksi tunnilla joten hengailin ja menin muiden kanssa laittamaan hevosia (suom. istuin käytävällä ja katsoin muiden puunaamista). Viimein päästiin tunnille, Ponsu oli aivan täpinöissä joten vaihdoin armottomat tuuppaussuunnitelmat rentouttavaan viipottamiseen. Kyllä huomas että Kallella on harrastettu startteja, nollasta sataan samantien. Mulla oli niin ihana fiilis siellä selässä että teki mieli nauraa ääneen. Lujaa menenimen on hauskaa, mutta jos siihen plussataan hevonen johon voi luottaa täydellisesti nousee kokemus aivan uudelle asteelle. Minun ponsu on hienoin.

Tänään olin kuudesta kahteen töissä, mutta siitä ei sen enenpää kuin että Husö on pelottava paikka ku on pilkkopimeää. Oli pakko käydä laittamassa kaikki maholliset tallivalot päälle kun pelotti niin paljon ja olin varma että jokapuolella oli karhuja ja mörköjä. Talvea odotellessa :D

Löysin muuten ihan mielettömän hevoskuvaajan, Tim Flachin. En tiedä kuinka tuttu kyseinen kuvaaja on, itselläni jo entuudestaan jonkun näköinen käsitys kyseisen valokuvaajan tyylistä, mutta hevoskuvat tulivat täytenä yllärinä (tosiaan nekään eivät 'uusia' ole, voisi ehkä seurata vähän tarkemmin). Loppuun vielä muutama Flanchin kuva;

[ 30 - Ryhtiä, ryhtiä ja nyppimisiä ]

2010-09-08T13:47:00.000+03:00

Lucia & Miira tulivat moikkaamaan porttilaisia & ratavahtia ♥

Hepparintamalla menee hyvin, on ollut kisoja, vironreissua, tunteja, sänkkäreitä ja eläinlääkärivisiittejä.

Tossa muutama viikko sitten sunnuntaina oli harjoituskoulukisat. Tuomarointi oli erittäin tiukka, mutta onneksi myös ratsukot olivat hyviä. Pääsinpä myös ratahommiin peruutusten johdosta, mutta portinavailu on ihan hauskaa hommaa. Samalla reissulla pääsin kunnostautumaan ja nyppimään Mian (huomautan että mulla on ollut nyppimisestä yli viiden vuoden tauko.....), mutta tuloksesta tuli ihan sievä.

Toissapäivänä pääsin ratsastelemaan Korpulla, se on ollut toipilaana reilun viikon joten mentiin vaan käyntiä. Aluksi se oli aivan könkkönä ja jumissa, mutta 40 minuutin kiemurointien jälkeen alkoi pikkutamma tuntumaan jo lähes normaalilta. Muutenkin Korppu on aivan ihana tamma, kuuntelee hyvin apuja ja muutenkin erittäin hyväluonteinen. Nyt mulla on ollut eilinen, tänään ja huominen vapaata. Eilinen tosin jää ainoaksi hepattomaksi päiväksi; Tänään mulla on ratsastustunti ja ennen sitä menen moikkaamaan Steisiä & Dotsia ja huomenna menen auttamaan kentän kanssa. Meillä tosiaan on kenttäremontti menossa ja sinne tulevat kumi/kangas/mitkälie-palaset pitää levittää käsin ja ihan mielelläni meen jeesaamaan.

Otsikosta vielä sen verran, että meillä on ryhmässä teemana istunnan parantaminen ja kotiläksyksi saatiin ryhdin harjoittaminen. Nyt on istuttu koneella, bussissa ja tultu käveltyä ryhdikkäänä. Varmasti oon ollut omaperänen näky.

Kirjotan illalla vielä pienet jutut tunnista & tinkereitteni kuulumisista, jos jaksan/ehdin koneelle!

[ 29 - Aktiivikirjottaja... Aina välillä ]

2010-08-19T20:37:00.000+03:00

Oon nyt jokapäivä päässäni keränny kivat mietteet ja tekstit muttamutta, oon ollu niin väsynyt töiden jälkeen. Olin myös tossa kipeenä muutaman päivän, ja mun lupaus nukkumaanmenosta ennen kymmentä vähentää mun koneenkäyttöä huomattavasti.

Heppailut on mennyt hyvin, oon ollut hoitamassa mun ihania tinkerineitejä. Joita mulla oli maailman suurin ikävä. Ne on saanu ihanat kesämasut. Tosiaan, uudemmille lukijoille pieni infopaketti neideistä: Husön töiden lisäksi käyn myös hoitamassa kahta Tinkeritammaa, äitiä (19v) ja tytärtä (6v), Staesya ja Dotsia. Tällä viikolla en tosin ole ehtinyt käydä, sillä tosiaan olin kipeenä ja töissä kiirettä pitää. Tuntuu että kokoajan tapahtuu kauheasti jotain, mutta silti ei oikeestaan yhtään mitään.

Vauhti on kovaa, mutta ei sietämätöntä. Kengittäjä kävi tänään ja eläinlääkäri viime viikolla ja tulee uudestaan ensi keskiviikkona. Saatiin alustavat vastuuhevoslista ja voisin laittaa pienet esittelyt niistä myöhemmin (Eli nyppimistä, kamojen tarkistusta, siistinä pitoa jnejne tiedossa).

Tunnit alkoi kanssa ja viime torstaina Kallen ollessa kipeänä pääsin kokeilemaan Corlanderia, eli Colaa. Aivan ihana! Tosi vaikea ratsastaa ja ravissakin piti välillä laskea tahtia ääneen, mutta pienen väännön ja oivalluksen kautta alkoi sujumaan hienosti.

Vielä loppuun pienenä lisäinfona, että mun oppari alkaa maanantaina, jolloin alkaa kaksivuotinen urakka maatalouden perustutkinnon kanssa ja sen jälkeen velä vuosi ohjaajakoulutusta. Nice!

[ 28 - Vapaapäivä, silti tallille ]

2010-08-04T13:11:00.000+03:00

Moni on ihmetellyt että miten jaksan ensin olla suunnilleen viitenä päivänä viikossa töissä hevosten parissa ja sitten vielä viettää vapaa-aikani tallilla, hoitaen toisten hevosia tottakai.

Oikeaa vastausta mä en oikeen tiedä, ehkä oon hyväksyny kohtaloni ikuisena hevosenhoitajana ja päättänyt ottaa kaiken siitä irti. Vaikka työpäivät ovat rankkoja ja stressaavia, niin silti se on mun oma maailma jonne ei ulkopuoliset pääse.

Husössä on mennyt hyvin, oon taas päässyt oppimaan lisää haavereiden & sairauksien hoidosta. Viikonloppu meni kiireessä ja vauhdilla, onneksi mulla oli Mari mukana. Maanantai lähti huonosti käyntiin; olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja sen seurauksena olo oli kurja, bussi jätti mut pysäkille (sillä hetkellä mun pieni sisäinen kovanaama heräsi ja seurauksena näytin kansainvälistä käsimerkkiä kuljettajalle). Äkkiä soitto itku kurkussa samaan vuoroon menevälle, jos mut voisi noukkasta jostain kyytiin. Normaalistikkin bussiongelmat suututtaa, mutta niiden mennessä 40minuutin välein ja sen yhden bussin ollessa sun ainoa mahdollisuutesi päästä ajoissa töihin menee ketutus äyräiden yli.

Töihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Ensin uudelle antamaan väkirehut ja siitä aamupalalle. Työpäivä meni hujauksessa ohi ja pääsin taas ratsastamaan Avalonin. Se tuntui vaan paremmalta ja innostusta riitti vieläkin, kentän toisella puolella oleva estetunti saattoi myös laittaa kortensa tähän. Tiistain työpäivästä ei mulla ole oikeen mitään erityistä, normaalia siivoilua ja semmosta. Kiirettä piti.

Ainiin, meillä on harjoittelija taas tällä hetkellä. Hassua neuvoa ihmistä joka opiskelee asioita jotka itse on oppinut tekemällä.

Harmittaa kun ei oo kameraa ollut mukana ollenkaan tallilla, töissä kun ei pahemmin ehdi kuvailemaan. Yritän ryhdistäytyä ja vaikka kuvailla ns varastoon uusia kuvia, ettei noi samat vanhat pyöris kokoaikaa.

[ 27 - Saman tien kulkijat ]

2010-08-01T01:33:00.000+03:00

Hassua, että siitä hetkestä kun uskalsin kysyä sen hetkiseltä ratsastuksenopettajaltani hoitoponia on muutaman kuukauden päästä jo kymmenen vuotta. Silti muistan sen hetken kuin eilisen. Hoitoponia en saanut, vaan jotain paljon parempaa; sain hoitohevosekseni silloin isolta tuntuvan, välillä ilkeän, mutta samantien sydämeni valloittaneen Turren.

Kaikkia haluamiani kuvia en valitettavasti saanut käsiini, mutta yritän saada ne tänne myöhemmin. Tässä siis muutama lempparikuva yhteiseltä taipaleeltamme.

Huhtikuussa 2007

Jouluna 2007

Marraskuussa 2007
(yllättävän paljon samalta vuodelta, taisi olla hyvä vuosi)

Lokakuussa 2009, komennan Turrea ylös mutta toista taitaa nukkiminen innostaa enemmän.

Nää on otettu joko vuoden 2009 lopulla tai 2010 alussa, Kuvat samalta reissulta, siksi pistin samaan pakettiin.

Jouluna 2009, Keijukaisratsukko.

Helmikuussa 2010

Maaliskuu 2004, ensimmäiset koulukisat Turrella. Tää on kyllä kaikkien aikojen lempikuva.

Miten paljon oonkaan kasvanut tuona aikana, Turren löytäessä minut olin 9 vuotias ponityttö ja nyt 19 vuotias hevosalaa aloittava ponityttö. Tuo hevonen on nähnyt mun kasvun varmaan yhtä hyvin kuin oma äitini, hassua. Samalla mä olen nähnyt Turren parhaat vuodet, joita tosin on vielä monta jäljellä.

[ 26 - Paluu töihin ]

2010-07-27T16:03:00.000+03:00

Eilen siis alkoi taas 5 päiväinen viikko työn parissa. Tai oikeastaan neljä, koska sunnuntait lasketaan kahdeksi päiväksi, nice!

Toissaviikonloppua en viettänyt tallilla, vaan malmin päivystyksessä. Perjantai yltyi hieman liian rajuksi ja varvas otti vähän liikaa damagea. Kuitenkin viikon sairasloman jälkeen olin (melkein) kuin uusi ja työkunnossa vaikka väkisin. Lauantaina olin illassa ja se meni hevosia tarhaillessa, sisäänhakiessa, laidunten läpikäymisessä ja ruokkimisessa. Niin ja sateisessa säässä.

Sunnuntaina aamuvuoro alkoi ruokinnalla ja jopa kolmen boksin siivoomisella. Vein yönsä sisällä viettäneet pihalle ja lähdin Susan sekä mönkijän voimin jakelemaan heiniä laitumille. Opin viimein ajamaan mönkkärillä ja nyt en tahtoisikaan muuta tehä. Maanantaina työpäivä tuntui oudon raskaalta, pitää taas alkaa totutella kahdeksan tunnin päiviin. Itsehän en tykkää valittaa, mutta siivotkaa paahtavan auringon alla suurta, lähes loputonta, hiekkatarhaa johon meni neljän voimin se kolmisen tuntia. Ei tuulen virettäkään ei mitään. Vettä, mehua ja kaikkea mahdollista tuli juotua enemmän kuin laki salli.

Torstaina sekä tänään perjantaina olin iltatallissa. Pääsinpä myös ratsastamaan ! Ratsuna toimiva, toipilasaikaa koko kesän viettänyt, Avalon. Torstaina varusteiden (niin minun kuin hevosen) puuttumisen takia menin ilmansatulaa. Jalassa tennarit & farkkulegginssit ja päässä entinen vihreä, nykyään jo keltainen, tallin lainakypärä. Avalonille nappasin tallista naapurin suitset. Melkeen tunti väänneltiin taivutuksia ja otettiin vähän ravia. Avalon jätti erittäin hyvän tunteen, joten liikutin sen myös tänään. Tosin oikeaoppisella varustuksella.

Mentiin kentällä kiemuroita ja kaikkea mahdollista jolla saisin Alvinin kuulolle sekä notkistumaan. Tänään ravattiin kunnolla ja otettiin laukkaakin. Energiaa löytyi liikaa hevoselta ja innostuksen ilmetessä pään "ravisteluna" ja pieninä ponppuina koin parhaaksi aloittaa loppuverkan. Ei sairaslomalta voi riehumalla palata!

Illalla jakelin heinät, hoidin sairastapaukset (joita villistä laidunkaudesta huolimatta on vain muutama), ruokin sisällä olevat ja vein viimeisimmät ulos. Niin ja siivoilin jo tyhjiä karsinoita, ettei huomisaamussa olisi niiin isoa urakkaa.

[ 025 - Reissupäivitys VIIMEIN täällä ]

2010-07-14T14:03:00.000+03:00

Pahoittelen että päivityksen tänne saamisessa kesti näin kauan, säät vaan on olleet niiin upeat ettei koneen ääressä istuminen innosta.

Reissu oli upea. Säät oli lämpimät, mutta sietokyvyn rajoissa. Ratsastusta oli jokapäivälle kahdesta kolmeen tuntiin, ruoka oli hyvää ja hevoset mielettömiä. Suurin osa vanhoista tutuista odotti meitä ulkona ja oli ihana nähdä Ravuriveljekset Fanta sekä Games, Pikkuponit Apu ja Traxu, äiti sekä tytär Muusa ja Melodika sekä nuorukainen Hugo Boss. Ihanana yllätyksenä pikkupoika Falsu oli myös siirtynyt tuntikäyttöön. Kuitenkin pienten leiriläisten läsnäolon johdosta emme päässeet niillä ratsastamaan.Siispä käytössämme olivat

Latvialaistamma Leandra

Isokokoinen ruuna Lotoss (jota lopulta kutsuttiin MotoMotoksi)pikkupoika Fallen Star "Falsu"Sekä säpsy trakhennerruuna Francis "Rasse"

Kiitos Eckerölinen ja 25v ikärajan (KUKA laittaa noin korkean rajan 1,5 tunnin laivassaistumiselle?) matkustimme viikkarilla 2,5 tunnin matkan. Raahattiin suuret matkalaukkumme niissä sojottavine raippoineen, ja itsemme tietty, mukavaan nurkkapöytään laivakahvilan luokse ja viihdytimme itseämme muffinssien, limun, kahvin ja pelikorttien avulla. Perille Kurtnaan päästyämme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme tallia kohti. Yövyimme siis leirimökissä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka tallipihaan. Koko matkan kuljin sormet ristissä ja toivoin ettei ihana Albatrossini olisi kadonnut minnekkään, no eihän se ollut - siitä oli vain tullut yksäri. Pettymys oli suuri, mutta ei mun reissu siihen kaatunut. Hevostenjaossa minulle jaettiin Lotoss, ystävällinen ruuna joka oli suomessakin käynyt mutta "hulluutensa" vuoksi tuli maitojunalla takaisin. Koko viikko pohdittiin kyllä että mikä kohta siinä hevosessa oli hullua, kiltti kuin mikä. Ehkä vähän liikaenerginen mutta pysyi kuitenkin hallinnassa innostumisesta huolimatta.

Seuraavana päivänä menimme ensimmäiselle tunnille maastoon ja päätin kokeilla Falsua. Erittäin mukava, kokematon pikkupoika, mutta jostain syystä en silti syttynyt. Mukavaa oli, mutta jotain jäi puuttumaan. Se jotain löydettiinkin iltatunnilla. Mentiin omenatarhan ruohokentälle ja suostuttelujen myötä kokeilin Rassea. Säpäkkä, arka, hermostuva, 174 cm korkea ja vauhdikas. Kaikki mitä minä, arka ratsastaja pelkään, kuitenkin ollessa kaikkea mistä pidin. Jos Turrea ei oteta mukaan niin en ole ikinä oloani niin turvalliseksi minkään hevosen selässä. Vaikka mulla oli olo kuin pikkulapsella ison ponin selässä, kuunteli Rasse kaiken mitä pyysin ja toteutti sen parhaalla tavalla.

Keskiviikkona ratsastettiin ensin tunti maneesin viileydessä, menin taas Rassella ja ilman pörrääviä öttiäisiä oli meno vielä parempaa. Paitsi harjoitusravi. En ole ikinä kokenut mitään niin kamalaa. Ehkäpä lause mikään ei ole täydellistä pitää paikkansa. Iltapäivällä oli ohjelmassa kahden tunnin maastolenkki. MotoMotostakaan en voinut luopua, joten se pääsi kiitämään pitkin peltoja. Pellon ulottuessa silmänkantamattomiin, rajana vain pieniä metsäplänttejä ja ruohon ylttäessä hevosia mahaan tulee tunne, ettei maailmassa ole yhtään mitään muuta kuin juuri se hetki. Eihän me tietenkään osattu rauhassa semmosia pätkiä mennä vaan kaikkien piti päästä tuntemaan vauhdin huuma (ja karkoittaa ötökät). Jäi vain mietityttämään että miten kovaa Lotoss oikeen pääsee. Muiden laukatessa täyttä päätä jouduin pidättämään pojua kovin ottein ja tuntui kun mentäisiin tavallista harjoituslaukkaa.

Kylmägeelin käytön ylittäessä sallittua määrää ja auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää oli viimeisen maastolenkin aika, Lotoksella tottakai. Ötökät yrittivät syödä meitä elävältä ja hiki puski läpi. Kuitenkin reissu oli mitä ihanin ja jään kaipaamaan niitä maastoja, etenkin peltoja. Kuitenkin vähän jännitti, illalla oli estetunti. Opettajamme jouduttua äkkinäisesti lähtemään poikansa luo pitivät tallitytöt meille tunnin. Onneksi kaikki osasimme englantia, joten suurta kieliongelmaa ei ollut. Minä hyppäsin Rassella ja ystäväni Leandralla. Laittaessamme hevosia kuntoon tuli muutama tytöistä kysymään hyppykokemustamme ja korkeuksia. Ajateltiin ettei jaksa hinkuttaa, joten heitettiin korkeudeksi mukava 50/60cm. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain ihan muuta. Samoin radat.

Aloitimme hyppäämällä A estettä pikkuristikkona menemällä uralle ennen okseria. Muutaman hypyn jälkeen kyseinen este nostettiin n 90 cm korkeudelle ja poistuminen b ja c esteiden välistä. Loput esteet olivat n. 70-80cm. Sitten hypittiin sarjana ja okseria kunnes tulikin hauskojen kiuemuroiden vuoro. Esteeltä a linja okserille, esteeltä b okserille kiertämättä estettä a jonka jälkeen tultiin sarjana b,a. Se ei tässä kuulosta vaikealta, mutta kokeile isolla hevosella (jolla 10 metrin ravivoltti tuntuu lähes mahdottomalta) mennä sulakoita pikkukiemuroita. Olihan se hauskaa, pakko myöntää. Pahoittelen muuten hienossa ratapiirrustuksessani olevaa typoa, sarjaväli oli tasan kolme askelta, ei noin.
Viimein koitti perjantai, lähtöpäivä. Viimeinen ratsastustunti Rassella maneesin pimennossa. Tota jättiruunaa jaa kyllä mieletön ikävä. Tunti meni hyvin ja sen jälkeen vielä hyvästit ja halit kaikille uusille ja vanhoille hevosystäville. Suihkun ja pakkausten (sekä superalkon....) kautta laivaan ja laivalla helsinkiin. Oli ihana reissu ja voisin lähteä koska tahansa uudestaan.

Viimeisen tunnin loppuverkka. Laukkasi niin hienosti että alotettiin loppurauhottuminen muita aikasemmin.
Loppuun vielä muutama fiiliskuva reissusta

ps Lisätietoa hevosista sekä tallista saa kysymällä :)

[ 024 - Lomaa hevosista ja hevosten luo lomalle ]

2010-06-27T00:27:00.001+03:00

Menossa koko kesän ainoa hevoseton viikonloppu. Viikko ei voi sanoa, sillä tehtiin Marin kanssa pieni hevostenmoikkaus -reissu Husöseen keskiviikkona. Sää oli ihana ja pojat viihtyi laitumella. Turre tosin pääsi tekemään pientä alkeiskurssi-keikkaa, muttei näyttänyt vaivaantuvan pienestä lisäliikunnasta.

Ensi viikolla lähdetään viroon ratsastamaan. Laiva lähtee maanantaiaamuna kello 8 ja perjantai iltana tullaan takaisin. Yritän kerätä pieniä muistiinpanoja itelleni ylös ja kotiin palattuani lupaan tehdä hienon päivityksen reissusta.

Kyseisessä paikassa olemme käyneet jo monena kesänä, ja syksynä. Maastot ovat upeat, opetus hyvää ja hevoset hienoja. Nyt on ollut pari vuotta väliä viimereissusta, joten saa nähdä onko hevosrintama paikassa muuttunut paljonkin. Toivottavasti edes joku 'vanhoista' suosikeista olisi vielä tallella!

[ 023 - Estekurssi, päivä 4 ]

2010-06-17T23:30:00.000+03:00

Nyt on B merkin esteosuus suoritettu !
Tunti alkoi hyvin ja eiliset möröt ja stressaamiset poistui mielestä jo alkukäyntien aikana. Amigo oli reipas, ihana oma itsensä. Verkka meni hyvin ja pelkäämäni ympyrähyppy tuntuikin loogiselta.

Sitten tuli merkkisuoritusten vuoro ja "sain" aloittaa ekana. Amigo meni pörheenä ja reippaana esteeltä toiselle ja saatiin huipputiet. Ainoastaan huonosti meni este 5A. Lähestyminen olisi kuulunut olla ravissa, rikkoi kuitenkin laukalle ja juuri ennen estettä edeltävää puomia takas raviin. Vähän sähläämiseks meni mutta kunnialla kuitenkin hyvi. Muita muistikuvia mulla ei radasta oikein ole.Oltiin menossa tervehtimään tuomaria

Muidenkin ratasuoritukset meni yleisesti hyvin, yksi hylky ja muutama puomi kolisi. Muuten mallisuorituksia kaikki.

Mainittakoon vielä loppuun että ryhmästä kaksi ratsukkoa saivat ruusukkeen ja Amigo & minä oltiin niistä toinen. Amppari onkin ruusukehai! Kirjallista arvostelua en vielä ole saanut, mutta voin sen tänne myöhemmin postata.
Kuvista kiitokset menee Susalle & Vilmalle.

[ 022 - Estekurssi, päivä 3 ]

2010-06-17T23:01:00.000+03:00

Ei voi muuta sanoa kuin että aina ei mee nallekarkit tasan. Amigo oli oudon tahmainen enkä saanut toivomaani keveyttä eteen. Tuli huonoja hyppyjä & lähestymisiä ja meinasinpa myös pudota.

Amigo kielsi ensin, olin jo kääntämässä pois kun lähdettiinkin hyppäämään. Onneks este oli pieni, joten pelkällä tasapainon heitolla selvittiin.

Harjoiteltiin teitä ja hypättiin rataa osissa. Tunnista jäi suuri v*tutus, mutta nyt tiedän mihin pitää keskittyä ja petrata. Tästä ei päästä kuin ylöspäin!

[ 021 - Estekurssi, päivä 2 ]

2010-06-16T09:29:00.001+03:00

Nukahdin eilen lähes heti kotiin päästyäni, joten päivittely jäi tälle päivälle. Kameramiesten puuttuessa kuvia eilisestä tunnista ei ole. Kerrankin kuin menee paremmin kuin ikinä, ei kukaan ole ikuistamassa sitä.

Amigo oli alussa reipas, kuunteli istuntaa ja pohkeita hyvin. Edestä herkistämisessä oli toisaalta kova homma. Kuitenkin löydettiin alkuverryttelyn aikana oikea tahti ja tapa.

Ensimmäiseksi mentiin ympyrällä kavalettia ja harjoiteltiin johtavaa ohjaa. Jotkut kurssilla eivät siis edes tienneet mikä on okseri, joten opettaja päätti katsoa että hallitseeko kaikki tätäkään. Tehtävä nauratti itseäni vähän, sillä mut on opetettu näyttämään johtavaa ohjaa lähes aina hypätessä. Pisti miettimään että mitäköhän kyseisellä kurssilla tekevät kun perusasiatkaan eivät ole hallinnassa. Kyllä se ihan hyvin meni, aikaa vaan juoksi kun piti mennä uudestaan ja uudestaan sama este.

Lopputunnista mentiin rataa pätkissä, sain hienoja lähestymisiä ja Amigo oli upea. Olen tyytyväinen vieläkin, minä maailman pahin perfektionisti joka mollaan itseäni pikkuasioistakin. Toivottavasti tänään menee yhtä hyvin! Nyt rataa opettelemaan.